Sain eilen iltana yhden pienen ystävän lisää. Tällä valloittavalla pikkupojalla on ikää viisi vuotta ja juttuja enemmän kerrottavana kun useammalla ikätoverillaan.
Illan kulku oli likimain tämä: parin "kuka kumma tuo on?" -vilkaisun jälkeen käsiini kannettiin pelikonetta, kaivuria, traktoria, roska-autoa ja erinäisiä muita leluja. Sain olla piirroksen mallina ja piirtää itse. Syliini pakkauduttiin yhdessä tabletin ja Haydayn kanssa. Sekä lukematon määrä lapsen vilpitömyydellä lausuttuja: "Tule minun huoneeseen katsomaan leluja. Tule tänne laittialle minun kanssa leikkimään. Tulethan huomennakin minun kanssa jo leikkimään taas? Etkö sinä lähde saunaan? Minun tulee ikävä Saijaa! Tuleehan Saijakin antamaan iltahalin ja -pusun?". Ja sittenhän luonnollisesti annettiin iltahalit ja -pusut sekä hyvänyöntoivotukset.
Ihana pikkuvesseli.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
torstai 26. helmikuuta 2015
Kappas, kappas...
... se on taas hujahtanu melkonen aika siitä kun viimeeks käyny täällä kirjuuttelee. Ei nyt ole vaan oikein hirveesti ollut kirjottamista kun elämä aika pitkälti "töihin-kotiin-nukkumaan-töihin-..." taivallusta ilman sen suurempia kohokohtia.
Eikä aina oikein jaksa edes napista työasioistakaan ja siitä olisi riittänyt nillittämistä vaikka ihan jokaiselle päivälle. Niin siksi ehkä taas pieni hiljaisuus on ollut hyvästä.
Aloitin tänään jo viikonlopun vieton ja pidän huomenna rästivapaan. Käytän vapaapäivänä piipahtamalla vanhempieni luona sekä heidän naapurissaan asuvan kummityttöni perheen tykönä. Hujahtanut taas aivan liian pitkään ettei ole pikkuprinsessan luona käytyä! Nyt siis hyvä sauma korjata tilanne. Kummityttöni isosisko vietti synttäreitä menneenä viikonloppuna, niin hyvä mennä nyt viemään myöhäiset onnittelut.
Tänään käväisin töiden jälkeen parin kaverin kanssa kahvilla ja samalla juonittiin lahja-asioita yhteisen ystävämme 3-kymppisille. Niistä jo taisinkin edellisessä postauksessa kirjoittaa, joten ei liene tarve syventyä aiheeseen sen suuremmin. Katsotaan raporttia sitten jälkikäteen.
Tämä viikonloppu kun menee viihdepainotteisesti, niin seuraavana viikonloppuna taitaa olla vuorossa sitten vihdoin viimein se vaatekaappien hankintaprojekti. Ai vieläkö ovat muka hankkimatta? No kyllä. Alkaa savu nousta korvista kun katsoo tuota jätesäkkimerta ja puhtaita vaatteita pullollaan olevaa vierashuoneen sänkyä. Odotan varsin innolla, että pääsen viikkaamaan vaatteen viimeinkin kaappeihin. Viikkaamista en kyllä rakasta, mutta ehkä se tunne, että saa kotia entistä enemmän kodiksi, auttaa urakassa.
Eikä aina oikein jaksa edes napista työasioistakaan ja siitä olisi riittänyt nillittämistä vaikka ihan jokaiselle päivälle. Niin siksi ehkä taas pieni hiljaisuus on ollut hyvästä.
Aloitin tänään jo viikonlopun vieton ja pidän huomenna rästivapaan. Käytän vapaapäivänä piipahtamalla vanhempieni luona sekä heidän naapurissaan asuvan kummityttöni perheen tykönä. Hujahtanut taas aivan liian pitkään ettei ole pikkuprinsessan luona käytyä! Nyt siis hyvä sauma korjata tilanne. Kummityttöni isosisko vietti synttäreitä menneenä viikonloppuna, niin hyvä mennä nyt viemään myöhäiset onnittelut.
