sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen

Pääsiäisvapaat jo hyvän matkaa yli puolivälin. Omalta kohdalta. Huomenna olisi marssittava iltavuoroon töihin. "Tuplapalkka, tuplapalkka, tuplapalkka" on se mantra, jota hoen huomisen päivän ennen töihin siirtymistä. :D

Pääsiäisvapaat ovat menneet kyllä varsin pitkälti rentoutumisen merkeissä. Pitkäperjantaina oltiin vanhempieni luona ja kotimatkalla pistäydyttiin vielä kavereiden luona iltakahvilla. Eilen lähdettiin extemporee käymään Savitaipaleella toisia kavereitamme moikkaamassa (viimeeksi olen siellä tainnutkin käydä toissa juhannuksena). Muutoin on tullut sitten vaan löhöiltyä kotona ja koiratkin ovat päässeet kahteen kertaan vetohommiin jäälle. Ei ole kyllä paljon valittamista pääsiäiskeleistä. Sen verran on herra Aurinko meitä suosinut näiden pyhien aikaan.

Tänään olisi vielä edessä vierailu anoppilassa. Vaikka anoppi miehineen asuukin ihan tuossa kivenheiton päässä, niin olemme jokseenkin harvinaisia vieraita sillä suunnalla. Kahvikutsuja kyllä satelee, mutta ehkä sitä on vain jotenkin aikaansaamaton lähtemään. Tai vielähän minä nyt luuhaisin pitkin kyliä, mutta tuo mies... :D

Tuntuu taas ihan sekavalta koko olo kun kellot kääntyivät viime yönä kesäaikaan. Olen muutenkin heräillyt koko viikonlopun itselle täysin epäinhimilliseen aikaan: viimeistään kahdeksalta. Tänä aamuna tosin nukuin "uutta aikaa" puoli kymmeneen saakka. Ehkä tuo lisääntyneen valon määrä vaikuttaa omalta osaltaan koska illalla olen kuitenkin ihan sippi jo kymmenen aikaan ja nukun taas vaihteeksi yöni kuin tukkipuu. Perjantaina koitettiin katsoa telkkarista Maissilapset-elokuvaa, mutta jaksoin sitä ensimmäiseen mainoskatkoon saakka. Eilen yritin katsoa Bridget Jonesia, mutta sekin jäi kesken jo heti alkuvaiheessa kun ei silmät enää kestänyt auki. Olenko siis tullut vanhaksi?! Ennen ei tehnyt tiukkaa valvoa yömyöhään, mutta nykyisin tuntuu, että klo 23 on kyllä muotoutunut nukkumaanmenoajaksi viikonloppuisinkin. Viikolla uni tulee jo huomattavasti aikaisemmin.

Kyllä olin äsken menettää järkeni kun koitin saada tähän blogiin jotain "uutta". Joko en vaan osaa tai sitten tässä ei ole edes olemassakaan toivomiani ominaisuuksia. Ja ehkä jotkut asiat toimisivat yksinkertaisemmin kun vaan ymmärtäisi - nyt tuntuu että tein kaiken vaikeimman kautta. Vielä jos jaksaisi joku herran päivä askarrella tuohon yläpalkkiin jonkun oman kuvan. Nyt ei taida enää motivaatiota riittää.

Hyvästä kelistä huolimatta taidan katsastaa Vampire Diariesin uusimmat jaksot. Kauhea, miten sitä onkaan voinut koukuttua tv-sarjoihin näin perusteellisesti! Vampire Diaries, Once Upon a Time ja Revenge ovat tätä nykyä vieneet ihan mennessään. Alltimefavourite One Tree Hill kun tuli päätökseensä, niin piti keksiä roppakaupalla uusia seurattavia.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Ollappa supernainen

Nämä on niitä päiviä, jolloin tuntuu että maailma ympäriltä on kallistumassa omaan niskaan. Sitä on vaan ihminen sitä sorttia, joka kantaa koko lähipiirin murheita myös omilla harteillaan. Tiedän, että ystäväni eivät haluaisia näin olevan, mutta minkäs sitä ihminen itselleen tekee.

