Kappas, kappas...

... se on taas hujahtanu melkonen aika siitä kun viimeeks käyny täällä kirjuuttelee. Ei nyt ole vaan oikein hirveesti ollut kirjottamista kun elämä aika pitkälti "töihin-kotiin-nukkumaan-töihin-..." taivallusta ilman sen suurempia kohokohtia.

Eikä aina oikein jaksa edes napista työasioistakaan ja siitä olisi riittänyt nillittämistä vaikka ihan jokaiselle päivälle. Niin siksi ehkä taas pieni hiljaisuus on ollut hyvästä.

Aloitin tänään jo viikonlopun vieton ja pidän huomenna rästivapaan. Käytän vapaapäivänä piipahtamalla vanhempieni luona sekä heidän naapurissaan asuvan kummityttöni perheen tykönä. Hujahtanut taas aivan liian pitkään ettei ole pikkuprinsessan luona käytyä! Nyt siis hyvä sauma korjata tilanne. Kummityttöni isosisko vietti synttäreitä menneenä viikonloppuna, niin hyvä mennä nyt viemään myöhäiset onnittelut.

Tänään käväisin töiden jälkeen parin kaverin kanssa kahvilla ja samalla juonittiin lahja-asioita yhteisen ystävämme 3-kymppisille. Niistä jo taisinkin edellisessä postauksessa kirjoittaa, joten ei liene tarve syventyä aiheeseen sen suuremmin. Katsotaan raporttia sitten jälkikäteen.

Tämä viikonloppu kun menee viihdepainotteisesti, niin seuraavana viikonloppuna taitaa olla vuorossa sitten vihdoin viimein se vaatekaappien hankintaprojekti. Ai vieläkö ovat muka hankkimatta? No kyllä. Alkaa savu nousta korvista kun katsoo tuota jätesäkkimerta ja puhtaita vaatteita pullollaan olevaa vierashuoneen sänkyä. Odotan varsin innolla, että pääsen viikkaamaan vaatteen viimeinkin kaappeihin. Viikkaamista en kyllä rakasta, mutta ehkä se tunne, että saa kotia entistä enemmän kodiksi, auttaa urakassa.

Sunnuntai-illan hajatelmia

Kylläpäs onkin taas vierähtänyt pitkä tovi edellisestä postauksesta. So sorry.

Asiaa olisi ollut paljonkin, mutta joku aikaansaamattomuus taas vallannut tämän blogin päivittämisen kanssa. Enkä nytkään lupaa tehdä parannus kun todennäköisesti seuraavankin kerran kuulette minusta taas kuukauden kuluttua :) Parempi siis kun ei lupaile turhia.

Remontti valmistui viikko sitten ja voi sitä huojennuksen määrää kun viimeinen listan pätkä saatiin napautettua paikoilleen. (Ok, huomasin seiniä pyyhkiessä, että eteisestä puuttuu katosta yksi lista, mutta eiköhän sekin joku kerta paikalleen vielä saada. Tai sitten ei.) Pari laskua kun vielä maksetaan, niin sitten voi "unohtaa" remontin kokonaan. Ja nyt pääsen sitten siihen itselleni mieluisempaan osaan eli sisustamiseen. Odotan oikein sormet syyhyten, että pääsen jonnekin sisustustavarataivaaseen (lue: Ikeaan) kahmimaan kaikkea ihanaa koristamaan kotiamme. Voi olla, että tätä reissua joudun pienen hetken odottamaan kun remonttibudjetti ylittyi (joskin odotetusti) ja kukkaron nyörit pitää pitää aika tiukilla vähän aikaa. Kevväämmällä, kevväämällä siis.

Viimein siis päässyt ihan oikeasti kotiutumaan ja vaikka tuntuukin lässyttämiseltä, niin tämä tuntuu kyllä ihan oikeasti kodilta. Eikä vähiten siitä syystä, että pintapuolisesti talo on omaan silmään mieluisa, vaan muutenkin. Sitä on ehkä vähän vaikea selittää, mutta viihdyn täällä jostain syystä todella hyvin ja se lienee vain positiivinen juttu.

Työpaikalla alkoivat odotetusti yt-neuvottelut. Tällä kertaa neuvottelut eivät koske sitä osastoa, jolla itse työskentelen, mutta ei tämä silti mitenkään mukavalle tunnu. Joka kerta se päivä kun neuvottelut päättyvät ja päätökset päätyvät käytäntöön, tuntuu varmasti niin lähtijöistä kun jäljelle jäävistäkin liki yhtä kauhealle. Parempi olisi kun koittaisi olla ajattelematta koko asiaa, mutta aiemmillakin kerroilla olen yrittänyt samaa, tuloksetta. Etenkin työmaalla neuvottelut muistuvat mieleen keskustelujen ja muiden kautta, mutta on se epätietoisuus kaiken aikaa läsnä vaikkei siitä jatkuvasti äänen puhuttaisikaan.

Jos jotain ikävää, niin onneksi myös jotain kivaakin: vajaan kuukauden kuluttua on yhden parhaimman ystäväni 3-kymppisjuhlat. Tiedossa on taatusti mukavat kemut ja odotan kyllä innolla että pääsen pitkästä aikaa tuulettumaan. Edellisen kerranhan olen siis jotain alkoholipitoista kurkustani alas kulauttanut marraskuun alussa. Eli jos tässä ei nyt ehdi seuraavien viikkojen aikana korkkia auki narauttamaan, niin täyttyy neljä kuukautta täysin raittiina. Kuulostaa nyt ehkä sille, että tätä pätkää ennen olisi tullut otettua jotenkin merkittävän paljon tai useasti. :D Ihan ei pidä paikkaansa. Saa siis nähdä, että miten sitä käykään kun vaihtaa viihteelle. Toivottavasti ei päädy neuvotteluun valkoisen posliinijumalan kanssa heti alkuvaiheessa iltaa.

Sometimes life can taste so sweet

Olen aina ollut sillä kannalla, että julkisesti ei kannata hehkuttaa asioita yhtään etukäteen, koska useimmiten asioilla on tapana edetä jotain muuta reittiä kun käsikirjoituksen mukaan. Mutta tämä nyt on aika suppean lukijakunnan tavoittava tapa hehkuttaa eli suurta vahinkoa ei pääse tapahtumaan?

Asuntokauppamme ovat pitkästä aikaa päättäneet hieman edetä. Pääpiirteissään kaikki on enää kiinni kuntotarkastuksesta (meidän nykyisessä sekä tulevassa kodissa) ja sitten itse kaupanteosta mikäli tarkastaja ei löydä tutkimuksissaan mitään hälyttävää. Eli nyt ne peukkuset pystyyn, jotta saataisiin tämä asia napsahtamaan maaliinsa. Hurjintahan tässä on, että meidän ostokohteen omistajat haluaisivat uuteen kotiinsa viimeistään jouluna ja meidän kodin ostajien asunnon ostajat (onpas tämä muuten vaikeaa kirjoitettavaa...) ovat myös sillä mielellä liikkeellä, että joutuisasti vaan hommat pakettiin. Eli kenties asiat saattavat edetä jopa vauhdilla!

Ja töissä asiat rullaavat ja jotenkin pienesti uskon, että jatkossakin rullaavat. Paljon on uutta tulossa, mutta porukka, jonka kanssa saan (huom. en JOUDU) töitä tehdä, on juurikin niitä henkilöitä, joita en ehkä ikinä voi hehkuttaa liikaa. Ok, tokihan sekaan sopii niitä, joiden kanssa asiat eivät aina suju ihan kitkatta, mutta kuulunee asiaan joka työpaikalla. Ja viimeaikoina henkilö, jonka kanssa olen jokusen kerran ollut melkein itkuun asti törmäyskurssilla, on jopa hieman pehmennyt suhteeni ja pystymme nykyisin keskustelemaan jo varsin vaivatta ilman, että ollaan ennen pitkää napit vastakkain ja palkokasvit hengityselimissä.


Viikonloppuna on firman "pikkujoulut". Lystiä kyllä päästä työkavereiden kanssa illanviettoon vaikkei edellisistä kemuista vielä pitkään olekaan. Ja itselle kun nämä kemut eivät ole hyvä sauma päästä sekoilemaan (tiedätte mitä tarkoitan) työkavereiden kanssa vaan ihan tosiaan kiva tavata mukavia tyyppejä myös työajan ulkopuolella. Tilaisuuden henki on tosin kutsun perusteella hieman jäykähkö, mutta parhaat kemuthan alkavat vasta jatkoilla, että eiköhän sitä puheenaiheita jälleen saada aikaan seuraaviksi viikoiksi...

