Se tunne kun...

...maanantai lyö päin näköä kaikella, mitä käsiinsä saa.

On ollut kyllä niin kertakaikkisen maanantain makuinen päivä, että ei meinaa uskoakaan.

Töissä kaksi pitkää palaveria oli onnen omiaan sotkemaan päiväohjelman. Ja jotenkin on ihan tilanteeseen sopivaa, että juuri kun on estynyt vastaamaan sähköposteihin ja puheluihin, niin molemmat värkit rallattaa sillä tahdilla, ettei yleensä yhteensä moista yhteydenottotulvaa tule kahdessa päivässä!

Ja sitten kun epätoivoisesti koitat purkaa sitä sumaa, niin lisää pukkaa. Ja kirsikkana tämän monday caken päällä kyllä killuu ne järjettömän tyhmät sähköpostit henkilöiltä, joiden itse pitäisi tietää vastaukset kysymyksiinsä. Siihen kun vielä lisätään näiden samaisten pöljien tapa teettä itselle vähänkin epämieluista jutut minulla...

Eikä veetutusta yhtään vähennä se, että mitään hommia ei saa valmiiksi kun muut eivät pidä ilmeisesti tekemisiäni sen vertaa arvossa, että voisivat lohkaista murusen kallista aikaansa hankkeideni edistämistä varten.

Valona tunnelin päässä onneksi työkaveri, jonka kanssa pidämme kyllä joka käänteessä toistemme puolia. Tänään viimeeksi tuo ihana ihminen oli omassa kehityskeskustelussaan ihmetellyt ääneen, että miksi minua ei vakinaisteta ja potkaista jota kuta vähemmän ammattitaitoista pihalle. Vaikka nuo puheet ei tilannetta muuta, niin kyllä ne lämmittää mieltä kaiken ankeuden keskellä. :)

Toivottavasti parempaa viikon jatkoa kaikille!

Into piukeena

No, otsikko nyt ehkä hieman saattaa liioitella, mutta siellä päin.

Saan aina näitä mitä eriskummallisimpia tsemppipiikkejä ihan vääriin vuorokauden aikoihin. Johtuneeko siitä, että pystyy helposti jättämään homman tekemättä koska "kello on jo niin paljon ja kohta pitää lähteä nukkumaan, jää kesken kuitenkin". Tai sitten olisin erinäisten asioiden niin salliessa yöeläjä. Vaikka nykyisin nukkumaanmenoaikani on klo 22, niin arkisin  kuin viikonloppuisinkin.

Mutta niin. Hetki sitten kuurasin kylpyhuonetta juuriharjalla, sitten tyhjensin jääkaapista kaiken turhan kauan kaapin perällä lymyilleen aineksen roskiin ja lopulta vielä järjestelin kirjahyllyä sekä tein inventaariota kertakäyttöasioista viikonloppua varten.

Meinattiin pitää viikonloppuna pikkujoulut täällä meillä. Pieniä leipomuksia ajattelin harrastaa, mutta lähinnä vaan mietin notta millä helkkarin ajalla?! :D Mutta kait sitä saa aikaiseksi kun oikein tehokkaaksi heittäytyy. Pitänee laatia aikataulu, jotta tulee kaikki tehtyä. Ja vaikka voisin marssia kauppaan ja ostaa kaikki tarjoamiset valmiina, niin ei vaan jotenkin käy laatuun tässä taloudessa. Kerrankin kun saa syömämiehiä vähän enemmän, niin on hyvä sauma toteuttaa itseään ruokaan liittyen.

Menneenä viikonloppuna oli virman pilleet. Olivatkin oikein vallan kivat kemut. Ruoka oli hyvää, seura hauskaa ja ilmapiiri varsin viihtyisä. Loppuiltaa kohden toki asiaan kuuluvat draamanhetket meinasivat latistaa tunnelmaa, mutta onneksi ei ihan pilalle ilta mennyt. Kotiakin ennätin jo kolmen jälkeen ja voi maaaaaailma, miten eilen väsyttikään. Minkäänlaista krapulaa en myönnä poteneeni, mutta sänky oli paras paikka koko päivän ja rankin suoritus oli käydä kaupassa ja tehdä sen reissun jälkeen hampurilaiset ruoaksi. Eli ihan rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Huomenna olisi töissä luvassa kehityskeskustelut. Esimies pyysi tutustumaan etukäteen keskustelun rungoksi tehtyyn lomakkeeseen. Tutustuin niihin kohtiin sitten neljän A4:n verran. Eli toisin sanoen kirjoittelin jokaiseen kysymykseen kommenttejani, jotka aion huomenna kertoa keskustelutilaisuudessa ääneen. Saa nähdä riittääkö varattu tunti.

Nyt taitaa olla parasta lähteä tyhjentämään pyykkikone ja sitten tuutimaan. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Täällä tulee lunta! Jokohan nyt saataisiin talvi tämän ankean syksyn tilalle?