Risusavottaa

Otettiin miehen kanssa eilen urakaksi polttaa pihan nurkalle kertynyt risukasa ja järjettömän savun katkun ja parin epäuskon hetken jälkeen saatiin kun saatiinkin kaikki poltettavaksi kelpaavat karahkat häviämään savuna ilmaan. Edelleenkin haisee nenässä se savu! On varmaan läpeensä niin savustunut, että tää haju häviää varmaan vasta jouluna vaikka miten kuurais itteensä ja vaatteitaan :D

Tänään jatkettiin samaa risusavottaa joskin tällä kertaa oli apuvälineenä haketin. Minä kannoin isännän kaatamia pikkupuita kasaan ja mies mätti niitä hakettimeen. Aika siistiksi saatiin kyllä tuo alue, jota ollaan perkaamassa. Joku päivä olisi siihen paikalle saada koirille uusi, isompi tarha. Todenäköisesti aitaus nousee vielä tulevan kesän aikana jos hyvin käy. Olisipahan rekuilla vähän rauhallisempi olla tuolla hieman kauempana tiestä ja samalla tulisi lisää tilaa juoksennella ja peuhata.

Käy kyllä tuollainen puitten kanssa puljaaminen ihan kuntoilusta. Tuntuu kun olisi kovemmankin reenin tehnyt kun punnersi rankoja kasaan tuolla pöpelikössä. Ei sillä että kuntoilussa olisi jotain pahaa... Päinvastoin! Ihan hyvää hyötyliikuntaa ja on kyllä jäänyt taas näitten lomaviikkojen aikana nuo kuntoilut aika vähiin... Ryhtiliike olisi jälleen kerran paikallaan. Kesä jäätelöineen ja muine herkkuineen tulossa...

Vappukin lähestyy ja koitin tänään kauppareissulla käydä ostamassa A-marketista Galliano-likööriä, mutta laihoin tuloksin. Ynseä miesmyyjä vaan totesi, että tietää mitä tarkoitan mutta heillä ei sitä ole. Kaupungin Alkoista kuulemma varmasti löytyy. Koitin kysyä vielä että olisiko jotain vähän vastaavaa saatavilla, mutta "eeeei kyllä ihan mitään sellaista ole". Selvä. Ei sitten. Pitänee yrittää ennättää käymään maanantaina töiden jälkeen yrittämässä paremmalla onnella keskustan Alkossa. Muuten jää köllikät ja hotshotit juomatta. Ja se, jos mikä, on sääli ja suuri menetys. :D

Samaisella kauppareissulla kassatäti pelasti päiväni ja luultavasti myös muutaman tulevankin: hän kysyi henkkareita! Tätä ihmettä ei ole ruokakaupassa tapahtunut ihan pieneen hetkeen. Ja joo, ihan maitopurkin takia ei kysynyt, miehelle piti tuoda tupakkaa. :D Mutta onhan se kiva näyttää edes alle 30-vuotiaalle kun se nyt vielä hetken aikaa on ihan ajankohtaista. Sitten on peli menetetty kun ei enää tällä nykyisellä ohjeistuksella ketään kiinnosta henkilöllisyystodistustani vilkaista. 

Meni kyllä tuo päivän pihapuuhastelu koleassa kelissä ja ajoittaisessa vesisateessa ihan luihin ja ytimiin. Taitaa onneksi kohta olla sauna lämmin, niin pääsee sulattelemaan ruhoaan sinne. Sitten taidan hörpätä yhden lonkeron. Tai koemaistaa mansikkadaiquirini... Pitäähän se tietää, mitä meinaa vieraille tarjota. Ettei liikoja kehu aivan sokkona! :D

Jos ette eilen fiilistelleet tämän vuoden The Voice of Finlandin finaalia, niin kuunnelkaapas tästä. Antti Railio oli suosikkini kyllä alusta loppuun (eli voitto meni oikeaan osoitteeseen) ja häntä voisin hehkuttaa ihan mielin määrin, mutta tuo linkkaamani Emilia&Lauri-duetto oli kyllä kaikesta huolimatta melkoisen kaunista kuultavaa. Ruotsi ei ole suosikkikieleni missään tilanteessa, mutta tämän kappaleen kohdalla teen säännön vahvistavan poikkeuksen. Kananlihat.