Tänään käväisin töiden jälkeen parin kaverin kanssa kahvilla ja samalla juonittiin lahja-asioita yhteisen ystävämme 3-kymppisille. Niistä jo taisinkin edellisessä postauksessa kirjoittaa, joten ei liene tarve syventyä aiheeseen sen suuremmin. Katsotaan raporttia sitten jälkikäteen.
Tämä viikonloppu kun menee viihdepainotteisesti, niin seuraavana viikonloppuna taitaa olla vuorossa sitten vihdoin viimein se vaatekaappien hankintaprojekti. Ai vieläkö ovat muka hankkimatta? No kyllä. Alkaa savu nousta korvista kun katsoo tuota jätesäkkimerta ja puhtaita vaatteita pullollaan olevaa vierashuoneen sänkyä. Odotan varsin innolla, että pääsen viikkaamaan vaatteen viimeinkin kaappeihin. Viikkaamista en kyllä rakasta, mutta ehkä se tunne, että saa kotia entistä enemmän kodiksi, auttaa urakassa.
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Sunnuntai-illan hajatelmia
Kylläpäs onkin taas vierähtänyt pitkä tovi edellisestä postauksesta. So sorry.
Asiaa olisi ollut paljonkin, mutta joku aikaansaamattomuus taas vallannut tämän blogin päivittämisen kanssa. Enkä nytkään lupaa tehdä parannus kun todennäköisesti seuraavankin kerran kuulette minusta taas kuukauden kuluttua :) Parempi siis kun ei lupaile turhia.
Remontti valmistui viikko sitten ja voi sitä huojennuksen määrää kun viimeinen listan pätkä saatiin napautettua paikoilleen. (Ok, huomasin seiniä pyyhkiessä, että eteisestä puuttuu katosta yksi lista, mutta eiköhän sekin joku kerta paikalleen vielä saada. Tai sitten ei.) Pari laskua kun vielä maksetaan, niin sitten voi "unohtaa" remontin kokonaan. Ja nyt pääsen sitten siihen itselleni mieluisempaan osaan eli sisustamiseen. Odotan oikein sormet syyhyten, että pääsen jonnekin sisustustavarataivaaseen (lue: Ikeaan) kahmimaan kaikkea ihanaa koristamaan kotiamme. Voi olla, että tätä reissua joudun pienen hetken odottamaan kun remonttibudjetti ylittyi (joskin odotetusti) ja kukkaron nyörit pitää pitää aika tiukilla vähän aikaa. Kevväämmällä, kevväämällä siis.
Viimein siis päässyt ihan oikeasti kotiutumaan ja vaikka tuntuukin lässyttämiseltä, niin tämä tuntuu kyllä ihan oikeasti kodilta. Eikä vähiten siitä syystä, että pintapuolisesti talo on omaan silmään mieluisa, vaan muutenkin. Sitä on ehkä vähän vaikea selittää, mutta viihdyn täällä jostain syystä todella hyvin ja se lienee vain positiivinen juttu.
Työpaikalla alkoivat odotetusti yt-neuvottelut. Tällä kertaa neuvottelut eivät koske sitä osastoa, jolla itse työskentelen, mutta ei tämä silti mitenkään mukavalle tunnu. Joka kerta se päivä kun neuvottelut päättyvät ja päätökset päätyvät käytäntöön, tuntuu varmasti niin lähtijöistä kun jäljelle jäävistäkin liki yhtä kauhealle. Parempi olisi kun koittaisi olla ajattelematta koko asiaa, mutta aiemmillakin kerroilla olen yrittänyt samaa, tuloksetta. Etenkin työmaalla neuvottelut muistuvat mieleen keskustelujen ja muiden kautta, mutta on se epätietoisuus kaiken aikaa läsnä vaikkei siitä jatkuvasti äänen puhuttaisikaan.