Hyvälle ystävälleni sattui jotain sellaista, jota en kuuna päivänä toivoisi käyvän kenellekään. Tai no. Ehkä jollekin oikein yltiökauhealla, joka on niitä ns. läpeensä pahoja tyyppejä. Mutta en ystäväni kaltaiselle, kultaiselle naiselle. Siksi onkin kovin sietämätöntä, että en voi tehdä mitään muuta kun olla tukena ja kuuntelevana korvana. Jos on elämään sattunut muutamia vastaavanlaisia hetkiä, jolloin olisi halunnut ne supernaisen voimat, jolla poistaa kaikki suru ja murhe läheisen ihmisen mielen päältä, niin aina on yhtä voimaton olo.

Ja jotta tämä päivä olisi jotenkin helpommaksi muuttunut, niin yhteistoimintaneuvottelut tulivat tosiaan menneellä viikolla talossamme päätökseen ja päätökset astuivat käytäntöön tänään. Toisin sanoen "ruskeat kirjekuoret" olivat jaossa. Nämä ovat toki asioita, joille yksittäinen työntekijä ei mahda juurikaan mitään, mutta silti mielipaha ja harmistus ovat läsnä. Toki nyt epätietoisuus on poissa ja faktat jatkosta lyöty tiskiin. Omalta osaltanihan tilanne oli selvä jo jokunen aika sitten, mutta se ei poista sitä ettenkö olisi kärsinyt mielessäni loppuun asti sitä, miten muille käy. Kuka jää ja kuka joutuu lähtemään. Ja tokihan tämä varmasti harmittaa vielä jonkin aikaa eteenpäinkin.

Omissa työtilanteissa nousi tänään ensimmäisen kerran toden teolla esiin se tosiasia, että sijaistettavani saattaa lähteä lomailemaan hetkenä minä hyvänsä ennen h-hetkeä. Hän on huomisen ja keskiviikon sairaslomalla vähän huilaamassa. Jos kävisi niin onnettomasti (minun kannaltani), että hän jäisi tässä lähitulevaisuudessa sairaslomalle ennen äitiysloman alkua, voisi kyllä päästä poru. Läpi käymättömiä asioita on kauheat määrät ja kun työtehtävät ovat itselle ennestään melkolailla vieraita, en jaksa uskoa että kaikki sattaantuisi "kuin itsestään". Pitänee vaan siis toivoa, että työkaverini vielä jaksaa tovin ja saamme koulutusta käytyä edes vielä huhtikuun ajan.

Mutta jos jotain ikävää, niin onneksi jotain kivaakin. Talvilomaani on tästä päivästä vajaa 3 viikko aikaa. Kahden viikon lomani aikana käydään ainakin Ruåtsissa risteillen ja muuten kyllä haluan pyhittää muutaman päivän silkalle huilaamiselle. Sen verran on jo edellisestä lomasta aikaa, että tulee tuo breikki kyllä tarpeeseen! Ok, koulutuksen kannalta pirun huonoon väliin jätin lomani, mutta nou kän duu. Väliinkään en jätä tai sitten pitäisi tulla melkoinen kipukorvaus palkkaan. :D

Kivaa oli myös käydä noutamassa H&M-paketti postista ja todeta, että tilatut tuotteet olivat oikeinkin kivoja. Muutamia kynsilakkoja, luomiväriä, housut ja alusvaatteita. Alusvaateostokset ovat kaupassa jotain hyyyyyyyvin raastavia. Tokihan voisi kyseisestä liikkeestä käydä tekemässä hankinnat, kun on mallin sopivuus tiedossa. Mutta niin kovin paljon yksinkertaisempaa on surffailla verkkokauppaan ja näkee ihan heti onko omaa kokoa halutussa värissä saatavilla ja parilla klikkauksella voi siirtyä odottelemaan paketin saapumista. Toista se olisi liikkeessä kolutessa... :P

Miltei teki mieli hypätä kuntopyörän satulaan ja polkaista iltalenkki, mutta maha täynnä makaronilaatikkoa taitaa sohva olla kuitenkin se piirun verran houkuttelevampi vaihtoehto. Sinne siis...