Pahoinvointi Suomi

Moikkista vaan jälleen evripadi. Loma on menny hirrrween, hirrrrrween nopeesti ja enää muutama päivä jäljellä. No mutta ensi viikko ja sitä seuraavakin taitaa olla ns. lyhyitä viikkoja kun on vappu ja sitten jo helatorstai. Tuollaset arkipyhät on kyllä onnen omiaan sotkemaan käsityksen päivistä. Vapaan jälkeen aloittaa hyvin luontevasti maanantaista. :D

Mitään maatamullistavia uutisia ei taida olla kerrottavana. Maanantaina sain aloitettua ah-niin-ihanan haravointiurakan. Ensimmäinen tunti, puolitoista menee aina ihan hyvin ja haravointi tuntuu jopa mukavalta. Mutta kun urakka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja haravoimista senkun riittää niin alkaa mukavuusaspekti pikkasen hiipua. Toki siinä kyllä näkee heti kättensä jäljen. Tai ihan niin kauan kunnes seuraava tuulenpuuska tulee ja levittää lehti+kuiva ruoho -kasat takaisin pitkin pihaa. En kyllä käsitä, mistä se tuuli aina tulee juuri silloin kun pitäisi haravoida?!

Tällaisessa isossa tontissa (ok, ei tämä nyt ihan NIIIIIN iso ole, mutta pihanlaiton kannalta aivan liian iso) on puolensa. Ei ole naapuria ihan metrin päässä ja on tosiaan mahdollisuus askaroida puutarhan kanssa. Mutta juuri nämä ikävät hommat kuten haravointi, nurmikon ajaminen jne kyllä ärsyttävät. Sellainen kaksi metriä talon joka puolella -tontti olisi paljon sukkelampi hoitaa. :D Noh, onneksi isäntä jää kaiketi ensi viikolla lomalle, niin silläkin on sitten aikaa heilutella haravaa ja puuhastaa muutenkin pihan kimpussa. :P Ehkä käyn tänään vielä vähän avittamassa etukäteen jos ei sade yllätä.

Eilen kävin pitkästä aikaa A-ystäväisen kanssa kahvilla. Hänen perheellään on hiukan ikävä tilanne, josta en sen suuremmin aio kirjoittaa. Mutta noin yleensä jäi kyllä mieleen pyörimään, että vaikka Suomea väitetään hyvinvointivaltioksi, niin ihan näin ei kyllä tosiasiassa asiat taida olla. Täällä keskitytään kaikkeen jonnin joutavaan kuten vaikka miettimään paljonko makeisista halutaan kyniä veroja valtion kassaan kuluttajan kukkarosta ja että tupakkaa saa kaupasta vain pyytämällä. Ja teetetään ihan sikahintaisia tutkimuksia, jonka lopputuloksen pystyisi kuka tahansa vähänkin ajatteleva ihminen kertomaan puoli-ilmaiseksi. Nämä nyt vain tällaisia yksittäisiä, kehnoja esimerkkejä, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Rahaa syydetään hymyssä suin Etelä-Eurooppaan ja mukana on varmaan saatekirje: "Jos haluatte lisää lainarahaa, ottakaa vain yhteyttä. Eikä takaisin maksulla ole niin kiire, maksatte sitten kun jaksatte". Ja kotimaassa asiat ovat niinkuin ovat. Ei niin kovin auvoisasti paitsi niillä, joilla eläminen ei ainakaan ole rahasta kiinni. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Toista on niillä, jotka eivät apua saa arjesta selviytyimiseen vaikka tällaiset "maalaistollot" näkevät ilman sen suurempaa koulutustakin, että avuntarve on todellinen. Vedotaan vaan siihen, että kun "on niin kallista, on niin kallista". Mikähän täällä ilmaista olisi?! Ja jos kansalaisten auttaminen koetaan liian kalliiksi, niin onko se sitten jotenkin halvempaa odottaa ja antaa asioiden mennä vielä vaan huonompaan suuntaan?

Mainostetaan niin leveästi kattavaa sosiaalihuoltoa, joka tosiasiassa on hyvin suppean porukan käytössä. Silta ainakin tuntuu! Itse olen tasan kerran yrittänyt saada apua sosiaalitoimistolta melko tiukassa taloustilanteessa, ja kun vastaus oli, että "kyllä vanhempien kuuluu elättää", niin saivat minun puolesta pistää ne rahat pummien perjantaipullokassaan.

