Pieni purkitus menneestä reilusta viikosta ja muita hajatelmia.
Meille tuli uusi koira. Hyvin pian 1-vuotias huskyuros Gefi kasvatti lauman koon neljään viikko sitten ja nyt on isännällä valjakko. (Ja minulla yksi rapsuteltava lisää.) Eli se kaikki mussutus loppuu tähän ja nyt vaan harrastetaan.
Enää viikko ja olemme lapsuudenystäväni kanssa teini-iän suosikkiemme keikalla Helsingissä. Backstreet Boys 4-ever!
Ärsyttää tämä tämän talven talvettomuus. En pidä kovista pakkasista enkä kaipaa kahta metriä luntakaan, mutta on se nyt jumalauta kun rapa roiskuu helmikuussa ja talvesta ole jäljellä kun säälittävät lumilämpäreet siellä täällä. Parasta nyt sit talven myös pysyä poissa eikä sitten täräyttää puolta metriä lunta huhtikuussa kun sen kevään pitäisi kaikkien odotuksien mukaan oikeasti tulla.
Aion tänä viikonloppuna tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni nyhtöpossua aka ylikypsää possua aka pulled porkia ja sille kaveriksi BBQ-kastiketta. Katsotaan teenkö toiste. Jälkiruokaherkuksi laskiaispullia.
Töissä on ollut pelottavan "rauhallista". Tekemistä piisaa, mutta ei sitä musertavaa kiirettä ja paniikkia toistaiseksi. Paniikkinappula on kaiketi pompsahtanut pois ala-asennosta ja odottaa, että sitä taas läimäistään. Tapahtunee viimeistään ensi viikolla.
Äiti teki tänään minulle vitamiinitoimituksen ja nyt toivotaan, että noista ihmekapseleista olisi apua tähän väsymykseen, jolla en ainakaan minä keksi suoraa syytä. Muuta kun, että pitäisi ehkä yrittää oikeasti liikkua säännöllisesti. Mutta tämä väsymys ei juurikaan houkuta töiden jälkeen tekemään muuta kun suorittamaan ne ns. pakolliset toimet. Ja se taas sitten ruokkii väsymystä jne... Josko tämä pikkuhiljaa lisääntynyt päivänvalokin tekee tehtävänsä eikä vaan vitamiinipurkkien antimet.
En ole mikään fanaattinen jääkiekkoilufani (enää), mutta tänään puolihuolimattomasti seurattu sirkus Liiga-nousijan ympärillä pisti kyllä ärsyttämään. Sen enempää asiasta tietämättä kärjistetysti kuulostaa oudolta nämä kabinettipäätökset ja kuinka paljon tämän jälkeen joukkueita kiinnostaa panostaa itse urheilusuorituksiin, joilla tähän saakka on nousijat ja putoajat (käsitykseni mukaan) ratkottu. Noh, ehkä joku tietää ja ymmärtää minua paremmin ja hyvä niin.
Nyt saapui pizzataksi. Tänä viikonloppuna possuillaan siis monellakin tapaa. Kivaa viikonvaihdetta!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leipominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leipominen. Näytä kaikki tekstit
perjantai 28. helmikuuta 2014
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Jummijammi
Olenpa ollut taas hieman laiska bloggaaja. Hyi minua! Ei ole vaan jotenkin saanut itseään istutettua tähän koneen ääreen työpäivän päätteeksi niin pitkäksi aikaa, että olisi postauksen tynkää saanut rustattua.
Työasioista jaarittelu ei ehkä ole kaikista kiinnostavinta luettavaa, mutta ei ole pakko lukea. Eilen saatiin päätökseen yt-neuvottelut työpaikassani ja vaikka nämä ovat aina ikäviä juttuja ja näistä seuraa myös ikäviä asioita, niin ihan kuin olisin koko henkilöstön huokaisevan yhteen ääneen kun asiat ratkesivat viimein.
Eli se yhdessä kannettu epätietoisuuden taakka muuttui tietoisuudeksi ja ehkä nyt on omalla tavallaan helpompi hengittää. Neuvottelujen tulokset toki näkyvät luonnollisestikin kaikessa, mitä jatkossa tapahtuu mutta siihen muutoksen hakuunhan sitä muun muassa näissä aina pyritäänkin. Ei kait sitä ilman muutostarvetta näitä yt-neuvotteluja käytäisi vähän siellä ja täällä.
Jonkinlainen hetkellinen rauha on saapunut myös omaan olemiseen ja tekemiseen. Väitän tilanteen ja olotilan olevan ohimenevä, mutta parempi tämäkin kuin jatkuva paniikinomainen pakokauhu. Tekemistä on ja tulee olemaan, mutta ehkä ne kaikki on selvitettävissä ja hoidettavissa. Mennään tällä siis siihen saakka kunnes taas seuraava betoniseinä nousee nenäni eteen.
Viime viikonloppuna pidimme tyttöporukalla illanistujaiset. Tarkoitushan oli syödä, juoda ja pitää lystiä aamuun saakka, mutta toisinpa kävi omalla kohdallani. Mieheke oli sitten tokikin sopinut naapurikaupungissa asuvan kaverinsa kanssa, että hän on menossa kyläreissulle juuri tänä samana lauantaina. Täällä syrjäkylillä kolmen koiran kanssa asuvalle moinen asettaa jo hienoista haastetta. Ei toki ylitsepääsemätöntä, mutta sen kaltaista, että on parempi tehdä pieniä muutoksia suunnitelmiin jotta asiat lutviutuvat mukavammin.
Logistiikkaongelmat ja se ettei mieluusti jättäisi koiria keskenään yli puoleksi vuorokaudeksi, minimoivat omat vaihtoehdot suhteellisen napakasti. Olin siis liikkeellä autolla ja aamuun asti juhliminen jäi haaveeksi. Toki ilman viinaakin voi olla hauskaa, ja niin kyllä olikin! Mutta aamuun saakka en nykyisin enää jaksa valvoa missään olotilassa eli lopulta kaiketi ihan win-win-situation.
Ilta oli mitä hulvattomin ja aamulla ei ollut krapulaa eikä myöskään pankkitili ammottanut tyhjyyttään. Näemmä sitä on alkanut tulla todenteolla vanhaksi kun se pään täyteen vetäminen ei ole ainoa tapa viettää viikonloppua. Vanha ja väsynyt. That's me.
Ja jotta tämä hengentuotteeni olisi mahdollisimman poukkoilevaa ja epäloogista, niin toteanpa tähän loppuun vielä, että tänään on ollut hyvä päivä olla suomalainen. Olympiakulta ja -hopea sekä Venäjän kurmuuttaminen kiekkokaukalossa. Ei ollenkaan pöllömpää. Perjantaina tarvinnee nitroja rekkalastin, että kykenee katsomaan Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelun.
Niin ja vielä se, että jos haluatte ilahduttaa itseänne tai lähipiiriänne suussasulavalla herkulla, suosittelen lämpimästi leipomaan Daimsuklaamuffinsseja. Työkaverin ryökäle oli näitä tehnyt ja kuumotteli toki aikaansaannoksiaan Facebookissa. Aivopestynä ostin sitten eilen tarvikkeet ja pyöräytin muffinssit minäkin. Miltei suoraan uunista otettuina nämä ovat jotain sellaista herkkua, että melkein mummonsa myisi, jotta edes yhden suupalan näistä saisi maistaa... Eivätkä kyllä jääkaappikylminäkään pahoin saa voimaan - ellei syö liian montaa leivosta.
Työasioista jaarittelu ei ehkä ole kaikista kiinnostavinta luettavaa, mutta ei ole pakko lukea. Eilen saatiin päätökseen yt-neuvottelut työpaikassani ja vaikka nämä ovat aina ikäviä juttuja ja näistä seuraa myös ikäviä asioita, niin ihan kuin olisin koko henkilöstön huokaisevan yhteen ääneen kun asiat ratkesivat viimein.
Eli se yhdessä kannettu epätietoisuuden taakka muuttui tietoisuudeksi ja ehkä nyt on omalla tavallaan helpompi hengittää. Neuvottelujen tulokset toki näkyvät luonnollisestikin kaikessa, mitä jatkossa tapahtuu mutta siihen muutoksen hakuunhan sitä muun muassa näissä aina pyritäänkin. Ei kait sitä ilman muutostarvetta näitä yt-neuvotteluja käytäisi vähän siellä ja täällä.
Jonkinlainen hetkellinen rauha on saapunut myös omaan olemiseen ja tekemiseen. Väitän tilanteen ja olotilan olevan ohimenevä, mutta parempi tämäkin kuin jatkuva paniikinomainen pakokauhu. Tekemistä on ja tulee olemaan, mutta ehkä ne kaikki on selvitettävissä ja hoidettavissa. Mennään tällä siis siihen saakka kunnes taas seuraava betoniseinä nousee nenäni eteen.
Viime viikonloppuna pidimme tyttöporukalla illanistujaiset. Tarkoitushan oli syödä, juoda ja pitää lystiä aamuun saakka, mutta toisinpa kävi omalla kohdallani. Mieheke oli sitten tokikin sopinut naapurikaupungissa asuvan kaverinsa kanssa, että hän on menossa kyläreissulle juuri tänä samana lauantaina. Täällä syrjäkylillä kolmen koiran kanssa asuvalle moinen asettaa jo hienoista haastetta. Ei toki ylitsepääsemätöntä, mutta sen kaltaista, että on parempi tehdä pieniä muutoksia suunnitelmiin jotta asiat lutviutuvat mukavammin.
Logistiikkaongelmat ja se ettei mieluusti jättäisi koiria keskenään yli puoleksi vuorokaudeksi, minimoivat omat vaihtoehdot suhteellisen napakasti. Olin siis liikkeellä autolla ja aamuun asti juhliminen jäi haaveeksi. Toki ilman viinaakin voi olla hauskaa, ja niin kyllä olikin! Mutta aamuun saakka en nykyisin enää jaksa valvoa missään olotilassa eli lopulta kaiketi ihan win-win-situation.
Ilta oli mitä hulvattomin ja aamulla ei ollut krapulaa eikä myöskään pankkitili ammottanut tyhjyyttään. Näemmä sitä on alkanut tulla todenteolla vanhaksi kun se pään täyteen vetäminen ei ole ainoa tapa viettää viikonloppua. Vanha ja väsynyt. That's me.
