On viiiiiikonloppu eessä taas

Pieni purkitus menneestä reilusta viikosta ja muita hajatelmia.

Meille tuli uusi koira. Hyvin pian 1-vuotias huskyuros Gefi kasvatti lauman koon neljään viikko sitten ja nyt on isännällä valjakko. (Ja minulla yksi rapsuteltava lisää.) Eli se kaikki mussutus loppuu tähän ja nyt vaan harrastetaan.

Enää viikko ja olemme lapsuudenystäväni kanssa teini-iän suosikkiemme keikalla Helsingissä. Backstreet Boys 4-ever!

Ärsyttää tämä tämän talven talvettomuus. En pidä kovista pakkasista enkä kaipaa kahta metriä luntakaan, mutta on se nyt jumalauta kun rapa roiskuu helmikuussa ja talvesta ole jäljellä kun säälittävät lumilämpäreet siellä täällä. Parasta nyt sit talven myös pysyä poissa eikä sitten täräyttää puolta metriä lunta huhtikuussa kun sen kevään pitäisi kaikkien odotuksien mukaan oikeasti tulla.

Aion tänä viikonloppuna tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni nyhtöpossua aka ylikypsää possua aka pulled porkia ja sille kaveriksi BBQ-kastiketta. Katsotaan teenkö toiste. Jälkiruokaherkuksi laskiaispullia.

Töissä on ollut pelottavan "rauhallista". Tekemistä piisaa, mutta ei sitä musertavaa kiirettä ja paniikkia toistaiseksi. Paniikkinappula on kaiketi pompsahtanut pois ala-asennosta ja odottaa, että sitä taas läimäistään. Tapahtunee viimeistään ensi viikolla.

Äiti teki tänään minulle vitamiinitoimituksen ja nyt toivotaan, että noista ihmekapseleista olisi apua tähän väsymykseen, jolla en ainakaan minä keksi suoraa syytä. Muuta kun, että pitäisi ehkä yrittää oikeasti liikkua säännöllisesti. Mutta tämä väsymys ei juurikaan houkuta töiden jälkeen tekemään muuta kun suorittamaan ne ns. pakolliset toimet. Ja se taas sitten ruokkii väsymystä jne... Josko tämä pikkuhiljaa lisääntynyt päivänvalokin tekee tehtävänsä eikä vaan vitamiinipurkkien antimet.

En ole mikään fanaattinen jääkiekkoilufani (enää), mutta tänään puolihuolimattomasti seurattu sirkus Liiga-nousijan ympärillä pisti kyllä ärsyttämään. Sen enempää asiasta tietämättä kärjistetysti kuulostaa oudolta nämä kabinettipäätökset ja kuinka paljon tämän jälkeen joukkueita kiinnostaa panostaa itse urheilusuorituksiin, joilla tähän saakka on nousijat ja putoajat (käsitykseni mukaan) ratkottu. Noh, ehkä joku tietää ja ymmärtää minua paremmin ja hyvä niin.

Nyt saapui pizzataksi. Tänä viikonloppuna possuillaan siis monellakin tapaa. Kivaa viikonvaihdetta!

Jummijammi

Olenpa ollut taas hieman laiska bloggaaja. Hyi minua! Ei ole vaan jotenkin saanut itseään istutettua tähän koneen ääreen työpäivän päätteeksi niin pitkäksi aikaa, että olisi postauksen tynkää saanut rustattua.

Työasioista jaarittelu ei ehkä ole kaikista kiinnostavinta luettavaa, mutta ei ole pakko lukea. Eilen saatiin päätökseen yt-neuvottelut työpaikassani ja vaikka nämä ovat aina ikäviä juttuja ja näistä seuraa myös ikäviä asioita, niin ihan kuin olisin koko henkilöstön huokaisevan yhteen ääneen kun asiat ratkesivat viimein.

Eli se yhdessä kannettu epätietoisuuden taakka muuttui tietoisuudeksi ja ehkä nyt on omalla tavallaan helpompi hengittää. Neuvottelujen tulokset toki näkyvät luonnollisestikin kaikessa, mitä jatkossa tapahtuu mutta siihen muutoksen hakuunhan sitä muun muassa näissä aina pyritäänkin. Ei kait sitä ilman muutostarvetta näitä yt-neuvotteluja käytäisi vähän siellä ja täällä.