Huomenna menen ensimmäistä kertaa elämässäni laitattamaan ripsiini lisuketta. Ihan meinaa jännittää - onneksi ripsientekijä on tuttu ihminen. Viime viikonloppuna tein jo hankintoja, joiden kanssa yhteiselo uusien, hienojen ripsien kanssa lähtee rullaamaan. Uimalasit ja öljytön silmämeikinpoistoaine. Ensimmäiset siksi, että ripsiä ei saa laiton jälkeen kastella pariin päivään ja jälkimmäinen ihan noin jokapäiväiseen käyttöön jottei ala sulkasato silmäripsissä heti ensimmäisellä viikolla. Luulisi moisten hankintojen olevan ihan "sen kun käyn ostamassa" -tasoa, mutta voin kertoa, että ei kyllä ole. Ensimmäisiä metsästin arviolta viidestä kaupasta ja jälkimmäinen osui käsiini vasta kolmannella yrityksellä. Mutta nyt niitä on ja poistoainetta ostin samalla jo vähän varastoonkin että jos (lue: kun) tästä ripsihommasta innostuu oikein kunnolla.

Se o loppu ny!

Neljä kesälomaviikkoa alkaa olla pikkuhiljaa nautittu ja huomisaamuna olisi päräytettävä työmaalle tunnustelemaan, miltä se työnteko tällaisen laiskottelurupeaman jälkeen oikein maistuukaan. Tiedän sen kyllä jo miltei kokeilemattakin, mutta se ei taida olla riittävä syy olla menemättä töihin?

Ihan koko lomaa en taida alkaa teille referoimaan joten tässä olisi muutamia loman kohokohtia lyhyesti ja ytimekkäästi suloisena sekamelskana.

1) Kummitytön ristiäiset. Oman postauksen verranhan tästä jo kerroinkin eli nyt riittänee toteamus, että edelleen ylpeä kummitäti ja pientä mussua pitää mennä katsomaan pikimmiten!

2) Reissu Tampereelle. Loistavassa seurassa tehty hellepäivän reissu Manseen ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tuli käytyä Särkänniemessä. Tyrsky ja Tornado olivat kyllä ehdottomasti parhaat laitteet. Trombiin en mene enää ikinä! Kotimatkalla stoppasimme vielä Kärkkäiselle, jossa hoidettiin reissun shoppailuosuus varsin onnistuneesti.

3) Lukeminen. Luin monen monituista loistavaa kirjaa loman aikana. Entisenä "aktiivilukijana" sitä aina vannoo, että koittaa ylläpitää harrastusta vielä loman jälkeenkin, mutta niin ne kirjat aina vaan jäävät pölyyntymään ja odottamaan seuraavaa lomaa. Nyt olisi kyllä hyllyssä vielä muutama kirjaston kirja joten ei tämä ihan vielä tähän lopu...

4) Kesäkelit. Monet ovat tuskailleet helteiden kanssa, mutta minä olen kyllä nauttinut ihan joka solulla. Paahtavan kuuma terassi, kirja ja kylmää juomista. Not bad?

5) Once Upon a Time. Sain viimein aikaiseksi etsiä eittämättä yhden suosikkisarjani kolmannen tuotantokauden loput jaksot ja nyt vain odotellaan sitten seuraavaa. Neljäs kausi alkaa syyskuun lopulla Jenkeissä.

6) Uusi auto. Kolme vuotta minua odottamattoman hyvin palvellut Ooppeli sai siirtyä nuoremman tieltä. 270 tuhatta ajettu punainen paholainen jäi paikallisen autoliikkeen pihaan odottelemaan uutta omistajaa kun kurvattiin miehen kanssa kotia kohti 2010 vuosimallin hopeisella salamalla. Ooppeli kyllä tämäkin. Kerran ooppelisti, aina ooppelisti?

7) Kotikonnut. Ennätin käväisemään pari kertaa kotinurkillakin, viimeeksi perjantaina. Mökkisaunan ja äidin ruokien voittanutta kun ei vaan ole.

8) Rentoutuminen. Kerrankin osasin viettää aikaa jopa siten, että en tehnyt "mitään". Jos ei siis sitä terassilla istuskelua, radion kuuntelua ja kirjan ahmintaa lasketa. Ja muutenkin lomatekemiset olivat varsin rentouttavia ja oli monia päiviä jolloin en suonut ajatustakaan työasioille.

9) Jurassic Rock. Yksi loman ehdoton huippu! Parhaassa mahdollisessa seurassa vietetyt kolme päivää olivat kyllä taas mainio muistutus siitä, että ei ole parempaa tapaa heittää vapaalle kun parhaat kaverit, hyvä musiikki, kesäkeli ja hyvät eväät. Jäi taas paljon hymyilyttäviä muistoja.

10) Aika ystävien kanssa. Onnistuin lomallani näkemään monia kavereita, joita ei tule ihan joka päivä nähtyä. Toki on huono omatunto kun ei näe niin useasti kuin haluaisi, mutta onneksi nämä ihmiset ovat sitä sarjaa, että vaikka olisikin pidempiä aikoja ettei tapaa, niin juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla jäi.

Siinäpä se. Minun lomani. Seuraavaa odotellessa.

Ensi viikko on kyllä onneksi tynkäviikko kun pyysin jo keväällä torstain ja perjantain vapaaksi, koska Cheek. Lähdemme ystäväni kanssa katsomaan Cheekin Olympiastadion keikkaa perjantaina ja torstainahan on siis ennätettävä kampaajalle pistämään tukka kuosiin että ilkeää lähteä isolle kirkolle hummaamaan. :)

Nyt saunomaan lomapölyt pois ja sitten pikkuhiljaa rauhoittumaan. Katsotaan miten saan lomarytmin kääntymään työrytmiin ja tuleeko uni ennen puolta yötä.

Puoliväli

Lomaa on yhtä paljon takana kuin edessä. Pessimistinähän tästä ole jo hieman huolissani, mutta toiveikas puoli minussa tietää kertoa, että vielä on mooooooonta aamua kun ei ole tarpeen laittaa herätystä pärähtämään ennen kukonlaulua ja paljon mukavaa ohjelmaa on tiedossa.

Ensi viikolla on tarkoitus nähdä piiiitkästä aikaa Pohjois-Savossa asuvaa ystävääni jälkikasvuineen. Ovat tulossa tänne suunnalle lomaansa viettämään muutamaksi päiväksi, niin eiköhän siihen yhdet kahvi-juoru-treffit mahdu.

Torstaina on (hrrrr) hammastarkastus. Se se on aina yhtä ihanaa ajanvietettä. Jotenkin sinne meno on vastenmielistä vaikka lääkäri on todella mukava ja muutamat viimevuodet olen päässyt ns. puhtain paperein eli reikiä nolla. Eli mitään ihan hirveän kauhean kamalaa siellä ei ole todennäköisesti nytkään luvassa. Jos nyt on ensimmäistä kertaa useaan vuoteen reikä tai kaksi ilmestynyt, niin tiedän niiden olen niin pieniä ettei mahdollinen paikkaaminen tunnu missään. Edellinen paikkausrupeama kun sisälsi vuosia sitten neljä reikää joista yksi ylsi hampaan ytimeen saakka. Se teki aika kipeää kun pora jurahteli vähän liian lähelle hermoja. Siinä ei paljon puudutukset auttaneet ja jälkisäryt oli jotain tähtitieteellistä, mutta asettuivat nekin sitten viimein. Ehkä suurin kivunlievittäjä oli pelottelu juurihoidolla... :D

Mutta toivotaan, että ei olisi mitään hirvittävän suurta hampiremppaa nytkään tiedossa. Se ei ole yksityisellä puolella nimittäin ihan sitä halvinta lystiäkään...

Viikonloppuna onkin sitten paikkakunnalla festarit. Sinne olisi tarkoitus kömpiä jokaisena kolmena festaripäivänä. Varattiin jo miehen kanssa majoitus perjantai-lauantaiyölle kaverin luota keskustasta, koska aika turhaa meidän on tänne kulkea nukkumaan ja maksaa taksista 50 e suuntaansa. Viimeinen bändi kun taitaa perjantaina lopetella siinä kahden aikaan yöllä ja Ismo Leikola esiintyy lauantaina jo kello 14, niin ei paljon ehdi tosiaankaan kotiinsa kun nukkumaan. Tosin vielä on koiranhoito varmistamatta, mutta uskoisin anopin ennättävän käydä vilkaisemassa lauantaina, että koko lauma on vielä koossa.

Eilen eksyin pyörimään kaupungin vaatekauppoihin ja on se vaan outo ilmiö, jota jaksaa ihmetellä kerta toisensa jälkeen: kun ei ole rahaa eikä mitään pakollista vaatekappaletta hankittavana, niin kaikkea kivaa löytyy vaikka kuinka paljon! Sovittelin ties kuinka paljon kivoja vaatekappaleita, mutta hieman vähissä olevat rahavarat pakottivat jättämään ne ehkä-tämä-nyt-ei-ole-ihan-pakkohankinta -vaatteet kauppaan. Mutta ostettavaksi päätyi neljä toppia, yksi hame ja ihan superihanat aurinkolasit! Ja ne lasit toki myös olivat koko ostosten kalleimmat. Toivottavasti en ihan heti niitä onnistu hävittämään tai rikkomaan...

