...osaisin olla innostumatta liian aikaisin.
Keväästä saakka vireillä ollut talokauppa on ottanut kunnon harppauksen eteenpäin ja muutama etappi on suoritettu. Muutamia on kyllä vielä jäljellä ja kaikenhan on täysin mahdollista mennä vielä pieleenkin... Mutta ostotarjous uudesta kodista on tehty ja hyväksytty, nykyisellä kodilla olisi kiinnostunut ostaja, joka on tehnyt tarjouksenkin (jota joskin yritetään vielä vähän vastatarjouksella korottaa...) ja laina-asiat takaajia myöten pankin kanssa viimeisen tiedon mukaan kunnossa. Ostajat kun saavat vielä nykyisen asumuksensa kaupaksi, niin sittenhän lopun pitäisi (niin, pitäisi...) olla enää hienosäätöä. Myyntihinnasta ei välittäjän mukaan tule muodostumaan merkittävää ongelmaa, koska ovat sen verran kiinnostuneita tämän talon ostamisesta. Mutta en silti usko pyyntihinnan täysin toteutuvan.
Toivottavasti ensi viikolla oltaisiin jo joltain osin taas viisaampia. Tavoitteena olisi yksimielisyys myyntihinnasta ja pankin varmistus vielä lainaan koska luvut ovat vähän eläneet kevään jälkeen.
Toinen, todella pitkään mieltä kaihertanut asia on epätietoisuus työtilanteestani sijaisuuden päättymisen jälkeen. Tänään asia oli otettu esille oikein toimitusjohtajan kanssa ja luulisi hänen saavan sanoa joko "kyllä" tai "ei" jatkoani ajatellen. Syyskuun loppuun mennessä minulla pitäisi olla jonkinlainen tieto tästäkin asiasta.
Tokihan hain tässä välissä jo toistakin työpaikkaa, mutta vielä sieltä ei ole kuulunut yhteydenottoa. Hakuaika päättyi tosin vasta tiistaina tällä viikolla, että saattaahan tässä jokunen päivä kulua ennenkuin ottavat yhteyttä, jos siis edes ottavat! Tärkeintähän olisi, että ottaisivat sieltä yhteyttä suosittelijaani eli esimieheeni... ;)
Muutosta on siis ilmassa enemmän tai vähemmän. Saa taas pitää peukkuja.
torstai 28. elokuuta 2014
maanantai 25. elokuuta 2014
Äärirajoille
Otsikkokin sen jo ehkä spoilaa, mutta tuli oltua viikonloppuna siellä missä noin 80 000 muutakin suomalaista (ja ilmeisesti myös joitakin ulkomaalaisia). Olympiastadionilla. Oli siellä Cheekin. <3
En oikein ole vielä löytänyt riittävän kuvaavaa sanaa tuosta spektaakkelista. Se tunnelma ja kaikki meni vaan niin kertakaikkisesti ihon alle, että oli kenties hyvä etten ollut keikalla lauantaina, vaan jo perjantaina. Kyyneliltä ei olisi varmasti lauantaina vältytty.
Pitkälle on Cheek päässyt vuoden 2008 syyskuusta kun silloin hän täällä paikallisessa juottolassa oli esiintymässä muutamalle kymmenelle (ööh...olisiko 200 todellinen määrä?) juopuneelle. Minä ja pari kaveria mukaan lukien. Ja samalla baaritiskillä notkuttiin keikan jälkeen. Muutama sana uskallettiin jopa vaihtaa räppärin kanssa ja kaupan päälle saatiin nimmarit - ja kyllä muuten hihitytti sen jälkeen. Ja toki piti pyyttää nimikirjoitus sekä käsivarteen että pääsylipun kääntöpuolelle, jotta jäisi kunnon todistusaineistoa tapahtumasta.
