Kausi avattu

Nimittäin virallinen juustokausi. Olen kyllä vähän turhankin suuri juustojen ystävä. Voisin syödä niitä aika tavalla paljon... Ja se nyt taas ei ole mitenkään erityisen terveellistä. Onneksi kesällä ei tule harrastettua mitään juustojen maistelua. Lähinnä juusto kuuluu silloin vain leivän päälle tai ruoanlaittoon.

Mutta eilen iltana pistettiin elämä oikein huolella risaiseksi ja nautittiin isännän kanssa punaviiniä, juustoja, keksejä sekä hedelmiä. Oli hyvää. Jotenkin vain alkava talvi sekä lähestyvä joulu pikkujoulukausineen taas herättelee juustohimoa.

Illan kattaus.

Aika aikaansa kutakin...

Olin muutamia vuosia sitten melko ahkera paikallisen jääkiekon seuraaja. Kävin peleissä säännöllisesti, omistin kausikortin, pyörin vapaa-ajallani seuran kannattajaporukoissa ja luonnollisesti tiesin kaikki pelaajat sekä taustavoimat niin ulkonäöltä kun nimeltäkin. En kuitenkaan suostu myöntämään että olisin sen suuremmin "himoinnut" niitä KAIKKIA pelaajia vaikka kyllähän sitä joka kausi jostain syystä löytyi se oma "suosikki". Tokihan sitä muutamiin tuli ihastuttua palavasti, mutta siihen se sitten jäikin. Josko se ns. kuului vaan siihen elämänvaiheeseen? :D

Tänään olin työn puolesta vieraisilla paikallisessa ammattikorkeakoulussa ja erinäisten sattumien kautta tajusin, että jumalavita siinä porukassa on näitä paikallisen porukan "poikia". Sen verran olen nykyisinkin seurannut ottelu-uutisten kautta joukkueen nykytilaa, että nimet kuulostivat tutuilta. Naamataulut eivät soittaneet minkään näköisiä kelloja, mutta nyt kun asian tiedän niin ovat kyllä niin sporttiperttien näköisiä, että oksat pois. Olisi pitänyt pystyä arvaamaa!

Se pitää kyllä todeta, että oma mielikuva jääkiekkoilijoista niinä penaalin vähemmän terävinä yksilöinä karisi. Tyypit olivat ehkä kaikista eniten kartalla, partaveitsen teräviä ajatuksen juoksultaan ja äärimmäisen asiallisia. Ei siis mitään takarivissä omaa showtaan pitäviä urpoja vaan äärimmäisen keskustelukykyisiä nuoria miehiä. Miten tämä on mahdollista?

Muutamia vuosia sitten olisi ehkä päässyt itseltä pari tsihhihhih-tirskahdusta, mutta nyt vaan hymähdin mielessäni.

Mietitte varmaan, että oliko tässä nyt jotain järkeä. Ei, tässä varmaan ollut alunperinkään. Sitä kun vaan on vielä ihan kirkkaana mielessä ne ajat kun perustietoihin kuului käytännössä paikallisjoukkueen pelaajien tiedot kengännumerosta lempibändiin, niin tämä totaalinen tietämättömyys yllätti minut itsenikin! Ja mitä tuohon aiempaan yksityiskohtien tietämiseen tulee, niin puolustuksekseni voin kertoa, että tein useampana kautena pelaajista esittelyt nettiin ja siinä yhteydessä oppi kaikenlaista. Kuulostipa selittelyltä.

Kun saapuu syyyyyyyys...

Eilen alettiin miehekkeen kanssa puuhata pihapiiriä talvikuntoon. Pientä haravointiprojektia, kukkapenkkien raivaamista, ruukkujen tyhjentämistä, kesäkalusteiden varastoon siirtämistä... Haravointi oli loppujen lopuksi melko turhaa puuhaa, koska tänään eilen haravoitu alue on taas lehtien peitossa. Ei onneksi ihan yhtä pahasti kuin eilen... Vaahterassa on toditetusti ihan kaksi tai kolme lehteä ja saavat aikaan melkoisen maton ja melkoisen laajalle alueelle. En aio edes koko pihaa nyt syksyllä haravoida ainoastaan puiden alta paksuimmat lehtikerrokset. Keväällä on kuitenkin käytävä koko piha läpi niin siinähän ne "yksittäiset" lehdet sitten lähtee.

Käytiin eilen myös käyttämässä koiria juoksemassa. Isäntä vedätti keskimmäistä karvakorvaa pyörän kanssa ja minulla oli vanhin juoksuvyössä ja nuorin hihnassa. Juostiin muutamia satoja metrejä ja käveltiin välillä. Tänään on reisissä tuntunut ne juoksuaskeleet. Kunto ei ole ihan huippujuoksijan ja jännitin kyllä niitten hölkkien ajan joka lihasta koska pelkään jostain syystä järjettömästi, että loukkaan itseäni tai koiria jos kompastun/liukastun/horjahdan. Jos meinaa noita tulevaisuudessa juoksuttaa niin täytynee ostaa kunnon lenkkarit, jotka tukee jalkaa ja joissa ei ole liukkaat pohjat.

