Sain eilen iltana yhden pienen ystävän lisää. Tällä valloittavalla pikkupojalla on ikää viisi vuotta ja juttuja enemmän kerrottavana kun useammalla ikätoverillaan.
Illan kulku oli likimain tämä: parin "kuka kumma tuo on?" -vilkaisun jälkeen käsiini kannettiin pelikonetta, kaivuria, traktoria, roska-autoa ja erinäisiä muita leluja. Sain olla piirroksen mallina ja piirtää itse. Syliini pakkauduttiin yhdessä tabletin ja Haydayn kanssa. Sekä lukematon määrä lapsen vilpitömyydellä lausuttuja: "Tule minun huoneeseen katsomaan leluja. Tule tänne laittialle minun kanssa leikkimään. Tulethan huomennakin minun kanssa jo leikkimään taas? Etkö sinä lähde saunaan? Minun tulee ikävä Saijaa! Tuleehan Saijakin antamaan iltahalin ja -pusun?". Ja sittenhän luonnollisesti annettiin iltahalit ja -pusut sekä hyvänyöntoivotukset.
Ihana pikkuvesseli.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ystävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ystävät. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
torstai 26. helmikuuta 2015
Kappas, kappas...
... se on taas hujahtanu melkonen aika siitä kun viimeeks käyny täällä kirjuuttelee. Ei nyt ole vaan oikein hirveesti ollut kirjottamista kun elämä aika pitkälti "töihin-kotiin-nukkumaan-töihin-..." taivallusta ilman sen suurempia kohokohtia.
Eikä aina oikein jaksa edes napista työasioistakaan ja siitä olisi riittänyt nillittämistä vaikka ihan jokaiselle päivälle. Niin siksi ehkä taas pieni hiljaisuus on ollut hyvästä.
Aloitin tänään jo viikonlopun vieton ja pidän huomenna rästivapaan. Käytän vapaapäivänä piipahtamalla vanhempieni luona sekä heidän naapurissaan asuvan kummityttöni perheen tykönä. Hujahtanut taas aivan liian pitkään ettei ole pikkuprinsessan luona käytyä! Nyt siis hyvä sauma korjata tilanne. Kummityttöni isosisko vietti synttäreitä menneenä viikonloppuna, niin hyvä mennä nyt viemään myöhäiset onnittelut.
Tänään käväisin töiden jälkeen parin kaverin kanssa kahvilla ja samalla juonittiin lahja-asioita yhteisen ystävämme 3-kymppisille. Niistä jo taisinkin edellisessä postauksessa kirjoittaa, joten ei liene tarve syventyä aiheeseen sen suuremmin. Katsotaan raporttia sitten jälkikäteen.
Tämä viikonloppu kun menee viihdepainotteisesti, niin seuraavana viikonloppuna taitaa olla vuorossa sitten vihdoin viimein se vaatekaappien hankintaprojekti. Ai vieläkö ovat muka hankkimatta? No kyllä. Alkaa savu nousta korvista kun katsoo tuota jätesäkkimerta ja puhtaita vaatteita pullollaan olevaa vierashuoneen sänkyä. Odotan varsin innolla, että pääsen viikkaamaan vaatteen viimeinkin kaappeihin. Viikkaamista en kyllä rakasta, mutta ehkä se tunne, että saa kotia entistä enemmän kodiksi, auttaa urakassa.
Eikä aina oikein jaksa edes napista työasioistakaan ja siitä olisi riittänyt nillittämistä vaikka ihan jokaiselle päivälle. Niin siksi ehkä taas pieni hiljaisuus on ollut hyvästä.
Aloitin tänään jo viikonlopun vieton ja pidän huomenna rästivapaan. Käytän vapaapäivänä piipahtamalla vanhempieni luona sekä heidän naapurissaan asuvan kummityttöni perheen tykönä. Hujahtanut taas aivan liian pitkään ettei ole pikkuprinsessan luona käytyä! Nyt siis hyvä sauma korjata tilanne. Kummityttöni isosisko vietti synttäreitä menneenä viikonloppuna, niin hyvä mennä nyt viemään myöhäiset onnittelut.
Tänään käväisin töiden jälkeen parin kaverin kanssa kahvilla ja samalla juonittiin lahja-asioita yhteisen ystävämme 3-kymppisille. Niistä jo taisinkin edellisessä postauksessa kirjoittaa, joten ei liene tarve syventyä aiheeseen sen suuremmin. Katsotaan raporttia sitten jälkikäteen.
Tämä viikonloppu kun menee viihdepainotteisesti, niin seuraavana viikonloppuna taitaa olla vuorossa sitten vihdoin viimein se vaatekaappien hankintaprojekti. Ai vieläkö ovat muka hankkimatta? No kyllä. Alkaa savu nousta korvista kun katsoo tuota jätesäkkimerta ja puhtaita vaatteita pullollaan olevaa vierashuoneen sänkyä. Odotan varsin innolla, että pääsen viikkaamaan vaatteen viimeinkin kaappeihin. Viikkaamista en kyllä rakasta, mutta ehkä se tunne, että saa kotia entistä enemmän kodiksi, auttaa urakassa.
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Uudistuu...
Iski taas tällaiseen täysin sopivaan aikaan into uusia blogin ulkoasua ja jotakin oli pakko tehdä heti. Eli nyt mennään hetki tällaisella sekalaisella kököllä kunhan ennätän rakentelemaan uutta headeria, taustaa ja muuta. Tänä iltana en ala projektiin tätä syvemmin, koska siinä käy helposti niin, että nökötän tässä koneen ääressä vielä aamuneljältäkin luomisvimmassani. Ei ole siis selain seonnut, allekirjoittanut vain.
Loma vetelee viimeisiään ja minähän toki sitten loman viimeisiksi päiviksi onnistuin hankkimaan itselleni flunssapöpön. Tässä sitä on siis niistetty, yskitty sekä teetä ja yskänkarkkeja nautittu sen verran että vatsassa velloo. Mutta töihin on tarkoitus kyllä huomenna kampeutua koska ei nyt ainakaan toistaiseksi ole kuumetta.
Loma meni muuten ihan käsikirjoituksen mukaan - paitsi lenssun osalta. Tapasin sellaisia kavereita pitkästä aikaa, joita tulee nähtyä ihan liian harvoin, kävin vanhempien luona sekä tervehtimässä kummityttöäni. Risteilylläkin ennätettiin piipahtaa. Ja pihahommia sain pikkuisen edistettyä haravoinnin ja kukkapenkkien siivoamisen osalta. Autokin sai alleen jo talvitassut. Eli ihan sellainen kunnon breikki tähän syksyyn ja kun työasiatkin selvisivät ennen loman alkua, niin pystyin kerrankin nauttimaan lomasta ihan oikeasti.
Maanantai-edit: Ulkoasuprojekti eteni kunnes tyssäsi tyystin headeriin. Visio oli, mutta visio ei toiminut ja perusteiniangsti iski välittömästi: pyh, olkoon sitten!
Loma vetelee viimeisiään ja minähän toki sitten loman viimeisiksi päiviksi onnistuin hankkimaan itselleni flunssapöpön. Tässä sitä on siis niistetty, yskitty sekä teetä ja yskänkarkkeja nautittu sen verran että vatsassa velloo. Mutta töihin on tarkoitus kyllä huomenna kampeutua koska ei nyt ainakaan toistaiseksi ole kuumetta.
Loma meni muuten ihan käsikirjoituksen mukaan - paitsi lenssun osalta. Tapasin sellaisia kavereita pitkästä aikaa, joita tulee nähtyä ihan liian harvoin, kävin vanhempien luona sekä tervehtimässä kummityttöäni. Risteilylläkin ennätettiin piipahtaa. Ja pihahommia sain pikkuisen edistettyä haravoinnin ja kukkapenkkien siivoamisen osalta. Autokin sai alleen jo talvitassut. Eli ihan sellainen kunnon breikki tähän syksyyn ja kun työasiatkin selvisivät ennen loman alkua, niin pystyin kerrankin nauttimaan lomasta ihan oikeasti.
Maanantai-edit: Ulkoasuprojekti eteni kunnes tyssäsi tyystin headeriin. Visio oli, mutta visio ei toiminut ja perusteiniangsti iski välittömästi: pyh, olkoon sitten!
sunnuntai 17. elokuuta 2014
Se o loppu ny!
Neljä kesälomaviikkoa alkaa olla pikkuhiljaa nautittu ja huomisaamuna olisi päräytettävä työmaalle tunnustelemaan, miltä se työnteko tällaisen laiskottelurupeaman jälkeen oikein maistuukaan. Tiedän sen kyllä jo miltei kokeilemattakin, mutta se ei taida olla riittävä syy olla menemättä töihin?
Ihan koko lomaa en taida alkaa teille referoimaan joten tässä olisi muutamia loman kohokohtia lyhyesti ja ytimekkäästi suloisena sekamelskana.
1) Kummitytön ristiäiset. Oman postauksen verranhan tästä jo kerroinkin eli nyt riittänee toteamus, että edelleen ylpeä kummitäti ja pientä mussua pitää mennä katsomaan pikimmiten!
2) Reissu Tampereelle. Loistavassa seurassa tehty hellepäivän reissu Manseen ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tuli käytyä Särkänniemessä. Tyrsky ja Tornado olivat kyllä ehdottomasti parhaat laitteet. Trombiin en mene enää ikinä! Kotimatkalla stoppasimme vielä Kärkkäiselle, jossa hoidettiin reissun shoppailuosuus varsin onnistuneesti.
3) Lukeminen. Luin monen monituista loistavaa kirjaa loman aikana. Entisenä "aktiivilukijana" sitä aina vannoo, että koittaa ylläpitää harrastusta vielä loman jälkeenkin, mutta niin ne kirjat aina vaan jäävät pölyyntymään ja odottamaan seuraavaa lomaa. Nyt olisi kyllä hyllyssä vielä muutama kirjaston kirja joten ei tämä ihan vielä tähän lopu...
4) Kesäkelit. Monet ovat tuskailleet helteiden kanssa, mutta minä olen kyllä nauttinut ihan joka solulla. Paahtavan kuuma terassi, kirja ja kylmää juomista. Not bad?
5) Once Upon a Time. Sain viimein aikaiseksi etsiä eittämättä yhden suosikkisarjani kolmannen tuotantokauden loput jaksot ja nyt vain odotellaan sitten seuraavaa. Neljäs kausi alkaa syyskuun lopulla Jenkeissä.
6) Uusi auto. Kolme vuotta minua odottamattoman hyvin palvellut Ooppeli sai siirtyä nuoremman tieltä. 270 tuhatta ajettu punainen paholainen jäi paikallisen autoliikkeen pihaan odottelemaan uutta omistajaa kun kurvattiin miehen kanssa kotia kohti 2010 vuosimallin hopeisella salamalla. Ooppeli kyllä tämäkin. Kerran ooppelisti, aina ooppelisti?
7) Kotikonnut. Ennätin käväisemään pari kertaa kotinurkillakin, viimeeksi perjantaina. Mökkisaunan ja äidin ruokien voittanutta kun ei vaan ole.
8) Rentoutuminen. Kerrankin osasin viettää aikaa jopa siten, että en tehnyt "mitään". Jos ei siis sitä terassilla istuskelua, radion kuuntelua ja kirjan ahmintaa lasketa. Ja muutenkin lomatekemiset olivat varsin rentouttavia ja oli monia päiviä jolloin en suonut ajatustakaan työasioille.
9) Jurassic Rock. Yksi loman ehdoton huippu! Parhaassa mahdollisessa seurassa vietetyt kolme päivää olivat kyllä taas mainio muistutus siitä, että ei ole parempaa tapaa heittää vapaalle kun parhaat kaverit, hyvä musiikki, kesäkeli ja hyvät eväät. Jäi taas paljon hymyilyttäviä muistoja.
10) Aika ystävien kanssa. Onnistuin lomallani näkemään monia kavereita, joita ei tule ihan joka päivä nähtyä. Toki on huono omatunto kun ei näe niin useasti kuin haluaisi, mutta onneksi nämä ihmiset ovat sitä sarjaa, että vaikka olisikin pidempiä aikoja ettei tapaa, niin juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla jäi.
Siinäpä se. Minun lomani. Seuraavaa odotellessa.
Ensi viikko on kyllä onneksi tynkäviikko kun pyysin jo keväällä torstain ja perjantain vapaaksi, koska Cheek. Lähdemme ystäväni kanssa katsomaan Cheekin Olympiastadion keikkaa perjantaina ja torstainahan on siis ennätettävä kampaajalle pistämään tukka kuosiin että ilkeää lähteä isolle kirkolle hummaamaan. :)
Nyt saunomaan lomapölyt pois ja sitten pikkuhiljaa rauhoittumaan. Katsotaan miten saan lomarytmin kääntymään työrytmiin ja tuleeko uni ennen puolta yötä.
Ihan koko lomaa en taida alkaa teille referoimaan joten tässä olisi muutamia loman kohokohtia lyhyesti ja ytimekkäästi suloisena sekamelskana.
1) Kummitytön ristiäiset. Oman postauksen verranhan tästä jo kerroinkin eli nyt riittänee toteamus, että edelleen ylpeä kummitäti ja pientä mussua pitää mennä katsomaan pikimmiten!
2) Reissu Tampereelle. Loistavassa seurassa tehty hellepäivän reissu Manseen ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tuli käytyä Särkänniemessä. Tyrsky ja Tornado olivat kyllä ehdottomasti parhaat laitteet. Trombiin en mene enää ikinä! Kotimatkalla stoppasimme vielä Kärkkäiselle, jossa hoidettiin reissun shoppailuosuus varsin onnistuneesti.
3) Lukeminen. Luin monen monituista loistavaa kirjaa loman aikana. Entisenä "aktiivilukijana" sitä aina vannoo, että koittaa ylläpitää harrastusta vielä loman jälkeenkin, mutta niin ne kirjat aina vaan jäävät pölyyntymään ja odottamaan seuraavaa lomaa. Nyt olisi kyllä hyllyssä vielä muutama kirjaston kirja joten ei tämä ihan vielä tähän lopu...
4) Kesäkelit. Monet ovat tuskailleet helteiden kanssa, mutta minä olen kyllä nauttinut ihan joka solulla. Paahtavan kuuma terassi, kirja ja kylmää juomista. Not bad?
5) Once Upon a Time. Sain viimein aikaiseksi etsiä eittämättä yhden suosikkisarjani kolmannen tuotantokauden loput jaksot ja nyt vain odotellaan sitten seuraavaa. Neljäs kausi alkaa syyskuun lopulla Jenkeissä.
6) Uusi auto. Kolme vuotta minua odottamattoman hyvin palvellut Ooppeli sai siirtyä nuoremman tieltä. 270 tuhatta ajettu punainen paholainen jäi paikallisen autoliikkeen pihaan odottelemaan uutta omistajaa kun kurvattiin miehen kanssa kotia kohti 2010 vuosimallin hopeisella salamalla. Ooppeli kyllä tämäkin. Kerran ooppelisti, aina ooppelisti?
7) Kotikonnut. Ennätin käväisemään pari kertaa kotinurkillakin, viimeeksi perjantaina. Mökkisaunan ja äidin ruokien voittanutta kun ei vaan ole.
8) Rentoutuminen. Kerrankin osasin viettää aikaa jopa siten, että en tehnyt "mitään". Jos ei siis sitä terassilla istuskelua, radion kuuntelua ja kirjan ahmintaa lasketa. Ja muutenkin lomatekemiset olivat varsin rentouttavia ja oli monia päiviä jolloin en suonut ajatustakaan työasioille.
9) Jurassic Rock. Yksi loman ehdoton huippu! Parhaassa mahdollisessa seurassa vietetyt kolme päivää olivat kyllä taas mainio muistutus siitä, että ei ole parempaa tapaa heittää vapaalle kun parhaat kaverit, hyvä musiikki, kesäkeli ja hyvät eväät. Jäi taas paljon hymyilyttäviä muistoja.
10) Aika ystävien kanssa. Onnistuin lomallani näkemään monia kavereita, joita ei tule ihan joka päivä nähtyä. Toki on huono omatunto kun ei näe niin useasti kuin haluaisi, mutta onneksi nämä ihmiset ovat sitä sarjaa, että vaikka olisikin pidempiä aikoja ettei tapaa, niin juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla jäi.
Siinäpä se. Minun lomani. Seuraavaa odotellessa.
Ensi viikko on kyllä onneksi tynkäviikko kun pyysin jo keväällä torstain ja perjantain vapaaksi, koska Cheek. Lähdemme ystäväni kanssa katsomaan Cheekin Olympiastadion keikkaa perjantaina ja torstainahan on siis ennätettävä kampaajalle pistämään tukka kuosiin että ilkeää lähteä isolle kirkolle hummaamaan. :)
Nyt saunomaan lomapölyt pois ja sitten pikkuhiljaa rauhoittumaan. Katsotaan miten saan lomarytmin kääntymään työrytmiin ja tuleeko uni ennen puolta yötä.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Puoliväli
Lomaa on yhtä paljon takana kuin edessä. Pessimistinähän tästä ole jo hieman huolissani, mutta toiveikas puoli minussa tietää kertoa, että vielä on mooooooonta aamua kun ei ole tarpeen laittaa herätystä pärähtämään ennen kukonlaulua ja paljon mukavaa ohjelmaa on tiedossa.