Sanokoot muut mitä sanoo, mutta minusta Cheek on ehdottomasti ansainnut kaiken hehkutuksen ja ylistyksen. Eiköhän sen kaiken eteen ole kuitenkin jokunen tunti tehty töitä. Jokainen voi koittaa tehdä samat temput perässä. Ja jos joku muu omiin suosikkiartisteihin tai -bändeihin lukeutuva tuollaisen keikan järjestää, niin olen varmasti paikalla silloinkin!
En oikein ole vielä löytänyt riittävän kuvaavaa sanaa tuosta spektaakkelista. Se tunnelma ja kaikki meni vaan niin kertakaikkisesti ihon alle, että oli kenties hyvä etten ollut keikalla lauantaina, vaan jo perjantaina. Kyyneliltä ei olisi varmasti lauantaina vältytty.
Pitkälle on Cheek päässyt vuoden 2008 syyskuusta kun silloin hän täällä paikallisessa juottolassa oli esiintymässä muutamalle kymmenelle (ööh...olisiko 200 todellinen määrä?) juopuneelle. Minä ja pari kaveria mukaan lukien. Ja samalla baaritiskillä notkuttiin keikan jälkeen. Muutama sana uskallettiin jopa vaihtaa räppärin kanssa ja kaupan päälle saatiin nimmarit - ja kyllä muuten hihitytti sen jälkeen. Ja toki piti pyyttää nimikirjoitus sekä käsivarteen että pääsylipun kääntöpuolelle, jotta jäisi kunnon todistusaineistoa tapahtumasta.
Sanokoot muut mitä sanoo, mutta minusta Cheek on ehdottomasti ansainnut kaiken hehkutuksen ja ylistyksen. Eiköhän sen kaiken eteen ole kuitenkin jokunen tunti tehty töitä. Jokainen voi koittaa tehdä samat temput perässä. Ja jos joku muu omiin suosikkiartisteihin tai -bändeihin lukeutuva tuollaisen keikan järjestää, niin olen varmasti paikalla silloinkin!
sunnuntai 17. elokuuta 2014
Se o loppu ny!
Neljä kesälomaviikkoa alkaa olla pikkuhiljaa nautittu ja huomisaamuna olisi päräytettävä työmaalle tunnustelemaan, miltä se työnteko tällaisen laiskottelurupeaman jälkeen oikein maistuukaan. Tiedän sen kyllä jo miltei kokeilemattakin, mutta se ei taida olla riittävä syy olla menemättä töihin?
Ihan koko lomaa en taida alkaa teille referoimaan joten tässä olisi muutamia loman kohokohtia lyhyesti ja ytimekkäästi suloisena sekamelskana.
1) Kummitytön ristiäiset. Oman postauksen verranhan tästä jo kerroinkin eli nyt riittänee toteamus, että edelleen ylpeä kummitäti ja pientä mussua pitää mennä katsomaan pikimmiten!
2) Reissu Tampereelle. Loistavassa seurassa tehty hellepäivän reissu Manseen ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tuli käytyä Särkänniemessä. Tyrsky ja Tornado olivat kyllä ehdottomasti parhaat laitteet. Trombiin en mene enää ikinä! Kotimatkalla stoppasimme vielä Kärkkäiselle, jossa hoidettiin reissun shoppailuosuus varsin onnistuneesti.
3) Lukeminen. Luin monen monituista loistavaa kirjaa loman aikana. Entisenä "aktiivilukijana" sitä aina vannoo, että koittaa ylläpitää harrastusta vielä loman jälkeenkin, mutta niin ne kirjat aina vaan jäävät pölyyntymään ja odottamaan seuraavaa lomaa. Nyt olisi kyllä hyllyssä vielä muutama kirjaston kirja joten ei tämä ihan vielä tähän lopu...
4) Kesäkelit. Monet ovat tuskailleet helteiden kanssa, mutta minä olen kyllä nauttinut ihan joka solulla. Paahtavan kuuma terassi, kirja ja kylmää juomista. Not bad?
5) Once Upon a Time. Sain viimein aikaiseksi etsiä eittämättä yhden suosikkisarjani kolmannen tuotantokauden loput jaksot ja nyt vain odotellaan sitten seuraavaa. Neljäs kausi alkaa syyskuun lopulla Jenkeissä.