No joo. Ei näissä minun jutuissa ehkä 100 prosenttista totuuspohjaa aina ole, mutta pistää kiehuttamaan kun apua tarvitseva ei avunhuudoista huolimatta saa MISTÄÄN tukea. Täällä keskitytään sen sijaan aivan vääriin asioihin ja yritetään likimain vain vaikeuttaa arjessa selviytymistä niillä, joille se ei ole ollut yksinkertaista siihenkään saakka. Tokihan ihmiset tekevät useimmiten valintansa itse ja etenkin aikuisten kohdalla voi katsoa peiliin jos ei edes yritä saada muutosta aikaan omassa elämässään. Mutta todennäköisesti kuka tahansa voi ajautua sellaiseen tilantseeseen elämässään, että omat kyvyt eivät enää riitä eteenpäin pääsemisessä. Ja silloin jos koskaan toivoisi, että tämä korkeatasoiseksi mainostettu terveydenhuolto ja muu kansalaisille "luvattu" apu olisi saatavilla ilman järjetöntä byrokratian rattaissa pyörimistä. Joskus se odotusaika voi olla pitkä ja liian ratkaiseva.

Itse on toki siinä määrin onnellisessa tilanteessa, että voi sanoa asioiden olevan hyvin omassa elämässä. Saa olla onnellinen siitä, että on turvallinen koti ja avopuoliso sekä perheet ympärillä. Olemme kaikki terveitä ja tulemme toimeen keskenämme. Työtä, ystäviä, harrastuksia ja lemmikkejä unohtamatta. Ehkä sitä juuri siksi on pahoillaan siitä, että kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Tiedän, että asiat eivät parane sillä, että murehdin asioita, mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen mahtaan.

Mutta niin. Jos siirtyisi Salattujen elämien pariin. Aloin yhtenä päivänä tylsyyspäissäni katsoa kyseistä sarjaa alusta uudelleen. Myönnetään noloa ja säälittävää, mutta jotenkin tuo (etenkin) noiden vanhojen jaksojen tökeryys vaan houkuttaa katsomaan. Ja vaikka toteutus on perussuomihuttua, niin kyllähän tuossa osataan tarttua aika moneen kotimaiseen epäkohtaan. Ei ole varmaan sellaista asiaa, jota ei olisi Salkkareissa käsitelty. Vai tuleeko jollekin mieleen? Miksihän sitä sitten katsoo sarjaa, jossa on melko runsaasti toinen toistaan ikävämpiä juttuja esillä? Ehkä melankolia on vaan niin syvällä, että ennemmin viihtyy draaman kuin komedian parissa.

Otsikoiden keksimisen käsittämätön vaikeus

Tänään on ehkä torstai. Lomalla ollessa sitä helposti kadotta jollakin tavalla käsityksensä ajan kulusta. Kun ei ole kerrankin väliä että mitä milloinkin tekee! Tekemättä mitään en ole kylläkään osannut olla, mutta tekeminen on ollut melkolailla omaehtoista, ja sellaista ettei juurikaan tarvitse kelloon vilkuilla.

Viikonloppuna oltiin tosiaan risteilemässä kaveriporukalla Itämerellä. Olikin kyllä aivan hurjan hyvä irtiotto arjesta! Lauantaina otettiin ilo irti elämästä kuningas alkoholin voimalla ja kävi kyllä sen shottikimaran jälkeen nukkumaan käydessä mielessä, että näinköhän sitä saa itsensä sunnuntaina lähtemään Ruotsiin ollenkaan. Olin KERRANKIN viisas ja join illan mittaa myös vettä eli sunnuntaiaamun olo oli kutakuinkin krapulaton. Maissa siis käytiin pyörimässä ja kylläpä olikin ihana ilma naapurimaassa! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli varmaan liki 10 astetta. Mitään en siltä reissulta ostanut, mutta ei ollut kyllä sen suurempaa tarvettakaan.