Ja jotta tämä hengentuotteeni olisi mahdollisimman poukkoilevaa ja epäloogista, niin toteanpa tähän loppuun vielä, että tänään on ollut hyvä päivä olla suomalainen. Olympiakulta ja -hopea sekä Venäjän kurmuuttaminen kiekkokaukalossa. Ei ollenkaan pöllömpää. Perjantaina tarvinnee nitroja rekkalastin, että kykenee katsomaan Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelun.
Niin ja vielä se, että jos haluatte ilahduttaa itseänne tai lähipiiriänne suussasulavalla herkulla, suosittelen lämpimästi leipomaan Daimsuklaamuffinsseja. Työkaverin ryökäle oli näitä tehnyt ja kuumotteli toki aikaansaannoksiaan Facebookissa. Aivopestynä ostin sitten eilen tarvikkeet ja pyöräytin muffinssit minäkin. Miltei suoraan uunista otettuina nämä ovat jotain sellaista herkkua, että melkein mummonsa myisi, jotta edes yhden suupalan näistä saisi maistaa... Eivätkä kyllä jääkaappikylminäkään pahoin saa voimaan - ellei syö liian montaa leivosta.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Sunny Sunday
Tänä viikonloppuna on todellakin joku ihmeellinen valoilmiö hellinyt meikämanneja ainakin näillän nurkilla. Pakkasta olisi saanut olla kyllä jonkin verran vähemmän, koska itsellä on sen verran pakkaselle arka naamataulu ettei viitsi olla ulkosalla kovin pitkiä aikoja kun pakkasta on tuntuvasti yli 10 astetta. Joskus muksuna on tullut siis poskensa palellutettua oikein huolella ja siitä saakin sitten kärsiä todennäköisesti koko loppu elämänsä.
Mutta vähän käytiin tänään ulkoilemassa. Ok, hyvin vähän loppujen lopuksi. Mutta enivei. Käytettiin koiria vetohommissa. Matka oli lyhyt ja aikaakaan ei menny juuri mitään, mutta kun tuota junioria olisi harjoitettava vetämään niin oltava mahdollisimman maltillinen matkan ja maaston suhteen. Ensi viikonloppuna jos pääsisi vaikka jäälle, niin ei tarvitsisi murehtia muuta kun siitä, että minkälaisen matkan menee.
Eilen innostuin hääräämään keittiössä oikein huolella. Kaikki lähti kaupasta ostetusta hiivapalasta. Tarvitsin hiivaa pizzakierteitä varten, mutta niihinhän sitä siis kului vain 1/3 pakettia eli loppu olisi mennyt hukkaan jos en olisi sitä samantien käyttänyt johonkin. Eli ei muuta kun leipasin sitten pizzakierteiden seuraksi korvapuusteja. Ja kun koko viikon olin himotellut pannukakkua, niin sitäkinhän sitä oli myös tehtävä.
Onnistuin jostain kehittämään myös pakkomielteen hapanimeläpossusta ja ensin jo kaavailin ostava valmiskastikkeen kaupasta, mutta pikaisen googlettelun jälkeen tulin siihen tulokseen että rahallisesti saan saman setin aikaan kun teen kastikkeen alusta alkaen itse. Ja näin jälkikäteen oli hyvä idea! Vaikka itse kehunkin, niin tuli kyllä sen verran hyvää soossia että joutunen tekemään vielä toistekin ja varmaan ihan lähiaikoina. Uskallan kyllä epäillä, että tismalleen samanlaista en saa enää aikaan koska tämä kokeilu oli sovellus kahdesta eri reseptistä enkä luonnollisesti laittanut mitään määriä ylös tehdessä. Oli vähän sellainen "vähän tuosta ja tuota vielä vähän...tästä kanssa pikkuisen" -kokkaustuokio että mitään todellisia, ymmärrettäviä määriä en kaiketi olisi pystynytkään ylös kirjaamaan.
Huomenna olisi taas paluu arkeen. Nämä viikonloput tuntuvat menevän ohi ihan hujauksessa. Tiedän jo valmiiksi, että viikosta tulee taas melkoisen kiireinen ja sellainen, että jo keskiviikkona olen ihan valmis viikonlopun viettoon. Yksi hanke odottaa valmistumistaan ja niin monta palasta on vielä kesken, että ihan meinaa hirvittää näinköhän koko projekti valmistuu edes määräaikaan mennessä. Jos saisin tusata tämän yhden asian kanssa vaikka pari päivää niin mitään ongelmaa ei olisi, mutta tiedän kokemuksesta että muita asap-caseja satelee varmasti oikealta ja vasemmalta eli totaalinen keskittyminen yhteen asiaan on täysin mahdotonta.
Ei pitäisi murehtia etukäteen, mutta väistämättä sitä alkaa näin työviikon lähestyessä jo katsoa tulevaan viikkoon ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin. Eli mukavaa viikonlopun loppua kaikille ja tsemppiä uuteen viikkoon!
Mutta vähän käytiin tänään ulkoilemassa. Ok, hyvin vähän loppujen lopuksi. Mutta enivei. Käytettiin koiria vetohommissa. Matka oli lyhyt ja aikaakaan ei menny juuri mitään, mutta kun tuota junioria olisi harjoitettava vetämään niin oltava mahdollisimman maltillinen matkan ja maaston suhteen. Ensi viikonloppuna jos pääsisi vaikka jäälle, niin ei tarvitsisi murehtia muuta kun siitä, että minkälaisen matkan menee.
Eilen innostuin hääräämään keittiössä oikein huolella. Kaikki lähti kaupasta ostetusta hiivapalasta. Tarvitsin hiivaa pizzakierteitä varten, mutta niihinhän sitä siis kului vain 1/3 pakettia eli loppu olisi mennyt hukkaan jos en olisi sitä samantien käyttänyt johonkin. Eli ei muuta kun leipasin sitten pizzakierteiden seuraksi korvapuusteja. Ja kun koko viikon olin himotellut pannukakkua, niin sitäkinhän sitä oli myös tehtävä.
Onnistuin jostain kehittämään myös pakkomielteen hapanimeläpossusta ja ensin jo kaavailin ostava valmiskastikkeen kaupasta, mutta pikaisen googlettelun jälkeen tulin siihen tulokseen että rahallisesti saan saman setin aikaan kun teen kastikkeen alusta alkaen itse. Ja näin jälkikäteen oli hyvä idea! Vaikka itse kehunkin, niin tuli kyllä sen verran hyvää soossia että joutunen tekemään vielä toistekin ja varmaan ihan lähiaikoina. Uskallan kyllä epäillä, että tismalleen samanlaista en saa enää aikaan koska tämä kokeilu oli sovellus kahdesta eri reseptistä enkä luonnollisesti laittanut mitään määriä ylös tehdessä. Oli vähän sellainen "vähän tuosta ja tuota vielä vähän...tästä kanssa pikkuisen" -kokkaustuokio että mitään todellisia, ymmärrettäviä määriä en kaiketi olisi pystynytkään ylös kirjaamaan.
Huomenna olisi taas paluu arkeen. Nämä viikonloput tuntuvat menevän ohi ihan hujauksessa. Tiedän jo valmiiksi, että viikosta tulee taas melkoisen kiireinen ja sellainen, että jo keskiviikkona olen ihan valmis viikonlopun viettoon. Yksi hanke odottaa valmistumistaan ja niin monta palasta on vielä kesken, että ihan meinaa hirvittää näinköhän koko projekti valmistuu edes määräaikaan mennessä. Jos saisin tusata tämän yhden asian kanssa vaikka pari päivää niin mitään ongelmaa ei olisi, mutta tiedän kokemuksesta että muita asap-caseja satelee varmasti oikealta ja vasemmalta eli totaalinen keskittyminen yhteen asiaan on täysin mahdotonta.
Ei pitäisi murehtia etukäteen, mutta väistämättä sitä alkaa näin työviikon lähestyessä jo katsoa tulevaan viikkoon ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin. Eli mukavaa viikonlopun loppua kaikille ja tsemppiä uuteen viikkoon!
torstai 16. tammikuuta 2014
Suklaa, se kasviksista paras
Kyllä. Taas se on todistettu, että kun oikein keljuttaa niin maan perusteellisesti, kannattaa häärätä keittiössä.
Ensin pyöräytin ehkä pitkästä aikaa parhaat lihapullat tässä taloudessa. Näemmä siis neKIN syntyvät silloin kaikista parhaiten kun ei yritä liikaa paneutua aiheeseen. Suorittaa vaan puolihuolimattomasti ilman minkään valtakunnan mittavälineistöä. Ei sillä, että yleensäkään lihapullia tehdessä paljon aineksia mittailen... Silmämääräisyys on ihan riittävän tarkka mitta. Mutta nyt kyllä huiskin kuppiin vähän sitä ja vähän tätä ja hyviä tuli. Ei jäänyt montaa pulleroa vaikka ajattelin, että saatettaisiin saada huomiselle ruoallekin tuosta annoksesta.
Kun lihaisat pullat saatiin kitusista alas maiskutusten kera, siirryin kiitolaukkaa herkkuleipomusten pariin. Mutakakkua siis.
Olen kahdesti aiemmin kyseistä syntisen hyvää kakkua tehnyt kahdella eri reseptillä. Ensimmäinen kokeilu oli sellainen tahmaisen imelä ja löllösisuksinen kaloripommi. Jälkimmäinen taas hieman lähempänä perinteistä suklaakakkua merkittävästi kuohkeampine rakenteineen.
Tämä tämänpäiväinen versio palasi alkujuurille eli tahmakakku tuli kiepautettua. Ajatushan siis lähti joulusuklaiksi hankituista Maraboun tummasuklaaminilevyistä, jotka olivat omaan makuun ehkä hieman turhankin tummia. Levyt sisälsivät 70% kaakaota eli aika tymäkkää tavaraa. Niissä oli myös aavistus mintunmakua. Kun nämä suklaat eivät oikein muuten kuluneet meillä, niin leivontaan kävivät kyllä enemmän kuin hyvin!