Nyt jos nappaisi pakastimesta jätskin ja asettuisi katsomaan Siskoni on noitaa jakson tai pari. Rekisteröidyin viime viikonloppuna Netflixiin ja sieltä löytyi tuo vuosia sitten seuraamani sarja. Ihan alkujaksoja en tuosta ole edes nähnyt ja kun tuolta nyt kaikki kaudet näyttävät löytyvän, niin onhan niitä siis katsottava. Muuten en kyllä kovin innoissani Netflixin tarjonnasta ole. Sieltä ei löydy yhtään näitä uusia seuraamiani sarjoja ja elokuviakin suht huonosti. Saan nähdä siis, että jatkanko tuota enää sitten kun ilmainen kuukausi on kulunut. Ehken ennätä katsoa kyllä kaikkia Siskoni on noidan kahdeksaa tuotantokautta siinä ajassa eli voi olla, että joutuu ainakin sen aikaa tuota kahdeksaa euroa sinne maksamaan.

Lomalainen vol 2

Niin. TAAS olen lomalla :D Tänään siis viimeinen talvilomapäivä, joka oli alunperin tarkoitus pitää kiirastorstaina, mutta muutinkin suunnitelmia ja otin tähän vapun yhteyteen pitkän viikonloppuvapaan.

Alkoikin olla ehkä viimeiset hetket pitää talviloma. Tai no oikeastaa olisi tosiaan pitänyt pitää jo aiemmin kun talvilomakausihan päättyi keskiviikkona. No, päivä sinne tai tänne. Toiset jäävät jo ensi viikolla pitämään ensimmäisiä kesälomiaan ja minä olen juuri vasta selvitellyt talven vapaat. :D

Vappuaattona pidimme meidän perinteisellä ryminäryhmällä kekkerit ja olikin taas varsin hauskaa, kuten yleensäkin. Tokihan omaa vireystasoa hieman latisti keskiviikkona kello viiden aikaan tapahtunut herääminen. Miltei loppuun saakka silti jaksoin. Eilinen olikin sitten uupumusta tulvillaan kun yöunet jäivät reiluun neljään tuntiin. En vaan osannut nukkua aamullakaan pitkään vaikka pääni sain tyynyyn vasta hieman ennen aamuneljää. Krapulaa ei edes ollut niin olikin kiva nauttia silkasta laiskottelusta ja katsella telkkaria ja mässäillä kinkereistä jääneillä mätöillä.

Huomenna suuntaamme äidin ja ehkä tätini kanssa Ikeaan ostoksille. Tavoitteena on ostaa uudet patjat, petauspatjat, tyynyt ja peitot sänkyyn. Tokihan kaikkea muutakin pikkukrääsää taas taatusti mukaan tarttuu, mutta nuo nyt jos ainakin onnistuisi ostamaan, niin reissu olisi siltä osin ihan onnistunut.

Edellisessä postauksessa salamyhkäisesti mainitsemani asia eteni pikkuisen tällä viikolla ja toivotaan, että etenisi vielä tulevaisuudessakin ihan maaliin saakka. Tänään pitäisi tulla taas lisätietoja.

Taidankin ottaa tämän päivän tavoitteeksi selvitellä jälleen kertyneen pyykkivuoren ja pestä lieden. En tiiä kuka tuon uunin aina rötvää noin kauhean näköiseksi... :D Mutta ensin jos kauppaan ja sitten eilen katsomatta jäänyt Klikkaa mua.

Hajatelmaa

Onpas jäänyt taas kuulumisia päivittämättä. Tai no. Eipä tässä nyt mitenkään merkittävän villiä ole ollut ja kuulumisiksi luettavat asiat ovat laskettavissa vaikka vähän vähäsormisemmallakin kädellä.

Suurin ilonaihe tässä vaiheessa on vääjäämättä lähestyvä talviloma. Kuusi työvuoroa ja olen niiiiiin lomalla. Lomaviikko menee taatusti yhdessä hujauksessa, mutta josko en nyt vielä tässä vaiheessa harmittelisi ajan sukkelaa kulua, vaan odottaisin innosta vinkuen lomapäivien koittamista!

Viime lauantaina kävimme ystäväni kanssa katsomassa Cheekin keikan. Olikin äärimmäisen hyvä keikka ja muutenkin mukava reissu. Ja tuli jälleen todistettua, että ilman viinaakin voi olla varsin hauskaa. Vaikka voihan sitä toki josku vielä hauskuutta vähän vauhdittaakin kuningas alkoholilla... Kuten Cheekin keikkaa edeltävänä viikonloppuna pääsi käymään.

Töissä jatkuu keväinen kiire. Katsetta on koko ajan käännettävä pidemmälle ja pidemmälle ja nytkin on työn alla ensi syksynä toteutuva projekti. Tai oikeammin kyllä useampikin. Kesälomalta kun aikanaan palaan töihin, niin todennäköisesti sijaisuuteni loppu sujuukin sen jälkeen sellaista kiitolaukkaa, että pitää varmaan kengätkin pikaliimata jalkoihin etteivät tipahda vauhdissa. Pidemmän kesälomapätkän jälkeen sijaisuutta on jäljellä n. 2,5 kuukautta ja kun olen jemmannut yhden lomaviikon vielä syys-lokakuun taitteeseen, niin eipä siinä paljon jäljelle jää.

Nettikauppashoppailutkin saapuivat jo perille ja tänään kävin pistämässä tavaraa paluupostissa menemään lähettäjälleen. Ok, kymmenestä tuotteesta palautin yhden ja kolme lähti vaihtoon. Pikkuveljen yo-juhliin tilattu mekko olikin liian lyhyt ja vaihdoin sen sitten tarjolla olleeseen pidempään versioon, yhdet housut olivat liian suuret ja yksi paita vain niin käsittämättömän ruma päällä, että vaihdoin sen toiseen todennäköisemmin inhimillisempään vaihtoehtoon. Ellokselta on vielä tulossa toukokuussa yksi jälkitoimitukseen jäänyt tunika, joka oli kuvassa tooooodella nätti mutta saa nähdä miltä se tämän ruhon päälle vedettynä näyttää. Ei välttämättä enää ihan niin nätiltä.

Ja jottei varmasti menot pysyisi tulojen kanssa balanssissa, niin peltilehmä on alkanut vaihteeksi oikutella. Mies totesi viikko sitten lauantaina että "autosi pitää ääntä". Olin toki tästä tiedosta todella äimänä: mitä, pitääkö auto ääntä? En olisi tästä tiedosta hirvittävän pahoillaan, että Ooppeli vielä jonkinlaisen äännähdyksen päästää. On ollut nimittäin aika kun ei ole inahtanutkaan kun on avaimesta kääntänyt. Eikä ollut muuten hyvä sekään!

Mutta siihen ääneen. Viittasin tälle huomiolle kintaalla, mutta maanantaina aamulla töihin lähtiessä tajusin, mistä äänestä oli kyse. Jostakin kojelaudan uumenista kuului varsin ärsyttävä ääni. Ihan kuin jonkin propellin välissä räpättäisi jotakin ylimääräistä. Myöhemmällä tutkiskelulla selvisi, että vika on tuulettimessa, kuten olin itse hieman aavistellutkin koska tsadaa: äänen sai loppumaan kun rämppäsi aikansa tuulettimen säätönappuloita. Ooppelilla on toistaiseksi siis melko viileää ajella, koska lämmintä ilmaahan puhaltimesta ei toistaiseksi. Onnekseni pakkasta ei ole ollut kuin muutamia asteita aamuisin...

Miehen kaveri otti asiaa vähän tutkiakseen ja pitää toivoa, että tuon saisi korjattua jossain vaiheessa. Töitä se kuulemma teettää, koska sen verran hienosti on tuo auto koottu, että pitänee käytännössä purkaa puoli autoa, että pääsee käsiksi siihen rikkinäiseen osaan. Oh joy, ostakaa vaan Ooppeleita! Lähinnä tekisi mieli työntää tuo rousku Saimaaseen ja siirtyä kulkemaan julkisilla. Katsastuksenkin ajankohta vaan lähenee ja taas saa jännittää vieläkö tuon läpi saa menemään. Viimeeksi meni moitteitta kun isoveli toimitti tuon operaation... Ehkä käytän samaa kikkaa tänä keväänä, koska oma kokemukseni on, että minun paikalla ollessa katsastusmies ihan **ttuillakseen löytää vian poikineen.

Uniongelmatkin ovat taas alkaneet nostaa päätään. Olen päässyt nukahtamisvaikeuksista eroon melatoniininappien avulla ja uni on tullu käytännössä joka ilta samantien kun pään on tyynyyn painanut, mutta vastapainoksi on tullut "hieman liian aikaisin" herääminen. Eilenkin heräsin jo 4.15 enkä sen jälkeen juurikaan enää nukkunut - herätyskello on työaamuina viritetty soimaan 6.45. Ja tätä samaa on tokikin tapahtunut aiemmin... Eilen sitten jätin illalla melatoniinit ottamatta ja nukahtaminen otti kyllä taas oman aikansa, mutta aamulla nukuin poikkeuksellisesti aina kellon soittoon saakka.