Sunnuntai-iltana käytiin syömässä laivan pihviravintolassa ja maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni ankkaa. Olikin niin positiivinen kokemus, että seuraavan kerran kun tavoitan ravintolan, jonka listalla on ankanrintaa, tilaan aivan varmasti! Suosittelen muillekin lihanystäville. Muutoin ei kyllä kovin rehdin ryyppäämisen puolelle livennyt, koska taisi kaikilla olla enempi tai vähempi mielessä seuraavan päivän automatka kotiin. Se se on nimittäin kurjaa jos on järjetön kanuuna! Pelattiin vaan Aliasta (olin molempina iltoina voittavassa joukkueessa vaikka jakoja vaihdettiinkin - saa onnitella) ja otettiin muutamat neuvoantavat sekä piipahdettiin yökerhossa

Toiset kun kantavat laivareissuilta selkä vääränä viinaa ja tupakkaa, niin minäpä koitinkin tyhjentää taxfreen karkkiosaston. On taas mässyä toviksi aikaa. Tai toinhan minäkin kyllä Bacardi mansikkadaiquiri-pullon tuliaisina itselleni. Ehkäpä sen voisi korkata vappuna, mikäli tulee jotain kemuja pidettyä. :)

Tiistai menikin sitten jossain määrin ohi kun nukuin viikonlopun univelkoja pois. Eilen otin vahingon takaisin yhdestä lorvipäivästä ja touhusin kun pieni elukka kaiken päivää. Tuli käytyä ruokakaupassa, imuroitua, kerättyä viimeinkin jouluvalot pois ulkoa, laitettua talvitakit kesäteloille, leivoin nakkijuustosarvia ja mustikkarahkapiirakkaa sekä tietysti pyöräytin päivän ruoan (hirvikäristystä ja perunamuussia). Tänään olisi ohjelmatoimisto suunnittelut mullan vaihdon viherkasveille. Täytynee mennä pihalle pöllyttämään multaa ettei tarvitse tänään imuroida uudelleen...

Tiistaina sattui kyllä aika "karmiva" tilanne kun olin päivän yksin kotona. Katselin iltapäivällä makuuhuoneessa Fame-elokuvaa. Leffan loppupuolella kuulin kun ulko-ovi kävi ja oletin mieheni tulevan etuajassa töistä kotiin. En siis sen suuremmin reagoinut kunnes eteisestä alkoi kuulua vieraskielistä puhetta. Kuulosti venäjälle. Pelästyin aivan järjettömästi ja odotin, että tulija koputtaisi eteisen välioveen. Mitään koputusta ei kuulunut ja puhe jatkui hetken aikaa. Hiippailin hiljaa makuuhuoneesta eteiseen ja kuulostelin, että onko vierailija vielä tuulikaapissa. Mitään ei kuulunut, mutta en kyllä myöskään kuullut, että ulko-ovea olisi painettu kiinni. Olin siis aivan varma, että se ulkomaanelävä oli edelleen eteisessä! Kipitin takaovelle ja ajattelin että käyn katsomassa ennemmin ulkokautta, että onko etuovi kiinni tai pyöriikö pihalla joku. Ketään ei näkynyt, mutta olin edelleen varma, että se tyyppi on siellä eteisessä. Onneksi mies tuli kotiin ja sain itkunsekaisessa paniikissa selitettyä tilanteen. Ketään ei ollut enää eteisessä, mutta ulko-ovi oli pikkuisen raollaan (siksi en kuullut vierailijan lähtöä).

Nyt kun mietin, niin olisi ehkä vaan reippaasti pitänyt mennä kysymään, että millähän asialla tämä henkilö tulee meidän tuulikaappiin koputtamatta. (Tai ainakin kurkkia ikkunasta!) Mutta jotenkin iski niin kauhea paniikki kun tuolla tavalla joku täräyttää omaan kotiin lupia kyselemättä. Ja se jos mikä hämää ettei hän sitten kuitenkaan koputtanut välioveen tai marssinut sisälle asti. Mitään ei myöskään eteisestä ole kadonnut, koska ei siellä kyllä mitään viemisen arvoista edes ole. Tokihan tämä ihminen on voinut olla ihan hyvillä aikein liikkeellä eikä ryöstöaikeissa, mutta jotenkin oli hieman kummallinen tapaus kaikin puolin. Pulputuksen loppumisen jälkeen taloamme vastapäätä olevan hallin pihasta kuului lähtevän joku isompi auto (rekka tai kuorma-auto), mutta en osannut yhdistää näitä silloin, koska oletin hiippailija olevan edelleen meillä, kun ovi ei ollut käynyt uudelleen. Tästä eteenpäin meillä on kyllä päivälläkin ovet visusti lukossa jos olen yksin.