Jonkinlainen hetkellinen rauha on saapunut myös omaan olemiseen ja tekemiseen. Väitän tilanteen ja olotilan olevan ohimenevä, mutta parempi tämäkin kuin jatkuva paniikinomainen pakokauhu. Tekemistä on ja tulee olemaan, mutta ehkä ne kaikki on selvitettävissä ja hoidettavissa. Mennään tällä siis siihen saakka kunnes taas seuraava betoniseinä nousee nenäni eteen.

Viime viikonloppuna pidimme tyttöporukalla illanistujaiset. Tarkoitushan oli syödä, juoda ja pitää lystiä aamuun saakka, mutta toisinpa kävi omalla kohdallani. Mieheke oli sitten tokikin sopinut naapurikaupungissa asuvan kaverinsa kanssa, että hän on menossa kyläreissulle juuri tänä samana lauantaina. Täällä syrjäkylillä kolmen koiran kanssa asuvalle moinen asettaa jo hienoista haastetta. Ei toki ylitsepääsemätöntä, mutta sen kaltaista, että on parempi tehdä pieniä muutoksia suunnitelmiin jotta asiat lutviutuvat mukavammin.

Logistiikkaongelmat ja se ettei mieluusti jättäisi koiria keskenään yli puoleksi vuorokaudeksi, minimoivat omat vaihtoehdot suhteellisen napakasti. Olin siis liikkeellä autolla ja aamuun asti juhliminen jäi haaveeksi. Toki ilman viinaakin voi olla hauskaa, ja niin kyllä olikin! Mutta aamuun saakka en nykyisin enää jaksa valvoa missään olotilassa eli lopulta kaiketi ihan win-win-situation.

Ilta oli mitä hulvattomin ja aamulla ei ollut krapulaa eikä myöskään pankkitili ammottanut tyhjyyttään. Näemmä sitä on alkanut tulla todenteolla vanhaksi kun se pään täyteen vetäminen ei ole ainoa tapa viettää viikonloppua. Vanha ja väsynyt. That's me.

Ja jotta tämä hengentuotteeni olisi mahdollisimman poukkoilevaa ja epäloogista, niin toteanpa tähän loppuun vielä, että tänään on ollut hyvä päivä olla suomalainen. Olympiakulta ja -hopea sekä Venäjän kurmuuttaminen kiekkokaukalossa. Ei ollenkaan pöllömpää. Perjantaina tarvinnee nitroja rekkalastin, että kykenee katsomaan Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelun.

Niin ja vielä se, että jos haluatte ilahduttaa itseänne tai lähipiiriänne suussasulavalla herkulla, suosittelen lämpimästi leipomaan Daimsuklaamuffinsseja. Työkaverin ryökäle oli näitä tehnyt ja kuumotteli toki aikaansaannoksiaan Facebookissa. Aivopestynä ostin sitten eilen tarvikkeet ja pyöräytin muffinssit minäkin. Miltei suoraan uunista otettuina nämä ovat jotain sellaista herkkua, että melkein mummonsa myisi, jotta edes yhden suupalan näistä saisi maistaa... Eivätkä kyllä jääkaappikylminäkään pahoin saa voimaan - ellei syö liian montaa leivosta.

Meillä asuu pullahiiriä...

Muitakin siis kuin minä.

Unohdin jälleen joutessani "herkkuja" pöydälle töihin lähtiessäni ja mies olikin saanut kotiin tullessaan kerätä tähteitä lattialta. Ilmeisesti oli ollut kissoilla liian kova urakka syödä sekä pasteija että korillinen pitaleipiä. Pasteijasta oli jäänyt pöydälle vaan vähän muruja ja kuolaa, pitaleipiä oli harnittu vain vähän laidoilta ja todettu kaiketi liian mauttomaksi. Eivät ehkä hoksanneet, että jääkaapissa olisi ollut kanaa ja jauhelihaa täytteeksi...

Olisi kyllä ihan mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa seuraamassa näitä kissaeläinten puuhia silloin kun ei itse ole kotona. Luulin, että ne vain nukkuvat kaiket päivät mutta näemmä myös herkkujen varastelu pöydältä muovipussista kuuluu päivän aktiviteetteihin.

Itseään saa toki syyttää. Etenkin kun ei ole ihan ensimmäinen kerta. Aiemmin on kelvannut myös pullat, kauraleipä (siihen oli muistaakseen kairattu kunnon reikä keskelle leipää), joulutorttu ja viime viikolla oli ajeltu pitkin pöytiä keksipaketin kanssa. Paketin pohjalle oli jostain mystisestä syystä jäänyt yksi keksi, mutta joko ei ollut aiheuttanut ylitsepääsemätöntä himoa kissoissa tai eivät olleet saaneet kaivettua jämää paketista, niin syömättä oli jäänyt.