Meillä on töissä menossa jonkinlainen terveystarkastuskierros ja odotan, että minulle tulee myös kutsu tähän syynäykseen. Pitänee siellä ottaa tämä asia esille, että voiko noilla melatoniineilla olla vaikutusta tuohon julmetun aikaiseen heräämiseen. Olen nimittäin vastaavanlaista kokemusta kuullut muiltakin... Harmillista, mikäli näillä ihanan unen tuojilla on tuollainen ikävä sivuvaikutus. Itseni tuntien olen kuitenkin aamu-uninen ja normaalisti jo seitsemältä herääminen on tuskaa täynnä, niin en usko, että aamuviiden herätykset olisivat minulle jotenkin luonnollisia. Ja vaikka nykyisin olenkin simahtanut suht säännöllisesti heti klo 22, niin aiemmin on unta riittänyt vaivatta se 10 tai 11 tuntia, jos vaan tilanne on sen sallinut. Valostuvilla aamuillakin on oma vaikutuksensa, mutta ehkä tässä nyt on muutakin. Mutta, eiköhän tähän selvyys tule jossain vaiheessa.

Kun lähden stadiin...

Työviikko otti ja päättyi jo tänään. Eikä suuremmin harmita. Huomenna pidän kertyneitä ylityövapaita pois ja otamme lapsuuden ystäväni kanssa tosiaankin suunnan kohti pääkaupunkia koko viikonlopuksi. Siinä sitä onkin sitten ihmettä kerrakseen puolin ja toisin kun mualaiset lähtee hummaamaan isolle kirkolle.

Huomen iltana menemme katsomaan Backstreet Boyseja HartwallAreenalle  ja sen jälkeen vielä jatkobileisiin Tigeriin. Jälkimmäinen aiheutti kyllä jonkinlaisen "ei saatana" -alkureaktion, mutta kait sitä sielläkin käydä voi kun kerran lähtenyt on! Ehkä sitä sieltäkin pois pääsee, jos ei viihdy.

Lauantaina suunnittelimme pientä shoppailukierrosta ja senkin takia toivon aika syvästi, että ihan aamuun saakka ei meidän jatkoreissu venähdä. Muuten voi tulla aika lyhyt shoppailureissu. Siitähän toki lompakko kiittäisi... Ja lauantai-ilta on tarkoitus viettää syömällä jossain mukava ravintelissa majapaikkamme emännän kanssa.

Ei kyllä pieni irtiotto arjesta tähän väliin tee laisinkaan pahaa! Päinvastoin. Odotan jo oikein into piukeana, että päästään lähtemään. Ainoastaan tämä pakkausprojekti on aina yhtä mielenkiintoinen. Nytkin olin pakkaavinani vain "ne tarpeellisimmat" ja silti laukun saumat likimain soivat kun koitin vetää vetoketjua kiinni. Suuremman laukun ottaminen ei ratkaise ongelmaa, koska kyllä minä senkin saan tuupattua täyteen tavaraa.

Eilen tuli käytyä ehkä yhdellä eriskummallisimmista kampaajareissuista. Olin jo aikaa sitten varannut ajan luottoparturilleni juuri eiliselle, jotta ennätän uusituttaa hiuskuontalon ennen tätä Helsinkin reissua. No, parturini soitti tiistaina ja minä olin ihan sydän kylmänä, että on sattunut jotain ja hän peruu aikana. Niin, itsekäs minäni ajatteli heti itseään ja omaa lettiään. Soiton syy oli kuitenkin se, että kaupunginosassa, jossa kampaamo sijaitsee, oli sattunut putkirikko eikä liikkeeseen tullut siis laisinkaan vettä eilen. Kampaajani sai ratkaisua osaltani tämän ongelman sillä, että kiikutti minut värien huuhteluun toiseen kampaamoon, joka luonnollisesti sijaitsi likimain kaupungin keskustassa. Siinä sitä sitten viipotin menemään suojaviitta hulmuten, folioita hiuksissa hiusten pesulle. :D Onneksi saatiin auto suht lähelle varakampaamoa, mutta kyllä siinä silti ennätti saada muutaman "hieman" kummeksuvan katseen osakseen. Mutta mitäpä sitä niistä. Hiuksista tuli jälleen aivan mielettömän kivat ja olivat kaiken "vaivan" arvoiset.

Ja oli aika mielenkiintoinen ilmiö huomattavissa eilen kampaamossa istuessani: olin tooooodella kaivattu ja kysytty ihminen työmaalla. Jos olisin istua tapittanut normaaliin tapaani töissä, niin olisin varmasti saanut olla näiltäkin yhteydenotoilta ihan rauhassa. Vaan kun en ollut, niin sähköpostia tuli solkenaan ja puhelin rallatti useamman kerran. Ja tätä työaikaan omien asioiden hoitamista kun tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa, niin voi huokaus. No, onneksi eivät olleet ihan kaikista akuuteimpia kontakteja ja ennätin selvitellä asiat illalla ja loput tänään.

No niin. Joskos sitä söisi jotakin ja sitten vielä pyörittelisi noita pakkailuitaan. Kynnetkin ajattelin lakata vielä jossain välissä... Hilirimpsis ja kivaa loppuviikkoa kaikille! :)

Jummijammi

Olenpa ollut taas hieman laiska bloggaaja. Hyi minua! Ei ole vaan jotenkin saanut itseään istutettua tähän koneen ääreen työpäivän päätteeksi niin pitkäksi aikaa, että olisi postauksen tynkää saanut rustattua.

Työasioista jaarittelu ei ehkä ole kaikista kiinnostavinta luettavaa, mutta ei ole pakko lukea. Eilen saatiin päätökseen yt-neuvottelut työpaikassani ja vaikka nämä ovat aina ikäviä juttuja ja näistä seuraa myös ikäviä asioita, niin ihan kuin olisin koko henkilöstön huokaisevan yhteen ääneen kun asiat ratkesivat viimein.

Eli se yhdessä kannettu epätietoisuuden taakka muuttui tietoisuudeksi ja ehkä nyt on omalla tavallaan helpompi hengittää. Neuvottelujen tulokset toki näkyvät luonnollisestikin kaikessa, mitä jatkossa tapahtuu mutta siihen muutoksen hakuunhan sitä muun muassa näissä aina pyritäänkin. Ei kait sitä ilman muutostarvetta näitä yt-neuvotteluja käytäisi vähän siellä ja täällä.

Jonkinlainen hetkellinen rauha on saapunut myös omaan olemiseen ja tekemiseen. Väitän tilanteen ja olotilan olevan ohimenevä, mutta parempi tämäkin kuin jatkuva paniikinomainen pakokauhu. Tekemistä on ja tulee olemaan, mutta ehkä ne kaikki on selvitettävissä ja hoidettavissa. Mennään tällä siis siihen saakka kunnes taas seuraava betoniseinä nousee nenäni eteen.

Viime viikonloppuna pidimme tyttöporukalla illanistujaiset. Tarkoitushan oli syödä, juoda ja pitää lystiä aamuun saakka, mutta toisinpa kävi omalla kohdallani. Mieheke oli sitten tokikin sopinut naapurikaupungissa asuvan kaverinsa kanssa, että hän on menossa kyläreissulle juuri tänä samana lauantaina. Täällä syrjäkylillä kolmen koiran kanssa asuvalle moinen asettaa jo hienoista haastetta. Ei toki ylitsepääsemätöntä, mutta sen kaltaista, että on parempi tehdä pieniä muutoksia suunnitelmiin jotta asiat lutviutuvat mukavammin.

Logistiikkaongelmat ja se ettei mieluusti jättäisi koiria keskenään yli puoleksi vuorokaudeksi, minimoivat omat vaihtoehdot suhteellisen napakasti. Olin siis liikkeellä autolla ja aamuun asti juhliminen jäi haaveeksi. Toki ilman viinaakin voi olla hauskaa, ja niin kyllä olikin! Mutta aamuun saakka en nykyisin enää jaksa valvoa missään olotilassa eli lopulta kaiketi ihan win-win-situation.

Ilta oli mitä hulvattomin ja aamulla ei ollut krapulaa eikä myöskään pankkitili ammottanut tyhjyyttään. Näemmä sitä on alkanut tulla todenteolla vanhaksi kun se pään täyteen vetäminen ei ole ainoa tapa viettää viikonloppua. Vanha ja väsynyt. That's me.

Ja jotta tämä hengentuotteeni olisi mahdollisimman poukkoilevaa ja epäloogista, niin toteanpa tähän loppuun vielä, että tänään on ollut hyvä päivä olla suomalainen. Olympiakulta ja -hopea sekä Venäjän kurmuuttaminen kiekkokaukalossa. Ei ollenkaan pöllömpää. Perjantaina tarvinnee nitroja rekkalastin, että kykenee katsomaan Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelun.