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Hulinaviikko

En kyllä kerta kaikkiaa käsitä niitä uraohjus ihmisiä, jotka jaksaavat jatkuvalla syötöllä ahertaa 110 lasissa. Olen ollut kaksi päivää tällä viikolla koulutuksessa ja eilen iltana olin jo aivan naatti. Ja samaa uupumusta puoltaa sekin, että heräsin tänä aamuna tismalleen samasta asennosta kun mihin eilen iltana kymmenen jälkeen asettauduin. Yhdeksän tuntia heräämättä kertaakaan välillä. Mitähän tämä tulee olemaan kun päästään perjantaihin saakka?

Luulette, että valitan. En valita. En ollenkaan. Kaikesta kauhusta, pelosta ja jännityksestä huolimatta tämä on kivaa. Mukavaa oppia uusia asioita ja ennenkaikkea se tunne, kun oikeasti oivaltaa täysin uusia asioita. Ja toki tämä kuluneen viikon "onnittelut uudesta pestistä" -toivotukset lämmittävät mieltä ja luovat itsellekin uskoa siihen, että ehkä minusta on sittenkin tähän hommaan. Ehkä muut näkevät minussa sen potentiaalin, joka on itselle ollut vielä jossain määrin piilossa.

Tämän ja huomisen "pääsen" tekemään niitä entisiä töitäni erään asiakastyön merkeissä. Tiedän jo etukäteen tuon saavan aikaan todennäköisesti verta, hikeä ja kyyneleitä. Sen verran on haastetta ja suuria odotuksia ilmassa. Taiottava siis käytännössä tyhjästä jotain megalomaanisen upeaa. Phiuuuuu. Tai no ehkä "tyhjä" on vähän väärä sanavalinta, koska valinnanvaraa piisaa. Ehkä liikaakin, ja se jos mikä on vaikeaa! Mutta ehkäpä tämäkin taas suttaantuu omalla painollaa jahka alkuun pääsee ja saa huomenna palaveerattua asiakkaan kanssa ja tehtyä vielä viimehetken tarkennuksia puolin ja toisin.

Huomenna olen kaavaillut aamuksi asioiden hoitamista ennen töihin menoa. Talvilomaristeily on tarkoitus käydä varaamassa. Etelänreissu vaihtui risteiyyn, koska työpaikallani käynnissä olevat YT-neuvottelut sotkivat pahasti aiempia suunnitelmia. Jos olisin nimittäin jäänyt työttömäksi, olisi lomareissu ollut aika hankala toteuttaa kaikkien älyttömien työttömyyden velvoittamien kiemuroiden takia. Nyt siis näin. Mutta en lainkaan epäile etteikö tästä tulisi hyvä reissu. Muutama kaveri on lähdössä meidän mukaan ja ennen ainakin kyseisellä poppoolla on takanaan vain onnistuneita kekkereitä :)

Samalla keskustareissulla ajattelin piipahtaa viimeinkin entruuttamassa silmälaseja. Ollut jo pidempään tarkoitus käydä optikolla kun eivät oikein rillit tunnu asettuvan naamalle ollenkaan. Ja samalla vaivalla pitää käydä täydentämässä huventuneita meikkivarastoja. Sekä houkuttelis pikkasen käydä vilkasemassa tänne aukeevan, uuden optikkoliikkeen tarjousta kun tarjoaavat yksitehosilmälaseja 10e/kpl omilla voimakkuuksilla, ohennetuilla ja heijastamattomilla linsseillä. Voihan se olla, että valikoima on ihan haitarista, mut voihan sitä kävästä vilkasemassa :)

Tarvinnee alkaa valmistautua töihin lähtöön pikkuhiljaa.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Erikoisen tavallinen sunnuntai

Eipä ole aikoihin tullutkaan kirjoitettua ajatuksen virtaa blogiin. Kokeillaanpas nyt erinäisten tekijöiden innoittamana, miten tämä "julkinen" tilittäminen vuosien jälkeen sujuu.