Täytynee nyt hieman selitellä, että kuvan kakku ei ole tehty mihinkään isoon vuokaan, vaan sellaiseen n. 15 senttiä halkaisijaltaan olevaan lasiseen pikkuvuokaan. Vaikka melko perso makealle olenkin (ja se näkyy), niin edes minä en pystyisi isosta mutakakusta tuollaista biittiä lohkaisemaan kovin lyhyellä aikavälillä. Lopputaikina päätyi huomattavasti suurempaan vuokaan ja matkaa huomenna mukanani töihin työkavereiden perjantaipäivää piristämään. Sanonpahan vaan, että nyt jos koskaan kannattaisi olla meillä töissä. :)
Ja vielä ohje, jos joku sattuu innostumaan tästä tärviöllisen epäterveellisestä herkusta:
300 g tummaa suklaata
300 g margariinia
4 dl sokeria
3 rkl vaniljasokeria
5 kpl kananmunia
3 rkl vehnäjauhoja
Sulata suklaa ja rasva kattilassa. Lisää sokerit. Vatkaa jäähtyneeseen seokseen kananmunat voimakkaasti vatkaten yksi kerrallaan. Lisää lopuksi vehnäjauhot ja sekoita. 200 astetta, n. 25 minuuttia.
En muista, mistä olen tämän ohjeen napannut. Kunnia siis reseptin keksijälle, kuka hän sitten ikinä onkaan.
Ensin pyöräytin ehkä pitkästä aikaa parhaat lihapullat tässä taloudessa. Näemmä siis neKIN syntyvät silloin kaikista parhaiten kun ei yritä liikaa paneutua aiheeseen. Suorittaa vaan puolihuolimattomasti ilman minkään valtakunnan mittavälineistöä. Ei sillä, että yleensäkään lihapullia tehdessä paljon aineksia mittailen... Silmämääräisyys on ihan riittävän tarkka mitta. Mutta nyt kyllä huiskin kuppiin vähän sitä ja vähän tätä ja hyviä tuli. Ei jäänyt montaa pulleroa vaikka ajattelin, että saatettaisiin saada huomiselle ruoallekin tuosta annoksesta.
Kun lihaisat pullat saatiin kitusista alas maiskutusten kera, siirryin kiitolaukkaa herkkuleipomusten pariin. Mutakakkua siis.
Olen kahdesti aiemmin kyseistä syntisen hyvää kakkua tehnyt kahdella eri reseptillä. Ensimmäinen kokeilu oli sellainen tahmaisen imelä ja löllösisuksinen kaloripommi. Jälkimmäinen taas hieman lähempänä perinteistä suklaakakkua merkittävästi kuohkeampine rakenteineen.
Tämä tämänpäiväinen versio palasi alkujuurille eli tahmakakku tuli kiepautettua. Ajatushan siis lähti joulusuklaiksi hankituista Maraboun tummasuklaaminilevyistä, jotka olivat omaan makuun ehkä hieman turhankin tummia. Levyt sisälsivät 70% kaakaota eli aika tymäkkää tavaraa. Niissä oli myös aavistus mintunmakua. Kun nämä suklaat eivät oikein muuten kuluneet meillä, niin leivontaan kävivät kyllä enemmän kuin hyvin!
 |
| Minttuinen mudcake |
Ja vielä ohje, jos joku sattuu innostumaan tästä tärviöllisen epäterveellisestä herkusta:
300 g tummaa suklaata
300 g margariinia
4 dl sokeria
3 rkl vaniljasokeria
5 kpl kananmunia
3 rkl vehnäjauhoja
Sulata suklaa ja rasva kattilassa. Lisää sokerit. Vatkaa jäähtyneeseen seokseen kananmunat voimakkaasti vatkaten yksi kerrallaan. Lisää lopuksi vehnäjauhot ja sekoita. 200 astetta, n. 25 minuuttia.
En muista, mistä olen tämän ohjeen napannut. Kunnia siis reseptin keksijälle, kuka hän sitten ikinä onkaan.
perjantai 27. joulukuuta 2013
Joulu mennä jolkotti
Eli nyt on syytä tarttua arkeen muutamaksi päiväksi ennenkuin uuden vuoden juhlinta painaa päälle panssarivaunulla.
Joulupyhät olivat varsin leppoisat joka lähtöön. Maanantaina toki siivosin hiki hatussa koko päivän. Yksin. Ja vannoin, että on muuten laitimmainen kerta kun tähän hulluuteen suostun. Saa olla isäntä ensin kerran kyllä vahvuudessa mukana kun aletaan vastaavanlaista siivousurakkaa suorittaa.
Aatto vietettiin vanhempieni luona ja joulupäivä oltiin kotosalla. Miehen pari kaveria kävi perheineen piipahtamassa pikavisiitillä ohikulkiessaan. Ei olekaan hetkeen ollut tässä talossa sellaista mekkalaa kun joulupäivänä oli: neljä varsin touhukasta tenavaa saa yllättävän vaikuttavan shown aikaiseksi niin halutessaan. Onneksi meillä on vaan koiria... :D
Eilen käytiin anoppilassa jouluruokarääppiäisillä ja loppuillan lököttelin koneen ääressä ja katselin hdfin.comista Once Upon a Timea. Isäntä oli varpajaisissa illanvietossa niin sain olla ihan rauhassa höttösarjojeni kanssa. Olipa kerran jäikin sitten sopivasti tauolle ja palaa vasta Jenkeissä ohjelmistoon maaliskuun puolivälin tietämissä. Jäi niin poskettoman jännään kohtaan, että meinasin haljeta kun kävin katsomassa koska seuraava jakso ilmestyy. Otin sitten lohdukkeeksi työn alle Revengen 3.tuotantokauden, joka on päässyt alkamaan ihan varkain. Mielessä kävi kyllä testata millainen olisi Once Upon a Wonderland -sarja, mutta ei ollut sitä mitenkään helposti katsottavissa, niin piti luopua ajatuksesta.
Tänään saattaa joutua vielä pari jaksoa Revengeä katsomaan kun isäntäkin on työmaalla tämän päivää. Hyvä sarja, mutta joku siinä mättää ettei enää niin rajusti koukuta kun aiemmat kaudet. Mutta kyllä tuota vielä katsoo ja kun nyt muut suosikit on tauolla, niin jollakinhan sitä pitää tuubatasapaino säilyttää :P
Uutta vuotta aiomme ottaa vastaan kaveriporukalla täällä meillä. Tuossa jo vähän hahmottelin illan napostelumenua mielessäni. Pitänee tänään jo ostaa osa tarvikkeista kun on kohta kumminkin kauppaan lähdettävä käymään. Onneksi olen vapaalla töistä vielä yli vuoden vaihteen niin saa kaikessa rauhassa leivoskella vieraille.
Joulupyhät olivat varsin leppoisat joka lähtöön. Maanantaina toki siivosin hiki hatussa koko päivän. Yksin. Ja vannoin, että on muuten laitimmainen kerta kun tähän hulluuteen suostun. Saa olla isäntä ensin kerran kyllä vahvuudessa mukana kun aletaan vastaavanlaista siivousurakkaa suorittaa.
Aatto vietettiin vanhempieni luona ja joulupäivä oltiin kotosalla. Miehen pari kaveria kävi perheineen piipahtamassa pikavisiitillä ohikulkiessaan. Ei olekaan hetkeen ollut tässä talossa sellaista mekkalaa kun joulupäivänä oli: neljä varsin touhukasta tenavaa saa yllättävän vaikuttavan shown aikaiseksi niin halutessaan. Onneksi meillä on vaan koiria... :D
Eilen käytiin anoppilassa jouluruokarääppiäisillä ja loppuillan lököttelin koneen ääressä ja katselin hdfin.comista Once Upon a Timea. Isäntä oli varpajaisissa illanvietossa niin sain olla ihan rauhassa höttösarjojeni kanssa. Olipa kerran jäikin sitten sopivasti tauolle ja palaa vasta Jenkeissä ohjelmistoon maaliskuun puolivälin tietämissä. Jäi niin poskettoman jännään kohtaan, että meinasin haljeta kun kävin katsomassa koska seuraava jakso ilmestyy. Otin sitten lohdukkeeksi työn alle Revengen 3.tuotantokauden, joka on päässyt alkamaan ihan varkain. Mielessä kävi kyllä testata millainen olisi Once Upon a Wonderland -sarja, mutta ei ollut sitä mitenkään helposti katsottavissa, niin piti luopua ajatuksesta.
Tänään saattaa joutua vielä pari jaksoa Revengeä katsomaan kun isäntäkin on työmaalla tämän päivää. Hyvä sarja, mutta joku siinä mättää ettei enää niin rajusti koukuta kun aiemmat kaudet. Mutta kyllä tuota vielä katsoo ja kun nyt muut suosikit on tauolla, niin jollakinhan sitä pitää tuubatasapaino säilyttää :P
Uutta vuotta aiomme ottaa vastaan kaveriporukalla täällä meillä. Tuossa jo vähän hahmottelin illan napostelumenua mielessäni. Pitänee tänään jo ostaa osa tarvikkeista kun on kohta kumminkin kauppaan lähdettävä käymään. Onneksi olen vapaalla töistä vielä yli vuoden vaihteen niin saa kaikessa rauhassa leivoskella vieraille.
maanantai 4. marraskuuta 2013
Into piukeena
No, otsikko nyt ehkä hieman saattaa liioitella, mutta siellä päin.
Saan aina näitä mitä eriskummallisimpia tsemppipiikkejä ihan vääriin vuorokauden aikoihin. Johtuneeko siitä, että pystyy helposti jättämään homman tekemättä koska "kello on jo niin paljon ja kohta pitää lähteä nukkumaan, jää kesken kuitenkin". Tai sitten olisin erinäisten asioiden niin salliessa yöeläjä. Vaikka nykyisin nukkumaanmenoaikani on klo 22, niin arkisin kuin viikonloppuisinkin.
Mutta niin. Hetki sitten kuurasin kylpyhuonetta juuriharjalla, sitten tyhjensin jääkaapista kaiken turhan kauan kaapin perällä lymyilleen aineksen roskiin ja lopulta vielä järjestelin kirjahyllyä sekä tein inventaariota kertakäyttöasioista viikonloppua varten.
Meinattiin pitää viikonloppuna pikkujoulut täällä meillä. Pieniä leipomuksia ajattelin harrastaa, mutta lähinnä vaan mietin notta millä helkkarin ajalla?! :D Mutta kait sitä saa aikaiseksi kun oikein tehokkaaksi heittäytyy. Pitänee laatia aikataulu, jotta tulee kaikki tehtyä. Ja vaikka voisin marssia kauppaan ja ostaa kaikki tarjoamiset valmiina, niin ei vaan jotenkin käy laatuun tässä taloudessa. Kerrankin kun saa syömämiehiä vähän enemmän, niin on hyvä sauma toteuttaa itseään ruokaan liittyen.