Niin ja vielä se, että jos haluatte ilahduttaa itseänne tai lähipiiriänne suussasulavalla herkulla, suosittelen lämpimästi leipomaan Daimsuklaamuffinsseja. Työkaverin ryökäle oli näitä tehnyt ja kuumotteli toki aikaansaannoksiaan Facebookissa. Aivopestynä ostin sitten eilen tarvikkeet ja pyöräytin muffinssit minäkin. Miltei suoraan uunista otettuina nämä ovat jotain sellaista herkkua, että melkein mummonsa myisi, jotta edes yhden suupalan näistä saisi maistaa... Eivätkä kyllä jääkaappikylminäkään pahoin saa voimaan - ellei syö liian montaa leivosta.

Torstaista tuli maanantai

Pitkät pyhät ja etenkin niiden kombot ovat kyllä onnen omiaan pistämään maailmankirjat tyystin sekaisin. Ei tuntunut ihan torstaille tämä päivä. Ihan ehtaa maanantaikamaa.

Eeeehkä puolentoista viikon lomailulla oli osansa, että tänään kustannuspaikalle palatessa olisin voinut tehdä ulko-ovella uukkarin ja palata kotiin. Jotenkin sitä muuttuu ihan työtä vieroksuvaksi tuossa ajassa. Mutta ei se auttanut muuta kun vaan marssia sisään ja käydä sorvaamaan. Nopeasti se päivä meni vaikka on tosiaan saattanut jokunen mukavampikin työpäivä työhistorian aikana eteen sattua. Mutta jos jotain positiivista, niin tämä työviikko kyllä päättyy ennenkuin oikeastaan edes kunnolla alkaakaan ja sitten saakin vieroksua töitä taas kolme päivää.

Vuosikin otti ja vaihtui. Vietettiin iltaa lähimmän kaveripiirin kesken ja oli kyllä taas vallan poskettoman kiva ilta kaikin puolin. Se nyt toki vähän harmitti kun mies kärsi jonkinasteisesta vatsapöpöstä eikä ehkä ollut ns. parhaimmillaan. Mutta hyvin se mukana jaksoi ja baariinkin lähti. Joskin kotiin tultiin jo joskus puolen kolmen aikaan. Olisi siis voinut mennä myöhempäänkin...

Kokoonnuttiin tähän meidän matalaan majaan ja otettiin rennosti syöden ja juoden. Vähän ammuttiin raketteja ja poltettiin tähtisädetikkuja. Aina vaan jotenkin tuntuu, että vaikka aikaa on mukamas paljon, niin silti se ilta loppuu jotenkin "kesken". En tiedä miten pitkään tuon porukan kanssa jaksaisi kätkättää, pitää varmaan joskus ihan testata missä tulee raja vastaan!

Eilen iltana kun odottelin unta niin tuli vähän mietittyä mennyttä vuotta. Kaikessa hiljaisuudessa pitänee tunnustaa, että oli kyllä ehkä yksi rankimpia vuosia. Lähinnä nyt ehkä työn puolesta, joka kyllä heijastui varsin räikeästi kotioloihin asti. Sijaisuuttani on tällä erää jäljellä noin viisi kuukautta, jonka jälkeen kaikki on aivan avoinna. Jos olen tässä mankelissa kestänyt jo seitsemän kuukautta, niin kait tuo loppukin sitten menee.

Olen tuossa toki väkisin hieman miettinyt myös tulevaa vuotta. Jos työt tässä nykyisessä paikassa päättyy? Mitäs sitten tehdään? Joltain osin koulunpenkki ja alan vaihto kiinnostaisi. Mutta taas toisaalta, jos vaan löytäisi töitä, niin... Koitan olla lietsomatta itseäni liian rajuun stressitilaan, koska mitäänhän ei mahda sille jos työt nyt päättyvät. Meneillään olevat yt-neuvottelut ei suoraan omaa osastoani koske, mutta voi olla että rekrytointeja ei ihan heti tapahdu. Ainakaan vakituisia paikkoja tuskin aukeaa ihan pilvin pimein.

No, josko sitä olisi kevään mittaa viisaampi. Mutta ainahan sitä voi vähän katsannoida avoinna olevia työpaikkoja...

Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa hehkutinkin, niin tänä vuonna on luvassa paljon musiikkia. Ja toinen asia, joka pistää kyllä suupielet kääntymään ylöspäin on suunnitteilla oleva ulkomaan reissu. Pääsiäisen tietämissä jos ottaisi ja karistaisi Suomen pölyt jaloistaan pariksi viikoksi. Lennot meinattiin ottaa tämän kuun lopulla tai ensi kuun alussa. Hotellit ja muut ennättää varailla myöhemminkin. Mutta voi miten odotan sitä, että pääsee sinne paahtavaan aurinkoon rentoutumaan! Edellisestä reissusta kun tulee keväällä jo 1,5 vuotta.

Herkkuperse minussa otti erävoiton joulun jälkeen ja sorruin tilaamaan meille sekä sorbettikoneen että voileipägrillin. Joo, kuulostaavat ihan joka kodin välttämättömyysvälineiltä. Mutta yhden kerran kumpaistakin härveliä testanneena voin sanoa, että eiköhän nuo nyt hintansa edestä ole hyödyksi. Sorbettikone maksoi 9,95 ja grilli 14,95. Eli ei nyt olleet ehkä maailman kalleimpia. Ja teorian tasollahan noilla nyt ainakin saa aikaan ihan terveellisiäkin eväitä. Ei se voileipä grillaamalla vissiin normaalia epäterveellisemmäksi muutu ja tuolla sorbettikoneella saa tehtyä herkullista mössöä pakastetuista hedelmistä ja marjoista ilman mitään lisukkeita.

Nyt jos asentaisi itsensä sohvalle. Viime yön viiden tunnin yöunet ja epämääräinen vatsakipu (todennäköisesti mahapöpö on siis iskemässä...) eivät kyllä anna oikein voimia mihinkään järkevämpään enää tähän aikaan.

Toivottavasti viikonloppuna olisi olo täysin normaali, koska suunniteltiin miehen kanssa (tai minä suunnittelin), että lähdetään jonnekin ravinteliin syömään ja ehkä saisin tuon puhuttua vielä leffaankin. Kolme vuotta yhteistä taivalta tulee täyteen ensi viikolla, niin olisi hyvä syy pienelle "hemmottelulle". :)

Joulu mennä jolkotti

Eli nyt on syytä tarttua arkeen muutamaksi päiväksi ennenkuin uuden vuoden juhlinta painaa päälle panssarivaunulla.

Joulupyhät olivat varsin leppoisat joka lähtöön. Maanantaina toki siivosin hiki hatussa koko päivän. Yksin. Ja vannoin, että on muuten laitimmainen kerta kun tähän hulluuteen suostun. Saa olla isäntä ensin kerran kyllä vahvuudessa mukana kun aletaan vastaavanlaista siivousurakkaa suorittaa.

Aatto vietettiin vanhempieni luona ja joulupäivä oltiin kotosalla. Miehen pari kaveria kävi perheineen piipahtamassa pikavisiitillä ohikulkiessaan. Ei olekaan hetkeen ollut tässä talossa sellaista mekkalaa kun joulupäivänä oli: neljä varsin touhukasta tenavaa saa yllättävän vaikuttavan shown aikaiseksi niin halutessaan. Onneksi meillä on vaan koiria... :D

Eilen käytiin anoppilassa jouluruokarääppiäisillä ja loppuillan lököttelin koneen ääressä ja katselin hdfin.comista Once Upon a Timea. Isäntä oli varpajaisissa illanvietossa niin sain olla ihan rauhassa höttösarjojeni kanssa. Olipa kerran jäikin sitten sopivasti tauolle ja palaa vasta Jenkeissä ohjelmistoon maaliskuun puolivälin tietämissä. Jäi niin poskettoman jännään kohtaan, että meinasin haljeta kun kävin katsomassa koska seuraava jakso ilmestyy. Otin sitten lohdukkeeksi työn alle Revengen 3.tuotantokauden, joka on päässyt alkamaan ihan varkain. Mielessä kävi kyllä testata millainen olisi Once Upon a Wonderland -sarja, mutta ei ollut sitä mitenkään helposti katsottavissa, niin piti luopua ajatuksesta.

Tänään saattaa joutua vielä pari jaksoa Revengeä katsomaan kun isäntäkin on työmaalla tämän päivää. Hyvä sarja, mutta joku siinä mättää ettei enää niin rajusti koukuta kun aiemmat kaudet. Mutta kyllä tuota vielä katsoo ja kun nyt muut suosikit on tauolla, niin jollakinhan sitä pitää tuubatasapaino säilyttää :P

Uutta vuotta aiomme ottaa vastaan kaveriporukalla täällä meillä. Tuossa jo vähän hahmottelin illan napostelumenua mielessäni. Pitänee tänään jo ostaa osa tarvikkeista kun on kohta kumminkin kauppaan lähdettävä käymään. Onneksi olen vapaalla töistä vielä yli vuoden vaihteen niin saa kaikessa rauhassa leivoskella vieraille.