6) Uusi auto. Kolme vuotta minua odottamattoman hyvin palvellut Ooppeli sai siirtyä nuoremman tieltä. 270 tuhatta ajettu punainen paholainen jäi paikallisen autoliikkeen pihaan odottelemaan uutta omistajaa kun kurvattiin miehen kanssa kotia kohti 2010 vuosimallin hopeisella salamalla. Ooppeli kyllä tämäkin. Kerran ooppelisti, aina ooppelisti?
7) Kotikonnut. Ennätin käväisemään pari kertaa kotinurkillakin, viimeeksi perjantaina. Mökkisaunan ja äidin ruokien voittanutta kun ei vaan ole.
8) Rentoutuminen. Kerrankin osasin viettää aikaa jopa siten, että en tehnyt "mitään". Jos ei siis sitä terassilla istuskelua, radion kuuntelua ja kirjan ahmintaa lasketa. Ja muutenkin lomatekemiset olivat varsin rentouttavia ja oli monia päiviä jolloin en suonut ajatustakaan työasioille.
9) Jurassic Rock. Yksi loman ehdoton huippu! Parhaassa mahdollisessa seurassa vietetyt kolme päivää olivat kyllä taas mainio muistutus siitä, että ei ole parempaa tapaa heittää vapaalle kun parhaat kaverit, hyvä musiikki, kesäkeli ja hyvät eväät. Jäi taas paljon hymyilyttäviä muistoja.
10) Aika ystävien kanssa. Onnistuin lomallani näkemään monia kavereita, joita ei tule ihan joka päivä nähtyä. Toki on huono omatunto kun ei näe niin useasti kuin haluaisi, mutta onneksi nämä ihmiset ovat sitä sarjaa, että vaikka olisikin pidempiä aikoja ettei tapaa, niin juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla jäi.
Siinäpä se. Minun lomani. Seuraavaa odotellessa.
Ensi viikko on kyllä onneksi tynkäviikko kun pyysin jo keväällä torstain ja perjantain vapaaksi, koska Cheek. Lähdemme ystäväni kanssa katsomaan Cheekin Olympiastadion keikkaa perjantaina ja torstainahan on siis ennätettävä kampaajalle pistämään tukka kuosiin että ilkeää lähteä isolle kirkolle hummaamaan. :)
Nyt saunomaan lomapölyt pois ja sitten pikkuhiljaa rauhoittumaan. Katsotaan miten saan lomarytmin kääntymään työrytmiin ja tuleeko uni ennen puolta yötä.
Ihan koko lomaa en taida alkaa teille referoimaan joten tässä olisi muutamia loman kohokohtia lyhyesti ja ytimekkäästi suloisena sekamelskana.
1) Kummitytön ristiäiset. Oman postauksen verranhan tästä jo kerroinkin eli nyt riittänee toteamus, että edelleen ylpeä kummitäti ja pientä mussua pitää mennä katsomaan pikimmiten!
2) Reissu Tampereelle. Loistavassa seurassa tehty hellepäivän reissu Manseen ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tuli käytyä Särkänniemessä. Tyrsky ja Tornado olivat kyllä ehdottomasti parhaat laitteet. Trombiin en mene enää ikinä! Kotimatkalla stoppasimme vielä Kärkkäiselle, jossa hoidettiin reissun shoppailuosuus varsin onnistuneesti.
3) Lukeminen. Luin monen monituista loistavaa kirjaa loman aikana. Entisenä "aktiivilukijana" sitä aina vannoo, että koittaa ylläpitää harrastusta vielä loman jälkeenkin, mutta niin ne kirjat aina vaan jäävät pölyyntymään ja odottamaan seuraavaa lomaa. Nyt olisi kyllä hyllyssä vielä muutama kirjaston kirja joten ei tämä ihan vielä tähän lopu...
4) Kesäkelit. Monet ovat tuskailleet helteiden kanssa, mutta minä olen kyllä nauttinut ihan joka solulla. Paahtavan kuuma terassi, kirja ja kylmää juomista. Not bad?