Menneenä viikonloppuna oli virman pilleet. Olivatkin oikein vallan kivat kemut. Ruoka oli hyvää, seura hauskaa ja ilmapiiri varsin viihtyisä. Loppuiltaa kohden toki asiaan kuuluvat draamanhetket meinasivat latistaa tunnelmaa, mutta onneksi ei ihan pilalle ilta mennyt. Kotiakin ennätin jo kolmen jälkeen ja voi maaaaaailma, miten eilen väsyttikään. Minkäänlaista krapulaa en myönnä poteneeni, mutta sänky oli paras paikka koko päivän ja rankin suoritus oli käydä kaupassa ja tehdä sen reissun jälkeen hampurilaiset ruoaksi. Eli ihan rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.
Huomenna olisi töissä luvassa kehityskeskustelut. Esimies pyysi tutustumaan etukäteen keskustelun rungoksi tehtyyn lomakkeeseen. Tutustuin niihin kohtiin sitten neljän A4:n verran. Eli toisin sanoen kirjoittelin jokaiseen kysymykseen kommenttejani, jotka aion huomenna kertoa keskustelutilaisuudessa ääneen. Saa nähdä riittääkö varattu tunti.
Nyt taitaa olla parasta lähteä tyhjentämään pyykkikone ja sitten tuutimaan. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Ps. Täällä tulee lunta! Jokohan nyt saataisiin talvi tämän ankean syksyn tilalle?
Saan aina näitä mitä eriskummallisimpia tsemppipiikkejä ihan vääriin vuorokauden aikoihin. Johtuneeko siitä, että pystyy helposti jättämään homman tekemättä koska "kello on jo niin paljon ja kohta pitää lähteä nukkumaan, jää kesken kuitenkin". Tai sitten olisin erinäisten asioiden niin salliessa yöeläjä. Vaikka nykyisin nukkumaanmenoaikani on klo 22, niin arkisin kuin viikonloppuisinkin.
Mutta niin. Hetki sitten kuurasin kylpyhuonetta juuriharjalla, sitten tyhjensin jääkaapista kaiken turhan kauan kaapin perällä lymyilleen aineksen roskiin ja lopulta vielä järjestelin kirjahyllyä sekä tein inventaariota kertakäyttöasioista viikonloppua varten.
Meinattiin pitää viikonloppuna pikkujoulut täällä meillä. Pieniä leipomuksia ajattelin harrastaa, mutta lähinnä vaan mietin notta millä helkkarin ajalla?! :D Mutta kait sitä saa aikaiseksi kun oikein tehokkaaksi heittäytyy. Pitänee laatia aikataulu, jotta tulee kaikki tehtyä. Ja vaikka voisin marssia kauppaan ja ostaa kaikki tarjoamiset valmiina, niin ei vaan jotenkin käy laatuun tässä taloudessa. Kerrankin kun saa syömämiehiä vähän enemmän, niin on hyvä sauma toteuttaa itseään ruokaan liittyen.
Menneenä viikonloppuna oli virman pilleet. Olivatkin oikein vallan kivat kemut. Ruoka oli hyvää, seura hauskaa ja ilmapiiri varsin viihtyisä. Loppuiltaa kohden toki asiaan kuuluvat draamanhetket meinasivat latistaa tunnelmaa, mutta onneksi ei ihan pilalle ilta mennyt. Kotiakin ennätin jo kolmen jälkeen ja voi maaaaaailma, miten eilen väsyttikään. Minkäänlaista krapulaa en myönnä poteneeni, mutta sänky oli paras paikka koko päivän ja rankin suoritus oli käydä kaupassa ja tehdä sen reissun jälkeen hampurilaiset ruoaksi. Eli ihan rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.
Huomenna olisi töissä luvassa kehityskeskustelut. Esimies pyysi tutustumaan etukäteen keskustelun rungoksi tehtyyn lomakkeeseen. Tutustuin niihin kohtiin sitten neljän A4:n verran. Eli toisin sanoen kirjoittelin jokaiseen kysymykseen kommenttejani, jotka aion huomenna kertoa keskustelutilaisuudessa ääneen. Saa nähdä riittääkö varattu tunti.
Nyt taitaa olla parasta lähteä tyhjentämään pyykkikone ja sitten tuutimaan. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Ps. Täällä tulee lunta! Jokohan nyt saataisiin talvi tämän ankean syksyn tilalle?
tiistai 1. lokakuuta 2013
Hengissä
Pitääpä nyt viimeinkin päättää tämä radiohiljaisuus.
Mitään selkeää syytä en kyllä osaa kertoa, miksi näinkin pitkä tauko taas postailussa. Ehkä olen syksyn laiskistama. Tai muuten vaan aikaansaamaton, kuten yleensäkin.
Suuren suuria muutoksia elämässä ei ole kyllä tapahtunut tänä mykkyyden aikana. Töissä painettu menemään kuin pieni eläin ja hetkittäin kyllä käy mielessä, että olisiko joku toisenlainen ura valinta sittenkin parempi. Mutta tähän saakka kliseinen sanonta "ei se vaihtamalla parane" on pitänyt kiinni tässä nykyisessä ja pitänee jatkossakin kunnes toisin todistetaan.
Tapasin pitkästä aikaa esimiestäni viime viikolla kasvokkain ja päästiin puhumaan mieltä hiertäneistä asioista. Toki tiesin jo etukäteen, että ei ole pomollakaan sitä kaikkea korjaavaa taikasauvaa, mutta jotenkin kevensi mieltä kun sai sanottua asioista ääneen henkilölle, joka edes teorian tasolla voi muuttaa asioita parempaan.
Mutta toinen juttu nyt ei sitten niin mukava tavallaan olekaan. Tai on toki, mutta ei aivan sitä, mitä olisin sen halunnut olevan. Olen siis ollut samassa firmassa kohta kuusi vuotta. Määräaikaisesta työsuhteesta määräaikaiseen siirtymällä. No, kysyt varmaan kohta, että miten se on mahdollista. Kyllä se vaan on. Pykälät on täyttyneet ja työsuhde jatkunut. Nykyinen sijaisuuteni siis jatkuu ensi keväälle ja tokihan ajattelin, että SITTEN saisin viimein sen toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ilman mitään lisämerkintöjä. Ei sitten näemmä tapahdu. Ensi vuodeksi saisin kaiketi töitä, mutta sen jälkeen taas kaikki auki.
En suoranaisesti lupautunut tuohon, joskaan en myös kieltäytynykään. Viikonlopun aikana mietin asiaa ja vaikka miten pidän työstäni ja työkaverit ovat ihania, niin kaikesta voisi alkaa päätellä, että ikinä minusta ei vakituista tuohon firmaan tehdä. On siis ehkä hyväksyttävä se tosiasia, että joko roikun tuolla niin pitkään kun työnantaja sen sallii näillä "epämääräisillä" sopimuksilla tai sitten käännän kelkkani toiseen suuntaan ja vaihdan alaa.
Nimittäin on minulla kuitenkin olemassa niitä muitakin tulevaisuuden haaveita kun juosta uraohjuksena oravanpyörässä lopun elämääni. Ehkä haluan perheen joku päivä. Ehkä haluan mennä naimisiin pankin kanssa ja ottaa hävyttömän ison lainan unelmakotia varten. Ehkä haluaisin ylipäänsä tehdä suunnitelmia eteenpäin elämässäni enemmän kuin puoli vuotta kerrallaan. Ja todennäköisesti nykyinen työnantaja ei voi olla tässä projektissa mukana siten kuin tahtoisin.
Öh. Menipä taas töistä puhumiseksi. Sen verran kyllä vielä, että olen kaavaillut hakevani kevään hauissa kouluun. En ole ihan vielä päättänyt, että mitä haluaisin opiskella, mutta ajatuksia on. Kunpa vaan saisi aikaiseksi alkaa tutustua ensi vuoden opiskelutarjontaan...
Mennyt viikonloppu olikin hyvin en ole koskaan ennen -henkinen. Perjantai-iltana innostuin leipomaan empanadoja ensimmäistä kertaa elämässäni. Hyviä tuli eikä olleet edes vaikeita! Suosittelen kokeilemaan vaikka tällä ohjeella. Lauantain olin ensimmäistä kertaa ikinä valjakkokoira kisoissa. Ja sunnuntaina tein ensimmäisen kerran kalakeittoa! Ja vielä valkoiseen liemeen eli ts. kermaan. Pitää kehaista, että oli kyllä hyvää. Teen todennäköisesti toistekin kun nyt pääsin jonkinasteisesta kalakeittokammostani eroon. Kenties lapsena syödyt sadat ja taas sadat kalakeitot täyttivät kiintiöni useammaksi vuodeksi...
Tänä iltana taidan loikata taas kuntopyörän selkään. Eilen iltana tuli poljettua 15 kilometriä puoleen tuntiin ja jos tänään vähintään saman matkan rykäisisi. Sen verran on haitarilla taipumusta ottaa itseensä kuntopyöräilystä, että pitää ottaa hieman kevyemmin näin taas innostuksen alussa. Ei ehkä vielä paljon kunto kohoa, mutta kyllä se täytyy myöntää että olo on jotenkin hurjan hyvä tuollaisen pienenkin hien irrotuksen jälkeen. Josko nuo vararenkaatkin joku päivä edes hieman pienenisivät kun tarpeeksi polkee...
Mitään selkeää syytä en kyllä osaa kertoa, miksi näinkin pitkä tauko taas postailussa. Ehkä olen syksyn laiskistama. Tai muuten vaan aikaansaamaton, kuten yleensäkin.
Suuren suuria muutoksia elämässä ei ole kyllä tapahtunut tänä mykkyyden aikana. Töissä painettu menemään kuin pieni eläin ja hetkittäin kyllä käy mielessä, että olisiko joku toisenlainen ura valinta sittenkin parempi. Mutta tähän saakka kliseinen sanonta "ei se vaihtamalla parane" on pitänyt kiinni tässä nykyisessä ja pitänee jatkossakin kunnes toisin todistetaan.
Tapasin pitkästä aikaa esimiestäni viime viikolla kasvokkain ja päästiin puhumaan mieltä hiertäneistä asioista. Toki tiesin jo etukäteen, että ei ole pomollakaan sitä kaikkea korjaavaa taikasauvaa, mutta jotenkin kevensi mieltä kun sai sanottua asioista ääneen henkilölle, joka edes teorian tasolla voi muuttaa asioita parempaan.
