Äärirajoille

Otsikkokin sen jo ehkä spoilaa, mutta tuli oltua viikonloppuna siellä missä noin 80 000 muutakin suomalaista (ja ilmeisesti myös joitakin ulkomaalaisia). Olympiastadionilla. Oli siellä Cheekin. <3

En oikein ole vielä löytänyt riittävän kuvaavaa sanaa tuosta spektaakkelista. Se tunnelma ja kaikki meni vaan niin kertakaikkisesti ihon alle, että oli kenties hyvä etten ollut keikalla lauantaina, vaan jo perjantaina. Kyyneliltä ei olisi varmasti lauantaina vältytty.

Pitkälle on Cheek päässyt vuoden 2008 syyskuusta kun silloin hän täällä paikallisessa juottolassa oli esiintymässä muutamalle kymmenelle (ööh...olisiko 200 todellinen määrä?) juopuneelle. Minä ja pari kaveria mukaan lukien. Ja samalla baaritiskillä notkuttiin keikan jälkeen. Muutama sana uskallettiin jopa vaihtaa räppärin kanssa ja kaupan päälle saatiin nimmarit - ja kyllä muuten hihitytti sen jälkeen. Ja toki piti pyyttää nimikirjoitus sekä käsivarteen että pääsylipun kääntöpuolelle, jotta jäisi kunnon todistusaineistoa tapahtumasta.

Sanokoot muut mitä sanoo, mutta minusta Cheek on ehdottomasti ansainnut kaiken hehkutuksen ja ylistyksen. Eiköhän sen kaiken eteen ole kuitenkin jokunen tunti tehty töitä. Jokainen voi koittaa tehdä samat temput perässä. Ja jos joku muu omiin suosikkiartisteihin tai -bändeihin lukeutuva tuollaisen keikan järjestää, niin olen varmasti paikalla silloinkin!

Melkein aamukamman paikka

Alkaa olla elämä aika pitkälti loman odottelua. Ei olisi enää kun parhaimmassa tapauksessa 12 työaamua ja sitten neljä viikkoa, ah-sitä-autuutta, kesälomaa.

Töissä tekemistä kaksi kertaa sen verran kun ennättäisi normaalin työajan puitteissa tekemään. Tänäänkin taas kevyt liki 9 tuntia tuli yhteiseksi hyväksi työskenneltyä. Ok, tiedän ihmisiä jotka tekevät tuollaisia työtunteja päivittäin jatkuvasti ja niitäkin, jotka tekevät tuplasti tuon. Eli ei ehkä syytä valittaa... Mutta viime yön nukkumiset kun olivat sitä muutaman hyvin pyörityn luokkaa, niin tuossa oli 9 tuntia liikaa.

Kaikenlaista on varmaan taas tässä hiljaisuuden aikana tapahtunut, mutta ei mitään myllertävää ehkä kuitenkaan. Juhannuskin oli ja meni kavereiden kanssa iltaa istuen ja festareilla käyden. Vanhaksi tullut kun jo ennen puolta yötä alkoi molempina iltoina uuvuttaa niin, että vaihdoin juhlajuoman veteen ja kiitos sen, en kärsinyt varsinaisesta krapulasta. Ainoana "ilona" oli päänsärky ja posketon väsymys.

Tänään tuli kuitenkin ehkä pitkästä aikaa eniten iloa ja riemua aiheuttava viesti kesken työpäivän: lapsuuden ystäväni hiljattain saama tyttövauva on tuleva kummilapseni. Ristiäiset sattuvat alustavasti suunnittelemamme Oulun reissun kanssa samalle viikonlopulle, mutta ei tee tiukkaa tehdä itse ainakaan valintaa noiden kahden väliltä. Mies menköön kavereidensa kanssa rokkaamaan Qstockiin, minä menen lässyttämään pikkuprinsessalle.

Taidan osoittaa entistä pahempia vanhenemisen merkkejä kun kello on vasta 15 vaille 9 ja suunnittelen vakavasti nukkumaan menoa. Ehkä ei kerrota tästä kenellekään...

Tässä vielä yksi tämän hetken kovin autohoilauskappale. Saatte olla mitä mieltä vaan, mutta jotenkin tämä vaan saa laulamaan ihan täysin palkein mukana.

Kun lähden stadiin...