Jos jotain ikävää, niin onneksi myös jotain kivaakin: vajaan kuukauden kuluttua on yhden parhaimman ystäväni 3-kymppisjuhlat. Tiedossa on taatusti mukavat kemut ja odotan kyllä innolla että pääsen pitkästä aikaa tuulettumaan. Edellisen kerranhan olen siis jotain alkoholipitoista kurkustani alas kulauttanut marraskuun alussa. Eli jos tässä ei nyt ehdi seuraavien viikkojen aikana korkkia auki narauttamaan, niin täyttyy neljä kuukautta täysin raittiina. Kuulostaa nyt ehkä sille, että tätä pätkää ennen olisi tullut otettua jotenkin merkittävän paljon tai useasti. :D Ihan ei pidä paikkaansa. Saa siis nähdä, että miten sitä käykään kun vaihtaa viihteelle. Toivottavasti ei päädy neuvotteluun valkoisen posliinijumalan kanssa heti alkuvaiheessa iltaa.
Asiaa olisi ollut paljonkin, mutta joku aikaansaamattomuus taas vallannut tämän blogin päivittämisen kanssa. Enkä nytkään lupaa tehdä parannus kun todennäköisesti seuraavankin kerran kuulette minusta taas kuukauden kuluttua :) Parempi siis kun ei lupaile turhia.
Remontti valmistui viikko sitten ja voi sitä huojennuksen määrää kun viimeinen listan pätkä saatiin napautettua paikoilleen. (Ok, huomasin seiniä pyyhkiessä, että eteisestä puuttuu katosta yksi lista, mutta eiköhän sekin joku kerta paikalleen vielä saada. Tai sitten ei.) Pari laskua kun vielä maksetaan, niin sitten voi "unohtaa" remontin kokonaan. Ja nyt pääsen sitten siihen itselleni mieluisempaan osaan eli sisustamiseen. Odotan oikein sormet syyhyten, että pääsen jonnekin sisustustavarataivaaseen (lue: Ikeaan) kahmimaan kaikkea ihanaa koristamaan kotiamme. Voi olla, että tätä reissua joudun pienen hetken odottamaan kun remonttibudjetti ylittyi (joskin odotetusti) ja kukkaron nyörit pitää pitää aika tiukilla vähän aikaa. Kevväämmällä, kevväämällä siis.
Viimein siis päässyt ihan oikeasti kotiutumaan ja vaikka tuntuukin lässyttämiseltä, niin tämä tuntuu kyllä ihan oikeasti kodilta. Eikä vähiten siitä syystä, että pintapuolisesti talo on omaan silmään mieluisa, vaan muutenkin. Sitä on ehkä vähän vaikea selittää, mutta viihdyn täällä jostain syystä todella hyvin ja se lienee vain positiivinen juttu.
Työpaikalla alkoivat odotetusti yt-neuvottelut. Tällä kertaa neuvottelut eivät koske sitä osastoa, jolla itse työskentelen, mutta ei tämä silti mitenkään mukavalle tunnu. Joka kerta se päivä kun neuvottelut päättyvät ja päätökset päätyvät käytäntöön, tuntuu varmasti niin lähtijöistä kun jäljelle jäävistäkin liki yhtä kauhealle. Parempi olisi kun koittaisi olla ajattelematta koko asiaa, mutta aiemmillakin kerroilla olen yrittänyt samaa, tuloksetta. Etenkin työmaalla neuvottelut muistuvat mieleen keskustelujen ja muiden kautta, mutta on se epätietoisuus kaiken aikaa läsnä vaikkei siitä jatkuvasti äänen puhuttaisikaan.
Jos jotain ikävää, niin onneksi myös jotain kivaakin: vajaan kuukauden kuluttua on yhden parhaimman ystäväni 3-kymppisjuhlat. Tiedossa on taatusti mukavat kemut ja odotan kyllä innolla että pääsen pitkästä aikaa tuulettumaan. Edellisen kerranhan olen siis jotain alkoholipitoista kurkustani alas kulauttanut marraskuun alussa. Eli jos tässä ei nyt ehdi seuraavien viikkojen aikana korkkia auki narauttamaan, niin täyttyy neljä kuukautta täysin raittiina. Kuulostaa nyt ehkä sille, että tätä pätkää ennen olisi tullut otettua jotenkin merkittävän paljon tai useasti. :D Ihan ei pidä paikkaansa. Saa siis nähdä, että miten sitä käykään kun vaihtaa viihteelle. Toivottavasti ei päädy neuvotteluun valkoisen posliinijumalan kanssa heti alkuvaiheessa iltaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)