Mutta toinen juttu nyt ei sitten niin mukava tavallaan olekaan. Tai on toki, mutta ei aivan sitä, mitä olisin sen halunnut olevan. Olen siis ollut samassa firmassa kohta kuusi vuotta. Määräaikaisesta työsuhteesta määräaikaiseen siirtymällä. No, kysyt varmaan kohta, että miten se on mahdollista. Kyllä se vaan on. Pykälät on täyttyneet ja työsuhde jatkunut. Nykyinen sijaisuuteni siis jatkuu ensi keväälle ja tokihan ajattelin, että SITTEN saisin viimein sen toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ilman mitään lisämerkintöjä. Ei sitten näemmä tapahdu. Ensi vuodeksi saisin kaiketi töitä, mutta sen jälkeen taas kaikki auki.
En suoranaisesti lupautunut tuohon, joskaan en myös kieltäytynykään. Viikonlopun aikana mietin asiaa ja vaikka miten pidän työstäni ja työkaverit ovat ihania, niin kaikesta voisi alkaa päätellä, että ikinä minusta ei vakituista tuohon firmaan tehdä. On siis ehkä hyväksyttävä se tosiasia, että joko roikun tuolla niin pitkään kun työnantaja sen sallii näillä "epämääräisillä" sopimuksilla tai sitten käännän kelkkani toiseen suuntaan ja vaihdan alaa.
Nimittäin on minulla kuitenkin olemassa niitä muitakin tulevaisuuden haaveita kun juosta uraohjuksena oravanpyörässä lopun elämääni. Ehkä haluan perheen joku päivä. Ehkä haluan mennä naimisiin pankin kanssa ja ottaa hävyttömän ison lainan unelmakotia varten. Ehkä haluaisin ylipäänsä tehdä suunnitelmia eteenpäin elämässäni enemmän kuin puoli vuotta kerrallaan. Ja todennäköisesti nykyinen työnantaja ei voi olla tässä projektissa mukana siten kuin tahtoisin.
Öh. Menipä taas töistä puhumiseksi. Sen verran kyllä vielä, että olen kaavaillut hakevani kevään hauissa kouluun. En ole ihan vielä päättänyt, että mitä haluaisin opiskella, mutta ajatuksia on. Kunpa vaan saisi aikaiseksi alkaa tutustua ensi vuoden opiskelutarjontaan...
Mennyt viikonloppu olikin hyvin en ole koskaan ennen -henkinen. Perjantai-iltana innostuin leipomaan empanadoja ensimmäistä kertaa elämässäni. Hyviä tuli eikä olleet edes vaikeita! Suosittelen kokeilemaan vaikka tällä ohjeella. Lauantain olin ensimmäistä kertaa ikinä valjakkokoira kisoissa. Ja sunnuntaina tein ensimmäisen kerran kalakeittoa! Ja vielä valkoiseen liemeen eli ts. kermaan. Pitää kehaista, että oli kyllä hyvää. Teen todennäköisesti toistekin kun nyt pääsin jonkinasteisesta kalakeittokammostani eroon. Kenties lapsena syödyt sadat ja taas sadat kalakeitot täyttivät kiintiöni useammaksi vuodeksi...
Tänä iltana taidan loikata taas kuntopyörän selkään. Eilen iltana tuli poljettua 15 kilometriä puoleen tuntiin ja jos tänään vähintään saman matkan rykäisisi. Sen verran on haitarilla taipumusta ottaa itseensä kuntopyöräilystä, että pitää ottaa hieman kevyemmin näin taas innostuksen alussa. Ei ehkä vielä paljon kunto kohoa, mutta kyllä se täytyy myöntää että olo on jotenkin hurjan hyvä tuollaisen pienenkin hien irrotuksen jälkeen. Josko nuo vararenkaatkin joku päivä edes hieman pienenisivät kun tarpeeksi polkee...
lauantai 31. elokuuta 2013
Huh, hulinaa!
Töissä on pitänyt kiireisenä päällekkäiset projektit ja kotona tuo uusi karvakorva. Ei siis voi oikein väittää joutuvansa keksimällä keksimään tekemistä päiviksi ja illoiksi.
Työkiireet on jossain määrin hyväkin asia: ei ennätä paljon päivän mittaa kelloa vilkuilla ja siitä syystä tuntuu, että aika kuluu aivan kiitolaukkaa. Puhuttakaan, että päivistä ennättää noteeraamaan maanantain ja sitten onkin jo perjantai. En ole vielä pystynyt selvittämään, minne ne tiistai, keskiviikko ja torstai oikein katoavat! Jos joku tietää, kertokoon minullekin.
Hetkittäin töissä kyllä valtaa jonkinasteinen, rehellinen epätoivo. Tuntuu, että asiat vaan kasautuu ja kasautuu ja kasautuu. Mitään ei meinaa saada valmiiksi. Määräaikojen noudattamisesta puhumattakaan! Tiedän jo valmiiksi, että maanantain ja koko ensi viikon työlista on pitkä kuin nälkävuosi. Mutta vedotakseni tuohon ajan pikakelaukseen, en suuremmin valita. Parempi näin. Ja sekin on hyvä, että töitä oikeasti ON. Muuten saattaisi olla hommat vaakalaudalla, kun ajat ovat mitkä ovat.
Ja vaikka epäusko joskus vaivaakin, niin voi sitä onnistumisen riemua, mikä herää kun saa jonkin asian lopulta täysin valmiiksi ilman merkittävämpiä kömmähdyksiä. Silloin tekee mieli melkeinpä vetää lippu salkoon ja tilata torvisoittokunta paikalle.
Uusi koirahankinta on kyllä osoittautunut aikamoiseksi riiviöksi. Kiusaa vanhempia koiria sen minkä ennättää ja meitä ihmiskavereitaan myös aina kun vaan tilaisuus sallii. Ja voi sitä pissi- ja kakkarallia! Yhdet kun siivoat, niin toiset on hyvää vauhtia tulossa... Pitäisi saada Serla sponsoroimaan! Ihmetteleevät kohta kaupassa, että mitä ihmettä tehdään sellaisilla määrillä talouspaperia kun miltei joka kauppareissu pitää ostaa neljä rullaa. Jotkut käyttävät siivoushommissa ihan rehtiä rätti+ämpäri -linjaa, mutta jotenkin tuo talouspaperin tuhlaaminen kera Tolu-suihkeen on mielestäni siistimpi tapa. Onneksi työsuhde-etuna kotiin kannettu, veloitukseton sanomalehti käy pissipaperiksi oikein hyvin. Milloin nyt sattuu pissit siihen osumaan... Ei ihan joka kerta, voin kertoa.
Vietin eilen (ainakin omasta mielestäni) ansaittua ylityövapaapäivää. Otin vaparista ilon irti ja kävin luottoparturin luona ja sen jälkeen ystävän luona kahvilla pitkästä aikaa.
Parturireissu oli jälleen kerran enemmän kuin mieluinen. Kolmen kuukauden takaisesta vierailusta ei ollut jäljellä käytännössä enää kuin muisto. Toista on taas nyt liki 3,5 tunnin aherruksen jälkeen tukka on taas järjettömän ihana! Vaihdoin väriä tummasta huomattavasti vaaleampaan eli nyt pitäisi taas kuuliaisesti jaksaa hoitaa hiuksiaan. Tummat ovat siinä mielessä vähän armeliaammaat ettei pienet hoitolaiminlyönnit näy niin selkeästi kuin vaaleammissa kutreissa. Nämä jos pääseevät oikein huolella kuivamaan latvoista, niin voi pojat että ette usko miten karmean näköistä se on!
Olen toki jossain määrin "siunattu" sillä tosiasialla, että hiukseni kestävät yllättävän hyvin tätä tumma-vaalea -värinvaihtelua. Toisilla kun alkaa sulkasato samantien vaalennuksen jälkeen ja hius itsesäänkin kärsii tosi pahasti. Minun tukkani on siitä hyvä, että vaikka aika rääkin eilen saikin osakseen, niin kiiltää nytkin varsin luonnollisesti eikä tähän lettiin ole mätetty liiemmin edes hoitotuotteita. Perus pesut ja hoitoaineet plus hiusseerumi ja ihan vähän vahaa pitämään pinnan sileänä.
Kahvireissu oli myös varsin kiva lisä vapaapäivään! En ollutkaan käynyt pitkään aikaan kylässä ja ystäväni reilun vuoden ikäinen poika oli tällä vierailuvälillä oppinut jo kävelemään vinhaa kyytiä. Viimeeksi mentiin vielä varovaisesti maata pitkin mönkien. Siitä jannusta kehkeytyy vielä varmasti melko velmu kaveri jahka pikkaisen vielä kasvaa.
Isäntä oli eilen iltana kavereineen viihtellä joten minulla on taas tänään edessä vastuu kaikesta -päivä. Plääh. Milloinhan minä saisin maata sängyn pohjalla kuorsaten ja joku muu hoitaisi kaiken sillä välin? En taida ainakaan henkeä pidätellä odotellessani... Heräsinkin jo aamuseitsemältä ja koirien ulkoilutuksen jälkeen osoitin äärimmäistä reippautta ja tein yhden työjutun! Eikä mennyt kuin 3 tuntia. :D Mutta olin jo kyllä valmistautunut tähän kun kerran eilen pidin vapaata töistä, niin pakko oli tämä hoitaa kuitenkin ennen maanantaita pois että muut pääsevät jatkamaan hommia heti työviikon alusta. Itse nimittäin inhoan sitä, että työhommat seisoo itsestä riippumattomista syistä eli en voi kuvitella, että itse jarruttelisin projektien etenemistä. Etenkin ottamalla vapaapäiviä kiireiseen aikaan! :)
Taidanpa nostaa ahterini viimein tämän aamun osalta tästä koneen ääreltä. Leipaisi vaikka kinkkupiirakan, johon ainekset ovat odotelleet jääkaapissa jo viikon verran. Maistuis varmaan teillekin! :P
Työkiireet on jossain määrin hyväkin asia: ei ennätä paljon päivän mittaa kelloa vilkuilla ja siitä syystä tuntuu, että aika kuluu aivan kiitolaukkaa. Puhuttakaan, että päivistä ennättää noteeraamaan maanantain ja sitten onkin jo perjantai. En ole vielä pystynyt selvittämään, minne ne tiistai, keskiviikko ja torstai oikein katoavat! Jos joku tietää, kertokoon minullekin.