5) Once Upon a Time. Sain viimein aikaiseksi etsiä eittämättä yhden suosikkisarjani kolmannen tuotantokauden loput jaksot ja nyt vain odotellaan sitten seuraavaa. Neljäs kausi alkaa syyskuun lopulla Jenkeissä.
6) Uusi auto. Kolme vuotta minua odottamattoman hyvin palvellut Ooppeli sai siirtyä nuoremman tieltä. 270 tuhatta ajettu punainen paholainen jäi paikallisen autoliikkeen pihaan odottelemaan uutta omistajaa kun kurvattiin miehen kanssa kotia kohti 2010 vuosimallin hopeisella salamalla. Ooppeli kyllä tämäkin. Kerran ooppelisti, aina ooppelisti?
7) Kotikonnut. Ennätin käväisemään pari kertaa kotinurkillakin, viimeeksi perjantaina. Mökkisaunan ja äidin ruokien voittanutta kun ei vaan ole.
8) Rentoutuminen. Kerrankin osasin viettää aikaa jopa siten, että en tehnyt "mitään". Jos ei siis sitä terassilla istuskelua, radion kuuntelua ja kirjan ahmintaa lasketa. Ja muutenkin lomatekemiset olivat varsin rentouttavia ja oli monia päiviä jolloin en suonut ajatustakaan työasioille.
9) Jurassic Rock. Yksi loman ehdoton huippu! Parhaassa mahdollisessa seurassa vietetyt kolme päivää olivat kyllä taas mainio muistutus siitä, että ei ole parempaa tapaa heittää vapaalle kun parhaat kaverit, hyvä musiikki, kesäkeli ja hyvät eväät. Jäi taas paljon hymyilyttäviä muistoja.
10) Aika ystävien kanssa. Onnistuin lomallani näkemään monia kavereita, joita ei tule ihan joka päivä nähtyä. Toki on huono omatunto kun ei näe niin useasti kuin haluaisi, mutta onneksi nämä ihmiset ovat sitä sarjaa, että vaikka olisikin pidempiä aikoja ettei tapaa, niin juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla jäi.
Siinäpä se. Minun lomani. Seuraavaa odotellessa.
Ensi viikko on kyllä onneksi tynkäviikko kun pyysin jo keväällä torstain ja perjantain vapaaksi, koska Cheek. Lähdemme ystäväni kanssa katsomaan Cheekin Olympiastadion keikkaa perjantaina ja torstainahan on siis ennätettävä kampaajalle pistämään tukka kuosiin että ilkeää lähteä isolle kirkolle hummaamaan. :)
Nyt saunomaan lomapölyt pois ja sitten pikkuhiljaa rauhoittumaan. Katsotaan miten saan lomarytmin kääntymään työrytmiin ja tuleeko uni ennen puolta yötä.
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Maailman paras anoppi
Olen kuullut melko monta "tarinaa" siitä, miten anopit ovat yksiä riivinrautoja ja kaikkitietäviä nipoja, ketkä tunkevat nenänsä kaikista mieluiten niihin asioihin, jotka eivät heille millään muotoa kuulu. Tai sitten niitä anoppeja, joiden mielestä sille omalle kullannupulle kukaan nainen/mies ei ole kyllin hyvä ja antaa kantansa näkyä ja kuulua erittäin selvästi. Taikka näitä, joille miniä/vävy on täysin yhdentekevä tyyppi ja mitä harvemmin kohtaa, sen parempi.
En tiedä voiko tätä miltei verrata lottovoittoon ja muuhun merkittävään onnenkantamoiseen, mutta oma anoppini (tai onko se siis virallisesti anoppi kun ei olla miehekkeen kanssa naimisissa?) on kyllä silkkaa kultaa. Ei ole asiaa, jossa hän ei auttaisi sillon kun apua tarvitaan ja ei millään muotoa vaikuta tekevän sitä pelkästä velvollisuuden tunnosta. Ja homma toimii myös mutkatta toiseenkin suuntaan ja jeesiä annetaan myös sinnekin suuntaan asiassa kun asiassa.