Työstressistä joulustressiin

Huhu. Alkaa olla tämä vuosi yhtä työpäivää vaille paketissa. Huomenna siis vielä arkiseen aherrukseen ja sitten vaihdan lomamoodin päälle ja palaan kustannuspaikalle vasta 2.1. En tiedä teistä, mutta minä odota huomista klo 16 kuin hepo kesää!

Viime päivinä on todella alkanut tajuta miten kerta kaikkisen uupunut onkaan. Pienetkin vastoinkäymiset keljuttaa ja pitää miltei purra hammasta ettei kirkuisi ääneen. Puhumattakaan selittämättömistä ja pidättelemättömistä kyynelistä. Tänä aamuna viimeeksi töihin ajaessa radiosta tuli Tonttu-joululaulu ja kyyneleet vaan tulvi väkisin silmistä. Ai että hieman herkillä?

Uskon kyllä, että tuo 1,5 viikon huili tähän väliin tekee tehtävänsä. Toivottavasti siis töihin palatessa on edes hieman elpynyt olo ja jaksaa painattaa taas pitkälle kevääseen ennenkuin pääsee talviloman viettoon.

Jemmasin siis talvilomaani huhtikuun puolivälin paikkeille. Ollaan suunniteltu parin viikon trippiä ulkomaille silloin, niin kaikki käytettävissä olevat lomat on säästettävä siihen. No, se on sitten ainaki vuoden totaalinollaus! Vuodenvaihteen jälkeen pitänee alkaa tsekkailla lentoja pikkuhiljaa.

Ensi vuodelle on muutenkin varsin paljon kivoja juttuja, joita odottaa jo nyt! 7.3. ollaan menossa katsomaan teiniaikojen rakkautta, Backstreet Boysia Hartwall Arenalle. Toukokuun lopussa on Sonisphere, jossa siis pääesiintyjänä Metallica. Sinnekin hankin meille liput. Kirsikkana kakun päällä vielä Cheekin stadionkeikalle hankitut liput. Oli kyllä usko loppua niiden pilettien kanssa, mutta sain kuin sainkin napattua sellaiset itselleni ja kaverille pe 22.8. keikalle. Jossain määrin toki parempikin, että missattiin sen ensin myyntiin tulleen keikan liput!

Cheek tulee tänne omillekin kotikulmille huhtikuussa keikalle, jonne en ole kyllä vielä lippuja hankkinut... Mutta elän toivossa, että töiden kautta sinne saisin pari lippua pimitettyä. Samoin suunnittelin mahdollisuuksien mukaan tekeväni Jenni Vartiaisen keikalle. Se nyt ei ole mikään ultimatepakko, mutta katsotaan jos lippuja tulee ja jää, niin sitten voisi käydä senkin katsastamassa.

Tänään olimme omalla työtiimillä syömässä ravintolassa keskellä työpäivää ja vaikka miten olenkin stressierkki ja uupunut kun apina, niin tuo reissu piristi mieltä. Ja en voi ehkä ikinä kyllin hehkuttaa ehkä maailman ihaninta esimiestäni! Vaikka meillä välillä on erimielisyyksiä, niin silti en vaihtaisi pomoani mihinkän. Hän osaa rauhoitella, tsempata ja tukea juuri silloin kun sitä eniten todellakin tarvitsee. Ja oli se ryökäle vielä joululahjankin hankkinut! Tuntuu, että on jotenkin etuoikeutettu kun voi rehellisesti kehua esimiestään.

Huomenna kun saan työt tämän vuoden osalta pakettiin (toivon siis että heti maanantaina ei tule työmaalta paniikkipuhelua) niin sitten voin vaihtaa lennosta joulustressiin, joka on kyllä jäänyt tänä syksynä täysin vaille huomiota. Joululahjat olen jo hankkinut ja kinkunkin ostin eilen. Enää on siivous ja ruokaostosten teko. Isäntä ehdotti, että oltaisiin siivottu huomenna, mutta tyrmäsin ajatuksen. Siivous on järkevintä suorittaa vasta maanantaina niin on toivoa, että talo on vielä suhtkoht järjestyksessä joulunakin! Mies kyllä meinaa vielä livistää maanantaiksi töihin eli siivousurakka jää minulle... Ellen pelaa korttejani taktisesti ja viivyttele projektin aloittamista iltapäivään jolloin isäntä ehtii juuri sopivasti auttamaan. :D

Ruokaostoksethan olisi viisainta tehdä jo aiemmin, mutta säästän ehkä yhden kauppareissun kun lähden rynnimään muiden sekaan vasta maanantaina aamulla. Kovin ihmeellisiä ostoksia ei ole tarpeen tehdä, lähinnä vaan perustarpeistoa: maitoa, leipää ja kissoille sapuskaa. Tiedän, että haalin hamsterina kaikkea vähänkin ehkä tarpeellista ostoskärryihin. Ihan kun se ruoka niiden kahden kiinniolopäivän aikana loppuisi ja nälkäkuolema korjaisi hetimiten. Aattona kuitenkin ähkytään itsemme tainnoksiin vanhempieni luona ja jompana kumpana joulupäivänä on kutsu anoppilaan lihapatojen ääreen. Eli mitään megaluokan ruokatankkausta ei tarvitse omaan jääkaappiin tehdä.

Jos en enää ennen joulua saa aikaiseksi tulla postaamaan, niin toivotan jo nyt varulta kaikille oikein rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa. :)

Tässä vielä yksi suosikkijoululauluni teillekin:

Into piukeena

No, otsikko nyt ehkä hieman saattaa liioitella, mutta siellä päin.

Saan aina näitä mitä eriskummallisimpia tsemppipiikkejä ihan vääriin vuorokauden aikoihin. Johtuneeko siitä, että pystyy helposti jättämään homman tekemättä koska "kello on jo niin paljon ja kohta pitää lähteä nukkumaan, jää kesken kuitenkin". Tai sitten olisin erinäisten asioiden niin salliessa yöeläjä. Vaikka nykyisin nukkumaanmenoaikani on klo 22, niin arkisin  kuin viikonloppuisinkin.

Mutta niin. Hetki sitten kuurasin kylpyhuonetta juuriharjalla, sitten tyhjensin jääkaapista kaiken turhan kauan kaapin perällä lymyilleen aineksen roskiin ja lopulta vielä järjestelin kirjahyllyä sekä tein inventaariota kertakäyttöasioista viikonloppua varten.

Meinattiin pitää viikonloppuna pikkujoulut täällä meillä. Pieniä leipomuksia ajattelin harrastaa, mutta lähinnä vaan mietin notta millä helkkarin ajalla?! :D Mutta kait sitä saa aikaiseksi kun oikein tehokkaaksi heittäytyy. Pitänee laatia aikataulu, jotta tulee kaikki tehtyä. Ja vaikka voisin marssia kauppaan ja ostaa kaikki tarjoamiset valmiina, niin ei vaan jotenkin käy laatuun tässä taloudessa. Kerrankin kun saa syömämiehiä vähän enemmän, niin on hyvä sauma toteuttaa itseään ruokaan liittyen.

Menneenä viikonloppuna oli virman pilleet. Olivatkin oikein vallan kivat kemut. Ruoka oli hyvää, seura hauskaa ja ilmapiiri varsin viihtyisä. Loppuiltaa kohden toki asiaan kuuluvat draamanhetket meinasivat latistaa tunnelmaa, mutta onneksi ei ihan pilalle ilta mennyt. Kotiakin ennätin jo kolmen jälkeen ja voi maaaaaailma, miten eilen väsyttikään. Minkäänlaista krapulaa en myönnä poteneeni, mutta sänky oli paras paikka koko päivän ja rankin suoritus oli käydä kaupassa ja tehdä sen reissun jälkeen hampurilaiset ruoaksi. Eli ihan rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Huomenna olisi töissä luvassa kehityskeskustelut. Esimies pyysi tutustumaan etukäteen keskustelun rungoksi tehtyyn lomakkeeseen. Tutustuin niihin kohtiin sitten neljän A4:n verran. Eli toisin sanoen kirjoittelin jokaiseen kysymykseen kommenttejani, jotka aion huomenna kertoa keskustelutilaisuudessa ääneen. Saa nähdä riittääkö varattu tunti.

Nyt taitaa olla parasta lähteä tyhjentämään pyykkikone ja sitten tuutimaan. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Täällä tulee lunta! Jokohan nyt saataisiin talvi tämän ankean syksyn tilalle?

Rock, rock!

Viikonloppuna näillä nurkilla rokataan. Ja aika hurjasti rokataankin! On varmaan monen paikallisen (ja miksei ulkopaikkakuntalaisen) kesän kohokohta kun Jurassic Rock vetää Visulahden täyteen festarivieraita.