Hetkittäin töissä kyllä valtaa jonkinasteinen, rehellinen epätoivo. Tuntuu, että asiat vaan kasautuu ja kasautuu ja kasautuu. Mitään ei meinaa saada valmiiksi. Määräaikojen noudattamisesta puhumattakaan! Tiedän jo valmiiksi, että maanantain ja koko ensi viikon työlista on pitkä kuin nälkävuosi. Mutta vedotakseni tuohon ajan pikakelaukseen, en suuremmin valita. Parempi näin. Ja sekin on hyvä, että töitä oikeasti ON. Muuten saattaisi olla hommat vaakalaudalla, kun ajat ovat mitkä ovat.
Ja vaikka epäusko joskus vaivaakin, niin voi sitä onnistumisen riemua, mikä herää kun saa jonkin asian lopulta täysin valmiiksi ilman merkittävämpiä kömmähdyksiä. Silloin tekee mieli melkeinpä vetää lippu salkoon ja tilata torvisoittokunta paikalle.
Uusi koirahankinta on kyllä osoittautunut aikamoiseksi riiviöksi. Kiusaa vanhempia koiria sen minkä ennättää ja meitä ihmiskavereitaan myös aina kun vaan tilaisuus sallii. Ja voi sitä pissi- ja kakkarallia! Yhdet kun siivoat, niin toiset on hyvää vauhtia tulossa... Pitäisi saada Serla sponsoroimaan! Ihmetteleevät kohta kaupassa, että mitä ihmettä tehdään sellaisilla määrillä talouspaperia kun miltei joka kauppareissu pitää ostaa neljä rullaa. Jotkut käyttävät siivoushommissa ihan rehtiä rätti+ämpäri -linjaa, mutta jotenkin tuo talouspaperin tuhlaaminen kera Tolu-suihkeen on mielestäni siistimpi tapa. Onneksi työsuhde-etuna kotiin kannettu, veloitukseton sanomalehti käy pissipaperiksi oikein hyvin. Milloin nyt sattuu pissit siihen osumaan... Ei ihan joka kerta, voin kertoa.
Vietin eilen (ainakin omasta mielestäni) ansaittua ylityövapaapäivää. Otin vaparista ilon irti ja kävin luottoparturin luona ja sen jälkeen ystävän luona kahvilla pitkästä aikaa.
Parturireissu oli jälleen kerran enemmän kuin mieluinen. Kolmen kuukauden takaisesta vierailusta ei ollut jäljellä käytännössä enää kuin muisto. Toista on taas nyt liki 3,5 tunnin aherruksen jälkeen tukka on taas järjettömän ihana! Vaihdoin väriä tummasta huomattavasti vaaleampaan eli nyt pitäisi taas kuuliaisesti jaksaa hoitaa hiuksiaan. Tummat ovat siinä mielessä vähän armeliaammaat ettei pienet hoitolaiminlyönnit näy niin selkeästi kuin vaaleammissa kutreissa. Nämä jos pääseevät oikein huolella kuivamaan latvoista, niin voi pojat että ette usko miten karmean näköistä se on!
Olen toki jossain määrin "siunattu" sillä tosiasialla, että hiukseni kestävät yllättävän hyvin tätä tumma-vaalea -värinvaihtelua. Toisilla kun alkaa sulkasato samantien vaalennuksen jälkeen ja hius itsesäänkin kärsii tosi pahasti. Minun tukkani on siitä hyvä, että vaikka aika rääkin eilen saikin osakseen, niin kiiltää nytkin varsin luonnollisesti eikä tähän lettiin ole mätetty liiemmin edes hoitotuotteita. Perus pesut ja hoitoaineet plus hiusseerumi ja ihan vähän vahaa pitämään pinnan sileänä.
Kahvireissu oli myös varsin kiva lisä vapaapäivään! En ollutkaan käynyt pitkään aikaan kylässä ja ystäväni reilun vuoden ikäinen poika oli tällä vierailuvälillä oppinut jo kävelemään vinhaa kyytiä. Viimeeksi mentiin vielä varovaisesti maata pitkin mönkien. Siitä jannusta kehkeytyy vielä varmasti melko velmu kaveri jahka pikkaisen vielä kasvaa.
Isäntä oli eilen iltana kavereineen viihtellä joten minulla on taas tänään edessä vastuu kaikesta -päivä. Plääh. Milloinhan minä saisin maata sängyn pohjalla kuorsaten ja joku muu hoitaisi kaiken sillä välin? En taida ainakaan henkeä pidätellä odotellessani... Heräsinkin jo aamuseitsemältä ja koirien ulkoilutuksen jälkeen osoitin äärimmäistä reippautta ja tein yhden työjutun! Eikä mennyt kuin 3 tuntia. :D Mutta olin jo kyllä valmistautunut tähän kun kerran eilen pidin vapaata töistä, niin pakko oli tämä hoitaa kuitenkin ennen maanantaita pois että muut pääsevät jatkamaan hommia heti työviikon alusta. Itse nimittäin inhoan sitä, että työhommat seisoo itsestä riippumattomista syistä eli en voi kuvitella, että itse jarruttelisin projektien etenemistä. Etenkin ottamalla vapaapäiviä kiireiseen aikaan! :)
Taidanpa nostaa ahterini viimein tämän aamun osalta tästä koneen ääreltä. Leipaisi vaikka kinkkupiirakan, johon ainekset ovat odotelleet jääkaapissa jo viikon verran. Maistuis varmaan teillekin! :P
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Back in business
Ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana. Ja hengissä edelleen. Odotin kyllä ehkä vilkkaampaa viikkoa, mutta kaiketi vielä aika laajasti lomaileva Suomi piti puhelimet ja sähköpostit vielä kohtalaisen hiljaisina. Todennäköisesti tätä "riemua" ei riitä kovin pitkäksi aikaa.
Peruspuurtamista piti viikko sisällään hyvin pitkälti. Muutamat väärinkäsitykset pitivät hetkittäin kiireinä ja erinäisien sekaannuksien selvittelyt. Lomani aikana meillä oli aloittanut töissä myös määräaikaisena uusi ihminen. Olin salaa mielessäni kyllä hieman näreissäni tästä, koska minulle ei ollut vaivauduttu kertomaan tästä mitään etukäteen. Asia on kuitenkin ollut taatusti tiedossa, koska tämä henkilö oli tullut töihin heti minun ensimmäisenä lomapäivänä.
Tapasin eilen tämän ihmisen ensimmäistä kertaa kasvotusten, koska hän työskentelee konsernimme toisessa toimipaikassa eikä fyysisesti ole siis samassa paikassa kanssani. Äärettömän mukava tapaus! Ja melkoisen pätevän oloinen nainen kaiken kaikkiaan. Tuntuu, että paremmin kartalla asioista kuin minä, joka nyt kuitenkin olen ollut samassa työpaikassa jo kuitenkin useamman vuoden! Ja ihan mukava, että ns. työparini ja esimieheni lomaillessa vielä muutaman viikon minulla on kuitenkin henkilö, jonka kanssa toimitaan yhdessä tarpeen mukaan.
Mutta se niistä työasioista. Se on nimittäin kuitenkin viikonloppu ja tarkoitus unohtaa taas työasiat pariksi päiväksi.
Käytiin miehen kanssa äsken mustikkametsässä. Ei tarvitse kuvitella, että isäntä olisi kyykkinyt mustikoiden perässä! Minä keräsin reilu pari litraa ja mies etsi kanttarelleja. Huomenna saadaan siis oikeaa mustikkapiirakkaa sekä paistettuja kanttarelleja. Joskin ehkä eri annoksissa... ;D Mietin siellä kyykkiessäni kädet kyynärpäitä myöten mustikassa, että on se tämäkin... Perjantai-iltana lähtee vapaaehtoisesti hyttysten piinattavaksi hamuamaan marjoja leipomuksia varten. Kyllä pitää ehkä hieman pipi olla. Tai vaihtoehtoisesti van-ha. Päättäkää kumpi pitää paikkansa paremmin.
Kynsilakkakokoelmani laajeni taas tähän arviolta 10 lakkapullon verran. Ai maailma! Jos olisin jaksanut, olisin kuvannut saaliini teille, mutta nyt kävi näin... Innostuin siis tilaamaan Saksasta lakkoja, kun olivat niin hävyttömän edullisia! Tilaus onnistui kaikin puolin hyvin. Kaikki haluamani tuotteet tulivat perille ja niin hyvin pakattuina vielä, että ei ollut pelkoa, että pullot olisivat rikkoontuneet matkalla. Olen jo kyhännyt samaisen firman verkkokauppaan wishlistiä, jonka aion kyllä muuttaa tilaukseksi vielä tuossa syksymmällä. :)
Taitanee sauna alkaa olla lämmin. Mukava päästä saunomaan ja pesemään tämä punkkeja taatusti joka puolella -tunne pois iholtaan. Riemastuttavaa viikonvaihdetta! :)
Peruspuurtamista piti viikko sisällään hyvin pitkälti. Muutamat väärinkäsitykset pitivät hetkittäin kiireinä ja erinäisien sekaannuksien selvittelyt. Lomani aikana meillä oli aloittanut töissä myös määräaikaisena uusi ihminen. Olin salaa mielessäni kyllä hieman näreissäni tästä, koska minulle ei ollut vaivauduttu kertomaan tästä mitään etukäteen. Asia on kuitenkin ollut taatusti tiedossa, koska tämä henkilö oli tullut töihin heti minun ensimmäisenä lomapäivänä.
Tapasin eilen tämän ihmisen ensimmäistä kertaa kasvotusten, koska hän työskentelee konsernimme toisessa toimipaikassa eikä fyysisesti ole siis samassa paikassa kanssani. Äärettömän mukava tapaus! Ja melkoisen pätevän oloinen nainen kaiken kaikkiaan. Tuntuu, että paremmin kartalla asioista kuin minä, joka nyt kuitenkin olen ollut samassa työpaikassa jo kuitenkin useamman vuoden! Ja ihan mukava, että ns. työparini ja esimieheni lomaillessa vielä muutaman viikon minulla on kuitenkin henkilö, jonka kanssa toimitaan yhdessä tarpeen mukaan.
Mutta se niistä työasioista. Se on nimittäin kuitenkin viikonloppu ja tarkoitus unohtaa taas työasiat pariksi päiväksi.