Toisia ehkä kammottaisi asua näinkin lähellä appivanhempia (ja jos totta puhutaan, niin olin aluksi hieman epäileväinen itsekin), kun me nyt asumme. Mutta minkäänlaista ongelmaa ei ole kyllä ilmaantunut. Itseasiassa ihan hyväkin että välimatkaa ei ole juuri mitään, koska muuten nähtäisiin ehkä kerran tai kaksi vuodessa, sen verran vähemmän sukurakas mieheni on. Eikä kyse ole huonoista väleistä vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että kyläily ei kuulu miehen mielenkiinnon kohteisiin.
Ja aina on ns. ovet avoinna kun kylään mennään eikä tarvitse tuntea olevansa jotenkin ei-toivottu. Hetki sitten istuttiin pitkä tovi kahvilla ja höpistiin ihan jonnenjoutavia. Ihan siihen tyyliin kun voisin jutella oman äitini tai ystäväni kanssa. Ok, on aika makeaa tekstiä, mutta kaikkien kauhutarinoiden kuulemisen jälkeen sitä vaan on varsin huojentunut, että omalle kohdalle on sattunut vähän toisenmoinen anoppikokelas.
En tiedä voiko tätä miltei verrata lottovoittoon ja muuhun merkittävään onnenkantamoiseen, mutta oma anoppini (tai onko se siis virallisesti anoppi kun ei olla miehekkeen kanssa naimisissa?) on kyllä silkkaa kultaa. Ei ole asiaa, jossa hän ei auttaisi sillon kun apua tarvitaan ja ei millään muotoa vaikuta tekevän sitä pelkästä velvollisuuden tunnosta. Ja homma toimii myös mutkatta toiseenkin suuntaan ja jeesiä annetaan myös sinnekin suuntaan asiassa kun asiassa.
Toisia ehkä kammottaisi asua näinkin lähellä appivanhempia (ja jos totta puhutaan, niin olin aluksi hieman epäileväinen itsekin), kun me nyt asumme. Mutta minkäänlaista ongelmaa ei ole kyllä ilmaantunut. Itseasiassa ihan hyväkin että välimatkaa ei ole juuri mitään, koska muuten nähtäisiin ehkä kerran tai kaksi vuodessa, sen verran vähemmän sukurakas mieheni on. Eikä kyse ole huonoista väleistä vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että kyläily ei kuulu miehen mielenkiinnon kohteisiin.
Ja aina on ns. ovet avoinna kun kylään mennään eikä tarvitse tuntea olevansa jotenkin ei-toivottu. Hetki sitten istuttiin pitkä tovi kahvilla ja höpistiin ihan jonnenjoutavia. Ihan siihen tyyliin kun voisin jutella oman äitini tai ystäväni kanssa. Ok, on aika makeaa tekstiä, mutta kaikkien kauhutarinoiden kuulemisen jälkeen sitä vaan on varsin huojentunut, että omalle kohdalle on sattunut vähän toisenmoinen anoppikokelas.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Puoliväli
Lomaa on yhtä paljon takana kuin edessä. Pessimistinähän tästä ole jo hieman huolissani, mutta toiveikas puoli minussa tietää kertoa, että vielä on mooooooonta aamua kun ei ole tarpeen laittaa herätystä pärähtämään ennen kukonlaulua ja paljon mukavaa ohjelmaa on tiedossa.
Ensi viikolla on tarkoitus nähdä piiiitkästä aikaa Pohjois-Savossa asuvaa ystävääni jälkikasvuineen. Ovat tulossa tänne suunnalle lomaansa viettämään muutamaksi päiväksi, niin eiköhän siihen yhdet kahvi-juoru-treffit mahdu.