Miksi nämä kaikki sitten lojuvat pöydillä? Tnoh, tämä tämän kaltainen varastelu on hyvin tuore ilmiö. Tai aiemmin ovat olleet siistimpiä varkaita eivätkä ole jättäneet todistusaineistoa jälkeensä. Ja en vaan kerta kaikkia tule aina ajatelleeksi, että vaikka kuivakka pitäleipä saattaisi houkuttaa kissaa ottamaan maistiaiset mahdollisimman monesta yksilöstä.

Pidämmekö kissoja nälässä? No ei sitäkään. Purkillinen murkinaa ja raksut tarjoillaan kissoille joka päivä. Eikä ole muuten puhettakaan että jättäisi tarjoilematta... Kurre kyllä pitää huolen, että hänen ylhäisyytensä alati kurniva vatsalaukku muistetaan. Pitäisi olla kuuro ja todennäköisesti myös sokea sekä tuntoaistinsa menettänyt, jos ei tulisi kissoja ruokkineeksi päivittäin.

Kenties alan pikkuhiljaa oppia laittamaan kaiken mahdollisen ja jossain määrin myös mahdottoman syötäväksi kelpaavan aineksen kissojen ulottumattomiin. Vaikkakin odotan innolla sitä päivää kun keittiön lattialla odottaa työpäivän jälkeen puoliksi syöty appelsiini eikä kuorenpaloja näy missään...

Nakkisoppoo ja sohvoo

Kun herää aamulla varttia vaille viisi, ei kannata edessä olevalta päivältä ihan hirvittävän paljon odottaa. Jos olisi ollut fiksu (mikä olisikin ollut allekirjoittaneen perusolemus huomioon ottaen ihme), olisi ollut syytä vetää vaan peitto korviin ja toivoa, että tiistai tulee mitä pikimmin.

Kuoleman väsymys, muutenkin alavireinen viikon aloitus ja kaikki maailman vaikeudet ja hankaluudet töissä. Siinä sitä onkin ohjelmaa yhdelle päivälle. Etenkin kun kyseessä on vielä maanantaipäivä.

Talviautoilu, tolkuttoman urpot ihmiset ja tämä nykyisin olematon paineensietokyky. Nämä kaikki yhdessä ja erikseen kyllä saavat hetkittäin raivokohtausten partaalle. Ja useimmiten myös partaan yli. Toistaiseksi olen onneksi työmaalla saanut pidettyä suurimmat tunteenpurkaukset pienemmän piirin tiedossa, mutta pahoin pelkään että vielä tulee se päivä, kun suusta karkaa sopimattomalla hetkelle sellainen sammakko, että voipi olla välit tietyn joukko-osaston kanssa tovin katkolla.

Minun pirtaani ei vaan käy millään survonnalla se, että töihin tullaan lähinnä vaan viihtymään. Ok, onhan se toki positiivinen lisä, mikäli töissä on jopa mukavaa. Mutta jos siihen omaan viihtymiseen pääsee sillä, että oma töissä sluibailu pakottaa muut tekemään hommia kahta kauheammin, niin en paljon hattua nostelisi. Enkä kyllä ääneen kehtaisi uskotella muille, että on niin rankkaa kun joutuu koko ajan uutta opettelemaan ja kaikkensa antamaan, että töistään ylipäänsä selviää. Ja silti on aikaa kulkea peräkanaa pitkin toimistoa ja käydä juoruamassa mitä kukakin sanoi ja teki.

Laiska töillään luettelee, mutta tänään kuukausiraporttia varten asioita kootessa kävi kyllä mielessä, että "olenko ihan oikeasti tehnyt tämän kaiken yhdessä kuukaudessa?!". On toki hirvittävän hyvä, että töitä on enemmän kun laki sallii, mutta onhan se vähän haitarista kun näitä vapaamatkustajia saa roikottaa matkassa sillä kustannuksella, että itse on hetkittäin täysin ylityöllistetty.

No joo. Kenties nämä työurputukset kiinnostavat teitä yhtä vähän kun kilo pikkukiviä, mutta kenties tämä on itselle jotenkin terapeuttista kun voi koota ajatuksiaan edes johonkin kanavaan.

Nyt sitä nakkisoppoo ja sitten on kyllä ehkä otettava huilausasento sohvalla. Suunniteltu lenkki taitanee jäädä väliin. Josko ennen saunaa vähän kuntopyöräilyä sen lenkin korvikkeeksi.