Jotenkin koko kesä on mennyt sillä "joo, se on Jurassic sitten elokuussa" -mentaliteetilla. Mutta oikeastaan viime viikolla alkoi sellainen pieni festari-into nostaa päätään. En ole mikään festarieläin, että jaksaisin rymytä siellä täyttä päätä kaikki kolme päivää, mutta sellainen hillitympi vaihtoehto kuulostaa hyvältä.

Suunnittelin mielessäni, että perjantaina voisin lähteä ihan vaan auton kanssa liikkeelle ja käydä kuuntelemassa Mokomaa ja PMMP:tä täysin limsalinjalla. Lauantaiksi suunnittelimme kavereiden kanssa aloittavamme "festariurakan" ravintolareissulla ja siitä sitten asiaankuuluvin eväin kohti määränpäätä.

Sunnuntaina toivon, että saadaan kyyti pelipaikoille jo päivällä kun iiiih, niin iiiiihana Cheek olisi esiintymässä jo klo 14.30. Ja iltaan astihan sitä on sitten jaksettava jollakin tavalla, kun System of a Down hyppää lavalle vasta illalla puoli kahdeksalta. Mutta sitä en kyllä siltikään ajatellut missata vaikka maanantaina on kyllä kömmittävä töihin jo ihan normaaliin aikaan.

Ehkä tätä intoa on myös kasvattanut se, että töissä olen puuhastellut jonkin verran näihin festareihin liittyen nyt lomani jälkeen. Ja täytyy kyllä kehua, joskin nimettömästi, että tämän tapahtuman taustalla hääräävät ihmiset ovat ehdottomasti kaiken kunnian ja maineen ansainneet. Ihania tyyppejä, joiden kanssa asia kun asia sujuu kitkatta. Enkä ole kyllä ylisanoja säästellyt kun heidän kanssaan olen asioinut ja uskon, että yhteiset projektit jatkossa eivät ainakaan jää siitä kiinn etteikö yhteistyö todistettavasti sujuisi.

Facebookkiin tuossa jo intoilinkin, että tänään on taas yksi niistä päivistä, että voin vilpittömästi sanoa pitäväni nykyisistä työtehtävistäni! Tiedän myös, että olen onnekas kun saan tehdä työtä, josta todella pidän. Tiedän myös sen, että tulee taas se päivä kun itkua nieleskellen kiroan alimpaan helvettiin sen päivän, kun näihin hommiin suostuin. Mutta koetuista vastoinkäymisistä, ja niistä edessä vielä olevista puhumattakaan, uskon edelleen varsin vakaasti, että selviän tämän sijaisuuden ajan hengissä. On niin mukavaa saada olla mukana luomassa jotain uutta ja siinä samalla oppia itseään kokeneemmilta kollegoilta vaikka ja mitä!

Näillä supernaisen voimilla tekisi kyllä ihmeitä! Ensi töikseni lähden anoppilaan iltakahville. Ja ei, se ei ole niin vastenmielistä, että tarvitsisin supervoimia suoriutuakseni siitä. Työpäivän jälkeen on vaan usein niin uupunut ettei jaksaisi mitään, mutta tänään jaksaa.

NE on täällä taas!

Punkit. Ne pikkunilkit ovat taas alkaneet matkustaa kissojen ja koirien karvoissa. Ai että mä kärrrrrrsin! Tänään jo kolme keränny talteen ja toimittanu viimeiselle matkalleen viemärin syövereihin. Mikäs siinä muuten, mutta kun ne niitten levittämät taudit ei kaiketi oo mitään ihan pikkujuttuja...

Tänään satuin eksymään tv:n ääreen ja katsomaan kerrankin TV2:sta. Sieltä tuli Bondi Beachin lääkäri -sarja ja siinä oli useempi eläin saanu punkin pureman ja hengenlähtö oli enemmän kun lähellä. Tuo sarja oli muutenkin yllättävän hyvä! Tokikin sellainen vaikeuksien kautta voittoon -luonteinen, mutta pidin joka tapauksessa. Oon kyl kattonu sitä Nelosella pyörivää Eläintenpelastustiimiäkin ja tää Bondi Beach on melkolailla sen kaltanen. Eli jos pidät eläimistä ja haluat likimain tippa linssissä jännittää, miten millekin karvakerälle käy, niin katso ihmeellä!

Vappukin tuli, oli ja meni. Tiistai-illan kemut onnistu vallan mainiosti ja valtaosalla vieraistakin vaikutti olleen ihan hauskaa. Ehkä tarjotuilla shoteilla oli vaikutusta asiaan... :D Itsehän en taas osannut tunnistaa rajojani ja keskiviikko meni kyllä melko pitkälti wc-pönttöä halaillessa ja kuolemaa pelätessä. Millonkohan sitä oppis...? Ei kaiketi koskaan. Vaikka viinan väitetään olevan viisasten juoma, niin ihan hyvin se käy vähän tyhmempäänkin päänuppiin.

Työrintamalla harjotteluaika vähenee. Enää KAKSI viikkoa ja sitten minun pitäisi omine nokkineni osata hoitaa uusi työtehtäväni. Olen kyllä anonut jo etukäteen armoa useammalta, että eivät saa menettää hermojaan jos ei hommat lähde rullaamaan tuosta vaan. Ja onneksi tuleva työparini on sitä laatua, että hän kyllä jaksaa tsempata ja auttaa. Ilman tietoa tukiverkosta ei paljon hymyilyttäisi... Sen verran minulla on hetkittäin epävarma olo, että näinköhän tulen oppimaan nuo asiat ja osaan hoitaa ne sillä luontevuudella, jolla sijaistettavani ne hoitaa. Tokihan minun pitää luoda oma tapani toimia eikä apinoida, mutta jollakin tavallahan ne asiat on koitettava hoitaa ennenkun tehtävät alkaa rutinoitua ja oppii sisäistämään kaikki jutut.

Tänään intouduin pitkästä aikaa lakkailemaan kynsiä. Löysin pari viikkoa sitten Wet'n'wildin 2% milk-nudelakan ja sitä nyt intopäissäni kokeilin ja kylläpä onkin kiva tällainen ei-minkään-värinen :) Kuvia en nyt jaksanut alkaa napsia... Entistä kivemman tästä tekee jo aiemmin tekemäni löytö: UV-päällyslakka. Tilasin sen joskus ja on ollut aika vähällä käytöllä, mutta muistin tässä sen olemassa olon ja päätin kokeilla. Tuon päällyslakan voi siis laittaa hiukan kostean kynsilakan päälle ja sitten kynnet hetkeksi UV-uuniin ja voilá, ei tule kynsiin nirhaumia eikä lommoja. Eikä tarvitse odotella ikuisuuksia, että kynsilakka kuivuu läpeensä. :) Malttamattoman kynsien kuivattelijan ykköshankinta.

Ja kun oikein taas kynsistä innostuin, niin pyllähdinpä selailemaan kynsikauppojen nettisivuja. Olen jo jonkin aikaa epätoivon vimmalla koittanut etsiä tätä lastulakka, mutta tuloksetta. Tänään jatkoin kaivelua ja viimein löytyi! Numero ei noissa lakoissa täsmää, mutta ulkonäkö on kyllä on identtinen. Hinta nyt ei tällasella halpiskynsilakkojen ostajalle ole helpoin sulattaa, mutta pakko tuo on saada! Ja katselin jo sillä silmällä paria samantyyppistä Nfu oh -lakkaa eli kalliiksi tulee tuo löydös... :D

Risusavottaa

Otettiin miehen kanssa eilen urakaksi polttaa pihan nurkalle kertynyt risukasa ja järjettömän savun katkun ja parin epäuskon hetken jälkeen saatiin kun saatiinkin kaikki poltettavaksi kelpaavat karahkat häviämään savuna ilmaan. Edelleenkin haisee nenässä se savu! On varmaan läpeensä niin savustunut, että tää haju häviää varmaan vasta jouluna vaikka miten kuurais itteensä ja vaatteitaan :D

Tänään jatkettiin samaa risusavottaa joskin tällä kertaa oli apuvälineenä haketin. Minä kannoin isännän kaatamia pikkupuita kasaan ja mies mätti niitä hakettimeen. Aika siistiksi saatiin kyllä tuo alue, jota ollaan perkaamassa. Joku päivä olisi siihen paikalle saada koirille uusi, isompi tarha. Todenäköisesti aitaus nousee vielä tulevan kesän aikana jos hyvin käy. Olisipahan rekuilla vähän rauhallisempi olla tuolla hieman kauempana tiestä ja samalla tulisi lisää tilaa juoksennella ja peuhata.

Käy kyllä tuollainen puitten kanssa puljaaminen ihan kuntoilusta. Tuntuu kun olisi kovemmankin reenin tehnyt kun punnersi rankoja kasaan tuolla pöpelikössä. Ei sillä että kuntoilussa olisi jotain pahaa... Päinvastoin! Ihan hyvää hyötyliikuntaa ja on kyllä jäänyt taas näitten lomaviikkojen aikana nuo kuntoilut aika vähiin... Ryhtiliike olisi jälleen kerran paikallaan. Kesä jäätelöineen ja muine herkkuineen tulossa...