Tänään otetaankin sitten huilin kannalta. Aamulla askaroin kynsihommieni kanssa ja nyt siirryin ruoanlaiton pariin. Kermaista hirvikäristystä, uuni lihaa hirvipaistista, maalaislohkoperunoita ja jälkkäriksi pannaria. Kyllä sietää polkea ja juosta taas näitten eväitten jälkeen... :D

Hengissä

Pitääpä nyt viimeinkin päättää tämä radiohiljaisuus.

Mitään selkeää syytä en kyllä osaa kertoa, miksi näinkin pitkä tauko taas postailussa. Ehkä olen syksyn laiskistama. Tai muuten vaan aikaansaamaton, kuten yleensäkin.

Suuren suuria muutoksia elämässä ei ole kyllä tapahtunut tänä mykkyyden aikana. Töissä painettu menemään kuin pieni eläin ja hetkittäin kyllä käy mielessä, että olisiko joku toisenlainen ura valinta sittenkin parempi. Mutta tähän saakka kliseinen sanonta "ei se vaihtamalla parane" on pitänyt kiinni tässä nykyisessä ja pitänee jatkossakin kunnes toisin todistetaan.

Tapasin pitkästä aikaa esimiestäni viime viikolla kasvokkain ja päästiin puhumaan mieltä hiertäneistä asioista. Toki tiesin jo etukäteen, että ei ole pomollakaan sitä kaikkea korjaavaa taikasauvaa, mutta jotenkin kevensi mieltä kun sai sanottua asioista ääneen henkilölle, joka edes teorian tasolla voi muuttaa asioita parempaan.

Mutta toinen juttu nyt ei sitten niin mukava tavallaan olekaan. Tai on toki, mutta ei aivan sitä, mitä olisin sen halunnut olevan. Olen siis ollut samassa firmassa kohta kuusi vuotta. Määräaikaisesta työsuhteesta määräaikaiseen siirtymällä. No, kysyt varmaan kohta, että miten se on mahdollista. Kyllä se vaan on. Pykälät on täyttyneet ja työsuhde jatkunut. Nykyinen sijaisuuteni siis jatkuu ensi keväälle ja tokihan ajattelin, että SITTEN saisin viimein sen toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ilman mitään lisämerkintöjä. Ei sitten näemmä tapahdu. Ensi vuodeksi saisin kaiketi töitä, mutta sen jälkeen taas kaikki auki.

En suoranaisesti lupautunut tuohon, joskaan en myös kieltäytynykään. Viikonlopun aikana mietin asiaa ja vaikka miten pidän työstäni ja työkaverit ovat ihania, niin kaikesta voisi alkaa päätellä, että ikinä minusta ei vakituista tuohon firmaan tehdä. On siis ehkä hyväksyttävä se tosiasia, että joko roikun tuolla niin pitkään kun työnantaja sen sallii näillä "epämääräisillä" sopimuksilla tai sitten käännän kelkkani toiseen suuntaan ja vaihdan alaa.

Nimittäin on minulla kuitenkin olemassa niitä muitakin tulevaisuuden haaveita kun juosta uraohjuksena oravanpyörässä lopun elämääni. Ehkä haluan perheen joku päivä. Ehkä haluan mennä naimisiin pankin kanssa ja ottaa hävyttömän ison lainan unelmakotia varten. Ehkä haluaisin ylipäänsä tehdä suunnitelmia eteenpäin elämässäni enemmän kuin puoli vuotta kerrallaan. Ja todennäköisesti nykyinen työnantaja ei voi olla tässä projektissa mukana siten kuin tahtoisin.

Öh. Menipä taas töistä puhumiseksi. Sen verran kyllä vielä, että olen kaavaillut hakevani kevään hauissa kouluun. En ole ihan vielä päättänyt, että mitä haluaisin opiskella, mutta ajatuksia on. Kunpa vaan saisi aikaiseksi alkaa tutustua ensi vuoden opiskelutarjontaan...

Mennyt viikonloppu olikin hyvin en ole koskaan ennen -henkinen. Perjantai-iltana innostuin leipomaan empanadoja ensimmäistä kertaa elämässäni. Hyviä tuli eikä olleet edes vaikeita! Suosittelen kokeilemaan vaikka tällä ohjeella. Lauantain olin ensimmäistä kertaa ikinä valjakkokoira kisoissa. Ja sunnuntaina tein ensimmäisen kerran kalakeittoa! Ja vielä valkoiseen liemeen eli ts. kermaan. Pitää kehaista, että oli kyllä hyvää. Teen todennäköisesti toistekin kun nyt pääsin jonkinasteisesta kalakeittokammostani eroon. Kenties lapsena syödyt sadat ja taas sadat kalakeitot täyttivät kiintiöni useammaksi vuodeksi...

Tänä iltana taidan loikata taas kuntopyörän selkään. Eilen iltana tuli poljettua 15 kilometriä puoleen tuntiin ja jos tänään vähintään saman matkan rykäisisi. Sen verran on haitarilla taipumusta ottaa itseensä kuntopyöräilystä, että pitää ottaa hieman kevyemmin näin taas innostuksen alussa. Ei ehkä vielä paljon kunto kohoa, mutta kyllä se täytyy myöntää että olo on jotenkin hurjan hyvä tuollaisen pienenkin hien irrotuksen jälkeen. Josko nuo vararenkaatkin joku päivä edes hieman pienenisivät kun tarpeeksi polkee...