Ensi viikolla on tarkoitus nähdä piiiitkästä aikaa Pohjois-Savossa asuvaa ystävääni jälkikasvuineen. Ovat tulossa tänne suunnalle lomaansa viettämään muutamaksi päiväksi, niin eiköhän siihen yhdet kahvi-juoru-treffit mahdu.
Torstaina on (hrrrr) hammastarkastus. Se se on aina yhtä ihanaa ajanvietettä. Jotenkin sinne meno on vastenmielistä vaikka lääkäri on todella mukava ja muutamat viimevuodet olen päässyt ns. puhtain paperein eli reikiä nolla. Eli mitään ihan hirveän kauhean kamalaa siellä ei ole todennäköisesti nytkään luvassa. Jos nyt on ensimmäistä kertaa useaan vuoteen reikä tai kaksi ilmestynyt, niin tiedän niiden olen niin pieniä ettei mahdollinen paikkaaminen tunnu missään. Edellinen paikkausrupeama kun sisälsi vuosia sitten neljä reikää joista yksi ylsi hampaan ytimeen saakka. Se teki aika kipeää kun pora jurahteli vähän liian lähelle hermoja. Siinä ei paljon puudutukset auttaneet ja jälkisäryt oli jotain tähtitieteellistä, mutta asettuivat nekin sitten viimein. Ehkä suurin kivunlievittäjä oli pelottelu juurihoidolla... :D
Mutta toivotaan, että ei olisi mitään hirvittävän suurta hampiremppaa nytkään tiedossa. Se ei ole yksityisellä puolella nimittäin ihan sitä halvinta lystiäkään...
Viikonloppuna onkin sitten paikkakunnalla festarit. Sinne olisi tarkoitus kömpiä jokaisena kolmena festaripäivänä. Varattiin jo miehen kanssa majoitus perjantai-lauantaiyölle kaverin luota keskustasta, koska aika turhaa meidän on tänne kulkea nukkumaan ja maksaa taksista 50 e suuntaansa. Viimeinen bändi kun taitaa perjantaina lopetella siinä kahden aikaan yöllä ja Ismo Leikola esiintyy lauantaina jo kello 14, niin ei paljon ehdi tosiaankaan kotiinsa kun nukkumaan. Tosin vielä on koiranhoito varmistamatta, mutta uskoisin anopin ennättävän käydä vilkaisemassa lauantaina, että koko lauma on vielä koossa.
Eilen eksyin pyörimään kaupungin vaatekauppoihin ja on se vaan outo ilmiö, jota jaksaa ihmetellä kerta toisensa jälkeen: kun ei ole rahaa eikä mitään pakollista vaatekappaletta hankittavana, niin kaikkea kivaa löytyy vaikka kuinka paljon! Sovittelin ties kuinka paljon kivoja vaatekappaleita, mutta hieman vähissä olevat rahavarat pakottivat jättämään ne ehkä-tämä-nyt-ei-ole-ihan-pakkohankinta -vaatteet kauppaan. Mutta ostettavaksi päätyi neljä toppia, yksi hame ja ihan superihanat aurinkolasit! Ja ne lasit toki myös olivat koko ostosten kalleimmat. Toivottavasti en ihan heti niitä onnistu hävittämään tai rikkomaan...
Nyt jos nappaisi pakastimesta jätskin ja asettuisi katsomaan Siskoni on noitaa jakson tai pari. Rekisteröidyin viime viikonloppuna Netflixiin ja sieltä löytyi tuo vuosia sitten seuraamani sarja. Ihan alkujaksoja en tuosta ole edes nähnyt ja kun tuolta nyt kaikki kaudet näyttävät löytyvän, niin onhan niitä siis katsottava. Muuten en kyllä kovin innoissani Netflixin tarjonnasta ole. Sieltä ei löydy yhtään näitä uusia seuraamiani sarjoja ja elokuviakin suht huonosti. Saan nähdä siis, että jatkanko tuota enää sitten kun ilmainen kuukausi on kulunut. Ehken ennätä katsoa kyllä kaikkia Siskoni on noidan kahdeksaa tuotantokautta siinä ajassa eli voi olla, että joutuu ainakin sen aikaa tuota kahdeksaa euroa sinne maksamaan.
Ensi viikolla on tarkoitus nähdä piiiitkästä aikaa Pohjois-Savossa asuvaa ystävääni jälkikasvuineen. Ovat tulossa tänne suunnalle lomaansa viettämään muutamaksi päiväksi, niin eiköhän siihen yhdet kahvi-juoru-treffit mahdu.
Torstaina on (hrrrr) hammastarkastus. Se se on aina yhtä ihanaa ajanvietettä. Jotenkin sinne meno on vastenmielistä vaikka lääkäri on todella mukava ja muutamat viimevuodet olen päässyt ns. puhtain paperein eli reikiä nolla. Eli mitään ihan hirveän kauhean kamalaa siellä ei ole todennäköisesti nytkään luvassa. Jos nyt on ensimmäistä kertaa useaan vuoteen reikä tai kaksi ilmestynyt, niin tiedän niiden olen niin pieniä ettei mahdollinen paikkaaminen tunnu missään. Edellinen paikkausrupeama kun sisälsi vuosia sitten neljä reikää joista yksi ylsi hampaan ytimeen saakka. Se teki aika kipeää kun pora jurahteli vähän liian lähelle hermoja. Siinä ei paljon puudutukset auttaneet ja jälkisäryt oli jotain tähtitieteellistä, mutta asettuivat nekin sitten viimein. Ehkä suurin kivunlievittäjä oli pelottelu juurihoidolla... :D
Mutta toivotaan, että ei olisi mitään hirvittävän suurta hampiremppaa nytkään tiedossa. Se ei ole yksityisellä puolella nimittäin ihan sitä halvinta lystiäkään...
Viikonloppuna onkin sitten paikkakunnalla festarit. Sinne olisi tarkoitus kömpiä jokaisena kolmena festaripäivänä. Varattiin jo miehen kanssa majoitus perjantai-lauantaiyölle kaverin luota keskustasta, koska aika turhaa meidän on tänne kulkea nukkumaan ja maksaa taksista 50 e suuntaansa. Viimeinen bändi kun taitaa perjantaina lopetella siinä kahden aikaan yöllä ja Ismo Leikola esiintyy lauantaina jo kello 14, niin ei paljon ehdi tosiaankaan kotiinsa kun nukkumaan. Tosin vielä on koiranhoito varmistamatta, mutta uskoisin anopin ennättävän käydä vilkaisemassa lauantaina, että koko lauma on vielä koossa.
Eilen eksyin pyörimään kaupungin vaatekauppoihin ja on se vaan outo ilmiö, jota jaksaa ihmetellä kerta toisensa jälkeen: kun ei ole rahaa eikä mitään pakollista vaatekappaletta hankittavana, niin kaikkea kivaa löytyy vaikka kuinka paljon! Sovittelin ties kuinka paljon kivoja vaatekappaleita, mutta hieman vähissä olevat rahavarat pakottivat jättämään ne ehkä-tämä-nyt-ei-ole-ihan-pakkohankinta -vaatteet kauppaan. Mutta ostettavaksi päätyi neljä toppia, yksi hame ja ihan superihanat aurinkolasit! Ja ne lasit toki myös olivat koko ostosten kalleimmat. Toivottavasti en ihan heti niitä onnistu hävittämään tai rikkomaan...
Nyt jos nappaisi pakastimesta jätskin ja asettuisi katsomaan Siskoni on noitaa jakson tai pari. Rekisteröidyin viime viikonloppuna Netflixiin ja sieltä löytyi tuo vuosia sitten seuraamani sarja. Ihan alkujaksoja en tuosta ole edes nähnyt ja kun tuolta nyt kaikki kaudet näyttävät löytyvän, niin onhan niitä siis katsottava. Muuten en kyllä kovin innoissani Netflixin tarjonnasta ole. Sieltä ei löydy yhtään näitä uusia seuraamiani sarjoja ja elokuviakin suht huonosti. Saan nähdä siis, että jatkanko tuota enää sitten kun ilmainen kuukausi on kulunut. Ehken ennätä katsoa kyllä kaikkia Siskoni on noidan kahdeksaa tuotantokautta siinä ajassa eli voi olla, että joutuu ainakin sen aikaa tuota kahdeksaa euroa sinne maksamaan.
lauantai 26. heinäkuuta 2014
Muistoksi kummille
Sain tänään ehkä tämän astisen elämän upeimman tehtävän: kummiuden.
Kummikonkarit ovat varmasti ihmeissään tästä innosta, mutta kun olen niin tunneihminen ja tällainen kunnia tuntuu ihan sydänalassa. Ristiäistilaisuudessa sitä pientä nyyttiä pidellessä ei tarvinnut hymyä teeskennellä. Ja kun kyseessä on yhden pisimpään tuntemani lapsuudenystävän tytär, niin merkitys on vieläkin suurempi.
Jännitin etukäteen tilaisuutta oikein perin juurin ja maalasin mielessäni kaikki kauhukuvat mitä vaan ikinä pystyy aina vauvan pudottamisesta omaan pyörtymiseen. Ainoa toteutunut kauhuskenaario oli liki valtoimenaan valuva hiki! :D Ei tällainen 30 asteen (ukkos?)helle ole oikein enää juhlakeli kun tekisi vaan mieli kuoria kaikki vaatteet yltään ja se ei ehkä olisi ihan soveliasta ristiäisissä... Vauvakin oli koko toimituksen ajan hipihiljaa ja jopa nukahti muutamaksi hetkeksi vaikka ennen kastetilaisuuden alkua itku oli herkässä.
Kuvissa siis naama kiiltää ja olo näyttää muutenkin hieman epäfreesiltä, mutta hällä väliä. Minulla on ehkä galaksin suloisin pieni kummityttö. <3
Kummikonkarit ovat varmasti ihmeissään tästä innosta, mutta kun olen niin tunneihminen ja tällainen kunnia tuntuu ihan sydänalassa. Ristiäistilaisuudessa sitä pientä nyyttiä pidellessä ei tarvinnut hymyä teeskennellä. Ja kun kyseessä on yhden pisimpään tuntemani lapsuudenystävän tytär, niin merkitys on vieläkin suurempi.
Jännitin etukäteen tilaisuutta oikein perin juurin ja maalasin mielessäni kaikki kauhukuvat mitä vaan ikinä pystyy aina vauvan pudottamisesta omaan pyörtymiseen. Ainoa toteutunut kauhuskenaario oli liki valtoimenaan valuva hiki! :D Ei tällainen 30 asteen (ukkos?)helle ole oikein enää juhlakeli kun tekisi vaan mieli kuoria kaikki vaatteet yltään ja se ei ehkä olisi ihan soveliasta ristiäisissä... Vauvakin oli koko toimituksen ajan hipihiljaa ja jopa nukahti muutamaksi hetkeksi vaikka ennen kastetilaisuuden alkua itku oli herkässä.
Kuvissa siis naama kiiltää ja olo näyttää muutenkin hieman epäfreesiltä, mutta hällä väliä. Minulla on ehkä galaksin suloisin pieni kummityttö. <3
maanantai 30. kesäkuuta 2014
Melkein aamukamman paikka
Alkaa olla elämä aika pitkälti loman odottelua. Ei olisi enää kun parhaimmassa tapauksessa 12 työaamua ja sitten neljä viikkoa, ah-sitä-autuutta, kesälomaa.
Töissä tekemistä kaksi kertaa sen verran kun ennättäisi normaalin työajan puitteissa tekemään. Tänäänkin taas kevyt liki 9 tuntia tuli yhteiseksi hyväksi työskenneltyä. Ok, tiedän ihmisiä jotka tekevät tuollaisia työtunteja päivittäin jatkuvasti ja niitäkin, jotka tekevät tuplasti tuon. Eli ei ehkä syytä valittaa... Mutta viime yön nukkumiset kun olivat sitä muutaman hyvin pyörityn luokkaa, niin tuossa oli 9 tuntia liikaa.
Kaikenlaista on varmaan taas tässä hiljaisuuden aikana tapahtunut, mutta ei mitään myllertävää ehkä kuitenkaan. Juhannuskin oli ja meni kavereiden kanssa iltaa istuen ja festareilla käyden. Vanhaksi tullut kun jo ennen puolta yötä alkoi molempina iltoina uuvuttaa niin, että vaihdoin juhlajuoman veteen ja kiitos sen, en kärsinyt varsinaisesta krapulasta. Ainoana "ilona" oli päänsärky ja posketon väsymys.
Tänään tuli kuitenkin ehkä pitkästä aikaa eniten iloa ja riemua aiheuttava viesti kesken työpäivän: lapsuuden ystäväni hiljattain saama tyttövauva on tuleva kummilapseni. Ristiäiset sattuvat alustavasti suunnittelemamme Oulun reissun kanssa samalle viikonlopulle, mutta ei tee tiukkaa tehdä itse ainakaan valintaa noiden kahden väliltä. Mies menköön kavereidensa kanssa rokkaamaan Qstockiin, minä menen lässyttämään pikkuprinsessalle.
Taidan osoittaa entistä pahempia vanhenemisen merkkejä kun kello on vasta 15 vaille 9 ja suunnittelen vakavasti nukkumaan menoa. Ehkä ei kerrota tästä kenellekään...
Tässä vielä yksi tämän hetken kovin autohoilauskappale. Saatte olla mitä mieltä vaan, mutta jotenkin tämä vaan saa laulamaan ihan täysin palkein mukana.
Töissä tekemistä kaksi kertaa sen verran kun ennättäisi normaalin työajan puitteissa tekemään. Tänäänkin taas kevyt liki 9 tuntia tuli yhteiseksi hyväksi työskenneltyä. Ok, tiedän ihmisiä jotka tekevät tuollaisia työtunteja päivittäin jatkuvasti ja niitäkin, jotka tekevät tuplasti tuon. Eli ei ehkä syytä valittaa... Mutta viime yön nukkumiset kun olivat sitä muutaman hyvin pyörityn luokkaa, niin tuossa oli 9 tuntia liikaa.
Kaikenlaista on varmaan taas tässä hiljaisuuden aikana tapahtunut, mutta ei mitään myllertävää ehkä kuitenkaan. Juhannuskin oli ja meni kavereiden kanssa iltaa istuen ja festareilla käyden. Vanhaksi tullut kun jo ennen puolta yötä alkoi molempina iltoina uuvuttaa niin, että vaihdoin juhlajuoman veteen ja kiitos sen, en kärsinyt varsinaisesta krapulasta. Ainoana "ilona" oli päänsärky ja posketon väsymys.
Tänään tuli kuitenkin ehkä pitkästä aikaa eniten iloa ja riemua aiheuttava viesti kesken työpäivän: lapsuuden ystäväni hiljattain saama tyttövauva on tuleva kummilapseni. Ristiäiset sattuvat alustavasti suunnittelemamme Oulun reissun kanssa samalle viikonlopulle, mutta ei tee tiukkaa tehdä itse ainakaan valintaa noiden kahden väliltä. Mies menköön kavereidensa kanssa rokkaamaan Qstockiin, minä menen lässyttämään pikkuprinsessalle.
Taidan osoittaa entistä pahempia vanhenemisen merkkejä kun kello on vasta 15 vaille 9 ja suunnittelen vakavasti nukkumaan menoa. Ehkä ei kerrota tästä kenellekään...
Tässä vielä yksi tämän hetken kovin autohoilauskappale. Saatte olla mitä mieltä vaan, mutta jotenkin tämä vaan saa laulamaan ihan täysin palkein mukana.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Ruokatreffit ja vähän muutakin
Mikään ei kyllä nostata mielialaa yhtä paljon kun mieletön seura ja epäterveellinen ruoka. Jälkiruokajäätelöä unohtamatta. Paikallinen Gelato siis käyty testaamassa ja vaikken kovin ammattimaisesti osannutkaan jäätelön annostelukahvoista nykiä ja kuppia liikuttaa yhtä sulavasti, niin ei se makunautintoa kyennyt pilaamaan.
Ja kun näiden päälle kun vielä nauraa itsensä miltei tärviölle niin, voi kyllä siirtyä työviikosta hyvillä mielin viikonlopun viettoon.
Lisäksi vielä sarjassamme outoja kokemuksia on käydä kauppakeskuksen vessassa, jossa soitetaan lintulevyä. Tiedättehän: "talitintti... titityy-titityy". Jos jo ne kurjet, käet ja muut pisti vilkuilemaan hieman epäuskoisena ympärilleen, niin tilanne saattaisi olla hilpeä kun vessaan astuvan naishenkilön kohdalla kaiuttimista tärähtäisi suht lujaa: "huuhkajaa... hu-huu-hu-huu". Myös harakka, kotka, kottarainen saattaisivat luoda tietynlaista tunnelmaa.
Ja kun näiden päälle kun vielä nauraa itsensä miltei tärviölle niin, voi kyllä siirtyä työviikosta hyvillä mielin viikonlopun viettoon.