Työviikko otti ja päättyi jo tänään. Eikä suuremmin harmita. Huomenna pidän kertyneitä ylityövapaita pois ja otamme lapsuuden ystäväni kanssa tosiaankin suunnan kohti pääkaupunkia koko viikonlopuksi. Siinä sitä onkin sitten ihmettä kerrakseen puolin ja toisin kun mualaiset lähtee hummaamaan isolle kirkolle.

Huomen iltana menemme katsomaan Backstreet Boyseja HartwallAreenalle  ja sen jälkeen vielä jatkobileisiin Tigeriin. Jälkimmäinen aiheutti kyllä jonkinlaisen "ei saatana" -alkureaktion, mutta kait sitä sielläkin käydä voi kun kerran lähtenyt on! Ehkä sitä sieltäkin pois pääsee, jos ei viihdy.

Lauantaina suunnittelimme pientä shoppailukierrosta ja senkin takia toivon aika syvästi, että ihan aamuun saakka ei meidän jatkoreissu venähdä. Muuten voi tulla aika lyhyt shoppailureissu. Siitähän toki lompakko kiittäisi... Ja lauantai-ilta on tarkoitus viettää syömällä jossain mukava ravintelissa majapaikkamme emännän kanssa.

Ei kyllä pieni irtiotto arjesta tähän väliin tee laisinkaan pahaa! Päinvastoin. Odotan jo oikein into piukeana, että päästään lähtemään. Ainoastaan tämä pakkausprojekti on aina yhtä mielenkiintoinen. Nytkin olin pakkaavinani vain "ne tarpeellisimmat" ja silti laukun saumat likimain soivat kun koitin vetää vetoketjua kiinni. Suuremman laukun ottaminen ei ratkaise ongelmaa, koska kyllä minä senkin saan tuupattua täyteen tavaraa.

Eilen tuli käytyä ehkä yhdellä eriskummallisimmista kampaajareissuista. Olin jo aikaa sitten varannut ajan luottoparturilleni juuri eiliselle, jotta ennätän uusituttaa hiuskuontalon ennen tätä Helsinkin reissua. No, parturini soitti tiistaina ja minä olin ihan sydän kylmänä, että on sattunut jotain ja hän peruu aikana. Niin, itsekäs minäni ajatteli heti itseään ja omaa lettiään. Soiton syy oli kuitenkin se, että kaupunginosassa, jossa kampaamo sijaitsee, oli sattunut putkirikko eikä liikkeeseen tullut siis laisinkaan vettä eilen. Kampaajani sai ratkaisua osaltani tämän ongelman sillä, että kiikutti minut värien huuhteluun toiseen kampaamoon, joka luonnollisesti sijaitsi likimain kaupungin keskustassa. Siinä sitä sitten viipotin menemään suojaviitta hulmuten, folioita hiuksissa hiusten pesulle. :D Onneksi saatiin auto suht lähelle varakampaamoa, mutta kyllä siinä silti ennätti saada muutaman "hieman" kummeksuvan katseen osakseen. Mutta mitäpä sitä niistä. Hiuksista tuli jälleen aivan mielettömän kivat ja olivat kaiken "vaivan" arvoiset.

Ja oli aika mielenkiintoinen ilmiö huomattavissa eilen kampaamossa istuessani: olin tooooodella kaivattu ja kysytty ihminen työmaalla. Jos olisin istua tapittanut normaaliin tapaani töissä, niin olisin varmasti saanut olla näiltäkin yhteydenotoilta ihan rauhassa. Vaan kun en ollut, niin sähköpostia tuli solkenaan ja puhelin rallatti useamman kerran. Ja tätä työaikaan omien asioiden hoitamista kun tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa, niin voi huokaus. No, onneksi eivät olleet ihan kaikista akuuteimpia kontakteja ja ennätin selvitellä asiat illalla ja loput tänään.

No niin. Joskos sitä söisi jotakin ja sitten vielä pyörittelisi noita pakkailuitaan. Kynnetkin ajattelin lakata vielä jossain välissä... Hilirimpsis ja kivaa loppuviikkoa kaikille! :)

Rock, rock!

Viikonloppuna näillä nurkilla rokataan. Ja aika hurjasti rokataankin! On varmaan monen paikallisen (ja miksei ulkopaikkakuntalaisen) kesän kohokohta kun Jurassic Rock vetää Visulahden täyteen festarivieraita.