Torstaina on (hrrrr) hammastarkastus. Se se on aina yhtä ihanaa ajanvietettä. Jotenkin sinne meno on vastenmielistä vaikka lääkäri on todella mukava ja muutamat viimevuodet olen päässyt ns. puhtain paperein eli reikiä nolla. Eli mitään ihan hirveän kauhean kamalaa siellä ei ole todennäköisesti nytkään luvassa. Jos nyt on ensimmäistä kertaa useaan vuoteen reikä tai kaksi ilmestynyt, niin tiedän niiden olen niin pieniä ettei mahdollinen paikkaaminen tunnu missään. Edellinen paikkausrupeama kun sisälsi vuosia sitten neljä reikää joista yksi ylsi hampaan ytimeen saakka. Se teki aika kipeää kun pora jurahteli vähän liian lähelle hermoja. Siinä ei paljon puudutukset auttaneet ja jälkisäryt oli jotain tähtitieteellistä, mutta asettuivat nekin sitten viimein. Ehkä suurin kivunlievittäjä oli pelottelu juurihoidolla... :D
Mutta toivotaan, että ei olisi mitään hirvittävän suurta hampiremppaa nytkään tiedossa. Se ei ole yksityisellä puolella nimittäin ihan sitä halvinta lystiäkään...
Viikonloppuna onkin sitten paikkakunnalla festarit. Sinne olisi tarkoitus kömpiä jokaisena kolmena festaripäivänä. Varattiin jo miehen kanssa majoitus perjantai-lauantaiyölle kaverin luota keskustasta, koska aika turhaa meidän on tänne kulkea nukkumaan ja maksaa taksista 50 e suuntaansa. Viimeinen bändi kun taitaa perjantaina lopetella siinä kahden aikaan yöllä ja Ismo Leikola esiintyy lauantaina jo kello 14, niin ei paljon ehdi tosiaankaan kotiinsa kun nukkumaan. Tosin vielä on koiranhoito varmistamatta, mutta uskoisin anopin ennättävän käydä vilkaisemassa lauantaina, että koko lauma on vielä koossa.
Eilen eksyin pyörimään kaupungin vaatekauppoihin ja on se vaan outo ilmiö, jota jaksaa ihmetellä kerta toisensa jälkeen: kun ei ole rahaa eikä mitään pakollista vaatekappaletta hankittavana, niin kaikkea kivaa löytyy vaikka kuinka paljon! Sovittelin ties kuinka paljon kivoja vaatekappaleita, mutta hieman vähissä olevat rahavarat pakottivat jättämään ne ehkä-tämä-nyt-ei-ole-ihan-pakkohankinta -vaatteet kauppaan. Mutta ostettavaksi päätyi neljä toppia, yksi hame ja ihan superihanat aurinkolasit! Ja ne lasit toki myös olivat koko ostosten kalleimmat. Toivottavasti en ihan heti niitä onnistu hävittämään tai rikkomaan...
Nyt jos nappaisi pakastimesta jätskin ja asettuisi katsomaan Siskoni on noitaa jakson tai pari. Rekisteröidyin viime viikonloppuna Netflixiin ja sieltä löytyi tuo vuosia sitten seuraamani sarja. Ihan alkujaksoja en tuosta ole edes nähnyt ja kun tuolta nyt kaikki kaudet näyttävät löytyvän, niin onhan niitä siis katsottava. Muuten en kyllä kovin innoissani Netflixin tarjonnasta ole. Sieltä ei löydy yhtään näitä uusia seuraamiani sarjoja ja elokuviakin suht huonosti. Saan nähdä siis, että jatkanko tuota enää sitten kun ilmainen kuukausi on kulunut. Ehken ennätä katsoa kyllä kaikkia Siskoni on noidan kahdeksaa tuotantokautta siinä ajassa eli voi olla, että joutuu ainakin sen aikaa tuota kahdeksaa euroa sinne maksamaan.
Ensi viikolla on tarkoitus nähdä piiiitkästä aikaa Pohjois-Savossa asuvaa ystävääni jälkikasvuineen. Ovat tulossa tänne suunnalle lomaansa viettämään muutamaksi päiväksi, niin eiköhän siihen yhdet kahvi-juoru-treffit mahdu.