Lisäksi vielä sarjassamme outoja kokemuksia on käydä kauppakeskuksen vessassa, jossa soitetaan lintulevyä. Tiedättehän: "talitintti... titityy-titityy". Jos jo ne kurjet, käet ja muut pisti vilkuilemaan hieman epäuskoisena ympärilleen, niin tilanne saattaisi olla hilpeä kun vessaan astuvan naishenkilön kohdalla kaiuttimista tärähtäisi suht lujaa: "huuhkajaa... hu-huu-hu-huu". Myös harakka, kotka, kottarainen saattaisivat luoda tietynlaista tunnelmaa.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Lomalainen
Talviloma on jo puolivälissä ja taas iskee se perus "mitään en oo ehtiny tekemään" -olo. Vaikka tosiasiassa nyt kuitenkin on jotain ennättänyt saada aikaan näiden vapaiden/lomien aikaan.
Piha on muun muassa haravoitu pientä lämpärettä lukuunottamatta ja loput lehtikasat odottavat vielä poiskuskaamista. Kukkapenkkejä on hieman myös herätelty henkiin. Auto käytetty huollossa ja nyt onkin sitten mietinnän alla että pitäisikö tuohon nyt viel ostaa uudet kesärenkaat... On nimittäin aika siinä ja tässä vieläkö nuo menee katsastuksessa läpi. Renkaiden turvallisuus nyt on ihan sivuseikka ;)
Olen nimittäin elätellyt pientä haavetta, että kesän tai viimeistään alkusyksyn aikana pistäisin auton vaihtoon. Alkaa tämä rippikouluikäisellä autolla ajelu rippikouluiän liki tuplanneelle olla hieman liian jännittävää. Onhan niitä vikoja uudemmissakin autoissa, mutta kun kilometrimittari autossa jo näyttää ihan kohtalaisia lukuja ja tuosta autosta on kuitenkin työmatkojen ja muidenkin menojen muodossa hieman "riippuvainen", niin ehkä voisi miettiä jokusen vuoden uudempaa ja vähemmän ajettua menopeliä. Jos tuon nyt jotenkin vielä onnistuu katsastuksesta läpi saamaan ilman sen pidempää vikalistaa, niin sitten olisikin hyvä ajankohta ruveta oikeasti katselemaan uutta autoa.
Tiistaista keskiviikkoon majailin vanhempieni luona, koska auton huoltopaikka sattui olemaan siinä miltei naapurissa tutulla korjaajalla. Pääsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna mökille saunomaan. Uimaan ei ihan vielä uskaltanut, sen verran kalsalle tuntui vielä ilma. Jos sitä joskus juhannuksen aikoihin...
Viikonloppuna on kaveri tulossa käymään näillä hoodeilla ja jonkinlaiset tärskyt olisi aikomus järjestää. Puheissa vilahti myös "yöelämä", mutta sen kortin taidan jättää käyttämättä tällä erää koska ensi viikollahan on jo vappu ja meinasimme pitää kaveriporukalla silloin pikkuiset kemut täällä meillä. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja kun yöhön ampaiseminen. :)
Tänään meinasin viettää niinkin mielenkiintoisen päivän kun pyykkivuoren selvittely vaan antaa myöten. Lisäksi se viimeisen pikkualueen haravoinen voisi kuulua suunnitelmiin, mikäli tuuli ei ole ihan niin raju päivällä kun mitä eilen esimerkiksi oli. Kirsikkana kakun päällä keikkuu saunan pesu. Ostin eilen kaupasta oikein valkaisuainetta, niin pitäisi kyllä lian irrota lauteista ja lattiasta. On vaan sellaista "myrkkyä", että huuhtelun on oltava äärimmäisen huolellinen... Vaikka epäilen kyllä vähän, että näinköhän maitokaupassa edes myydään sellaista pesuainetta, jolla saisi persuksistaan nahan irtoamaan mikäli huutelu ei ole riittävän tarkka. Tuskin se kyllä hyväksi on paljaalle iholle eli ehkä pitää vaan koittaa olla tarkkana.
Tälle hetkellä on meneillään myös yksi projekti, josta haluaisin niiiiiiiin kovasti kertoa, mutta tässä vaiheessa ei oikein vielä voi. Ok, tiedän, että tällainen "lälläslää, enpäs kerrokaan!" on aika syvältä, mutta jotenkin on pakko saada tästä asiasta mainita koska muuten halkean. Sen voin sanoa, että perhe ei ole lisääntymässä minkäänlaisella otuksella. Eikä edes lapsella. :D Toivottavasti lähiviikkoina asiat selkenisi edes vähän suuntaan tai toiseen.
Nyt taidan kyllä vielä herätellä itseäni Mustien leskien maanantaisella jaksolla ja sitten päivän puuhiin täydellä tohinalla. Kivaa loppuviikkoa!
Piha on muun muassa haravoitu pientä lämpärettä lukuunottamatta ja loput lehtikasat odottavat vielä poiskuskaamista. Kukkapenkkejä on hieman myös herätelty henkiin. Auto käytetty huollossa ja nyt onkin sitten mietinnän alla että pitäisikö tuohon nyt viel ostaa uudet kesärenkaat... On nimittäin aika siinä ja tässä vieläkö nuo menee katsastuksessa läpi. Renkaiden turvallisuus nyt on ihan sivuseikka ;)
Olen nimittäin elätellyt pientä haavetta, että kesän tai viimeistään alkusyksyn aikana pistäisin auton vaihtoon. Alkaa tämä rippikouluikäisellä autolla ajelu rippikouluiän liki tuplanneelle olla hieman liian jännittävää. Onhan niitä vikoja uudemmissakin autoissa, mutta kun kilometrimittari autossa jo näyttää ihan kohtalaisia lukuja ja tuosta autosta on kuitenkin työmatkojen ja muidenkin menojen muodossa hieman "riippuvainen", niin ehkä voisi miettiä jokusen vuoden uudempaa ja vähemmän ajettua menopeliä. Jos tuon nyt jotenkin vielä onnistuu katsastuksesta läpi saamaan ilman sen pidempää vikalistaa, niin sitten olisikin hyvä ajankohta ruveta oikeasti katselemaan uutta autoa.
Tiistaista keskiviikkoon majailin vanhempieni luona, koska auton huoltopaikka sattui olemaan siinä miltei naapurissa tutulla korjaajalla. Pääsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna mökille saunomaan. Uimaan ei ihan vielä uskaltanut, sen verran kalsalle tuntui vielä ilma. Jos sitä joskus juhannuksen aikoihin...
Viikonloppuna on kaveri tulossa käymään näillä hoodeilla ja jonkinlaiset tärskyt olisi aikomus järjestää. Puheissa vilahti myös "yöelämä", mutta sen kortin taidan jättää käyttämättä tällä erää koska ensi viikollahan on jo vappu ja meinasimme pitää kaveriporukalla silloin pikkuiset kemut täällä meillä. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja kun yöhön ampaiseminen. :)
Tänään meinasin viettää niinkin mielenkiintoisen päivän kun pyykkivuoren selvittely vaan antaa myöten. Lisäksi se viimeisen pikkualueen haravoinen voisi kuulua suunnitelmiin, mikäli tuuli ei ole ihan niin raju päivällä kun mitä eilen esimerkiksi oli. Kirsikkana kakun päällä keikkuu saunan pesu. Ostin eilen kaupasta oikein valkaisuainetta, niin pitäisi kyllä lian irrota lauteista ja lattiasta. On vaan sellaista "myrkkyä", että huuhtelun on oltava äärimmäisen huolellinen... Vaikka epäilen kyllä vähän, että näinköhän maitokaupassa edes myydään sellaista pesuainetta, jolla saisi persuksistaan nahan irtoamaan mikäli huutelu ei ole riittävän tarkka. Tuskin se kyllä hyväksi on paljaalle iholle eli ehkä pitää vaan koittaa olla tarkkana.
Tälle hetkellä on meneillään myös yksi projekti, josta haluaisin niiiiiiiin kovasti kertoa, mutta tässä vaiheessa ei oikein vielä voi. Ok, tiedän, että tällainen "lälläslää, enpäs kerrokaan!" on aika syvältä, mutta jotenkin on pakko saada tästä asiasta mainita koska muuten halkean. Sen voin sanoa, että perhe ei ole lisääntymässä minkäänlaisella otuksella. Eikä edes lapsella. :D Toivottavasti lähiviikkoina asiat selkenisi edes vähän suuntaan tai toiseen.
Nyt taidan kyllä vielä herätellä itseäni Mustien leskien maanantaisella jaksolla ja sitten päivän puuhiin täydellä tohinalla. Kivaa loppuviikkoa!
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Kivempiakin viikkoja ollut...
Parasta tässä viikossa oli, että se alkaa arkien osalta olla ohi. En olisi ehkä kestänyt enää päivääkään romahtamatta.
Pidin tänään etätyöpäivän ja ihanaiset karvatassumme kun herättivät jo ennen kuutta ja olin silloin yllättävän virkeä, niin käytin tilaisuuden hyödyksi ja aloitin työpäivän jo puoli seitsemältä. Melko mukavasti sainkin suunnittelemani asiat tehtyä päivän aikana ja pystyin hyvällä omalla tunnolla lasettelemaan viikonlopun viettoon jo kahdelta.
Viikonlopulle ei ollut suunnitelmia kunnes kaveri laitteli viestiä, että josko lähtisin hänen kanssaan huomenna vaikka syömään jonnekin. No, ei tarvinnut kahdesti houkutella! Voisin samalla käväistä vähän pyörähtämässä kaupoilla... Tarvitsisin jonkinlaisia kakunkoristelumuotteja. Eli siis sellaisia vähän kuin piparimuotteja, joilla voi leikata kuvioita sokerimassasta. Ai, miksei piparimuotit käy? No, käy toki nekin jos niissä on kuviovaihtoehtoina muutakin kun tähtiä, sydämiä...
Lisäksi tarvitsen ehdottomasti pitkähihnaisen olkalaukun! Löysin The Yksilön Helsingistä Gina Tricotilta, mutta perustollikkana en sitä ostanut koska luotin että "saahan tuon kotikulmiltakin". Vaan eipä saanut! Pitää nyt siis käydä vielä pari laukkukauppaa toiveikkaana koluamassa, koska ihmetyksekseni nettikaupoistakaan ei ole itseä miellyttävää mallia löytynyt vaikka aika monta olen käynyt läpi selaamassa.
Nettikaupoissa tuli tänään vähän pyörittyä ja niin sitä on tulossa paketti sekä Ellokselta että Halensilta. Pikkuveli kirjoittaa tänä keväänä (toivottavasti) ylioppilaaksi ja onhan sitä nyt hyvänen aika mekko hankittava juhliin! Molemmissa paketeissa on siis yksi kolttu plus toki aika paljon "kaikkea muutakin"... Ellokselta himottelin toistakin mekkoa, mutta siinä olisi ollut toimitus 25.5. eli jos olisin sen varaan laskenut, niin tuurillani olisi käynyt juuri niin että vaate olisi ollut mitä epäsopivin joka lähtöön. Eli valitsin sitten toisen vaihtoehdon ja varalta vielä Halensilta tulee vähän toisenlainen tarjokas.
En kyllä edes muista, että milloin olisin viimeeksi vaatteita tilannut, saati ostanut! Eli ehkä tämä pieni lapasista lähtenyt shoppailutuokio sallittakoon. Ja väitän, että noita mekkoja lukuun ottamatta kaikki muut hankinnat ovat sellaisia, joita tosiaan käyttää. Mukavia arkivaatteita töihin ja kesää silmällä pitäen myös vähän uutta valikoimaa lämpeneviin päiviin.
Sain tuossa hetki sitten pitkään vuoroaan odottaneen projektin suoritettua. Vaatekaapit on nyt siivottu! Paitsi henkarivaatekaappi sekä alusvaate- ja sukkalaatikko jäi toiseen kertaan. Ok, olisi ehkä pitänyt tyhjentää hyllyjä vähän ronskimmalla kädellä, mutta sain sentään yhden ison muovikassillisen vaatteita syrjään. Ehkä tuo tämän päivän shoppailu inspiroi tekemään tilaa uusille vaatteille edes vähän :) Pitäisi kyllä ehdottomasti laittaa joku muu siivoamaan vaatekaapit (kiitos S, vinkistä!), mutta todennäköisesti minulle ei jäisi kun päällä olevat vaatteet jäljelle.
Isäntä lähti juuri pizzan hakuun. Meillä on siis taas pizzaperjantai. Ja sunnuntaiksi olisi tarkoitus tehdä jälleen nyhtöpossua. Onnistui sen verran hyvin viime kerralla, että uskaltaudun tekemään uudelleenkin. Joskin, ehkä vähän hullua että vääntää tuota itse kun kaupasta saisi valmista tavaraa varsin vaivatta. Mutta omatekoinen on omatekoinen. Ja jotenkin suhtaudun aina pienellä varauksella näihin valmistuotteisiin... Mitä kaikkea niihin on lisätty ja ennenkaikkea, että MISTÄ se on tehty oikeasti.
Koitan seuraavaksi aivopestä miehekkeen minulle elokuvaseuraksi kotisohvalle. Leijonasydän odottaisi play-napin painamista.
Muksakkaa viikonloppua. :)
Pidin tänään etätyöpäivän ja ihanaiset karvatassumme kun herättivät jo ennen kuutta ja olin silloin yllättävän virkeä, niin käytin tilaisuuden hyödyksi ja aloitin työpäivän jo puoli seitsemältä. Melko mukavasti sainkin suunnittelemani asiat tehtyä päivän aikana ja pystyin hyvällä omalla tunnolla lasettelemaan viikonlopun viettoon jo kahdelta.
Viikonlopulle ei ollut suunnitelmia kunnes kaveri laitteli viestiä, että josko lähtisin hänen kanssaan huomenna vaikka syömään jonnekin. No, ei tarvinnut kahdesti houkutella! Voisin samalla käväistä vähän pyörähtämässä kaupoilla... Tarvitsisin jonkinlaisia kakunkoristelumuotteja. Eli siis sellaisia vähän kuin piparimuotteja, joilla voi leikata kuvioita sokerimassasta. Ai, miksei piparimuotit käy? No, käy toki nekin jos niissä on kuviovaihtoehtoina muutakin kun tähtiä, sydämiä...
Lisäksi tarvitsen ehdottomasti pitkähihnaisen olkalaukun! Löysin The Yksilön Helsingistä Gina Tricotilta, mutta perustollikkana en sitä ostanut koska luotin että "saahan tuon kotikulmiltakin". Vaan eipä saanut! Pitää nyt siis käydä vielä pari laukkukauppaa toiveikkaana koluamassa, koska ihmetyksekseni nettikaupoistakaan ei ole itseä miellyttävää mallia löytynyt vaikka aika monta olen käynyt läpi selaamassa.
Nettikaupoissa tuli tänään vähän pyörittyä ja niin sitä on tulossa paketti sekä Ellokselta että Halensilta. Pikkuveli kirjoittaa tänä keväänä (toivottavasti) ylioppilaaksi ja onhan sitä nyt hyvänen aika mekko hankittava juhliin! Molemmissa paketeissa on siis yksi kolttu plus toki aika paljon "kaikkea muutakin"... Ellokselta himottelin toistakin mekkoa, mutta siinä olisi ollut toimitus 25.5. eli jos olisin sen varaan laskenut, niin tuurillani olisi käynyt juuri niin että vaate olisi ollut mitä epäsopivin joka lähtöön. Eli valitsin sitten toisen vaihtoehdon ja varalta vielä Halensilta tulee vähän toisenlainen tarjokas.
En kyllä edes muista, että milloin olisin viimeeksi vaatteita tilannut, saati ostanut! Eli ehkä tämä pieni lapasista lähtenyt shoppailutuokio sallittakoon. Ja väitän, että noita mekkoja lukuun ottamatta kaikki muut hankinnat ovat sellaisia, joita tosiaan käyttää. Mukavia arkivaatteita töihin ja kesää silmällä pitäen myös vähän uutta valikoimaa lämpeneviin päiviin.
Sain tuossa hetki sitten pitkään vuoroaan odottaneen projektin suoritettua. Vaatekaapit on nyt siivottu! Paitsi henkarivaatekaappi sekä alusvaate- ja sukkalaatikko jäi toiseen kertaan. Ok, olisi ehkä pitänyt tyhjentää hyllyjä vähän ronskimmalla kädellä, mutta sain sentään yhden ison muovikassillisen vaatteita syrjään. Ehkä tuo tämän päivän shoppailu inspiroi tekemään tilaa uusille vaatteille edes vähän :) Pitäisi kyllä ehdottomasti laittaa joku muu siivoamaan vaatekaapit (kiitos S, vinkistä!), mutta todennäköisesti minulle ei jäisi kun päällä olevat vaatteet jäljelle.
Isäntä lähti juuri pizzan hakuun. Meillä on siis taas pizzaperjantai. Ja sunnuntaiksi olisi tarkoitus tehdä jälleen nyhtöpossua. Onnistui sen verran hyvin viime kerralla, että uskaltaudun tekemään uudelleenkin. Joskin, ehkä vähän hullua että vääntää tuota itse kun kaupasta saisi valmista tavaraa varsin vaivatta. Mutta omatekoinen on omatekoinen. Ja jotenkin suhtaudun aina pienellä varauksella näihin valmistuotteisiin... Mitä kaikkea niihin on lisätty ja ennenkaikkea, että MISTÄ se on tehty oikeasti.
