Parasta tässä viikossa oli, että se alkaa arkien osalta olla ohi. En olisi ehkä kestänyt enää päivääkään romahtamatta.
Pidin tänään etätyöpäivän ja ihanaiset karvatassumme kun herättivät jo ennen kuutta ja olin silloin yllättävän virkeä, niin käytin tilaisuuden hyödyksi ja aloitin työpäivän jo puoli seitsemältä. Melko mukavasti sainkin suunnittelemani asiat tehtyä päivän aikana ja pystyin hyvällä omalla tunnolla lasettelemaan viikonlopun viettoon jo kahdelta.
Viikonlopulle ei ollut suunnitelmia kunnes kaveri laitteli viestiä, että josko lähtisin hänen kanssaan huomenna vaikka syömään jonnekin. No, ei tarvinnut kahdesti houkutella! Voisin samalla käväistä vähän pyörähtämässä kaupoilla... Tarvitsisin jonkinlaisia kakunkoristelumuotteja. Eli siis sellaisia vähän kuin piparimuotteja, joilla voi leikata kuvioita sokerimassasta. Ai, miksei piparimuotit käy? No, käy toki nekin jos niissä on kuviovaihtoehtoina muutakin kun tähtiä, sydämiä...
Lisäksi tarvitsen ehdottomasti pitkähihnaisen olkalaukun! Löysin The Yksilön Helsingistä Gina Tricotilta, mutta perustollikkana en sitä ostanut koska luotin että "saahan tuon kotikulmiltakin". Vaan eipä saanut! Pitää nyt siis käydä vielä pari laukkukauppaa toiveikkaana koluamassa, koska ihmetyksekseni nettikaupoistakaan ei ole itseä miellyttävää mallia löytynyt vaikka aika monta olen käynyt läpi selaamassa.
Nettikaupoissa tuli tänään vähän pyörittyä ja niin sitä on tulossa paketti sekä Ellokselta että Halensilta. Pikkuveli kirjoittaa tänä keväänä (toivottavasti) ylioppilaaksi ja onhan sitä nyt hyvänen aika mekko hankittava juhliin! Molemmissa paketeissa on siis yksi kolttu plus toki aika paljon "kaikkea muutakin"... Ellokselta himottelin toistakin mekkoa, mutta siinä olisi ollut toimitus 25.5. eli jos olisin sen varaan laskenut, niin tuurillani olisi käynyt juuri niin että vaate olisi ollut mitä epäsopivin joka lähtöön. Eli valitsin sitten toisen vaihtoehdon ja varalta vielä Halensilta tulee vähän toisenlainen tarjokas.
En kyllä edes muista, että milloin olisin viimeeksi vaatteita tilannut, saati ostanut! Eli ehkä tämä pieni lapasista lähtenyt shoppailutuokio sallittakoon. Ja väitän, että noita mekkoja lukuun ottamatta kaikki muut hankinnat ovat sellaisia, joita tosiaan käyttää. Mukavia arkivaatteita töihin ja kesää silmällä pitäen myös vähän uutta valikoimaa lämpeneviin päiviin.
Sain tuossa hetki sitten pitkään vuoroaan odottaneen projektin suoritettua. Vaatekaapit on nyt siivottu! Paitsi henkarivaatekaappi sekä alusvaate- ja sukkalaatikko jäi toiseen kertaan. Ok, olisi ehkä pitänyt tyhjentää hyllyjä vähän ronskimmalla kädellä, mutta sain sentään yhden ison muovikassillisen vaatteita syrjään. Ehkä tuo tämän päivän shoppailu inspiroi tekemään tilaa uusille vaatteille edes vähän :) Pitäisi kyllä ehdottomasti laittaa joku muu siivoamaan vaatekaapit (kiitos S, vinkistä!), mutta todennäköisesti minulle ei jäisi kun päällä olevat vaatteet jäljelle.
Isäntä lähti juuri pizzan hakuun. Meillä on siis taas pizzaperjantai. Ja sunnuntaiksi olisi tarkoitus tehdä jälleen nyhtöpossua. Onnistui sen verran hyvin viime kerralla, että uskaltaudun tekemään uudelleenkin. Joskin, ehkä vähän hullua että vääntää tuota itse kun kaupasta saisi valmista tavaraa varsin vaivatta. Mutta omatekoinen on omatekoinen. Ja jotenkin suhtaudun aina pienellä varauksella näihin valmistuotteisiin... Mitä kaikkea niihin on lisätty ja ennenkaikkea, että MISTÄ se on tehty oikeasti.
Koitan seuraavaksi aivopestä miehekkeen minulle elokuvaseuraksi kotisohvalle. Leijonasydän odottaisi play-napin painamista.
Muksakkaa viikonloppua. :)
perjantai 28. maaliskuuta 2014
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Aikainen lintu
Tiukkaan tarttuneet unirytmit ja aamukoirat pitävät huolen siitä, että viikonloppuihin ei nykyisin kuulu sitä nk. pitkään nukkumista. Tänä aamuna silmät aukesivat jo tasan kello kuusi. Eli jos nyt oikein tarkkoja ollaan, niin aiemmin kuin arkiaamuina.