Vappukin lähestyy ja koitin tänään kauppareissulla käydä ostamassa A-marketista Galliano-likööriä, mutta laihoin tuloksin. Ynseä miesmyyjä vaan totesi, että tietää mitä tarkoitan mutta heillä ei sitä ole. Kaupungin Alkoista kuulemma varmasti löytyy. Koitin kysyä vielä että olisiko jotain vähän vastaavaa saatavilla, mutta "eeeei kyllä ihan mitään sellaista ole". Selvä. Ei sitten. Pitänee yrittää ennättää käymään maanantaina töiden jälkeen yrittämässä paremmalla onnella keskustan Alkossa. Muuten jää köllikät ja hotshotit juomatta. Ja se, jos mikä, on sääli ja suuri menetys. :D

Samaisella kauppareissulla kassatäti pelasti päiväni ja luultavasti myös muutaman tulevankin: hän kysyi henkkareita! Tätä ihmettä ei ole ruokakaupassa tapahtunut ihan pieneen hetkeen. Ja joo, ihan maitopurkin takia ei kysynyt, miehelle piti tuoda tupakkaa. :D Mutta onhan se kiva näyttää edes alle 30-vuotiaalle kun se nyt vielä hetken aikaa on ihan ajankohtaista. Sitten on peli menetetty kun ei enää tällä nykyisellä ohjeistuksella ketään kiinnosta henkilöllisyystodistustani vilkaista. 

Meni kyllä tuo päivän pihapuuhastelu koleassa kelissä ja ajoittaisessa vesisateessa ihan luihin ja ytimiin. Taitaa onneksi kohta olla sauna lämmin, niin pääsee sulattelemaan ruhoaan sinne. Sitten taidan hörpätä yhden lonkeron. Tai koemaistaa mansikkadaiquirini... Pitäähän se tietää, mitä meinaa vieraille tarjota. Ettei liikoja kehu aivan sokkona! :D

Jos ette eilen fiilistelleet tämän vuoden The Voice of Finlandin finaalia, niin kuunnelkaapas tästä. Antti Railio oli suosikkini kyllä alusta loppuun (eli voitto meni oikeaan osoitteeseen) ja häntä voisin hehkuttaa ihan mielin määrin, mutta tuo linkkaamani Emilia&Lauri-duetto oli kyllä kaikesta huolimatta melkoisen kaunista kuultavaa. Ruotsi ei ole suosikkikieleni missään tilanteessa, mutta tämän kappaleen kohdalla teen säännön vahvistavan poikkeuksen. Kananlihat.

Otsikoiden keksimisen käsittämätön vaikeus

Tänään on ehkä torstai. Lomalla ollessa sitä helposti kadotta jollakin tavalla käsityksensä ajan kulusta. Kun ei ole kerrankin väliä että mitä milloinkin tekee! Tekemättä mitään en ole kylläkään osannut olla, mutta tekeminen on ollut melkolailla omaehtoista, ja sellaista ettei juurikaan tarvitse kelloon vilkuilla.

Viikonloppuna oltiin tosiaan risteilemässä kaveriporukalla Itämerellä. Olikin kyllä aivan hurjan hyvä irtiotto arjesta! Lauantaina otettiin ilo irti elämästä kuningas alkoholin voimalla ja kävi kyllä sen shottikimaran jälkeen nukkumaan käydessä mielessä, että näinköhän sitä saa itsensä sunnuntaina lähtemään Ruotsiin ollenkaan. Olin KERRANKIN viisas ja join illan mittaa myös vettä eli sunnuntaiaamun olo oli kutakuinkin krapulaton. Maissa siis käytiin pyörimässä ja kylläpä olikin ihana ilma naapurimaassa! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli varmaan liki 10 astetta. Mitään en siltä reissulta ostanut, mutta ei ollut kyllä sen suurempaa tarvettakaan.

Sunnuntai-iltana käytiin syömässä laivan pihviravintolassa ja maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni ankkaa. Olikin niin positiivinen kokemus, että seuraavan kerran kun tavoitan ravintolan, jonka listalla on ankanrintaa, tilaan aivan varmasti! Suosittelen muillekin lihanystäville. Muutoin ei kyllä kovin rehdin ryyppäämisen puolelle livennyt, koska taisi kaikilla olla enempi tai vähempi mielessä seuraavan päivän automatka kotiin. Se se on nimittäin kurjaa jos on järjetön kanuuna! Pelattiin vaan Aliasta (olin molempina iltoina voittavassa joukkueessa vaikka jakoja vaihdettiinkin - saa onnitella) ja otettiin muutamat neuvoantavat sekä piipahdettiin yökerhossa

Toiset kun kantavat laivareissuilta selkä vääränä viinaa ja tupakkaa, niin minäpä koitinkin tyhjentää taxfreen karkkiosaston. On taas mässyä toviksi aikaa. Tai toinhan minäkin kyllä Bacardi mansikkadaiquiri-pullon tuliaisina itselleni. Ehkäpä sen voisi korkata vappuna, mikäli tulee jotain kemuja pidettyä. :)

Tiistai menikin sitten jossain määrin ohi kun nukuin viikonlopun univelkoja pois. Eilen otin vahingon takaisin yhdestä lorvipäivästä ja touhusin kun pieni elukka kaiken päivää. Tuli käytyä ruokakaupassa, imuroitua, kerättyä viimeinkin jouluvalot pois ulkoa, laitettua talvitakit kesäteloille, leivoin nakkijuustosarvia ja mustikkarahkapiirakkaa sekä tietysti pyöräytin päivän ruoan (hirvikäristystä ja perunamuussia). Tänään olisi ohjelmatoimisto suunnittelut mullan vaihdon viherkasveille. Täytynee mennä pihalle pöllyttämään multaa ettei tarvitse tänään imuroida uudelleen...

Tiistaina sattui kyllä aika "karmiva" tilanne kun olin päivän yksin kotona. Katselin iltapäivällä makuuhuoneessa Fame-elokuvaa. Leffan loppupuolella kuulin kun ulko-ovi kävi ja oletin mieheni tulevan etuajassa töistä kotiin. En siis sen suuremmin reagoinut kunnes eteisestä alkoi kuulua vieraskielistä puhetta. Kuulosti venäjälle. Pelästyin aivan järjettömästi ja odotin, että tulija koputtaisi eteisen välioveen. Mitään koputusta ei kuulunut ja puhe jatkui hetken aikaa. Hiippailin hiljaa makuuhuoneesta eteiseen ja kuulostelin, että onko vierailija vielä tuulikaapissa. Mitään ei kuulunut, mutta en kyllä myöskään kuullut, että ulko-ovea olisi painettu kiinni. Olin siis aivan varma, että se ulkomaanelävä oli edelleen eteisessä! Kipitin takaovelle ja ajattelin että käyn katsomassa ennemmin ulkokautta, että onko etuovi kiinni tai pyöriikö pihalla joku. Ketään ei näkynyt, mutta olin edelleen varma, että se tyyppi on siellä eteisessä. Onneksi mies tuli kotiin ja sain itkunsekaisessa paniikissa selitettyä tilanteen. Ketään ei ollut enää eteisessä, mutta ulko-ovi oli pikkuisen raollaan (siksi en kuullut vierailijan lähtöä).

Nyt kun mietin, niin olisi ehkä vaan reippaasti pitänyt mennä kysymään, että millähän asialla tämä henkilö tulee meidän tuulikaappiin koputtamatta. (Tai ainakin kurkkia ikkunasta!) Mutta jotenkin iski niin kauhea paniikki kun tuolla tavalla joku täräyttää omaan kotiin lupia kyselemättä. Ja se jos mikä hämää ettei hän sitten kuitenkaan koputtanut välioveen tai marssinut sisälle asti. Mitään ei myöskään eteisestä ole kadonnut, koska ei siellä kyllä mitään viemisen arvoista edes ole. Tokihan tämä ihminen on voinut olla ihan hyvillä aikein liikkeellä eikä ryöstöaikeissa, mutta jotenkin oli hieman kummallinen tapaus kaikin puolin. Pulputuksen loppumisen jälkeen taloamme vastapäätä olevan hallin pihasta kuului lähtevän joku isompi auto (rekka tai kuorma-auto), mutta en osannut yhdistää näitä silloin, koska oletin hiippailija olevan edelleen meillä, kun ovi ei ollut käynyt uudelleen. Tästä eteenpäin meillä on kyllä päivälläkin ovet visusti lukossa jos olen yksin.

Tässä vielä lopuksi yksi tämänhetkinen suosikkikappaleeni. Onneksi NRJ onkin soittanut tätä paljon! Jotenkin vaan tarttuva kipale :) Enjoy!