Tämä blogin tekeminen ei ollutkaan enää niin yksinkertaista kuin se oli edellisen kerran näiden kanssa hääriessäni. Vaikken ihan peukalo keskellä kämmentä -tyyppi tietotekniikan kanssa olekaan, niin nyt tuli useampaan otteeseen "mitvit"-olo. Kenties tämä alkaa tästä suttaantua ja pitänee tutustua tähän blogin sielunelämään vielä uudemman kerran tarkemmin. Varmasti löytyy hienouksia, joita en nyt edes ymmärrä ottaa käyttöön. :D

Enpä kyllä aikoihin viettänyt tämänkaltaista sunnuntaipäivää. Aamulla koirakamut tulivat kylläkin jo seitsemältä ilmoittamaan notta "luonto kutsuu" eikä auttanut muu kuin kyörätä hiskit aamupissille. Aurinkoisesta, joskin rapsakasta aamupakkasilmasta sisään päästyäni mietin kyllä jo nukkumisten olevan nukuttu tältä aamulta, mutta pikaisen päivän lehden selaamisen jälkeen pötkähdin takaisin peiton alle ja havahduin vasta ennen kymmentä kun isäntä tökki varovasti selkään kysyen käyttäisinkö koirat pihalla. Ei ollut siis näemmä herännyt edelliseen reissuun...

Pitkään nukkumisen jälkeen sain kerrankin löhötä kaikessa rauhassa sohvalla ja odottaa, että kauppa aukeaisi puoliltapäivin ja pääsisi tekemään päivän ostokset. Samalla reissulla harhauduin hakemaan pizzat eli päivän ruokahuolto hoitui kuin huomaamattaan. Huomenna sitten taas jotain vähän terveellisempää.. ;)

Jottei ihan morkkis ois iskeny pizzaherkuttelusta, niin "pakotin" hienoista krapulaa potevan isännän mukaani ja kävimme koirien kanssa tekemässä pienen tallustelun jäällä. Kerrankin kun näin upeat ilmat, ei viitsisi ihan kaiken päivää neljän seinän sisällä mujua. Ei mitään varsinaista lenkkeilyä harrastettu, mutta raitis ilma auringonpaisteineen kyllä virkisti ja sai pienetkin ikävät ajatukset kaikkoamaan päästä.

Miltei tekisi mieli viimeistellä tämä päivä polkaisemalla kuntopyörällä jokunen hetki, mutta taitanee eilisiltaisen pyöräilyn aiheuttama kiputila takapuolessa pistää tänään välttelemään satulaa. En käsitä, että miksei haitari totu tuohon satulaan vaikka olen jo monena iltana kuntopyörällä sitkuttanut?! Ennen yleensä keväisin oli ongelmaa ainoastaan muutamana päivänä kun pyöräilykausi alkoi katujen alettua sulaa. Voiskohan kuntopyöriin saada jotain nojatuolimaisia "satuloita"? :P

Huomenna olisi jälleen paluu työarkeen. Puolet minusta odottaa sitä innolla, puolet raastavalla kauhulla. Olen tässä kevään myötä aloittamassa uusissa työtehtävissä sijaisena ja opeteltavaa on pal-jon. Entisistä työtehtävistä ei juurikaan ole apua, muuta kun siltä osin, että talo ja työkaverit ovat tuttuja. Kaikki muu on aivan uutta ja vierasta. Ja kun olen perusluonteeltani sellainen tyyppi, että kaiken pitäisi alkaa luonnistua samantien. Joku järjen ääni huutaa sisälläni, että tuskin sijaistettavanikaan on kaikkea osannut kahden koulutuspäivän jälkeen ja uusia juttuja on hänellekin tullut opeteltavaksi pitkin matkaa. Mutta silti se "piti olla jo" -tunne ei jätä rauhaan ja jäytää mielessä tämän tästä. Ehkäpä se taas huomenna helpottaa kun pääsee oikeasti tekemään eikä vaan pyörittele juttuja mielessään kykenemättä konkreettisesti tekemään asian eteen mitään kun ei ole kouluttajaa vastaamassa kysymyksiin.

Innokasta viikon alkua kaikille!