Käytiin miehen kanssa äsken mustikkametsässä. Ei tarvitse kuvitella, että isäntä olisi kyykkinyt mustikoiden perässä! Minä keräsin reilu pari litraa ja mies etsi kanttarelleja. Huomenna saadaan siis oikeaa mustikkapiirakkaa sekä paistettuja kanttarelleja. Joskin ehkä eri annoksissa... ;D Mietin siellä kyykkiessäni kädet kyynärpäitä myöten mustikassa, että on se tämäkin... Perjantai-iltana lähtee vapaaehtoisesti hyttysten piinattavaksi hamuamaan marjoja leipomuksia varten. Kyllä pitää ehkä hieman pipi olla. Tai vaihtoehtoisesti van-ha. Päättäkää kumpi pitää paikkansa paremmin.
Kynsilakkakokoelmani laajeni taas tähän arviolta 10 lakkapullon verran. Ai maailma! Jos olisin jaksanut, olisin kuvannut saaliini teille, mutta nyt kävi näin... Innostuin siis tilaamaan Saksasta lakkoja, kun olivat niin hävyttömän edullisia! Tilaus onnistui kaikin puolin hyvin. Kaikki haluamani tuotteet tulivat perille ja niin hyvin pakattuina vielä, että ei ollut pelkoa, että pullot olisivat rikkoontuneet matkalla. Olen jo kyhännyt samaisen firman verkkokauppaan wishlistiä, jonka aion kyllä muuttaa tilaukseksi vielä tuossa syksymmällä. :)
Taitanee sauna alkaa olla lämmin. Mukava päästä saunomaan ja pesemään tämä punkkeja taatusti joka puolella -tunne pois iholtaan. Riemastuttavaa viikonvaihdetta! :)
torstai 18. huhtikuuta 2013
Otsikoiden keksimisen käsittämätön vaikeus
Tänään on ehkä torstai. Lomalla ollessa sitä helposti kadotta jollakin tavalla käsityksensä ajan kulusta. Kun ei ole kerrankin väliä että mitä milloinkin tekee! Tekemättä mitään en ole kylläkään osannut olla, mutta tekeminen on ollut melkolailla omaehtoista, ja sellaista ettei juurikaan tarvitse kelloon vilkuilla.
Viikonloppuna oltiin tosiaan risteilemässä kaveriporukalla Itämerellä. Olikin kyllä aivan hurjan hyvä irtiotto arjesta! Lauantaina otettiin ilo irti elämästä kuningas alkoholin voimalla ja kävi kyllä sen shottikimaran jälkeen nukkumaan käydessä mielessä, että näinköhän sitä saa itsensä sunnuntaina lähtemään Ruotsiin ollenkaan. Olin KERRANKIN viisas ja join illan mittaa myös vettä eli sunnuntaiaamun olo oli kutakuinkin krapulaton. Maissa siis käytiin pyörimässä ja kylläpä olikin ihana ilma naapurimaassa! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli varmaan liki 10 astetta. Mitään en siltä reissulta ostanut, mutta ei ollut kyllä sen suurempaa tarvettakaan.
Sunnuntai-iltana käytiin syömässä laivan pihviravintolassa ja maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni ankkaa. Olikin niin positiivinen kokemus, että seuraavan kerran kun tavoitan ravintolan, jonka listalla on ankanrintaa, tilaan aivan varmasti! Suosittelen muillekin lihanystäville. Muutoin ei kyllä kovin rehdin ryyppäämisen puolelle livennyt, koska taisi kaikilla olla enempi tai vähempi mielessä seuraavan päivän automatka kotiin. Se se on nimittäin kurjaa jos on järjetön kanuuna! Pelattiin vaan Aliasta (olin molempina iltoina voittavassa joukkueessa vaikka jakoja vaihdettiinkin - saa onnitella) ja otettiin muutamat neuvoantavat sekä piipahdettiin yökerhossa
Toiset kun kantavat laivareissuilta selkä vääränä viinaa ja tupakkaa, niin minäpä koitinkin tyhjentää taxfreen karkkiosaston. On taas mässyä toviksi aikaa. Tai toinhan minäkin kyllä Bacardi mansikkadaiquiri-pullon tuliaisina itselleni. Ehkäpä sen voisi korkata vappuna, mikäli tulee jotain kemuja pidettyä. :)
Tiistai menikin sitten jossain määrin ohi kun nukuin viikonlopun univelkoja pois. Eilen otin vahingon takaisin yhdestä lorvipäivästä ja touhusin kun pieni elukka kaiken päivää. Tuli käytyä ruokakaupassa, imuroitua, kerättyä viimeinkin jouluvalot pois ulkoa, laitettua talvitakit kesäteloille, leivoin nakkijuustosarvia ja mustikkarahkapiirakkaa sekä tietysti pyöräytin päivän ruoan (hirvikäristystä ja perunamuussia). Tänään olisi ohjelmatoimisto suunnittelut mullan vaihdon viherkasveille. Täytynee mennä pihalle pöllyttämään multaa ettei tarvitse tänään imuroida uudelleen...
Tiistaina sattui kyllä aika "karmiva" tilanne kun olin päivän yksin kotona. Katselin iltapäivällä makuuhuoneessa Fame-elokuvaa. Leffan loppupuolella kuulin kun ulko-ovi kävi ja oletin mieheni tulevan etuajassa töistä kotiin. En siis sen suuremmin reagoinut kunnes eteisestä alkoi kuulua vieraskielistä puhetta. Kuulosti venäjälle. Pelästyin aivan järjettömästi ja odotin, että tulija koputtaisi eteisen välioveen. Mitään koputusta ei kuulunut ja puhe jatkui hetken aikaa. Hiippailin hiljaa makuuhuoneesta eteiseen ja kuulostelin, että onko vierailija vielä tuulikaapissa. Mitään ei kuulunut, mutta en kyllä myöskään kuullut, että ulko-ovea olisi painettu kiinni. Olin siis aivan varma, että se ulkomaanelävä oli edelleen eteisessä! Kipitin takaovelle ja ajattelin että käyn katsomassa ennemmin ulkokautta, että onko etuovi kiinni tai pyöriikö pihalla joku. Ketään ei näkynyt, mutta olin edelleen varma, että se tyyppi on siellä eteisessä. Onneksi mies tuli kotiin ja sain itkunsekaisessa paniikissa selitettyä tilanteen. Ketään ei ollut enää eteisessä, mutta ulko-ovi oli pikkuisen raollaan (siksi en kuullut vierailijan lähtöä).
Nyt kun mietin, niin olisi ehkä vaan reippaasti pitänyt mennä kysymään, että millähän asialla tämä henkilö tulee meidän tuulikaappiin koputtamatta. (Tai ainakin kurkkia ikkunasta!) Mutta jotenkin iski niin kauhea paniikki kun tuolla tavalla joku täräyttää omaan kotiin lupia kyselemättä. Ja se jos mikä hämää ettei hän sitten kuitenkaan koputtanut välioveen tai marssinut sisälle asti. Mitään ei myöskään eteisestä ole kadonnut, koska ei siellä kyllä mitään viemisen arvoista edes ole. Tokihan tämä ihminen on voinut olla ihan hyvillä aikein liikkeellä eikä ryöstöaikeissa, mutta jotenkin oli hieman kummallinen tapaus kaikin puolin. Pulputuksen loppumisen jälkeen taloamme vastapäätä olevan hallin pihasta kuului lähtevän joku isompi auto (rekka tai kuorma-auto), mutta en osannut yhdistää näitä silloin, koska oletin hiippailija olevan edelleen meillä, kun ovi ei ollut käynyt uudelleen. Tästä eteenpäin meillä on kyllä päivälläkin ovet visusti lukossa jos olen yksin.
Tässä vielä lopuksi yksi tämänhetkinen suosikkikappaleeni. Onneksi NRJ onkin soittanut tätä paljon! Jotenkin vaan tarttuva kipale :) Enjoy!
Viikonloppuna oltiin tosiaan risteilemässä kaveriporukalla Itämerellä. Olikin kyllä aivan hurjan hyvä irtiotto arjesta! Lauantaina otettiin ilo irti elämästä kuningas alkoholin voimalla ja kävi kyllä sen shottikimaran jälkeen nukkumaan käydessä mielessä, että näinköhän sitä saa itsensä sunnuntaina lähtemään Ruotsiin ollenkaan. Olin KERRANKIN viisas ja join illan mittaa myös vettä eli sunnuntaiaamun olo oli kutakuinkin krapulaton. Maissa siis käytiin pyörimässä ja kylläpä olikin ihana ilma naapurimaassa! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli varmaan liki 10 astetta. Mitään en siltä reissulta ostanut, mutta ei ollut kyllä sen suurempaa tarvettakaan.
Sunnuntai-iltana käytiin syömässä laivan pihviravintolassa ja maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni ankkaa. Olikin niin positiivinen kokemus, että seuraavan kerran kun tavoitan ravintolan, jonka listalla on ankanrintaa, tilaan aivan varmasti! Suosittelen muillekin lihanystäville. Muutoin ei kyllä kovin rehdin ryyppäämisen puolelle livennyt, koska taisi kaikilla olla enempi tai vähempi mielessä seuraavan päivän automatka kotiin. Se se on nimittäin kurjaa jos on järjetön kanuuna! Pelattiin vaan Aliasta (olin molempina iltoina voittavassa joukkueessa vaikka jakoja vaihdettiinkin - saa onnitella) ja otettiin muutamat neuvoantavat sekä piipahdettiin yökerhossa
Toiset kun kantavat laivareissuilta selkä vääränä viinaa ja tupakkaa, niin minäpä koitinkin tyhjentää taxfreen karkkiosaston. On taas mässyä toviksi aikaa. Tai toinhan minäkin kyllä Bacardi mansikkadaiquiri-pullon tuliaisina itselleni. Ehkäpä sen voisi korkata vappuna, mikäli tulee jotain kemuja pidettyä. :)
Tiistai menikin sitten jossain määrin ohi kun nukuin viikonlopun univelkoja pois. Eilen otin vahingon takaisin yhdestä lorvipäivästä ja touhusin kun pieni elukka kaiken päivää. Tuli käytyä ruokakaupassa, imuroitua, kerättyä viimeinkin jouluvalot pois ulkoa, laitettua talvitakit kesäteloille, leivoin nakkijuustosarvia ja mustikkarahkapiirakkaa sekä tietysti pyöräytin päivän ruoan (hirvikäristystä ja perunamuussia). Tänään olisi ohjelmatoimisto suunnittelut mullan vaihdon viherkasveille. Täytynee mennä pihalle pöllyttämään multaa ettei tarvitse tänään imuroida uudelleen...