Koitan seuraavaksi aivopestä miehekkeen minulle elokuvaseuraksi kotisohvalle. Leijonasydän odottaisi play-napin painamista.
Muksakkaa viikonloppua. :)
torstai 6. maaliskuuta 2014
Kun lähden stadiin...
Työviikko otti ja päättyi jo tänään. Eikä suuremmin harmita. Huomenna pidän kertyneitä ylityövapaita pois ja otamme lapsuuden ystäväni kanssa tosiaankin suunnan kohti pääkaupunkia koko viikonlopuksi. Siinä sitä onkin sitten ihmettä kerrakseen puolin ja toisin kun mualaiset lähtee hummaamaan isolle kirkolle.
Huomen iltana menemme katsomaan Backstreet Boyseja HartwallAreenalle ja sen jälkeen vielä jatkobileisiin Tigeriin. Jälkimmäinen aiheutti kyllä jonkinlaisen "ei saatana" -alkureaktion, mutta kait sitä sielläkin käydä voi kun kerran lähtenyt on! Ehkä sitä sieltäkin pois pääsee, jos ei viihdy.
Lauantaina suunnittelimme pientä shoppailukierrosta ja senkin takia toivon aika syvästi, että ihan aamuun saakka ei meidän jatkoreissu venähdä. Muuten voi tulla aika lyhyt shoppailureissu. Siitähän toki lompakko kiittäisi... Ja lauantai-ilta on tarkoitus viettää syömällä jossain mukava ravintelissa majapaikkamme emännän kanssa.
Ei kyllä pieni irtiotto arjesta tähän väliin tee laisinkaan pahaa! Päinvastoin. Odotan jo oikein into piukeana, että päästään lähtemään. Ainoastaan tämä pakkausprojekti on aina yhtä mielenkiintoinen. Nytkin olin pakkaavinani vain "ne tarpeellisimmat" ja silti laukun saumat likimain soivat kun koitin vetää vetoketjua kiinni. Suuremman laukun ottaminen ei ratkaise ongelmaa, koska kyllä minä senkin saan tuupattua täyteen tavaraa.
Eilen tuli käytyä ehkä yhdellä eriskummallisimmista kampaajareissuista. Olin jo aikaa sitten varannut ajan luottoparturilleni juuri eiliselle, jotta ennätän uusituttaa hiuskuontalon ennen tätä Helsinkin reissua. No, parturini soitti tiistaina ja minä olin ihan sydän kylmänä, että on sattunut jotain ja hän peruu aikana. Niin, itsekäs minäni ajatteli heti itseään ja omaa lettiään. Soiton syy oli kuitenkin se, että kaupunginosassa, jossa kampaamo sijaitsee, oli sattunut putkirikko eikä liikkeeseen tullut siis laisinkaan vettä eilen. Kampaajani sai ratkaisua osaltani tämän ongelman sillä, että kiikutti minut värien huuhteluun toiseen kampaamoon, joka luonnollisesti sijaitsi likimain kaupungin keskustassa. Siinä sitä sitten viipotin menemään suojaviitta hulmuten, folioita hiuksissa hiusten pesulle. :D Onneksi saatiin auto suht lähelle varakampaamoa, mutta kyllä siinä silti ennätti saada muutaman "hieman" kummeksuvan katseen osakseen. Mutta mitäpä sitä niistä. Hiuksista tuli jälleen aivan mielettömän kivat ja olivat kaiken "vaivan" arvoiset.
Ja oli aika mielenkiintoinen ilmiö huomattavissa eilen kampaamossa istuessani: olin tooooodella kaivattu ja kysytty ihminen työmaalla. Jos olisin istua tapittanut normaaliin tapaani töissä, niin olisin varmasti saanut olla näiltäkin yhteydenotoilta ihan rauhassa. Vaan kun en ollut, niin sähköpostia tuli solkenaan ja puhelin rallatti useamman kerran. Ja tätä työaikaan omien asioiden hoitamista kun tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa, niin voi huokaus. No, onneksi eivät olleet ihan kaikista akuuteimpia kontakteja ja ennätin selvitellä asiat illalla ja loput tänään.
No niin. Joskos sitä söisi jotakin ja sitten vielä pyörittelisi noita pakkailuitaan. Kynnetkin ajattelin lakata vielä jossain välissä... Hilirimpsis ja kivaa loppuviikkoa kaikille! :)
Huomen iltana menemme katsomaan Backstreet Boyseja HartwallAreenalle ja sen jälkeen vielä jatkobileisiin Tigeriin. Jälkimmäinen aiheutti kyllä jonkinlaisen "ei saatana" -alkureaktion, mutta kait sitä sielläkin käydä voi kun kerran lähtenyt on! Ehkä sitä sieltäkin pois pääsee, jos ei viihdy.
Lauantaina suunnittelimme pientä shoppailukierrosta ja senkin takia toivon aika syvästi, että ihan aamuun saakka ei meidän jatkoreissu venähdä. Muuten voi tulla aika lyhyt shoppailureissu. Siitähän toki lompakko kiittäisi... Ja lauantai-ilta on tarkoitus viettää syömällä jossain mukava ravintelissa majapaikkamme emännän kanssa.
Ei kyllä pieni irtiotto arjesta tähän väliin tee laisinkaan pahaa! Päinvastoin. Odotan jo oikein into piukeana, että päästään lähtemään. Ainoastaan tämä pakkausprojekti on aina yhtä mielenkiintoinen. Nytkin olin pakkaavinani vain "ne tarpeellisimmat" ja silti laukun saumat likimain soivat kun koitin vetää vetoketjua kiinni. Suuremman laukun ottaminen ei ratkaise ongelmaa, koska kyllä minä senkin saan tuupattua täyteen tavaraa.
Eilen tuli käytyä ehkä yhdellä eriskummallisimmista kampaajareissuista. Olin jo aikaa sitten varannut ajan luottoparturilleni juuri eiliselle, jotta ennätän uusituttaa hiuskuontalon ennen tätä Helsinkin reissua. No, parturini soitti tiistaina ja minä olin ihan sydän kylmänä, että on sattunut jotain ja hän peruu aikana. Niin, itsekäs minäni ajatteli heti itseään ja omaa lettiään. Soiton syy oli kuitenkin se, että kaupunginosassa, jossa kampaamo sijaitsee, oli sattunut putkirikko eikä liikkeeseen tullut siis laisinkaan vettä eilen. Kampaajani sai ratkaisua osaltani tämän ongelman sillä, että kiikutti minut värien huuhteluun toiseen kampaamoon, joka luonnollisesti sijaitsi likimain kaupungin keskustassa. Siinä sitä sitten viipotin menemään suojaviitta hulmuten, folioita hiuksissa hiusten pesulle. :D Onneksi saatiin auto suht lähelle varakampaamoa, mutta kyllä siinä silti ennätti saada muutaman "hieman" kummeksuvan katseen osakseen. Mutta mitäpä sitä niistä. Hiuksista tuli jälleen aivan mielettömän kivat ja olivat kaiken "vaivan" arvoiset.
Ja oli aika mielenkiintoinen ilmiö huomattavissa eilen kampaamossa istuessani: olin tooooodella kaivattu ja kysytty ihminen työmaalla. Jos olisin istua tapittanut normaaliin tapaani töissä, niin olisin varmasti saanut olla näiltäkin yhteydenotoilta ihan rauhassa. Vaan kun en ollut, niin sähköpostia tuli solkenaan ja puhelin rallatti useamman kerran. Ja tätä työaikaan omien asioiden hoitamista kun tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa, niin voi huokaus. No, onneksi eivät olleet ihan kaikista akuuteimpia kontakteja ja ennätin selvitellä asiat illalla ja loput tänään.
No niin. Joskos sitä söisi jotakin ja sitten vielä pyörittelisi noita pakkailuitaan. Kynnetkin ajattelin lakata vielä jossain välissä... Hilirimpsis ja kivaa loppuviikkoa kaikille! :)
torstai 2. tammikuuta 2014
Torstaista tuli maanantai
Pitkät pyhät ja etenkin niiden kombot ovat kyllä onnen omiaan pistämään maailmankirjat tyystin sekaisin. Ei tuntunut ihan torstaille tämä päivä. Ihan ehtaa maanantaikamaa.
Eeeehkä puolentoista viikon lomailulla oli osansa, että tänään kustannuspaikalle palatessa olisin voinut tehdä ulko-ovella uukkarin ja palata kotiin. Jotenkin sitä muuttuu ihan työtä vieroksuvaksi tuossa ajassa. Mutta ei se auttanut muuta kun vaan marssia sisään ja käydä sorvaamaan. Nopeasti se päivä meni vaikka on tosiaan saattanut jokunen mukavampikin työpäivä työhistorian aikana eteen sattua. Mutta jos jotain positiivista, niin tämä työviikko kyllä päättyy ennenkuin oikeastaan edes kunnolla alkaakaan ja sitten saakin vieroksua töitä taas kolme päivää.
Vuosikin otti ja vaihtui. Vietettiin iltaa lähimmän kaveripiirin kesken ja oli kyllä taas vallan poskettoman kiva ilta kaikin puolin. Se nyt toki vähän harmitti kun mies kärsi jonkinasteisesta vatsapöpöstä eikä ehkä ollut ns. parhaimmillaan. Mutta hyvin se mukana jaksoi ja baariinkin lähti. Joskin kotiin tultiin jo joskus puolen kolmen aikaan. Olisi siis voinut mennä myöhempäänkin...
Kokoonnuttiin tähän meidän matalaan majaan ja otettiin rennosti syöden ja juoden. Vähän ammuttiin raketteja ja poltettiin tähtisädetikkuja. Aina vaan jotenkin tuntuu, että vaikka aikaa on mukamas paljon, niin silti se ilta loppuu jotenkin "kesken". En tiedä miten pitkään tuon porukan kanssa jaksaisi kätkättää, pitää varmaan joskus ihan testata missä tulee raja vastaan!
Eilen iltana kun odottelin unta niin tuli vähän mietittyä mennyttä vuotta. Kaikessa hiljaisuudessa pitänee tunnustaa, että oli kyllä ehkä yksi rankimpia vuosia. Lähinnä nyt ehkä työn puolesta, joka kyllä heijastui varsin räikeästi kotioloihin asti. Sijaisuuttani on tällä erää jäljellä noin viisi kuukautta, jonka jälkeen kaikki on aivan avoinna. Jos olen tässä mankelissa kestänyt jo seitsemän kuukautta, niin kait tuo loppukin sitten menee.
Olen tuossa toki väkisin hieman miettinyt myös tulevaa vuotta. Jos työt tässä nykyisessä paikassa päättyy? Mitäs sitten tehdään? Joltain osin koulunpenkki ja alan vaihto kiinnostaisi. Mutta taas toisaalta, jos vaan löytäisi töitä, niin... Koitan olla lietsomatta itseäni liian rajuun stressitilaan, koska mitäänhän ei mahda sille jos työt nyt päättyvät. Meneillään olevat yt-neuvottelut ei suoraan omaa osastoani koske, mutta voi olla että rekrytointeja ei ihan heti tapahdu. Ainakaan vakituisia paikkoja tuskin aukeaa ihan pilvin pimein.
No, josko sitä olisi kevään mittaa viisaampi. Mutta ainahan sitä voi vähän katsannoida avoinna olevia työpaikkoja...
Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa hehkutinkin, niin tänä vuonna on luvassa paljon musiikkia. Ja toinen asia, joka pistää kyllä suupielet kääntymään ylöspäin on suunnitteilla oleva ulkomaan reissu. Pääsiäisen tietämissä jos ottaisi ja karistaisi Suomen pölyt jaloistaan pariksi viikoksi. Lennot meinattiin ottaa tämän kuun lopulla tai ensi kuun alussa. Hotellit ja muut ennättää varailla myöhemminkin. Mutta voi miten odotan sitä, että pääsee sinne paahtavaan aurinkoon rentoutumaan! Edellisestä reissusta kun tulee keväällä jo 1,5 vuotta.
Herkkuperse minussa otti erävoiton joulun jälkeen ja sorruin tilaamaan meille sekä sorbettikoneen että voileipägrillin. Joo, kuulostaavat ihan joka kodin välttämättömyysvälineiltä. Mutta yhden kerran kumpaistakin härveliä testanneena voin sanoa, että eiköhän nuo nyt hintansa edestä ole hyödyksi. Sorbettikone maksoi 9,95 ja grilli 14,95. Eli ei nyt olleet ehkä maailman kalleimpia. Ja teorian tasollahan noilla nyt ainakin saa aikaan ihan terveellisiäkin eväitä. Ei se voileipä grillaamalla vissiin normaalia epäterveellisemmäksi muutu ja tuolla sorbettikoneella saa tehtyä herkullista mössöä pakastetuista hedelmistä ja marjoista ilman mitään lisukkeita.
Nyt jos asentaisi itsensä sohvalle. Viime yön viiden tunnin yöunet ja epämääräinen vatsakipu (todennäköisesti mahapöpö on siis iskemässä...) eivät kyllä anna oikein voimia mihinkään järkevämpään enää tähän aikaan.
Toivottavasti viikonloppuna olisi olo täysin normaali, koska suunniteltiin miehen kanssa (tai minä suunnittelin), että lähdetään jonnekin ravinteliin syömään ja ehkä saisin tuon puhuttua vielä leffaankin. Kolme vuotta yhteistä taivalta tulee täyteen ensi viikolla, niin olisi hyvä syy pienelle "hemmottelulle". :)
Eeeehkä puolentoista viikon lomailulla oli osansa, että tänään kustannuspaikalle palatessa olisin voinut tehdä ulko-ovella uukkarin ja palata kotiin. Jotenkin sitä muuttuu ihan työtä vieroksuvaksi tuossa ajassa. Mutta ei se auttanut muuta kun vaan marssia sisään ja käydä sorvaamaan. Nopeasti se päivä meni vaikka on tosiaan saattanut jokunen mukavampikin työpäivä työhistorian aikana eteen sattua. Mutta jos jotain positiivista, niin tämä työviikko kyllä päättyy ennenkuin oikeastaan edes kunnolla alkaakaan ja sitten saakin vieroksua töitä taas kolme päivää.
Vuosikin otti ja vaihtui. Vietettiin iltaa lähimmän kaveripiirin kesken ja oli kyllä taas vallan poskettoman kiva ilta kaikin puolin. Se nyt toki vähän harmitti kun mies kärsi jonkinasteisesta vatsapöpöstä eikä ehkä ollut ns. parhaimmillaan. Mutta hyvin se mukana jaksoi ja baariinkin lähti. Joskin kotiin tultiin jo joskus puolen kolmen aikaan. Olisi siis voinut mennä myöhempäänkin...
Kokoonnuttiin tähän meidän matalaan majaan ja otettiin rennosti syöden ja juoden. Vähän ammuttiin raketteja ja poltettiin tähtisädetikkuja. Aina vaan jotenkin tuntuu, että vaikka aikaa on mukamas paljon, niin silti se ilta loppuu jotenkin "kesken". En tiedä miten pitkään tuon porukan kanssa jaksaisi kätkättää, pitää varmaan joskus ihan testata missä tulee raja vastaan!
Eilen iltana kun odottelin unta niin tuli vähän mietittyä mennyttä vuotta. Kaikessa hiljaisuudessa pitänee tunnustaa, että oli kyllä ehkä yksi rankimpia vuosia. Lähinnä nyt ehkä työn puolesta, joka kyllä heijastui varsin räikeästi kotioloihin asti. Sijaisuuttani on tällä erää jäljellä noin viisi kuukautta, jonka jälkeen kaikki on aivan avoinna. Jos olen tässä mankelissa kestänyt jo seitsemän kuukautta, niin kait tuo loppukin sitten menee.
Olen tuossa toki väkisin hieman miettinyt myös tulevaa vuotta. Jos työt tässä nykyisessä paikassa päättyy? Mitäs sitten tehdään? Joltain osin koulunpenkki ja alan vaihto kiinnostaisi. Mutta taas toisaalta, jos vaan löytäisi töitä, niin... Koitan olla lietsomatta itseäni liian rajuun stressitilaan, koska mitäänhän ei mahda sille jos työt nyt päättyvät. Meneillään olevat yt-neuvottelut ei suoraan omaa osastoani koske, mutta voi olla että rekrytointeja ei ihan heti tapahdu. Ainakaan vakituisia paikkoja tuskin aukeaa ihan pilvin pimein.
No, josko sitä olisi kevään mittaa viisaampi. Mutta ainahan sitä voi vähän katsannoida avoinna olevia työpaikkoja...
Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa hehkutinkin, niin tänä vuonna on luvassa paljon musiikkia. Ja toinen asia, joka pistää kyllä suupielet kääntymään ylöspäin on suunnitteilla oleva ulkomaan reissu. Pääsiäisen tietämissä jos ottaisi ja karistaisi Suomen pölyt jaloistaan pariksi viikoksi. Lennot meinattiin ottaa tämän kuun lopulla tai ensi kuun alussa. Hotellit ja muut ennättää varailla myöhemminkin. Mutta voi miten odotan sitä, että pääsee sinne paahtavaan aurinkoon rentoutumaan! Edellisestä reissusta kun tulee keväällä jo 1,5 vuotta.