Jotenkin koko kesä on mennyt sillä "joo, se on Jurassic sitten elokuussa" -mentaliteetilla. Mutta oikeastaan viime viikolla alkoi sellainen pieni festari-into nostaa päätään. En ole mikään festarieläin, että jaksaisin rymytä siellä täyttä päätä kaikki kolme päivää, mutta sellainen hillitympi vaihtoehto kuulostaa hyvältä.

Suunnittelin mielessäni, että perjantaina voisin lähteä ihan vaan auton kanssa liikkeelle ja käydä kuuntelemassa Mokomaa ja PMMP:tä täysin limsalinjalla. Lauantaiksi suunnittelimme kavereiden kanssa aloittavamme "festariurakan" ravintolareissulla ja siitä sitten asiaankuuluvin eväin kohti määränpäätä.

Sunnuntaina toivon, että saadaan kyyti pelipaikoille jo päivällä kun iiiih, niin iiiiihana Cheek olisi esiintymässä jo klo 14.30. Ja iltaan astihan sitä on sitten jaksettava jollakin tavalla, kun System of a Down hyppää lavalle vasta illalla puoli kahdeksalta. Mutta sitä en kyllä siltikään ajatellut missata vaikka maanantaina on kyllä kömmittävä töihin jo ihan normaaliin aikaan.

Ehkä tätä intoa on myös kasvattanut se, että töissä olen puuhastellut jonkin verran näihin festareihin liittyen nyt lomani jälkeen. Ja täytyy kyllä kehua, joskin nimettömästi, että tämän tapahtuman taustalla hääräävät ihmiset ovat ehdottomasti kaiken kunnian ja maineen ansainneet. Ihania tyyppejä, joiden kanssa asia kun asia sujuu kitkatta. Enkä ole kyllä ylisanoja säästellyt kun heidän kanssaan olen asioinut ja uskon, että yhteiset projektit jatkossa eivät ainakaan jää siitä kiinn etteikö yhteistyö todistettavasti sujuisi.

Facebookkiin tuossa jo intoilinkin, että tänään on taas yksi niistä päivistä, että voin vilpittömästi sanoa pitäväni nykyisistä työtehtävistäni! Tiedän myös, että olen onnekas kun saan tehdä työtä, josta todella pidän. Tiedän myös sen, että tulee taas se päivä kun itkua nieleskellen kiroan alimpaan helvettiin sen päivän, kun näihin hommiin suostuin. Mutta koetuista vastoinkäymisistä, ja niistä edessä vielä olevista puhumattakaan, uskon edelleen varsin vakaasti, että selviän tämän sijaisuuden ajan hengissä. On niin mukavaa saada olla mukana luomassa jotain uutta ja siinä samalla oppia itseään kokeneemmilta kollegoilta vaikka ja mitä!

Näillä supernaisen voimilla tekisi kyllä ihmeitä! Ensi töikseni lähden anoppilaan iltakahville. Ja ei, se ei ole niin vastenmielistä, että tarvitsisin supervoimia suoriutuakseni siitä. Työpäivän jälkeen on vaan usein niin uupunut ettei jaksaisi mitään, mutta tänään jaksaa.

Oon niiiiiin lömällä

Ensimmäinen lomapäivä käynnissä. Ihanainen ystävä Siilinjärveltä käväs kylässä eli loma alkoi mitä parhaimmalla tavalla. Laitettiin vähän kaverin kynsiin koristuksia ja juoruttiin huolella. Mansikkakakun kera. :)

Juhannus olikin yksi vilkkaimmista pitkään aikaan. Torstai-ilta oltiin minun vanhempien luona, juhannusaattona kavereiden luona Savitaipaleella ja lauantaina rymyttiin sitten paikallisilla juhannusfestareilla. Kaikki reissut oli kyllä oikein onnistuneita ja jos nyt ei mikään ihan ikimuistoinen juhannussetti, niin varsin kelvollinen tapa viettää keskikesän juhlaa. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Vatsalihastreenit tuli tehtyä kyllä joka reissulla hervottomalla naurun määrällä :)

Festarit oli itselle ekat juhannusfestit. Esiintyjät oli varsin kelvollisia, joskin vähän missattiin alku kun ei ennätetty lähtemään ajoissa liikkeelle. Petri Nygård jäi näkemättä, mut eiköhän tuon viel jossain joskus nää livenä. Kaveri halus näkemään Jukka Pojan ja se keikka nähtiinkin ja itelle odotetuin oli toki ihana Cheek. :D Hyvä keikka olikii vaikka ei lavan laidalle diggailemaan mentykään. Näki ja kuuli kauemmaskin ja oli tilaa heilua oikein huolella. Meil oli työkaverin kans ihan omat bileet :D Ihq Jare.