Tässä vielä lopuksi yksi tämänhetkinen suosikkikappaleeni. Onneksi NRJ onkin soittanut tätä paljon! Jotenkin vaan tarttuva kipale :) Enjoy!

Kevät tulee, ollaankohan me valmiina?

Mennyt vissiin viimeinen kuukausi jossain sumussa, kun tuossa viime viikolla oikeasti vasta tajusin, miten äkkiä talvi onkaan alkanu väistyä kevään tieltä. Aamuisin on valoisaa, iltaisin on valoisaa. Ei enää sitä pimeästä pimeään töissä -vuorokausirytmiä. Ei ainakaan ennen ensi syksyä.

Ja huomaamattaan on alkanut kaivaa vaatekaapista päälle kirkkaamman värisiä vaatekappaleita. Tänään vielä oikein repäisin ja laitoin turkoosin asustekukan (toispuoleisen=epäonnistuneen) nutturan koristeeksi ja kylläpä tulikin kehuvaa palautetta. Jotenkin ihmisetkin heräilee horroksestaan ja kiinnittää huomiota ympärillä oleviin ja heidän pukeutumiseensa. Itse teen kyllä samoin ja aika usein sitä myös onneksi muistaa kertoa, jos toisella on vaikka hiukset kivasti laitettu tai mukavannäköinen paita. Ei sitä pitäisi talven synkkinä viikkoinakaan unohtaa, mutta silloin on vaan niin aneemista, että ei edes varmasti noteeraa vaikka ympärillä kaikki olisi tälläytyneet viimeisen päälle ja vaatteet olisivat niin uusia, että hintalaputkin kulkisivat vielä mukana.

Kynsilakkafriikkinä huomaan myös valitsevani lakkavalikoimasta jotain ns. keväisen värisiä lakkoja. Vaikka kyllä toisinaan repäisen muulloinkin, mutta nyt ei kyllä yhtään tee mieli lakata raapimiaan millään synkillä sävyillä. Perjantaina pitäisi maalailla reissukynnet kun ollut tässä taas muutaman päivän kynsissä pelkkä läpinäkyvä lakkaus. Josko vaikka laittaisi jotain keltaista... Tai ehkei. Pääsiäinen meni jo. Oranssi tai vihreä voisi olla aikasta kiva. Meinasin jo hulluuksissani, että olisin laittanut pitkästä aikaa geelillä jatkeet omiin kynsiin. Mutta kun en ole aikoihin pidennyksiä pitänyt, niin kenties on käytännön syistä helpompaa jos lähden matkaan vaan ns. omissa kynsissäni :D Eipähän tartte pelätä, että kynnet jää matkan varrella.

Kenties tuo lähestyvä loma on osasyyllinen omaan happyhappyjoyjoy-mielentilaan, mutta ehkäpä myös pahin stressi on alkanut pikkuhiljaa helpottaa. Kunnes tietysti taas alkaa lisääntyä kun varsinainen työtehtävien muutos ja vetovastuu astuu voimaan. Sitten sitä onkin taas sellanen stressierkki, että oksat pois ja vähän latvaakin. Mut jospa nyt elelis tätä hetkeä eikä ihan kauheesti vielä murehtis sitä aikaa reilun kuukauden päästä.

Minun pitäisi alkaa kyllä ehdottomasti tekemään kotonakin jotain ruokalistoja valmiiksi, niin ei olisi tätä jokapäiväistä tuskailua teemalla "mitä tänään syötäisiin?". Tänään taas koitin parhaani mukaan kehittää ajatuksia helposta, maukkaasta, mutta mahdollisimman terveellisestä ruoasta. Aika tuloksetonta ajatustyötä oli. Mennään siis helpolla ja unohdetaan nuo muut kriteerit. Ruokana siis munakasta nakeilla ja salaattia. Ehkä tuota en vielä maukkaaksi kutsuisi, mutta "ihan hyvää" ja ajaa asiansa: karkottaa nälän seuraavaan ruokailuun asti.

Siispä kaivelemaan paistinpannu esiin ja kokkailee. Isäntä lähti käyttämään koiria jäällä juoksemassa. Toivon mukaan koko kolmikko palaa vielä takaisinkin kun taitavat jäät alkaa olla paikka paikoin jo heikkenemään päin tässä vaiheessa vuotta. Jostapa nousikin mieleen PikkuKakkosen heikkojen jäiden varoitus. Hyvänen aika miten pelkäsinkään sitä lapsena! Oli nimittäin huuto valmis kun se kammotusmusiikki pyörähti soimaan eikä kukaan ollut minun seurana katsomassa sitä pätkää. Koska katsoahan se piti - joka kerta - vaikka miten kauheasti pelotti.