Herkkuperse minussa otti erävoiton joulun jälkeen ja sorruin tilaamaan meille sekä sorbettikoneen että voileipägrillin. Joo, kuulostaavat ihan joka kodin välttämättömyysvälineiltä. Mutta yhden kerran kumpaistakin härveliä testanneena voin sanoa, että eiköhän nuo nyt hintansa edestä ole hyödyksi. Sorbettikone maksoi 9,95 ja grilli 14,95. Eli ei nyt olleet ehkä maailman kalleimpia. Ja teorian tasollahan noilla nyt ainakin saa aikaan ihan terveellisiäkin eväitä. Ei se voileipä grillaamalla vissiin normaalia epäterveellisemmäksi muutu ja tuolla sorbettikoneella saa tehtyä herkullista mössöä pakastetuista hedelmistä ja marjoista ilman mitään lisukkeita.
Nyt jos asentaisi itsensä sohvalle. Viime yön viiden tunnin yöunet ja epämääräinen vatsakipu (todennäköisesti mahapöpö on siis iskemässä...) eivät kyllä anna oikein voimia mihinkään järkevämpään enää tähän aikaan.
Toivottavasti viikonloppuna olisi olo täysin normaali, koska suunniteltiin miehen kanssa (tai minä suunnittelin), että lähdetään jonnekin ravinteliin syömään ja ehkä saisin tuon puhuttua vielä leffaankin. Kolme vuotta yhteistä taivalta tulee täyteen ensi viikolla, niin olisi hyvä syy pienelle "hemmottelulle". :)
perjantai 27. joulukuuta 2013
Joulu mennä jolkotti
Eli nyt on syytä tarttua arkeen muutamaksi päiväksi ennenkuin uuden vuoden juhlinta painaa päälle panssarivaunulla.
Joulupyhät olivat varsin leppoisat joka lähtöön. Maanantaina toki siivosin hiki hatussa koko päivän. Yksin. Ja vannoin, että on muuten laitimmainen kerta kun tähän hulluuteen suostun. Saa olla isäntä ensin kerran kyllä vahvuudessa mukana kun aletaan vastaavanlaista siivousurakkaa suorittaa.
Aatto vietettiin vanhempieni luona ja joulupäivä oltiin kotosalla. Miehen pari kaveria kävi perheineen piipahtamassa pikavisiitillä ohikulkiessaan. Ei olekaan hetkeen ollut tässä talossa sellaista mekkalaa kun joulupäivänä oli: neljä varsin touhukasta tenavaa saa yllättävän vaikuttavan shown aikaiseksi niin halutessaan. Onneksi meillä on vaan koiria... :D
Eilen käytiin anoppilassa jouluruokarääppiäisillä ja loppuillan lököttelin koneen ääressä ja katselin hdfin.comista Once Upon a Timea. Isäntä oli varpajaisissa illanvietossa niin sain olla ihan rauhassa höttösarjojeni kanssa. Olipa kerran jäikin sitten sopivasti tauolle ja palaa vasta Jenkeissä ohjelmistoon maaliskuun puolivälin tietämissä. Jäi niin poskettoman jännään kohtaan, että meinasin haljeta kun kävin katsomassa koska seuraava jakso ilmestyy. Otin sitten lohdukkeeksi työn alle Revengen 3.tuotantokauden, joka on päässyt alkamaan ihan varkain. Mielessä kävi kyllä testata millainen olisi Once Upon a Wonderland -sarja, mutta ei ollut sitä mitenkään helposti katsottavissa, niin piti luopua ajatuksesta.
Tänään saattaa joutua vielä pari jaksoa Revengeä katsomaan kun isäntäkin on työmaalla tämän päivää. Hyvä sarja, mutta joku siinä mättää ettei enää niin rajusti koukuta kun aiemmat kaudet. Mutta kyllä tuota vielä katsoo ja kun nyt muut suosikit on tauolla, niin jollakinhan sitä pitää tuubatasapaino säilyttää :P
Uutta vuotta aiomme ottaa vastaan kaveriporukalla täällä meillä. Tuossa jo vähän hahmottelin illan napostelumenua mielessäni. Pitänee tänään jo ostaa osa tarvikkeista kun on kohta kumminkin kauppaan lähdettävä käymään. Onneksi olen vapaalla töistä vielä yli vuoden vaihteen niin saa kaikessa rauhassa leivoskella vieraille.
Joulupyhät olivat varsin leppoisat joka lähtöön. Maanantaina toki siivosin hiki hatussa koko päivän. Yksin. Ja vannoin, että on muuten laitimmainen kerta kun tähän hulluuteen suostun. Saa olla isäntä ensin kerran kyllä vahvuudessa mukana kun aletaan vastaavanlaista siivousurakkaa suorittaa.
Aatto vietettiin vanhempieni luona ja joulupäivä oltiin kotosalla. Miehen pari kaveria kävi perheineen piipahtamassa pikavisiitillä ohikulkiessaan. Ei olekaan hetkeen ollut tässä talossa sellaista mekkalaa kun joulupäivänä oli: neljä varsin touhukasta tenavaa saa yllättävän vaikuttavan shown aikaiseksi niin halutessaan. Onneksi meillä on vaan koiria... :D
Eilen käytiin anoppilassa jouluruokarääppiäisillä ja loppuillan lököttelin koneen ääressä ja katselin hdfin.comista Once Upon a Timea. Isäntä oli varpajaisissa illanvietossa niin sain olla ihan rauhassa höttösarjojeni kanssa. Olipa kerran jäikin sitten sopivasti tauolle ja palaa vasta Jenkeissä ohjelmistoon maaliskuun puolivälin tietämissä. Jäi niin poskettoman jännään kohtaan, että meinasin haljeta kun kävin katsomassa koska seuraava jakso ilmestyy. Otin sitten lohdukkeeksi työn alle Revengen 3.tuotantokauden, joka on päässyt alkamaan ihan varkain. Mielessä kävi kyllä testata millainen olisi Once Upon a Wonderland -sarja, mutta ei ollut sitä mitenkään helposti katsottavissa, niin piti luopua ajatuksesta.
Tänään saattaa joutua vielä pari jaksoa Revengeä katsomaan kun isäntäkin on työmaalla tämän päivää. Hyvä sarja, mutta joku siinä mättää ettei enää niin rajusti koukuta kun aiemmat kaudet. Mutta kyllä tuota vielä katsoo ja kun nyt muut suosikit on tauolla, niin jollakinhan sitä pitää tuubatasapaino säilyttää :P
Uutta vuotta aiomme ottaa vastaan kaveriporukalla täällä meillä. Tuossa jo vähän hahmottelin illan napostelumenua mielessäni. Pitänee tänään jo ostaa osa tarvikkeista kun on kohta kumminkin kauppaan lähdettävä käymään. Onneksi olen vapaalla töistä vielä yli vuoden vaihteen niin saa kaikessa rauhassa leivoskella vieraille.
lauantai 31. elokuuta 2013
Huh, hulinaa!
Töissä on pitänyt kiireisenä päällekkäiset projektit ja kotona tuo uusi karvakorva. Ei siis voi oikein väittää joutuvansa keksimällä keksimään tekemistä päiviksi ja illoiksi.
Työkiireet on jossain määrin hyväkin asia: ei ennätä paljon päivän mittaa kelloa vilkuilla ja siitä syystä tuntuu, että aika kuluu aivan kiitolaukkaa. Puhuttakaan, että päivistä ennättää noteeraamaan maanantain ja sitten onkin jo perjantai. En ole vielä pystynyt selvittämään, minne ne tiistai, keskiviikko ja torstai oikein katoavat! Jos joku tietää, kertokoon minullekin.
Hetkittäin töissä kyllä valtaa jonkinasteinen, rehellinen epätoivo. Tuntuu, että asiat vaan kasautuu ja kasautuu ja kasautuu. Mitään ei meinaa saada valmiiksi. Määräaikojen noudattamisesta puhumattakaan! Tiedän jo valmiiksi, että maanantain ja koko ensi viikon työlista on pitkä kuin nälkävuosi. Mutta vedotakseni tuohon ajan pikakelaukseen, en suuremmin valita. Parempi näin. Ja sekin on hyvä, että töitä oikeasti ON. Muuten saattaisi olla hommat vaakalaudalla, kun ajat ovat mitkä ovat.
Ja vaikka epäusko joskus vaivaakin, niin voi sitä onnistumisen riemua, mikä herää kun saa jonkin asian lopulta täysin valmiiksi ilman merkittävämpiä kömmähdyksiä. Silloin tekee mieli melkeinpä vetää lippu salkoon ja tilata torvisoittokunta paikalle.
Uusi koirahankinta on kyllä osoittautunut aikamoiseksi riiviöksi. Kiusaa vanhempia koiria sen minkä ennättää ja meitä ihmiskavereitaan myös aina kun vaan tilaisuus sallii. Ja voi sitä pissi- ja kakkarallia! Yhdet kun siivoat, niin toiset on hyvää vauhtia tulossa... Pitäisi saada Serla sponsoroimaan! Ihmetteleevät kohta kaupassa, että mitä ihmettä tehdään sellaisilla määrillä talouspaperia kun miltei joka kauppareissu pitää ostaa neljä rullaa. Jotkut käyttävät siivoushommissa ihan rehtiä rätti+ämpäri -linjaa, mutta jotenkin tuo talouspaperin tuhlaaminen kera Tolu-suihkeen on mielestäni siistimpi tapa. Onneksi työsuhde-etuna kotiin kannettu, veloitukseton sanomalehti käy pissipaperiksi oikein hyvin. Milloin nyt sattuu pissit siihen osumaan... Ei ihan joka kerta, voin kertoa.
Vietin eilen (ainakin omasta mielestäni) ansaittua ylityövapaapäivää. Otin vaparista ilon irti ja kävin luottoparturin luona ja sen jälkeen ystävän luona kahvilla pitkästä aikaa.
Parturireissu oli jälleen kerran enemmän kuin mieluinen. Kolmen kuukauden takaisesta vierailusta ei ollut jäljellä käytännössä enää kuin muisto. Toista on taas nyt liki 3,5 tunnin aherruksen jälkeen tukka on taas järjettömän ihana! Vaihdoin väriä tummasta huomattavasti vaaleampaan eli nyt pitäisi taas kuuliaisesti jaksaa hoitaa hiuksiaan. Tummat ovat siinä mielessä vähän armeliaammaat ettei pienet hoitolaiminlyönnit näy niin selkeästi kuin vaaleammissa kutreissa. Nämä jos pääseevät oikein huolella kuivamaan latvoista, niin voi pojat että ette usko miten karmean näköistä se on!
Olen toki jossain määrin "siunattu" sillä tosiasialla, että hiukseni kestävät yllättävän hyvin tätä tumma-vaalea -värinvaihtelua. Toisilla kun alkaa sulkasato samantien vaalennuksen jälkeen ja hius itsesäänkin kärsii tosi pahasti. Minun tukkani on siitä hyvä, että vaikka aika rääkin eilen saikin osakseen, niin kiiltää nytkin varsin luonnollisesti eikä tähän lettiin ole mätetty liiemmin edes hoitotuotteita. Perus pesut ja hoitoaineet plus hiusseerumi ja ihan vähän vahaa pitämään pinnan sileänä.
Kahvireissu oli myös varsin kiva lisä vapaapäivään! En ollutkaan käynyt pitkään aikaan kylässä ja ystäväni reilun vuoden ikäinen poika oli tällä vierailuvälillä oppinut jo kävelemään vinhaa kyytiä. Viimeeksi mentiin vielä varovaisesti maata pitkin mönkien. Siitä jannusta kehkeytyy vielä varmasti melko velmu kaveri jahka pikkaisen vielä kasvaa.
Isäntä oli eilen iltana kavereineen viihtellä joten minulla on taas tänään edessä vastuu kaikesta -päivä. Plääh. Milloinhan minä saisin maata sängyn pohjalla kuorsaten ja joku muu hoitaisi kaiken sillä välin? En taida ainakaan henkeä pidätellä odotellessani... Heräsinkin jo aamuseitsemältä ja koirien ulkoilutuksen jälkeen osoitin äärimmäistä reippautta ja tein yhden työjutun! Eikä mennyt kuin 3 tuntia. :D Mutta olin jo kyllä valmistautunut tähän kun kerran eilen pidin vapaata töistä, niin pakko oli tämä hoitaa kuitenkin ennen maanantaita pois että muut pääsevät jatkamaan hommia heti työviikon alusta. Itse nimittäin inhoan sitä, että työhommat seisoo itsestä riippumattomista syistä eli en voi kuvitella, että itse jarruttelisin projektien etenemistä. Etenkin ottamalla vapaapäiviä kiireiseen aikaan! :)
Taidanpa nostaa ahterini viimein tämän aamun osalta tästä koneen ääreltä. Leipaisi vaikka kinkkupiirakan, johon ainekset ovat odotelleet jääkaapissa jo viikon verran. Maistuis varmaan teillekin! :P
Työkiireet on jossain määrin hyväkin asia: ei ennätä paljon päivän mittaa kelloa vilkuilla ja siitä syystä tuntuu, että aika kuluu aivan kiitolaukkaa. Puhuttakaan, että päivistä ennättää noteeraamaan maanantain ja sitten onkin jo perjantai. En ole vielä pystynyt selvittämään, minne ne tiistai, keskiviikko ja torstai oikein katoavat! Jos joku tietää, kertokoon minullekin.
Hetkittäin töissä kyllä valtaa jonkinasteinen, rehellinen epätoivo. Tuntuu, että asiat vaan kasautuu ja kasautuu ja kasautuu. Mitään ei meinaa saada valmiiksi. Määräaikojen noudattamisesta puhumattakaan! Tiedän jo valmiiksi, että maanantain ja koko ensi viikon työlista on pitkä kuin nälkävuosi. Mutta vedotakseni tuohon ajan pikakelaukseen, en suuremmin valita. Parempi näin. Ja sekin on hyvä, että töitä oikeasti ON. Muuten saattaisi olla hommat vaakalaudalla, kun ajat ovat mitkä ovat.
Ja vaikka epäusko joskus vaivaakin, niin voi sitä onnistumisen riemua, mikä herää kun saa jonkin asian lopulta täysin valmiiksi ilman merkittävämpiä kömmähdyksiä. Silloin tekee mieli melkeinpä vetää lippu salkoon ja tilata torvisoittokunta paikalle.
Uusi koirahankinta on kyllä osoittautunut aikamoiseksi riiviöksi. Kiusaa vanhempia koiria sen minkä ennättää ja meitä ihmiskavereitaan myös aina kun vaan tilaisuus sallii. Ja voi sitä pissi- ja kakkarallia! Yhdet kun siivoat, niin toiset on hyvää vauhtia tulossa... Pitäisi saada Serla sponsoroimaan! Ihmetteleevät kohta kaupassa, että mitä ihmettä tehdään sellaisilla määrillä talouspaperia kun miltei joka kauppareissu pitää ostaa neljä rullaa. Jotkut käyttävät siivoushommissa ihan rehtiä rätti+ämpäri -linjaa, mutta jotenkin tuo talouspaperin tuhlaaminen kera Tolu-suihkeen on mielestäni siistimpi tapa. Onneksi työsuhde-etuna kotiin kannettu, veloitukseton sanomalehti käy pissipaperiksi oikein hyvin. Milloin nyt sattuu pissit siihen osumaan... Ei ihan joka kerta, voin kertoa.
Vietin eilen (ainakin omasta mielestäni) ansaittua ylityövapaapäivää. Otin vaparista ilon irti ja kävin luottoparturin luona ja sen jälkeen ystävän luona kahvilla pitkästä aikaa.
Parturireissu oli jälleen kerran enemmän kuin mieluinen. Kolmen kuukauden takaisesta vierailusta ei ollut jäljellä käytännössä enää kuin muisto. Toista on taas nyt liki 3,5 tunnin aherruksen jälkeen tukka on taas järjettömän ihana! Vaihdoin väriä tummasta huomattavasti vaaleampaan eli nyt pitäisi taas kuuliaisesti jaksaa hoitaa hiuksiaan. Tummat ovat siinä mielessä vähän armeliaammaat ettei pienet hoitolaiminlyönnit näy niin selkeästi kuin vaaleammissa kutreissa. Nämä jos pääseevät oikein huolella kuivamaan latvoista, niin voi pojat että ette usko miten karmean näköistä se on!
Olen toki jossain määrin "siunattu" sillä tosiasialla, että hiukseni kestävät yllättävän hyvin tätä tumma-vaalea -värinvaihtelua. Toisilla kun alkaa sulkasato samantien vaalennuksen jälkeen ja hius itsesäänkin kärsii tosi pahasti. Minun tukkani on siitä hyvä, että vaikka aika rääkin eilen saikin osakseen, niin kiiltää nytkin varsin luonnollisesti eikä tähän lettiin ole mätetty liiemmin edes hoitotuotteita. Perus pesut ja hoitoaineet plus hiusseerumi ja ihan vähän vahaa pitämään pinnan sileänä.