Taidan tän alkuviikon kyllä vaan nauttia joutenolosta. Luvannu sen verran lämpösiä kelejä, että jos koittais vaikka käryyttää nahkaansa pihalla. Ois pari kirjaa lukematta, ni niitten kans saa kyl aikansa kulumaan. Humiseva harju vois olla aika kohtalaista lomalukemista. Leffa on nähty on kerran jos toisenkii, mut aiemmin ei oo tullu kirjaan tartuttua. Kehuja oon kuullu eli pakkohan se on testata.

Perjantaina ois mentävä hammaslääkäriin. Graaah. Viimevuodet oon selvinny hampitohtorireissut ns. puhtain paperin, mut tänä vuonna taitaa tulla kalliiks... Pari mystisesti lohjennutta hammasta ja ainakin yksi reikä. Jos hoitais nyt vaan tän tarkastuksen ja jatkoajat varais vasta syksymmälle. Viitti koko kesää pilata ja kun ei oo mitää akuuttia, ni ehtii myöhemminkii.

Aion perjantaina jatkaa hammaslääkärireissulta suoraan porukoille yhdeksi yöksi. Pitäny käydä aikaa sitten kummien ja isän toisen siskon luona kyläilemässä, niin nyt päätin hoitaa ne "velvollisuudet" alta pois viimeinkii. Isäntää ei noille reissulle tunnu saavan houkuteltua mukaan, niin hoituupahan nyt tälleen sit. Samalla meinattiin käydä poimii vähän mansikoita talveksi pakkaseen, mut tuon projektin toteutumisen sanelee kyl säät. Jos sataa vettä, ni voi unohtaa mansikat kyl. Mut jos taas ei pääse keräämään itse, ni eipä me nyt niin paljon niitä tartteta etteikö vois ostaa jonkuu laatikon valmiiks poimittujakii.

Tässä teille viel ehkä tän kesän luukutus. Voi olla kyllästyminen edessä ennenku syksy tulee, mut toistaseks tätä kuuntelee oikein mielellään ja melkei pistää jammailuttamaan. :)


>

Risusavottaa

Otettiin miehen kanssa eilen urakaksi polttaa pihan nurkalle kertynyt risukasa ja järjettömän savun katkun ja parin epäuskon hetken jälkeen saatiin kun saatiinkin kaikki poltettavaksi kelpaavat karahkat häviämään savuna ilmaan. Edelleenkin haisee nenässä se savu! On varmaan läpeensä niin savustunut, että tää haju häviää varmaan vasta jouluna vaikka miten kuurais itteensä ja vaatteitaan :D

Tänään jatkettiin samaa risusavottaa joskin tällä kertaa oli apuvälineenä haketin. Minä kannoin isännän kaatamia pikkupuita kasaan ja mies mätti niitä hakettimeen. Aika siistiksi saatiin kyllä tuo alue, jota ollaan perkaamassa. Joku päivä olisi siihen paikalle saada koirille uusi, isompi tarha. Todenäköisesti aitaus nousee vielä tulevan kesän aikana jos hyvin käy. Olisipahan rekuilla vähän rauhallisempi olla tuolla hieman kauempana tiestä ja samalla tulisi lisää tilaa juoksennella ja peuhata.

Käy kyllä tuollainen puitten kanssa puljaaminen ihan kuntoilusta. Tuntuu kun olisi kovemmankin reenin tehnyt kun punnersi rankoja kasaan tuolla pöpelikössä. Ei sillä että kuntoilussa olisi jotain pahaa... Päinvastoin! Ihan hyvää hyötyliikuntaa ja on kyllä jäänyt taas näitten lomaviikkojen aikana nuo kuntoilut aika vähiin... Ryhtiliike olisi jälleen kerran paikallaan. Kesä jäätelöineen ja muine herkkuineen tulossa...