Torstaina on (hrrrr) hammastarkastus. Se se on aina yhtä ihanaa ajanvietettä. Jotenkin sinne meno on vastenmielistä vaikka lääkäri on todella mukava ja muutamat viimevuodet olen päässyt ns. puhtain paperein eli reikiä nolla. Eli mitään ihan hirveän kauhean kamalaa siellä ei ole todennäköisesti nytkään luvassa. Jos nyt on ensimmäistä kertaa useaan vuoteen reikä tai kaksi ilmestynyt, niin tiedän niiden olen niin pieniä ettei mahdollinen paikkaaminen tunnu missään. Edellinen paikkausrupeama kun sisälsi vuosia sitten neljä reikää joista yksi ylsi hampaan ytimeen saakka. Se teki aika kipeää kun pora jurahteli vähän liian lähelle hermoja. Siinä ei paljon puudutukset auttaneet ja jälkisäryt oli jotain tähtitieteellistä, mutta asettuivat nekin sitten viimein. Ehkä suurin kivunlievittäjä oli pelottelu juurihoidolla... :D
Mutta toivotaan, että ei olisi mitään hirvittävän suurta hampiremppaa nytkään tiedossa. Se ei ole yksityisellä puolella nimittäin ihan sitä halvinta lystiäkään...
Viikonloppuna onkin sitten paikkakunnalla festarit. Sinne olisi tarkoitus kömpiä jokaisena kolmena festaripäivänä. Varattiin jo miehen kanssa majoitus perjantai-lauantaiyölle kaverin luota keskustasta, koska aika turhaa meidän on tänne kulkea nukkumaan ja maksaa taksista 50 e suuntaansa. Viimeinen bändi kun taitaa perjantaina lopetella siinä kahden aikaan yöllä ja Ismo Leikola esiintyy lauantaina jo kello 14, niin ei paljon ehdi tosiaankaan kotiinsa kun nukkumaan. Tosin vielä on koiranhoito varmistamatta, mutta uskoisin anopin ennättävän käydä vilkaisemassa lauantaina, että koko lauma on vielä koossa.
Eilen eksyin pyörimään kaupungin vaatekauppoihin ja on se vaan outo ilmiö, jota jaksaa ihmetellä kerta toisensa jälkeen: kun ei ole rahaa eikä mitään pakollista vaatekappaletta hankittavana, niin kaikkea kivaa löytyy vaikka kuinka paljon! Sovittelin ties kuinka paljon kivoja vaatekappaleita, mutta hieman vähissä olevat rahavarat pakottivat jättämään ne ehkä-tämä-nyt-ei-ole-ihan-pakkohankinta -vaatteet kauppaan. Mutta ostettavaksi päätyi neljä toppia, yksi hame ja ihan superihanat aurinkolasit! Ja ne lasit toki myös olivat koko ostosten kalleimmat. Toivottavasti en ihan heti niitä onnistu hävittämään tai rikkomaan...
Nyt jos nappaisi pakastimesta jätskin ja asettuisi katsomaan Siskoni on noitaa jakson tai pari. Rekisteröidyin viime viikonloppuna Netflixiin ja sieltä löytyi tuo vuosia sitten seuraamani sarja. Ihan alkujaksoja en tuosta ole edes nähnyt ja kun tuolta nyt kaikki kaudet näyttävät löytyvän, niin onhan niitä siis katsottava. Muuten en kyllä kovin innoissani Netflixin tarjonnasta ole. Sieltä ei löydy yhtään näitä uusia seuraamiani sarjoja ja elokuviakin suht huonosti. Saan nähdä siis, että jatkanko tuota enää sitten kun ilmainen kuukausi on kulunut. Ehken ennätä katsoa kyllä kaikkia Siskoni on noidan kahdeksaa tuotantokautta siinä ajassa eli voi olla, että joutuu ainakin sen aikaa tuota kahdeksaa euroa sinne maksamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)