Kahvireissu oli myös varsin kiva lisä vapaapäivään! En ollutkaan käynyt pitkään aikaan kylässä ja ystäväni reilun vuoden ikäinen poika oli tällä vierailuvälillä oppinut jo kävelemään vinhaa kyytiä. Viimeeksi mentiin vielä varovaisesti maata pitkin mönkien. Siitä jannusta kehkeytyy vielä varmasti melko velmu kaveri jahka pikkaisen vielä kasvaa.
Isäntä oli eilen iltana kavereineen viihtellä joten minulla on taas tänään edessä vastuu kaikesta -päivä. Plääh. Milloinhan minä saisin maata sängyn pohjalla kuorsaten ja joku muu hoitaisi kaiken sillä välin? En taida ainakaan henkeä pidätellä odotellessani... Heräsinkin jo aamuseitsemältä ja koirien ulkoilutuksen jälkeen osoitin äärimmäistä reippautta ja tein yhden työjutun! Eikä mennyt kuin 3 tuntia. :D Mutta olin jo kyllä valmistautunut tähän kun kerran eilen pidin vapaata töistä, niin pakko oli tämä hoitaa kuitenkin ennen maanantaita pois että muut pääsevät jatkamaan hommia heti työviikon alusta. Itse nimittäin inhoan sitä, että työhommat seisoo itsestä riippumattomista syistä eli en voi kuvitella, että itse jarruttelisin projektien etenemistä. Etenkin ottamalla vapaapäiviä kiireiseen aikaan! :)
Taidanpa nostaa ahterini viimein tämän aamun osalta tästä koneen ääreltä. Leipaisi vaikka kinkkupiirakan, johon ainekset ovat odotelleet jääkaapissa jo viikon verran. Maistuis varmaan teillekin! :P
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Oon niiiiiin lömällä
Ensimmäinen lomapäivä käynnissä. Ihanainen ystävä Siilinjärveltä käväs kylässä eli loma alkoi mitä parhaimmalla tavalla. Laitettiin vähän kaverin kynsiin koristuksia ja juoruttiin huolella. Mansikkakakun kera. :)
Juhannus olikin yksi vilkkaimmista pitkään aikaan. Torstai-ilta oltiin minun vanhempien luona, juhannusaattona kavereiden luona Savitaipaleella ja lauantaina rymyttiin sitten paikallisilla juhannusfestareilla. Kaikki reissut oli kyllä oikein onnistuneita ja jos nyt ei mikään ihan ikimuistoinen juhannussetti, niin varsin kelvollinen tapa viettää keskikesän juhlaa. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Vatsalihastreenit tuli tehtyä kyllä joka reissulla hervottomalla naurun määrällä :)
Festarit oli itselle ekat juhannusfestit. Esiintyjät oli varsin kelvollisia, joskin vähän missattiin alku kun ei ennätetty lähtemään ajoissa liikkeelle. Petri Nygård jäi näkemättä, mut eiköhän tuon viel jossain joskus nää livenä. Kaveri halus näkemään Jukka Pojan ja se keikka nähtiinkin ja itelle odotetuin oli toki ihana Cheek. :D Hyvä keikka olikii vaikka ei lavan laidalle diggailemaan mentykään. Näki ja kuuli kauemmaskin ja oli tilaa heilua oikein huolella. Meil oli työkaverin kans ihan omat bileet :D Ihq Jare.
Taidan tän alkuviikon kyllä vaan nauttia joutenolosta. Luvannu sen verran lämpösiä kelejä, että jos koittais vaikka käryyttää nahkaansa pihalla. Ois pari kirjaa lukematta, ni niitten kans saa kyl aikansa kulumaan. Humiseva harju vois olla aika kohtalaista lomalukemista. Leffa on nähty on kerran jos toisenkii, mut aiemmin ei oo tullu kirjaan tartuttua. Kehuja oon kuullu eli pakkohan se on testata.
Perjantaina ois mentävä hammaslääkäriin. Graaah. Viimevuodet oon selvinny hampitohtorireissut ns. puhtain paperin, mut tänä vuonna taitaa tulla kalliiks... Pari mystisesti lohjennutta hammasta ja ainakin yksi reikä. Jos hoitais nyt vaan tän tarkastuksen ja jatkoajat varais vasta syksymmälle. Viitti koko kesää pilata ja kun ei oo mitää akuuttia, ni ehtii myöhemminkii.
Aion perjantaina jatkaa hammaslääkärireissulta suoraan porukoille yhdeksi yöksi. Pitäny käydä aikaa sitten kummien ja isän toisen siskon luona kyläilemässä, niin nyt päätin hoitaa ne "velvollisuudet" alta pois viimeinkii. Isäntää ei noille reissulle tunnu saavan houkuteltua mukaan, niin hoituupahan nyt tälleen sit. Samalla meinattiin käydä poimii vähän mansikoita talveksi pakkaseen, mut tuon projektin toteutumisen sanelee kyl säät. Jos sataa vettä, ni voi unohtaa mansikat kyl. Mut jos taas ei pääse keräämään itse, ni eipä me nyt niin paljon niitä tartteta etteikö vois ostaa jonkuu laatikon valmiiks poimittujakii.
Tässä teille viel ehkä tän kesän luukutus. Voi olla kyllästyminen edessä ennenku syksy tulee, mut toistaseks tätä kuuntelee oikein mielellään ja melkei pistää jammailuttamaan. :)
>
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Minne riennät aika?
Mielestäni vasta kirjoitin blogmerkinnän, mutta jos päivämäärämerkintöihin on yhtään luottaminen, niin johan siitä on yli viikko pitkän matkaa. Aika on mennyt aivan yhdessä hujauksessa!
Työt ovat pitäneet huolen, että päivät menevät vauhdilla ja kyllä tuntuu, että iltaisin ajankulu jatkaa aivan samaa tahtia. Edelleenkin olen selvinnyt ilman sen valtavempia kämmejä ja pahin, mikä tähän mennessä sattui saatiin seivattua kyllä ihan kohtalaisesti. Ja kun vastapuoli oli onneksi ehkä galaksin ymmärtäväisin (tai ainakin maailmanluokan näyttelijä muussa tapauksessa), niin asia ei jäänyt päivän veetutuksen jälkeen suuremmin edes kaivelemaan.
Jaksan edelleen kehua ihania työkavereita. Joskus toki huomaa, että olen saattanut kysyä samaa asiaa samalta henkilöltä liian usein ja ymmärrän kyllä silloin sen pienen närkästyksen. Toimin itse aivan samoin. Ja kaikilla on luonnollisesti myös ne huonot päivät, jolloin ei vaan jaksa olla erityisen kiva ja mukava. Itselläkin on niitä päiviä. Mutta muuten en varmaan ikinä saa täysin puettua sanoiksi sitä, miten äärimmäisen tsemppaavia ja auttavaisia ihmiset voivat ollakaan ympärilläni! Muistan myös kyllä olla samanlainen heitä kohtaan ja toivon, että he myös arvostavat sitä, että pyrin auttamaan ja käyttäymään reilusti joka hetki.
Jottei menisi ihan pelkäksi työlöpinäksi, niin käytiinhän me viikonloppuna viimeinkin kavereideni luona Pohjois-Savossa. Olikin kiva reissu, jos ei yhtä väläystä lasketa... Kyllä, tolppapoliisin mielestä vauhtia oli liikaa. Ikeassakin vähän shoppailtiin kotimatkalla. Mitäänhän en oikeasti varsinaisesti tarvinnut, mutta kassillinen rojua lähti mukaan. :D Ok, valtaosa keittiötavaroita eli kyllähän niille on aina todellista käyttöäkin. Pitää kyllä päästä uudelleen vielä kesällä Ikeaan, niin voisi ihan ajatuksen kanssa ostella... Jos sitä kävisi sitten Tampereella tai Vantaalla kun kumpaankin ollaan menossa todennäköisesti kesän aikana.
Eilen kyllä sorruin törsäämään Elloksen nettisivuilla... Ihan vaan pari paitaa piti tilata, mutta jotenkin se sitten muuttui matkan varrella varmaan kuudeksi paidaksi ja pariksi housuiksi. Nyt voisi sitten toivoa selviävänsä rahallisesti tästä haksahduksesta sillä, että joutuisi edes osan palauttamaan. Toivoa sopii!
Kait se on taas hanurinsa nostettava ja lähdettävä hankkeeraamaan ruokaa. Listalla olisi kotitekolihapullia.
Työt ovat pitäneet huolen, että päivät menevät vauhdilla ja kyllä tuntuu, että iltaisin ajankulu jatkaa aivan samaa tahtia. Edelleenkin olen selvinnyt ilman sen valtavempia kämmejä ja pahin, mikä tähän mennessä sattui saatiin seivattua kyllä ihan kohtalaisesti. Ja kun vastapuoli oli onneksi ehkä galaksin ymmärtäväisin (tai ainakin maailmanluokan näyttelijä muussa tapauksessa), niin asia ei jäänyt päivän veetutuksen jälkeen suuremmin edes kaivelemaan.
Jaksan edelleen kehua ihania työkavereita. Joskus toki huomaa, että olen saattanut kysyä samaa asiaa samalta henkilöltä liian usein ja ymmärrän kyllä silloin sen pienen närkästyksen. Toimin itse aivan samoin. Ja kaikilla on luonnollisesti myös ne huonot päivät, jolloin ei vaan jaksa olla erityisen kiva ja mukava. Itselläkin on niitä päiviä. Mutta muuten en varmaan ikinä saa täysin puettua sanoiksi sitä, miten äärimmäisen tsemppaavia ja auttavaisia ihmiset voivat ollakaan ympärilläni! Muistan myös kyllä olla samanlainen heitä kohtaan ja toivon, että he myös arvostavat sitä, että pyrin auttamaan ja käyttäymään reilusti joka hetki.
Jottei menisi ihan pelkäksi työlöpinäksi, niin käytiinhän me viikonloppuna viimeinkin kavereideni luona Pohjois-Savossa. Olikin kiva reissu, jos ei yhtä väläystä lasketa... Kyllä, tolppapoliisin mielestä vauhtia oli liikaa. Ikeassakin vähän shoppailtiin kotimatkalla. Mitäänhän en oikeasti varsinaisesti tarvinnut, mutta kassillinen rojua lähti mukaan. :D Ok, valtaosa keittiötavaroita eli kyllähän niille on aina todellista käyttöäkin. Pitää kyllä päästä uudelleen vielä kesällä Ikeaan, niin voisi ihan ajatuksen kanssa ostella... Jos sitä kävisi sitten Tampereella tai Vantaalla kun kumpaankin ollaan menossa todennäköisesti kesän aikana.
Eilen kyllä sorruin törsäämään Elloksen nettisivuilla... Ihan vaan pari paitaa piti tilata, mutta jotenkin se sitten muuttui matkan varrella varmaan kuudeksi paidaksi ja pariksi housuiksi. Nyt voisi sitten toivoa selviävänsä rahallisesti tästä haksahduksesta sillä, että joutuisi edes osan palauttamaan. Toivoa sopii!
Kait se on taas hanurinsa nostettava ja lähdettävä hankkeeraamaan ruokaa. Listalla olisi kotitekolihapullia.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Ensimmäinen viikko selätetty
No mutta. Ensimmäinen viikko uusissa hommissa takana. Ja omasta mielestäni selviydyin ihan kohtalaisin arvosanoin. Täytyy toki myöntää, että mitään järin "hankalaa" tilannetta ei eteen tullut eli ehkä ne varsinaiset koetokset on vielä edessä päin. Ei tämä näin "helppoa" ole, sen tiedän jo sanomattakin. Tai jos on niin, ziisös. Vähemmälläkin paniikilla oisin voinu selvitä jos oisin tienny tämän koostuvan puhelimessa puhumisesta ja sähköpostien naputtelusta. :D Ehkä ei ihan niin ole.
Tänään toki meinasi ihan perjantain kunniaksi vähän piuhat kiristyä. Annoin eilen työkaverille käyttöön tunnukset yhteen meidän käyttämään palveluun. No, työkaveri tuli hetkeä myöhemmin takaisin ja sanoi, että olivat onnistuneet lukitsemaan tunnarit näppäilemällä salasanan liian monta kertaa väärin. Hän sitten lupasi ottaa yhteyttä helpdeskiin ja pyytää uuden salasanan. Uusi salasana tuli tänään ja testasin sitä. Toimi. Mutta salasana oli toki sellanen ihan generoitu sekamelska, jota ei erkkikään opi muistamaan ulkoa! Kokeiltiin sitten tämän samaisen työkaverin kanssa syöttää minun tiedot edellisen käyttäjän tilalle sähköpostiosoitteineen kaikkineen. Salasana uusittiin myös. Kaikki meni ihan putkeen ja minulle tuli postiin vahvistusviesti, jota tuli klikata. Sekin onnistui. Mutta kun koitin kirjautua palveluun ei hyväksynyt uutta eikä edes vanhaa salasanaa. Prkl. Jälleen helpdeskiin postia ja nyt sit odotellaan... Ei muuten mitään, mutta ensi viikolla oikeastaan tarttisin sitä palvelua ihan oikeasti. Mitä tästä opimme? Älä ikinä hyvää hyvyyttäsi anna tunnuksiasi muille käyttöön.
No. Ehkäpä tuokin selviää jossain vaiheessa. Otti vaan kaaliin.
Huomenna olisi töissä "muuttotalkoot". Jotenkin ei kiinnosta lähteä työmaalle vapaapäivänä, mutta jos ottaisi asian siltä kannalta, ettei kyseessä ole normaali työpäivä. Luvassa on ilmeisesti myös asiaan kuuluvat talkoojuomat, mutta itsehän lähden liikkeelle autolla. Ihan jo siitä syystä, että köyhäily jatkuu. Tili tuli eilen ja laskujen maksun jälkeen tilille jäi ehkä muutamia kymppejä. "Jee." Eikä sen puoleen nyt ihan kauheasti edes tee mieli ottaa naista vahvempaa. Vappu on vielä melko tuoreessa muistissa... Tai tarkemmin vapunpäivä. Yöh.
Toinen syy olla auton kanssa liikkeellä on se, että vanhemmat tulee käymään sunnuntaina. Äidin kanssa on tarkoitus istutella kesäkukkia ja siihen jos mihin ei kaipaa yhtään krapulaheikotusta. Tämä rahatilanne nyt toki ei puolla yhtään tuollaista "turhuutta", mutta kun itse äitiä pyysin avuksi ja sunnuntai sopi heille parhaiten, niin en kerta kaikkiaan ilkeä perua sen takia ettei oikein rahavarannot ole myötämielisiä rehuostoksille. Onneksi on Visa.
Olen taas löytänyt pitkästä aikaa kynsi-innostuksen. Vielä ei ole edetty geelailuasteelle, mutta lakan väriä voisin vaihtaa likipitäen joka päivä. Ja näillä omilla vähemmän laadukkailla lakoilla se on kyllä toisinaan miltei pakon sanelemaa, jos haluan että kynnet näyttää siisteiltä eikä likimain joka toisessa raapimessa ole lohkeamaa lakassa. Tiedän, että pieniin vaurioihin ei kukaan muu todennäköisesti kiinnitä huomiota kuin minä itse, mutta en vaan viihdy repsottavassa kynsilakassa. Jos on kynnet ihan ilman mitään koristuksia, niin sitten saavat olla aika rajussakin kunnossa, mutta lakkauksen jälkeen kyttään miltei sairaanloisesti kynsien kuntoa. Tolkutonta.
Käväisin keskiviikkona ensimmäistä kerta elämässäni kosmetologilla! Voitteko kuvitella? Miltei 30 vuotta olen pärjännyt ilman kyseisiä palveluja. Kosmetologi kyllä lohdukkeeksi totesi, että "jos ei ole ollut varsinaista tarvista, niin miksi olisikaan käynyt". Tunnin kosteuttavan kasvohoidon jälkeen mietin kyllä, että "miksi, oi miksi en ole tullut aiemmin?!". Sellainen pala taivasta oli rötköttää työpäivän päätteeksi hoitotuolissa ja toinen läträä naamaan ihanan tuoksuisia rasvoja sun muita.
Toki pienen kummastuksen kosmetologi aiheutti kysymällä kesken kaiken, että onko minulla ongelmia kilpirauhasten kanssa. Hämmennyin ja älähdin vaan ei:n. Hän sitten selitti vaan tulleensa ajatelleeksi kun minulla on kuulemma kilpirauhasten kohdat hieman turvoksissa. Ettei hän nyt vaan hämääntynyt kaksoisleuastan? :D No ehkei. Muutaman lisäkysymyksen jälkeen sain kehotuksen käydä verikokeissa ihan vaan varmuuden vuoksi.
Uteliaana ja epävarmana sitten kasvohoidosta kotiuduttani selasin hätäpäissäni Googlea. (VIRHE!) Löysin jonkin edes hieman luotettavammalta vaikuttavan sivuston ja lueskelein yleisimpiä oireita. Aika moni täsmäsi. Väsymys ja monet muut vaivat nyt monesti selittyvät jollakin aivan "tavallisilla" syillä, mutta kun niin monta oiretta löytyi tismalleen, niin pisti kyllä miettimään. Ajattelin ennen kesäloman alkua käväistä työterveydessä verikokeissa. Jos kilpirauhaset ovat kunnossa, niin sitten nämä oireet (tai ainakin osa niistä) kyllä selittyy puhtaasti stressilläkin ja muilla tekijöillä, joita ei luokitella millään muotoa sairaudeksi. Ystävältäkin jo kyselin hänen oireistaan ja sieltä tuli paljon tsemppipeukkua varata aika laboratorioon.