Vappukin lähestyy ja koitin tänään kauppareissulla käydä ostamassa A-marketista Galliano-likööriä, mutta laihoin tuloksin. Ynseä miesmyyjä vaan totesi, että tietää mitä tarkoitan mutta heillä ei sitä ole. Kaupungin Alkoista kuulemma varmasti löytyy. Koitin kysyä vielä että olisiko jotain vähän vastaavaa saatavilla, mutta "eeeei kyllä ihan mitään sellaista ole". Selvä. Ei sitten. Pitänee yrittää ennättää käymään maanantaina töiden jälkeen yrittämässä paremmalla onnella keskustan Alkossa. Muuten jää köllikät ja hotshotit juomatta. Ja se, jos mikä, on sääli ja suuri menetys. :D

Samaisella kauppareissulla kassatäti pelasti päiväni ja luultavasti myös muutaman tulevankin: hän kysyi henkkareita! Tätä ihmettä ei ole ruokakaupassa tapahtunut ihan pieneen hetkeen. Ja joo, ihan maitopurkin takia ei kysynyt, miehelle piti tuoda tupakkaa. :D Mutta onhan se kiva näyttää edes alle 30-vuotiaalle kun se nyt vielä hetken aikaa on ihan ajankohtaista. Sitten on peli menetetty kun ei enää tällä nykyisellä ohjeistuksella ketään kiinnosta henkilöllisyystodistustani vilkaista. 

Meni kyllä tuo päivän pihapuuhastelu koleassa kelissä ja ajoittaisessa vesisateessa ihan luihin ja ytimiin. Taitaa onneksi kohta olla sauna lämmin, niin pääsee sulattelemaan ruhoaan sinne. Sitten taidan hörpätä yhden lonkeron. Tai koemaistaa mansikkadaiquirini... Pitäähän se tietää, mitä meinaa vieraille tarjota. Ettei liikoja kehu aivan sokkona! :D

Jos ette eilen fiilistelleet tämän vuoden The Voice of Finlandin finaalia, niin kuunnelkaapas tästä. Antti Railio oli suosikkini kyllä alusta loppuun (eli voitto meni oikeaan osoitteeseen) ja häntä voisin hehkuttaa ihan mielin määrin, mutta tuo linkkaamani Emilia&Lauri-duetto oli kyllä kaikesta huolimatta melkoisen kaunista kuultavaa. Ruotsi ei ole suosikkikieleni missään tilanteessa, mutta tämän kappaleen kohdalla teen säännön vahvistavan poikkeuksen. Kananlihat.

Otsikoiden keksimisen käsittämätön vaikeus

Tänään on ehkä torstai. Lomalla ollessa sitä helposti kadotta jollakin tavalla käsityksensä ajan kulusta. Kun ei ole kerrankin väliä että mitä milloinkin tekee! Tekemättä mitään en ole kylläkään osannut olla, mutta tekeminen on ollut melkolailla omaehtoista, ja sellaista ettei juurikaan tarvitse kelloon vilkuilla.

Viikonloppuna oltiin tosiaan risteilemässä kaveriporukalla Itämerellä. Olikin kyllä aivan hurjan hyvä irtiotto arjesta! Lauantaina otettiin ilo irti elämästä kuningas alkoholin voimalla ja kävi kyllä sen shottikimaran jälkeen nukkumaan käydessä mielessä, että näinköhän sitä saa itsensä sunnuntaina lähtemään Ruotsiin ollenkaan. Olin KERRANKIN viisas ja join illan mittaa myös vettä eli sunnuntaiaamun olo oli kutakuinkin krapulaton. Maissa siis käytiin pyörimässä ja kylläpä olikin ihana ilma naapurimaassa! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli varmaan liki 10 astetta. Mitään en siltä reissulta ostanut, mutta ei ollut kyllä sen suurempaa tarvettakaan.