Muista aina liikenteessä...

Ai jösses, että työmatkat on tähän aikaan vuodesta yltiömielenkiintoisia. Pyöräilijöiden määrä alkaa moninkertaistua ja vaaratilanteet kyllä sen myötä myös. Pitäisi olla kyllä vähintään 8 silmäparia seuraamassa risteyksissä joka suuntaan, että ei kukaan konkelisti ennätä surauttaa alle. Ok, pyöräilijät taatusti kiroavat autoilijoita samalla tavalla...

Itsekin olen useamman vuoden liikkunut kotikaupungissani pyörän kanssa ja tiedän kyllä, että aina eivät autoilijat paljon moottorittomilla kaksipyöräisillä liikkujia kunnioita. Mutta itse tuli kyllä oltua välillä vähän liiankin varovainen pyörän kanssa autojen seassa liikkuessaan. Joten auton ratin takana istuessa korpeaa enemmän kuin paljon pyöräilijät, jotka polkee eteen sivuilleen vilkuilematta. Ehkä on vakuutukset kunnossa tai henkiriepu ei ole kovinkaan tärkeä...

Tokipa esimerkiksi tämän päiväinen läheltä piti -tilanne oli 80 prosenttisesti omaa hölmöyttä, mutta silti kiukuttaa! :D Onneksi toki ei kenellekään sattunut mitään ja muut olivat enemmän hereillä. Saa siis huokaista helpotuksesta. Sanopahan vaan siltikin, että tuo kyseinen läheltä piti -paikka on sellainen surmanloukku, että siinä vielä kolisee taatusti jossain vaiheessa. Jos nyt ei toivottavasti omalla kohdalla, niin jonkun muun. Sen verran huolettomasti siinä liikutaan puolin ja toisin. Ja kun ei osaa ihan lukea vastaantulijoiden tai tietä ylittävien saati perässä tulevien ajatuksia, niin tiedä aina kuka suunnittelee mitäkin liikettä.

Lomaan vielä kolme päivää. Ehkäpä tässä nämä viimeiset päivät ennen hengähdystaukoa seisoo vaikka päällään. Ja jos loput kolme päivää ovat yhtä hektisiä kuin tämä päivä, niin ajankulu on kyllä aika kiivastahtista. Kun siihen vielä lisää vapaa-ajanaktiviteetit, niin ei tarvinne ainakaan iltaisin sängyssä pyöriä unta odottelemassa.

Huomenna suunnittelin töiden jälkeen leipovani lomalle läksijäis -kakun pohjan, jonka sitten torstaina illalla täytän jahka ole kotiutunut töiden jälkeen olevasta ay-toimintapalaverista. Perjantaina olisi herättävä hyvissä ajoin ennen töihinlähtöä, jotta ennätän kaakkusen koristelemaan muiden aamurutiinien ohessa. Meillä on siis tapana yleensä ennen lomalle lähtöä viedä työkavereille jotain herkkua. Ja kun satun pitämään leipomisesta yli kaiken, niin onkin äärimmäisen hyvä sauma pöllyttää jauhoja ja vatkailla kermaa kokeileva keittiö -teemalla. Visiot on ainakin kohdillaan, mutta saa nähdä kohtaako teoria ja käytäntö kuinka tarkoin tässä leipomisprojektissa. :D

Jotta tämä päivä olisi liian vähän hermoja kiristävä, niin töistä lähtiessä alkoi juilia yhtä poskihammasta. Nyt vaan toivon kädet ristissä, että olisi joku ohimenevä kipu... A) hammaskipu on perceestä, b) hammaslääkäriin pääsy ei taida olla ihan vaivatonta ja c) ei kiitos yhtään lisää ylimääräistä rahanmenoa. Ja toisena remppana vatsa kipuilee kummasti. Nyt puuttuisikin kunnon ykätauti tästä kohdasta. Toki jos on pakko tulla, niin tulkoon nyt eikä sitten lauantaiaamuna kun pitäisi lähteä huristelemaan kohti Helsinkiä.

Jos siis huitaisisi huiviin yhden särkylääkkeen hampaalle ja yhden maitohappobakteerinapin mahalle ja toivoisi parasta.