En mitenkään pelkää mennä antamaan verta, vaikka se nyt ei mitään yltiömiellyttävää olekaan. Eikä edes hirvitä se, että arvoissa olisi jotain pielessä. Olen vaan jotenkin niin aikaansaamaton! Kampaaja-aikaakin olen ollut varaamassa viimeisen kuukauden, mutta tänään sain vasta viimeinkin varattua ajan. Pääsenkin jo ensi viikon perjantaina tukkani kanssa käsittelyyn. Ihanaa!
Nyt on päästettävä isäntä suorittamaan tämän iltaiset kuntopyöräilynsä. Meillä on siis tietokone ja kuntopyörä samassa huoneessa. En bloggaa kuntopyörän selästä. :D Vaikka ehkä olisi syytä, mutta nyt houkuttelee jopa telkkarissa pyörivä Uuno-elokuva kuntopyörää enemmän. Tack och hej! :)
Tänään toki meinasi ihan perjantain kunniaksi vähän piuhat kiristyä. Annoin eilen työkaverille käyttöön tunnukset yhteen meidän käyttämään palveluun. No, työkaveri tuli hetkeä myöhemmin takaisin ja sanoi, että olivat onnistuneet lukitsemaan tunnarit näppäilemällä salasanan liian monta kertaa väärin. Hän sitten lupasi ottaa yhteyttä helpdeskiin ja pyytää uuden salasanan. Uusi salasana tuli tänään ja testasin sitä. Toimi. Mutta salasana oli toki sellanen ihan generoitu sekamelska, jota ei erkkikään opi muistamaan ulkoa! Kokeiltiin sitten tämän samaisen työkaverin kanssa syöttää minun tiedot edellisen käyttäjän tilalle sähköpostiosoitteineen kaikkineen. Salasana uusittiin myös. Kaikki meni ihan putkeen ja minulle tuli postiin vahvistusviesti, jota tuli klikata. Sekin onnistui. Mutta kun koitin kirjautua palveluun ei hyväksynyt uutta eikä edes vanhaa salasanaa. Prkl. Jälleen helpdeskiin postia ja nyt sit odotellaan... Ei muuten mitään, mutta ensi viikolla oikeastaan tarttisin sitä palvelua ihan oikeasti. Mitä tästä opimme? Älä ikinä hyvää hyvyyttäsi anna tunnuksiasi muille käyttöön.
No. Ehkäpä tuokin selviää jossain vaiheessa. Otti vaan kaaliin.
Huomenna olisi töissä "muuttotalkoot". Jotenkin ei kiinnosta lähteä työmaalle vapaapäivänä, mutta jos ottaisi asian siltä kannalta, ettei kyseessä ole normaali työpäivä. Luvassa on ilmeisesti myös asiaan kuuluvat talkoojuomat, mutta itsehän lähden liikkeelle autolla. Ihan jo siitä syystä, että köyhäily jatkuu. Tili tuli eilen ja laskujen maksun jälkeen tilille jäi ehkä muutamia kymppejä. "Jee." Eikä sen puoleen nyt ihan kauheasti edes tee mieli ottaa naista vahvempaa. Vappu on vielä melko tuoreessa muistissa... Tai tarkemmin vapunpäivä. Yöh.
Toinen syy olla auton kanssa liikkeellä on se, että vanhemmat tulee käymään sunnuntaina. Äidin kanssa on tarkoitus istutella kesäkukkia ja siihen jos mihin ei kaipaa yhtään krapulaheikotusta. Tämä rahatilanne nyt toki ei puolla yhtään tuollaista "turhuutta", mutta kun itse äitiä pyysin avuksi ja sunnuntai sopi heille parhaiten, niin en kerta kaikkiaan ilkeä perua sen takia ettei oikein rahavarannot ole myötämielisiä rehuostoksille. Onneksi on Visa.
Olen taas löytänyt pitkästä aikaa kynsi-innostuksen. Vielä ei ole edetty geelailuasteelle, mutta lakan väriä voisin vaihtaa likipitäen joka päivä. Ja näillä omilla vähemmän laadukkailla lakoilla se on kyllä toisinaan miltei pakon sanelemaa, jos haluan että kynnet näyttää siisteiltä eikä likimain joka toisessa raapimessa ole lohkeamaa lakassa. Tiedän, että pieniin vaurioihin ei kukaan muu todennäköisesti kiinnitä huomiota kuin minä itse, mutta en vaan viihdy repsottavassa kynsilakassa. Jos on kynnet ihan ilman mitään koristuksia, niin sitten saavat olla aika rajussakin kunnossa, mutta lakkauksen jälkeen kyttään miltei sairaanloisesti kynsien kuntoa. Tolkutonta.
Käväisin keskiviikkona ensimmäistä kerta elämässäni kosmetologilla! Voitteko kuvitella? Miltei 30 vuotta olen pärjännyt ilman kyseisiä palveluja. Kosmetologi kyllä lohdukkeeksi totesi, että "jos ei ole ollut varsinaista tarvista, niin miksi olisikaan käynyt". Tunnin kosteuttavan kasvohoidon jälkeen mietin kyllä, että "miksi, oi miksi en ole tullut aiemmin?!". Sellainen pala taivasta oli rötköttää työpäivän päätteeksi hoitotuolissa ja toinen läträä naamaan ihanan tuoksuisia rasvoja sun muita.
Toki pienen kummastuksen kosmetologi aiheutti kysymällä kesken kaiken, että onko minulla ongelmia kilpirauhasten kanssa. Hämmennyin ja älähdin vaan ei:n. Hän sitten selitti vaan tulleensa ajatelleeksi kun minulla on kuulemma kilpirauhasten kohdat hieman turvoksissa. Ettei hän nyt vaan hämääntynyt kaksoisleuastan? :D No ehkei. Muutaman lisäkysymyksen jälkeen sain kehotuksen käydä verikokeissa ihan vaan varmuuden vuoksi.
Uteliaana ja epävarmana sitten kasvohoidosta kotiuduttani selasin hätäpäissäni Googlea. (VIRHE!) Löysin jonkin edes hieman luotettavammalta vaikuttavan sivuston ja lueskelein yleisimpiä oireita. Aika moni täsmäsi. Väsymys ja monet muut vaivat nyt monesti selittyvät jollakin aivan "tavallisilla" syillä, mutta kun niin monta oiretta löytyi tismalleen, niin pisti kyllä miettimään. Ajattelin ennen kesäloman alkua käväistä työterveydessä verikokeissa. Jos kilpirauhaset ovat kunnossa, niin sitten nämä oireet (tai ainakin osa niistä) kyllä selittyy puhtaasti stressilläkin ja muilla tekijöillä, joita ei luokitella millään muotoa sairaudeksi. Ystävältäkin jo kyselin hänen oireistaan ja sieltä tuli paljon tsemppipeukkua varata aika laboratorioon.
En mitenkään pelkää mennä antamaan verta, vaikka se nyt ei mitään yltiömiellyttävää olekaan. Eikä edes hirvitä se, että arvoissa olisi jotain pielessä. Olen vaan jotenkin niin aikaansaamaton! Kampaaja-aikaakin olen ollut varaamassa viimeisen kuukauden, mutta tänään sain vasta viimeinkin varattua ajan. Pääsenkin jo ensi viikon perjantaina tukkani kanssa käsittelyyn. Ihanaa!
Nyt on päästettävä isäntä suorittamaan tämän iltaiset kuntopyöräilynsä. Meillä on siis tietokone ja kuntopyörä samassa huoneessa. En bloggaa kuntopyörän selästä. :D Vaikka ehkä olisi syytä, mutta nyt houkuttelee jopa telkkarissa pyörivä Uuno-elokuva kuntopyörää enemmän. Tack och hej! :)
perjantai 10. toukokuuta 2013
Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan...
Tänään on ehkä ensimmäinen päivä kun todella uskon, että tulen selviämään tulevista "koettelemuksista" työpaikalla. Jos en kiitettävin arvosanoin, niin omalla tavallani kuitenkin. Toki todellisuudella on tapana lyödä päin pläsiä jossain vaiheessa, mutta tässä intoa uhkuvassa olotilassa aion tanssahdella ainakin ensi viikkoon. :)
Tuli yritettyä tänään lounastreffejä juoruamisen merkeissä työkaverin kanssa, mutta pomo tuli pilaamaan hyvän yrityksen. No mutta onneksi hänelläkin oli asioita sydämellään, ja niin me tytöt sitten kuunneltiin ja voitiin kyllä todellakin tuntea se myötätuntov*tutus ihan samantien. Kaikella muulla on nimittäin rajansa, mutta ei ihmisten tyhmyydellä! Ja se se vasta aina ärsyttääkin kun loka poljetaan jonkun täysin viattoman osapuolen niskaan ja sitten kun kaikki sotkut on selvitetty ja jäljellä on enempi tai vähempi onnistunut lopputulos, niin silloin nämä loanheittäjät ovat naama maireana kehumassa miten HE saivat näin hienon jutun aikaan. Ja käytönnässä tehneet mitään muuta kun vaikeuttaneet asioita ja sotkeneet päivän selvät kuviot ihan täysin.
Mutta se mitä sitten työkaverin kanssa ennätettiin juoruta, niin jäi kyllä kiva mieli siitä että elämä alkaa pikkuhiljaa normalisoitua hänelläkin kaiken jälkeen. Toki kaikki on kesken, mutta alku on lupaava ja sitkeyttä ei ainakaan puutu! Voisivat turhan napisijat ottaa tuollaisesta naisesta mallia.
Huomenna oli aikeissa lähteä katsomaan jotain vetokoirakisoja Lahteen, mutta saa nähdä malttaako sitä minnekään lähteä. Pihahommia on niin, että riittää! Ja jos etenkin sattuu huomenna olemaan hyvä ilma niin vaihtunee reissailu lapion ja kottikärryjen kanssa heilumiseen. Jää sitten myös shoppailut Kärkkäisellä väliin... Pahus! Nojoo, ehkä olisi vaan parempi niin. Keskiviikoisen laskupinkkaselvittelyn jälkeen ei tilinsaldo ole kovin myötämielinen humputtelulle. Etenkin kun otetaan huomioon, että tosiaan keskiviikkona oli palkkapäivä ja seuraava on sitten vasta vajaan 2 viikon kuluttua...
Kaiketi pitäisi lähteä valmistelemaan grillieväitä. Herkkusienet pekonilla ja aurajuustolla odottelee tekemistä... Siihen kaveriks vähän possuvarrasta ja maissia. Ennättää hyvin pupeltaa ennenkuin Suomen lätkämatsi alkaa.
Mukavaa viikonloppua teil kaikil! :)
Tuli yritettyä tänään lounastreffejä juoruamisen merkeissä työkaverin kanssa, mutta pomo tuli pilaamaan hyvän yrityksen. No mutta onneksi hänelläkin oli asioita sydämellään, ja niin me tytöt sitten kuunneltiin ja voitiin kyllä todellakin tuntea se myötätuntov*tutus ihan samantien. Kaikella muulla on nimittäin rajansa, mutta ei ihmisten tyhmyydellä! Ja se se vasta aina ärsyttääkin kun loka poljetaan jonkun täysin viattoman osapuolen niskaan ja sitten kun kaikki sotkut on selvitetty ja jäljellä on enempi tai vähempi onnistunut lopputulos, niin silloin nämä loanheittäjät ovat naama maireana kehumassa miten HE saivat näin hienon jutun aikaan. Ja käytönnässä tehneet mitään muuta kun vaikeuttaneet asioita ja sotkeneet päivän selvät kuviot ihan täysin.
Mutta se mitä sitten työkaverin kanssa ennätettiin juoruta, niin jäi kyllä kiva mieli siitä että elämä alkaa pikkuhiljaa normalisoitua hänelläkin kaiken jälkeen. Toki kaikki on kesken, mutta alku on lupaava ja sitkeyttä ei ainakaan puutu! Voisivat turhan napisijat ottaa tuollaisesta naisesta mallia.
Huomenna oli aikeissa lähteä katsomaan jotain vetokoirakisoja Lahteen, mutta saa nähdä malttaako sitä minnekään lähteä. Pihahommia on niin, että riittää! Ja jos etenkin sattuu huomenna olemaan hyvä ilma niin vaihtunee reissailu lapion ja kottikärryjen kanssa heilumiseen. Jää sitten myös shoppailut Kärkkäisellä väliin... Pahus! Nojoo, ehkä olisi vaan parempi niin. Keskiviikoisen laskupinkkaselvittelyn jälkeen ei tilinsaldo ole kovin myötämielinen humputtelulle. Etenkin kun otetaan huomioon, että tosiaan keskiviikkona oli palkkapäivä ja seuraava on sitten vasta vajaan 2 viikon kuluttua...
Kaiketi pitäisi lähteä valmistelemaan grillieväitä. Herkkusienet pekonilla ja aurajuustolla odottelee tekemistä... Siihen kaveriks vähän possuvarrasta ja maissia. Ennättää hyvin pupeltaa ennenkuin Suomen lätkämatsi alkaa.
Mukavaa viikonloppua teil kaikil! :)
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Pahoinvointi Suomi
Moikkista vaan jälleen evripadi. Loma on menny hirrrween, hirrrrrween nopeesti ja enää muutama päivä jäljellä. No mutta ensi viikko ja sitä seuraavakin taitaa olla ns. lyhyitä viikkoja kun on vappu ja sitten jo helatorstai. Tuollaset arkipyhät on kyllä onnen omiaan sotkemaan käsityksen päivistä. Vapaan jälkeen aloittaa hyvin luontevasti maanantaista. :D
Mitään maatamullistavia uutisia ei taida olla kerrottavana. Maanantaina sain aloitettua ah-niin-ihanan haravointiurakan. Ensimmäinen tunti, puolitoista menee aina ihan hyvin ja haravointi tuntuu jopa mukavalta. Mutta kun urakka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja haravoimista senkun riittää niin alkaa mukavuusaspekti pikkasen hiipua. Toki siinä kyllä näkee heti kättensä jäljen. Tai ihan niin kauan kunnes seuraava tuulenpuuska tulee ja levittää lehti+kuiva ruoho -kasat takaisin pitkin pihaa. En kyllä käsitä, mistä se tuuli aina tulee juuri silloin kun pitäisi haravoida?!
Tällaisessa isossa tontissa (ok, ei tämä nyt ihan NIIIIIN iso ole, mutta pihanlaiton kannalta aivan liian iso) on puolensa. Ei ole naapuria ihan metrin päässä ja on tosiaan mahdollisuus askaroida puutarhan kanssa. Mutta juuri nämä ikävät hommat kuten haravointi, nurmikon ajaminen jne kyllä ärsyttävät. Sellainen kaksi metriä talon joka puolella -tontti olisi paljon sukkelampi hoitaa. :D Noh, onneksi isäntä jää kaiketi ensi viikolla lomalle, niin silläkin on sitten aikaa heilutella haravaa ja puuhastaa muutenkin pihan kimpussa. :P Ehkä käyn tänään vielä vähän avittamassa etukäteen jos ei sade yllätä.
Eilen kävin pitkästä aikaa A-ystäväisen kanssa kahvilla. Hänen perheellään on hiukan ikävä tilanne, josta en sen suuremmin aio kirjoittaa. Mutta noin yleensä jäi kyllä mieleen pyörimään, että vaikka Suomea väitetään hyvinvointivaltioksi, niin ihan näin ei kyllä tosiasiassa asiat taida olla. Täällä keskitytään kaikkeen jonnin joutavaan kuten vaikka miettimään paljonko makeisista halutaan kyniä veroja valtion kassaan kuluttajan kukkarosta ja että tupakkaa saa kaupasta vain pyytämällä. Ja teetetään ihan sikahintaisia tutkimuksia, jonka lopputuloksen pystyisi kuka tahansa vähänkin ajatteleva ihminen kertomaan puoli-ilmaiseksi. Nämä nyt vain tällaisia yksittäisiä, kehnoja esimerkkejä, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
Rahaa syydetään hymyssä suin Etelä-Eurooppaan ja mukana on varmaan saatekirje: "Jos haluatte lisää lainarahaa, ottakaa vain yhteyttä. Eikä takaisin maksulla ole niin kiire, maksatte sitten kun jaksatte". Ja kotimaassa asiat ovat niinkuin ovat. Ei niin kovin auvoisasti paitsi niillä, joilla eläminen ei ainakaan ole rahasta kiinni. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Toista on niillä, jotka eivät apua saa arjesta selviytyimiseen vaikka tällaiset "maalaistollot" näkevät ilman sen suurempaa koulutustakin, että avuntarve on todellinen. Vedotaan vaan siihen, että kun "on niin kallista, on niin kallista". Mikähän täällä ilmaista olisi?! Ja jos kansalaisten auttaminen koetaan liian kalliiksi, niin onko se sitten jotenkin halvempaa odottaa ja antaa asioiden mennä vielä vaan huonompaan suuntaan?