Sunnuntai-iltana käytiin syömässä laivan pihviravintolassa ja maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni ankkaa. Olikin niin positiivinen kokemus, että seuraavan kerran kun tavoitan ravintolan, jonka listalla on ankanrintaa, tilaan aivan varmasti! Suosittelen muillekin lihanystäville. Muutoin ei kyllä kovin rehdin ryyppäämisen puolelle livennyt, koska taisi kaikilla olla enempi tai vähempi mielessä seuraavan päivän automatka kotiin. Se se on nimittäin kurjaa jos on järjetön kanuuna! Pelattiin vaan Aliasta (olin molempina iltoina voittavassa joukkueessa vaikka jakoja vaihdettiinkin - saa onnitella) ja otettiin muutamat neuvoantavat sekä piipahdettiin yökerhossa

Toiset kun kantavat laivareissuilta selkä vääränä viinaa ja tupakkaa, niin minäpä koitinkin tyhjentää taxfreen karkkiosaston. On taas mässyä toviksi aikaa. Tai toinhan minäkin kyllä Bacardi mansikkadaiquiri-pullon tuliaisina itselleni. Ehkäpä sen voisi korkata vappuna, mikäli tulee jotain kemuja pidettyä. :)

Tiistai menikin sitten jossain määrin ohi kun nukuin viikonlopun univelkoja pois. Eilen otin vahingon takaisin yhdestä lorvipäivästä ja touhusin kun pieni elukka kaiken päivää. Tuli käytyä ruokakaupassa, imuroitua, kerättyä viimeinkin jouluvalot pois ulkoa, laitettua talvitakit kesäteloille, leivoin nakkijuustosarvia ja mustikkarahkapiirakkaa sekä tietysti pyöräytin päivän ruoan (hirvikäristystä ja perunamuussia). Tänään olisi ohjelmatoimisto suunnittelut mullan vaihdon viherkasveille. Täytynee mennä pihalle pöllyttämään multaa ettei tarvitse tänään imuroida uudelleen...

Tiistaina sattui kyllä aika "karmiva" tilanne kun olin päivän yksin kotona. Katselin iltapäivällä makuuhuoneessa Fame-elokuvaa. Leffan loppupuolella kuulin kun ulko-ovi kävi ja oletin mieheni tulevan etuajassa töistä kotiin. En siis sen suuremmin reagoinut kunnes eteisestä alkoi kuulua vieraskielistä puhetta. Kuulosti venäjälle. Pelästyin aivan järjettömästi ja odotin, että tulija koputtaisi eteisen välioveen. Mitään koputusta ei kuulunut ja puhe jatkui hetken aikaa. Hiippailin hiljaa makuuhuoneesta eteiseen ja kuulostelin, että onko vierailija vielä tuulikaapissa. Mitään ei kuulunut, mutta en kyllä myöskään kuullut, että ulko-ovea olisi painettu kiinni. Olin siis aivan varma, että se ulkomaanelävä oli edelleen eteisessä! Kipitin takaovelle ja ajattelin että käyn katsomassa ennemmin ulkokautta, että onko etuovi kiinni tai pyöriikö pihalla joku. Ketään ei näkynyt, mutta olin edelleen varma, että se tyyppi on siellä eteisessä. Onneksi mies tuli kotiin ja sain itkunsekaisessa paniikissa selitettyä tilanteen. Ketään ei ollut enää eteisessä, mutta ulko-ovi oli pikkuisen raollaan (siksi en kuullut vierailijan lähtöä).

Nyt kun mietin, niin olisi ehkä vaan reippaasti pitänyt mennä kysymään, että millähän asialla tämä henkilö tulee meidän tuulikaappiin koputtamatta. (Tai ainakin kurkkia ikkunasta!) Mutta jotenkin iski niin kauhea paniikki kun tuolla tavalla joku täräyttää omaan kotiin lupia kyselemättä. Ja se jos mikä hämää ettei hän sitten kuitenkaan koputtanut välioveen tai marssinut sisälle asti. Mitään ei myöskään eteisestä ole kadonnut, koska ei siellä kyllä mitään viemisen arvoista edes ole. Tokihan tämä ihminen on voinut olla ihan hyvillä aikein liikkeellä eikä ryöstöaikeissa, mutta jotenkin oli hieman kummallinen tapaus kaikin puolin. Pulputuksen loppumisen jälkeen taloamme vastapäätä olevan hallin pihasta kuului lähtevän joku isompi auto (rekka tai kuorma-auto), mutta en osannut yhdistää näitä silloin, koska oletin hiippailija olevan edelleen meillä, kun ovi ei ollut käynyt uudelleen. Tästä eteenpäin meillä on kyllä päivälläkin ovet visusti lukossa jos olen yksin.

Tässä vielä lopuksi yksi tämänhetkinen suosikkikappaleeni. Onneksi NRJ onkin soittanut tätä paljon! Jotenkin vaan tarttuva kipale :) Enjoy!