Tiistaina sattui kyllä aika "karmiva" tilanne kun olin päivän yksin kotona. Katselin iltapäivällä makuuhuoneessa Fame-elokuvaa. Leffan loppupuolella kuulin kun ulko-ovi kävi ja oletin mieheni tulevan etuajassa töistä kotiin. En siis sen suuremmin reagoinut kunnes eteisestä alkoi kuulua vieraskielistä puhetta. Kuulosti venäjälle. Pelästyin aivan järjettömästi ja odotin, että tulija koputtaisi eteisen välioveen. Mitään koputusta ei kuulunut ja puhe jatkui hetken aikaa. Hiippailin hiljaa makuuhuoneesta eteiseen ja kuulostelin, että onko vierailija vielä tuulikaapissa. Mitään ei kuulunut, mutta en kyllä myöskään kuullut, että ulko-ovea olisi painettu kiinni. Olin siis aivan varma, että se ulkomaanelävä oli edelleen eteisessä! Kipitin takaovelle ja ajattelin että käyn katsomassa ennemmin ulkokautta, että onko etuovi kiinni tai pyöriikö pihalla joku. Ketään ei näkynyt, mutta olin edelleen varma, että se tyyppi on siellä eteisessä. Onneksi mies tuli kotiin ja sain itkunsekaisessa paniikissa selitettyä tilanteen. Ketään ei ollut enää eteisessä, mutta ulko-ovi oli pikkuisen raollaan (siksi en kuullut vierailijan lähtöä).
Nyt kun mietin, niin olisi ehkä vaan reippaasti pitänyt mennä kysymään, että millähän asialla tämä henkilö tulee meidän tuulikaappiin koputtamatta. (Tai ainakin kurkkia ikkunasta!) Mutta jotenkin iski niin kauhea paniikki kun tuolla tavalla joku täräyttää omaan kotiin lupia kyselemättä. Ja se jos mikä hämää ettei hän sitten kuitenkaan koputtanut välioveen tai marssinut sisälle asti. Mitään ei myöskään eteisestä ole kadonnut, koska ei siellä kyllä mitään viemisen arvoista edes ole. Tokihan tämä ihminen on voinut olla ihan hyvillä aikein liikkeellä eikä ryöstöaikeissa, mutta jotenkin oli hieman kummallinen tapaus kaikin puolin. Pulputuksen loppumisen jälkeen taloamme vastapäätä olevan hallin pihasta kuului lähtevän joku isompi auto (rekka tai kuorma-auto), mutta en osannut yhdistää näitä silloin, koska oletin hiippailija olevan edelleen meillä, kun ovi ei ollut käynyt uudelleen. Tästä eteenpäin meillä on kyllä päivälläkin ovet visusti lukossa jos olen yksin.
Tässä vielä lopuksi yksi tämänhetkinen suosikkikappaleeni. Onneksi NRJ onkin soittanut tätä paljon! Jotenkin vaan tarttuva kipale :) Enjoy!
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Muista aina liikenteessä...
Ai jösses, että työmatkat on tähän aikaan vuodesta yltiömielenkiintoisia. Pyöräilijöiden määrä alkaa moninkertaistua ja vaaratilanteet kyllä sen myötä myös. Pitäisi olla kyllä vähintään 8 silmäparia seuraamassa risteyksissä joka suuntaan, että ei kukaan konkelisti ennätä surauttaa alle. Ok, pyöräilijät taatusti kiroavat autoilijoita samalla tavalla...
Itsekin olen useamman vuoden liikkunut kotikaupungissani pyörän kanssa ja tiedän kyllä, että aina eivät autoilijat paljon moottorittomilla kaksipyöräisillä liikkujia kunnioita. Mutta itse tuli kyllä oltua välillä vähän liiankin varovainen pyörän kanssa autojen seassa liikkuessaan. Joten auton ratin takana istuessa korpeaa enemmän kuin paljon pyöräilijät, jotka polkee eteen sivuilleen vilkuilematta. Ehkä on vakuutukset kunnossa tai henkiriepu ei ole kovinkaan tärkeä...
Tokipa esimerkiksi tämän päiväinen läheltä piti -tilanne oli 80 prosenttisesti omaa hölmöyttä, mutta silti kiukuttaa! :D Onneksi toki ei kenellekään sattunut mitään ja muut olivat enemmän hereillä. Saa siis huokaista helpotuksesta. Sanopahan vaan siltikin, että tuo kyseinen läheltä piti -paikka on sellainen surmanloukku, että siinä vielä kolisee taatusti jossain vaiheessa. Jos nyt ei toivottavasti omalla kohdalla, niin jonkun muun. Sen verran huolettomasti siinä liikutaan puolin ja toisin. Ja kun ei osaa ihan lukea vastaantulijoiden tai tietä ylittävien saati perässä tulevien ajatuksia, niin tiedä aina kuka suunnittelee mitäkin liikettä.
Lomaan vielä kolme päivää. Ehkäpä tässä nämä viimeiset päivät ennen hengähdystaukoa seisoo vaikka päällään. Ja jos loput kolme päivää ovat yhtä hektisiä kuin tämä päivä, niin ajankulu on kyllä aika kiivastahtista. Kun siihen vielä lisää vapaa-ajanaktiviteetit, niin ei tarvinne ainakaan iltaisin sängyssä pyöriä unta odottelemassa.
Huomenna suunnittelin töiden jälkeen leipovani lomalle läksijäis -kakun pohjan, jonka sitten torstaina illalla täytän jahka ole kotiutunut töiden jälkeen olevasta ay-toimintapalaverista. Perjantaina olisi herättävä hyvissä ajoin ennen töihinlähtöä, jotta ennätän kaakkusen koristelemaan muiden aamurutiinien ohessa. Meillä on siis tapana yleensä ennen lomalle lähtöä viedä työkavereille jotain herkkua. Ja kun satun pitämään leipomisesta yli kaiken, niin onkin äärimmäisen hyvä sauma pöllyttää jauhoja ja vatkailla kermaa kokeileva keittiö -teemalla. Visiot on ainakin kohdillaan, mutta saa nähdä kohtaako teoria ja käytäntö kuinka tarkoin tässä leipomisprojektissa. :D
Jotta tämä päivä olisi liian vähän hermoja kiristävä, niin töistä lähtiessä alkoi juilia yhtä poskihammasta. Nyt vaan toivon kädet ristissä, että olisi joku ohimenevä kipu... A) hammaskipu on perceestä, b) hammaslääkäriin pääsy ei taida olla ihan vaivatonta ja c) ei kiitos yhtään lisää ylimääräistä rahanmenoa. Ja toisena remppana vatsa kipuilee kummasti. Nyt puuttuisikin kunnon ykätauti tästä kohdasta. Toki jos on pakko tulla, niin tulkoon nyt eikä sitten lauantaiaamuna kun pitäisi lähteä huristelemaan kohti Helsinkiä.
Jos siis huitaisisi huiviin yhden särkylääkkeen hampaalle ja yhden maitohappobakteerinapin mahalle ja toivoisi parasta.
Itsekin olen useamman vuoden liikkunut kotikaupungissani pyörän kanssa ja tiedän kyllä, että aina eivät autoilijat paljon moottorittomilla kaksipyöräisillä liikkujia kunnioita. Mutta itse tuli kyllä oltua välillä vähän liiankin varovainen pyörän kanssa autojen seassa liikkuessaan. Joten auton ratin takana istuessa korpeaa enemmän kuin paljon pyöräilijät, jotka polkee eteen sivuilleen vilkuilematta. Ehkä on vakuutukset kunnossa tai henkiriepu ei ole kovinkaan tärkeä...
Tokipa esimerkiksi tämän päiväinen läheltä piti -tilanne oli 80 prosenttisesti omaa hölmöyttä, mutta silti kiukuttaa! :D Onneksi toki ei kenellekään sattunut mitään ja muut olivat enemmän hereillä. Saa siis huokaista helpotuksesta. Sanopahan vaan siltikin, että tuo kyseinen läheltä piti -paikka on sellainen surmanloukku, että siinä vielä kolisee taatusti jossain vaiheessa. Jos nyt ei toivottavasti omalla kohdalla, niin jonkun muun. Sen verran huolettomasti siinä liikutaan puolin ja toisin. Ja kun ei osaa ihan lukea vastaantulijoiden tai tietä ylittävien saati perässä tulevien ajatuksia, niin tiedä aina kuka suunnittelee mitäkin liikettä.
Lomaan vielä kolme päivää. Ehkäpä tässä nämä viimeiset päivät ennen hengähdystaukoa seisoo vaikka päällään. Ja jos loput kolme päivää ovat yhtä hektisiä kuin tämä päivä, niin ajankulu on kyllä aika kiivastahtista. Kun siihen vielä lisää vapaa-ajanaktiviteetit, niin ei tarvinne ainakaan iltaisin sängyssä pyöriä unta odottelemassa.
Huomenna suunnittelin töiden jälkeen leipovani lomalle läksijäis -kakun pohjan, jonka sitten torstaina illalla täytän jahka ole kotiutunut töiden jälkeen olevasta ay-toimintapalaverista. Perjantaina olisi herättävä hyvissä ajoin ennen töihinlähtöä, jotta ennätän kaakkusen koristelemaan muiden aamurutiinien ohessa. Meillä on siis tapana yleensä ennen lomalle lähtöä viedä työkavereille jotain herkkua. Ja kun satun pitämään leipomisesta yli kaiken, niin onkin äärimmäisen hyvä sauma pöllyttää jauhoja ja vatkailla kermaa kokeileva keittiö -teemalla. Visiot on ainakin kohdillaan, mutta saa nähdä kohtaako teoria ja käytäntö kuinka tarkoin tässä leipomisprojektissa. :D
Jotta tämä päivä olisi liian vähän hermoja kiristävä, niin töistä lähtiessä alkoi juilia yhtä poskihammasta. Nyt vaan toivon kädet ristissä, että olisi joku ohimenevä kipu... A) hammaskipu on perceestä, b) hammaslääkäriin pääsy ei taida olla ihan vaivatonta ja c) ei kiitos yhtään lisää ylimääräistä rahanmenoa. Ja toisena remppana vatsa kipuilee kummasti. Nyt puuttuisikin kunnon ykätauti tästä kohdasta. Toki jos on pakko tulla, niin tulkoon nyt eikä sitten lauantaiaamuna kun pitäisi lähteä huristelemaan kohti Helsinkiä.
Jos siis huitaisisi huiviin yhden särkylääkkeen hampaalle ja yhden maitohappobakteerinapin mahalle ja toivoisi parasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)