Mainostetaan niin leveästi kattavaa sosiaalihuoltoa, joka tosiasiassa on hyvin suppean porukan käytössä. Silta ainakin tuntuu! Itse olen tasan kerran yrittänyt saada apua sosiaalitoimistolta melko tiukassa taloustilanteessa, ja kun vastaus oli, että "kyllä vanhempien kuuluu elättää", niin saivat minun puolesta pistää ne rahat pummien perjantaipullokassaan.
No joo. Ei näissä minun jutuissa ehkä 100 prosenttista totuuspohjaa aina ole, mutta pistää kiehuttamaan kun apua tarvitseva ei avunhuudoista huolimatta saa MISTÄÄN tukea. Täällä keskitytään sen sijaan aivan vääriin asioihin ja yritetään likimain vain vaikeuttaa arjessa selviytymistä niillä, joille se ei ole ollut yksinkertaista siihenkään saakka. Tokihan ihmiset tekevät useimmiten valintansa itse ja etenkin aikuisten kohdalla voi katsoa peiliin jos ei edes yritä saada muutosta aikaan omassa elämässään. Mutta todennäköisesti kuka tahansa voi ajautua sellaiseen tilantseeseen elämässään, että omat kyvyt eivät enää riitä eteenpäin pääsemisessä. Ja silloin jos koskaan toivoisi, että tämä korkeatasoiseksi mainostettu terveydenhuolto ja muu kansalaisille "luvattu" apu olisi saatavilla ilman järjetöntä byrokratian rattaissa pyörimistä. Joskus se odotusaika voi olla pitkä ja liian ratkaiseva.
Itse on toki siinä määrin onnellisessa tilanteessa, että voi sanoa asioiden olevan hyvin omassa elämässä. Saa olla onnellinen siitä, että on turvallinen koti ja avopuoliso sekä perheet ympärillä. Olemme kaikki terveitä ja tulemme toimeen keskenämme. Työtä, ystäviä, harrastuksia ja lemmikkejä unohtamatta. Ehkä sitä juuri siksi on pahoillaan siitä, että kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Tiedän, että asiat eivät parane sillä, että murehdin asioita, mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen mahtaan.
Mutta niin. Jos siirtyisi Salattujen elämien pariin. Aloin yhtenä päivänä tylsyyspäissäni katsoa kyseistä sarjaa alusta uudelleen. Myönnetään noloa ja säälittävää, mutta jotenkin tuo (etenkin) noiden vanhojen jaksojen tökeryys vaan houkuttaa katsomaan. Ja vaikka toteutus on perussuomihuttua, niin kyllähän tuossa osataan tarttua aika moneen kotimaiseen epäkohtaan. Ei ole varmaan sellaista asiaa, jota ei olisi Salkkareissa käsitelty. Vai tuleeko jollekin mieleen? Miksihän sitä sitten katsoo sarjaa, jossa on melko runsaasti toinen toistaan ikävämpiä juttuja esillä? Ehkä melankolia on vaan niin syvällä, että ennemmin viihtyy draaman kuin komedian parissa.
Mitään maatamullistavia uutisia ei taida olla kerrottavana. Maanantaina sain aloitettua ah-niin-ihanan haravointiurakan. Ensimmäinen tunti, puolitoista menee aina ihan hyvin ja haravointi tuntuu jopa mukavalta. Mutta kun urakka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja haravoimista senkun riittää niin alkaa mukavuusaspekti pikkasen hiipua. Toki siinä kyllä näkee heti kättensä jäljen. Tai ihan niin kauan kunnes seuraava tuulenpuuska tulee ja levittää lehti+kuiva ruoho -kasat takaisin pitkin pihaa. En kyllä käsitä, mistä se tuuli aina tulee juuri silloin kun pitäisi haravoida?!
Tällaisessa isossa tontissa (ok, ei tämä nyt ihan NIIIIIN iso ole, mutta pihanlaiton kannalta aivan liian iso) on puolensa. Ei ole naapuria ihan metrin päässä ja on tosiaan mahdollisuus askaroida puutarhan kanssa. Mutta juuri nämä ikävät hommat kuten haravointi, nurmikon ajaminen jne kyllä ärsyttävät. Sellainen kaksi metriä talon joka puolella -tontti olisi paljon sukkelampi hoitaa. :D Noh, onneksi isäntä jää kaiketi ensi viikolla lomalle, niin silläkin on sitten aikaa heilutella haravaa ja puuhastaa muutenkin pihan kimpussa. :P Ehkä käyn tänään vielä vähän avittamassa etukäteen jos ei sade yllätä.
Eilen kävin pitkästä aikaa A-ystäväisen kanssa kahvilla. Hänen perheellään on hiukan ikävä tilanne, josta en sen suuremmin aio kirjoittaa. Mutta noin yleensä jäi kyllä mieleen pyörimään, että vaikka Suomea väitetään hyvinvointivaltioksi, niin ihan näin ei kyllä tosiasiassa asiat taida olla. Täällä keskitytään kaikkeen jonnin joutavaan kuten vaikka miettimään paljonko makeisista halutaan kyniä veroja valtion kassaan kuluttajan kukkarosta ja että tupakkaa saa kaupasta vain pyytämällä. Ja teetetään ihan sikahintaisia tutkimuksia, jonka lopputuloksen pystyisi kuka tahansa vähänkin ajatteleva ihminen kertomaan puoli-ilmaiseksi. Nämä nyt vain tällaisia yksittäisiä, kehnoja esimerkkejä, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
Rahaa syydetään hymyssä suin Etelä-Eurooppaan ja mukana on varmaan saatekirje: "Jos haluatte lisää lainarahaa, ottakaa vain yhteyttä. Eikä takaisin maksulla ole niin kiire, maksatte sitten kun jaksatte". Ja kotimaassa asiat ovat niinkuin ovat. Ei niin kovin auvoisasti paitsi niillä, joilla eläminen ei ainakaan ole rahasta kiinni. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Toista on niillä, jotka eivät apua saa arjesta selviytyimiseen vaikka tällaiset "maalaistollot" näkevät ilman sen suurempaa koulutustakin, että avuntarve on todellinen. Vedotaan vaan siihen, että kun "on niin kallista, on niin kallista". Mikähän täällä ilmaista olisi?! Ja jos kansalaisten auttaminen koetaan liian kalliiksi, niin onko se sitten jotenkin halvempaa odottaa ja antaa asioiden mennä vielä vaan huonompaan suuntaan?
Mainostetaan niin leveästi kattavaa sosiaalihuoltoa, joka tosiasiassa on hyvin suppean porukan käytössä. Silta ainakin tuntuu! Itse olen tasan kerran yrittänyt saada apua sosiaalitoimistolta melko tiukassa taloustilanteessa, ja kun vastaus oli, että "kyllä vanhempien kuuluu elättää", niin saivat minun puolesta pistää ne rahat pummien perjantaipullokassaan.
No joo. Ei näissä minun jutuissa ehkä 100 prosenttista totuuspohjaa aina ole, mutta pistää kiehuttamaan kun apua tarvitseva ei avunhuudoista huolimatta saa MISTÄÄN tukea. Täällä keskitytään sen sijaan aivan vääriin asioihin ja yritetään likimain vain vaikeuttaa arjessa selviytymistä niillä, joille se ei ole ollut yksinkertaista siihenkään saakka. Tokihan ihmiset tekevät useimmiten valintansa itse ja etenkin aikuisten kohdalla voi katsoa peiliin jos ei edes yritä saada muutosta aikaan omassa elämässään. Mutta todennäköisesti kuka tahansa voi ajautua sellaiseen tilantseeseen elämässään, että omat kyvyt eivät enää riitä eteenpäin pääsemisessä. Ja silloin jos koskaan toivoisi, että tämä korkeatasoiseksi mainostettu terveydenhuolto ja muu kansalaisille "luvattu" apu olisi saatavilla ilman järjetöntä byrokratian rattaissa pyörimistä. Joskus se odotusaika voi olla pitkä ja liian ratkaiseva.
Itse on toki siinä määrin onnellisessa tilanteessa, että voi sanoa asioiden olevan hyvin omassa elämässä. Saa olla onnellinen siitä, että on turvallinen koti ja avopuoliso sekä perheet ympärillä. Olemme kaikki terveitä ja tulemme toimeen keskenämme. Työtä, ystäviä, harrastuksia ja lemmikkejä unohtamatta. Ehkä sitä juuri siksi on pahoillaan siitä, että kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Tiedän, että asiat eivät parane sillä, että murehdin asioita, mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen mahtaan.
Mutta niin. Jos siirtyisi Salattujen elämien pariin. Aloin yhtenä päivänä tylsyyspäissäni katsoa kyseistä sarjaa alusta uudelleen. Myönnetään noloa ja säälittävää, mutta jotenkin tuo (etenkin) noiden vanhojen jaksojen tökeryys vaan houkuttaa katsomaan. Ja vaikka toteutus on perussuomihuttua, niin kyllähän tuossa osataan tarttua aika moneen kotimaiseen epäkohtaan. Ei ole varmaan sellaista asiaa, jota ei olisi Salkkareissa käsitelty. Vai tuleeko jollekin mieleen? Miksihän sitä sitten katsoo sarjaa, jossa on melko runsaasti toinen toistaan ikävämpiä juttuja esillä? Ehkä melankolia on vaan niin syvällä, että ennemmin viihtyy draaman kuin komedian parissa.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Aamukammassa piikkejä...aivan liikaa
Otsikko kiteyttänee päivän kisakunnon. Alkaa olla kyllä taas mittakippo aika ääriään myöten täynnä ja lähellä jo oli ettei läikkynyt yli oikein huolella. Viimemetreillä sitten esimies armahti ja pinta laskeutui taas vähän laitojen alapuolelle.
Sen suurempia faktoja erittelemättä on vaan asioita, jotka saavat sapen kiehumaan. Yksi niistä on kyllä ehdottomasti ihmisten rajattomalta tuntuva tyhmyys. Tai ainakin uskottava tyhmäksiheittäytymisen taito. Ja sitten sillä varjolla voidaankin oikein helposti syytellä ja syyllistää muita, jotka kuitenkin tekevät oman osuutensa, ja toiset vielä selkeästi enemmänkin kun edes odotetaan. Mutta kun näille narisijoille ei mikään riitä. En tiedä miten ne pystyvät rehdisti katsomaan omaa peilikuvaan tuntematta minkään sortin syyllisyyttä. Mutta kukapa sitä omia heikkouksiaan myöntäisi...
Puhuin tänään ystäväni kanssa puhelimessa ensimmäistä kertaa ikävien sattumusten jälkeen. Olin jotenkin mielessäni pelännyt, että miten keskustelu sujuu ja kykenenkö vain voivottelemaan. Onneksi ystävä on olosuhteisiin nähden niin oma itsensä kuin vaan voi ja ihailtavan "reipas". Itse ei varmasti vastaavassa tilanteessa kykenisi mihinkään järkeväksi luokiteltavaan toimintaan. Tokihan ihminen kantaa sisällään varmasti asioita, jotka piilottaa muilta, mutta niitä ei voi, enkä kyllä haluakaan, tonkia ja udella. Ehkä hän kertoo kun aika on sopiva tai sitten ei. Pääasia, että elämä alkaa jossain vaiheessa näyttää valoisammalta.
Olen kyllä tavan tumpelo, se tuli todistettua taas eilen iltana. Iltavuorosta kotiuduttua lähdin viemään vielä karvakamuja ulos ja jollakin käsittämättömällä taidolla onnistuin jättää sormeni ovenkahvan ja oven väliin juuri kun koirat tekivät pienen nykäisyliikkeen. Silmissä tanssahteli tähtiä kun sormi vääntyi mukavasti ja sen jälkeen etusormi ei taipunut enää mihinkään. Kipu oli luonnollisesti jotain melko maksimaalista. Pientä turvotusta ja sinertymistä oli kyllä havaittavissa kun palasin koirien kanssa reissun jälkeen sisälle. Olin aivan varma, että jotain oli mennyt rikki ja maalasin jo kaikki kauhukuvat mielessäni... Tänä aamuna sormi onneksi taipui melko normaalisti ja ihan pientä mustelmaa sekä kipua lukuunottamatta taisin selvitä pienin vaurioin. Ois se ollukii... Jäädä sairaslomalle sormi paketissa tässä vaiheessa.
Ranne kun on tässä taas vaihteeksi ryttyillyt vanhoista vaivoista muistuttaen, niin ei kyllä ole paljon väliksi, että tulisi muita remppoja harmeiksi. Mieli tekisi käydä jollakin kunnon lääkärillä tutkituttamassa tuo oikea ranne, kun se kipeytyy milloin mistäkin. Ja toisinaan saattaa mennä pitkiä aikoja ettei vaivaa millään tavalla vaikka tekisi mitä. Tokihan syyn tähän tietää kun päätetyöskentelyä tekee. Mutta lähinnä se, että mistä tuo juontaa juurensa. Onko vika koko kädessä vai vaan ranteessa ja, että onko kipuilun syy nivel, hermo, lihas vai mikä lie. Ja kun en huomaa eroa siinäkään, että kipu alkaisi jonkun tietyn rasituksen jälkeen esimerkiksi. Se vaan tulee ja menee ihan miten lystää. Aika perseestä kyllä.
Huomenna on vapaapäivä. Ah ja voih. Johan tässä kaksi päivää töissä ahkeroinkin. :D Taitanen kyllä kuluttaa päivän kotihommia hoidellen. Ja jos katselisi jakson tai pari koukkusarjoja... ;)
Sen suurempia faktoja erittelemättä on vaan asioita, jotka saavat sapen kiehumaan. Yksi niistä on kyllä ehdottomasti ihmisten rajattomalta tuntuva tyhmyys. Tai ainakin uskottava tyhmäksiheittäytymisen taito. Ja sitten sillä varjolla voidaankin oikein helposti syytellä ja syyllistää muita, jotka kuitenkin tekevät oman osuutensa, ja toiset vielä selkeästi enemmänkin kun edes odotetaan. Mutta kun näille narisijoille ei mikään riitä. En tiedä miten ne pystyvät rehdisti katsomaan omaa peilikuvaan tuntematta minkään sortin syyllisyyttä. Mutta kukapa sitä omia heikkouksiaan myöntäisi...
Puhuin tänään ystäväni kanssa puhelimessa ensimmäistä kertaa ikävien sattumusten jälkeen. Olin jotenkin mielessäni pelännyt, että miten keskustelu sujuu ja kykenenkö vain voivottelemaan. Onneksi ystävä on olosuhteisiin nähden niin oma itsensä kuin vaan voi ja ihailtavan "reipas". Itse ei varmasti vastaavassa tilanteessa kykenisi mihinkään järkeväksi luokiteltavaan toimintaan. Tokihan ihminen kantaa sisällään varmasti asioita, jotka piilottaa muilta, mutta niitä ei voi, enkä kyllä haluakaan, tonkia ja udella. Ehkä hän kertoo kun aika on sopiva tai sitten ei. Pääasia, että elämä alkaa jossain vaiheessa näyttää valoisammalta.
Olen kyllä tavan tumpelo, se tuli todistettua taas eilen iltana. Iltavuorosta kotiuduttua lähdin viemään vielä karvakamuja ulos ja jollakin käsittämättömällä taidolla onnistuin jättää sormeni ovenkahvan ja oven väliin juuri kun koirat tekivät pienen nykäisyliikkeen. Silmissä tanssahteli tähtiä kun sormi vääntyi mukavasti ja sen jälkeen etusormi ei taipunut enää mihinkään. Kipu oli luonnollisesti jotain melko maksimaalista. Pientä turvotusta ja sinertymistä oli kyllä havaittavissa kun palasin koirien kanssa reissun jälkeen sisälle. Olin aivan varma, että jotain oli mennyt rikki ja maalasin jo kaikki kauhukuvat mielessäni... Tänä aamuna sormi onneksi taipui melko normaalisti ja ihan pientä mustelmaa sekä kipua lukuunottamatta taisin selvitä pienin vaurioin. Ois se ollukii... Jäädä sairaslomalle sormi paketissa tässä vaiheessa.
Ranne kun on tässä taas vaihteeksi ryttyillyt vanhoista vaivoista muistuttaen, niin ei kyllä ole paljon väliksi, että tulisi muita remppoja harmeiksi. Mieli tekisi käydä jollakin kunnon lääkärillä tutkituttamassa tuo oikea ranne, kun se kipeytyy milloin mistäkin. Ja toisinaan saattaa mennä pitkiä aikoja ettei vaivaa millään tavalla vaikka tekisi mitä. Tokihan syyn tähän tietää kun päätetyöskentelyä tekee. Mutta lähinnä se, että mistä tuo juontaa juurensa. Onko vika koko kädessä vai vaan ranteessa ja, että onko kipuilun syy nivel, hermo, lihas vai mikä lie. Ja kun en huomaa eroa siinäkään, että kipu alkaisi jonkun tietyn rasituksen jälkeen esimerkiksi. Se vaan tulee ja menee ihan miten lystää. Aika perseestä kyllä.
Huomenna on vapaapäivä. Ah ja voih. Johan tässä kaksi päivää töissä ahkeroinkin. :D Taitanen kyllä kuluttaa päivän kotihommia hoidellen. Ja jos katselisi jakson tai pari koukkusarjoja... ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)