Aamukammassa piikkejä...aivan liikaa

Otsikko kiteyttänee päivän kisakunnon. Alkaa olla kyllä taas mittakippo aika ääriään myöten täynnä ja lähellä jo oli ettei läikkynyt yli oikein huolella. Viimemetreillä sitten esimies armahti ja pinta laskeutui taas vähän laitojen alapuolelle.

Sen suurempia faktoja erittelemättä on vaan asioita, jotka saavat sapen kiehumaan. Yksi niistä on kyllä ehdottomasti ihmisten rajattomalta tuntuva tyhmyys. Tai ainakin uskottava tyhmäksiheittäytymisen taito. Ja sitten sillä varjolla voidaankin oikein helposti syytellä ja syyllistää muita, jotka kuitenkin tekevät oman osuutensa, ja toiset vielä selkeästi enemmänkin kun edes odotetaan. Mutta kun näille narisijoille ei mikään riitä. En tiedä miten ne pystyvät rehdisti katsomaan omaa peilikuvaan tuntematta minkään sortin syyllisyyttä. Mutta kukapa sitä omia heikkouksiaan myöntäisi...

Puhuin tänään ystäväni kanssa puhelimessa ensimmäistä kertaa ikävien sattumusten jälkeen. Olin jotenkin mielessäni pelännyt, että miten keskustelu sujuu ja kykenenkö vain voivottelemaan. Onneksi ystävä on olosuhteisiin nähden niin oma itsensä kuin vaan voi ja ihailtavan "reipas". Itse ei varmasti vastaavassa tilanteessa kykenisi mihinkään järkeväksi luokiteltavaan toimintaan. Tokihan ihminen kantaa sisällään varmasti asioita, jotka piilottaa muilta, mutta niitä ei voi, enkä kyllä haluakaan, tonkia ja udella. Ehkä hän kertoo kun aika on sopiva tai sitten ei. Pääasia, että elämä alkaa jossain vaiheessa näyttää valoisammalta.

Olen kyllä tavan tumpelo, se tuli todistettua taas eilen iltana. Iltavuorosta kotiuduttua lähdin viemään vielä karvakamuja ulos ja jollakin käsittämättömällä taidolla onnistuin jättää sormeni ovenkahvan ja oven väliin juuri kun koirat tekivät pienen nykäisyliikkeen. Silmissä tanssahteli tähtiä kun sormi vääntyi mukavasti ja sen jälkeen etusormi ei taipunut enää mihinkään. Kipu oli luonnollisesti jotain melko maksimaalista. Pientä turvotusta ja sinertymistä oli kyllä havaittavissa kun palasin koirien kanssa reissun jälkeen sisälle. Olin aivan varma, että jotain oli mennyt rikki ja maalasin jo kaikki kauhukuvat mielessäni... Tänä aamuna sormi onneksi taipui melko normaalisti ja ihan pientä mustelmaa sekä kipua lukuunottamatta taisin selvitä pienin vaurioin. Ois se ollukii... Jäädä sairaslomalle sormi paketissa tässä vaiheessa.

Ranne kun on tässä taas vaihteeksi ryttyillyt vanhoista vaivoista muistuttaen, niin ei kyllä ole paljon väliksi, että tulisi muita remppoja harmeiksi. Mieli tekisi käydä jollakin kunnon lääkärillä tutkituttamassa tuo oikea ranne, kun se kipeytyy milloin mistäkin. Ja toisinaan saattaa mennä pitkiä aikoja ettei vaivaa millään tavalla vaikka tekisi mitä. Tokihan syyn tähän tietää kun päätetyöskentelyä tekee. Mutta lähinnä se, että mistä tuo juontaa juurensa. Onko vika koko kädessä vai vaan ranteessa ja, että onko kipuilun syy nivel, hermo, lihas vai mikä lie. Ja kun en huomaa eroa siinäkään, että kipu alkaisi jonkun tietyn rasituksen jälkeen esimerkiksi. Se vaan tulee ja menee ihan miten lystää. Aika perseestä kyllä.

Huomenna on vapaapäivä. Ah ja voih. Johan tässä kaksi päivää töissä ahkeroinkin. :D Taitanen kyllä kuluttaa päivän kotihommia hoidellen. Ja jos katselisi jakson tai pari koukkusarjoja... ;)