Sitkeästi koitin jatkaa unia, mutta ulkotarhassa turhan äänekkästi temuavat nelijalkaiset ystävät eivät oikein suosineet tätä yritystä. Puoli kahdeksalta siis jouduin luovuttamaan ja kampeamaan ylös sängystä. No, mutta nyt kun kello on vasta vähän vaille kymmenen, niin olen jo pessyt muutaman koneellisen pyykkiä, imuroinut, siivonnut kissojen hiekkalaatikon sekä tehnyt pasteijatäytteen odottamaan leipomista.
Mitenkään suoranaisen hukkaan ei siis mennyt tämän aikainen jalkeille nousu. Mutta kostautuu kyllä illalla todella varmasti. Ei siis puhettakaan, että jaksaisi katsoa klo 22 jälkeen telkkarista jotain. Eilenkin iltana koitin reippaasti katsoa Nelosen leffaa, mutta ensimmäisen mainoskatkon aikaan oli jo pakko pistää pää tyynyyn.
Tätäkö se vanhuus sitten teettää? Käy nukkumaan iltayhdeksältä ja herää kuudelta päivä kun päivä.
Sitkeästi koitin jatkaa unia, mutta ulkotarhassa turhan äänekkästi temuavat nelijalkaiset ystävät eivät oikein suosineet tätä yritystä. Puoli kahdeksalta siis jouduin luovuttamaan ja kampeamaan ylös sängystä. No, mutta nyt kun kello on vasta vähän vaille kymmenen, niin olen jo pessyt muutaman koneellisen pyykkiä, imuroinut, siivonnut kissojen hiekkalaatikon sekä tehnyt pasteijatäytteen odottamaan leipomista.
Mitenkään suoranaisen hukkaan ei siis mennyt tämän aikainen jalkeille nousu. Mutta kostautuu kyllä illalla todella varmasti. Ei siis puhettakaan, että jaksaisi katsoa klo 22 jälkeen telkkarista jotain. Eilenkin iltana koitin reippaasti katsoa Nelosen leffaa, mutta ensimmäisen mainoskatkon aikaan oli jo pakko pistää pää tyynyyn.
Tätäkö se vanhuus sitten teettää? Käy nukkumaan iltayhdeksältä ja herää kuudelta päivä kun päivä.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Niitä päiviä kun...
...voisi helposti nylkeä paljain käsin muutaman riivinraudan ja tehdä sen vielä varsin suurta mielihyvää tuntien.
Ai jumalan pyssyt ja puukuulat, että joskus toivoisi olevansa piirun verran rohkeampi ja kykenisi sanomaan päin pläsiä kaiken, mitä oikeasti ajattelee. Tänään oli jälleen juuri sellainen päivä, kun olisi suotavaa omata kyseinen piirre! Voisikohan hakeutua johonkin "näin puhut suusi puhtaaksi" -kurssille?
En edes viitsi saati jaksa avautua aiheesta juurikaan tätä enempää. Alkaa verenpaineet kohoamaan jo silkasta ajatuksesta.
Onneksi meiltä töistä löytyy muutama sellainen ihminen, joiden kanssa yhteistyö sujuu joka kerta yhtä kitkatta ja mutkatta. Ei tarvitse olla aina edes samaa mieltä, ja silti saadaan aikaan sujuvasti (ainakin useimmiten) kaikkia tyydyttävä kompromissiratkaisu. Eikä tarvitse kenenkään siitä mieltään pahoittaa. Ehkäpä näissä ihmisissä piilee se salaisuus, millä sitä jaksaa nämä hankalimmatkin päivät jotenkin sitkutella työvuoron loppuun saakka.
Mutta sitten vähän toisiin aiheisiin...
Käytiin tosiaan reilu viikko sitten katsomassa iki-ihanat Backstreet Boysit Helsingissä. Kyllä kannatti lähteä! Soittivat käytännössä kaikki hiteiksi luokiteltavat kappaleensa ja hieman oli itselläkin ääni käheänä kun Hartwall Arenalta poistuttiin. Niin sitä vaan vanhakin innostuu... :D Käytiin vielä tarkistamassa keikan jatkotkin siellä Tigerissa ja oli aika likellä ettei kaveri saanut ympäripuhuttua minua VIP-jatkoille! Onneksi sain pidettyä pääni ja hyvä niin, koska olisi mennyt 50 euron pääsylippu melkolailla kankkulan kaivoon. Jälkikäteen kuvista päätellen oli ollut siellä jatkoilla niin paljon porukkaa kun vaan tila antaa myöten eli oltaisiin nähty ehkä Bäkkäreiden päälaet vilaukselta.
Muutenkin Helsingin reissu oli varsin onnistunut. Lauantaina hieman shoppailtiin ja käytiin illalla syömässä Iguanassa. Sitten tuhottiin vielä majapaikan emännän kanssa pullo punaviiniä lauantai-illan kunniaksi. Sunnuntaina ei sitten oikein muuta ennätettykään kun istua aamiaispöydässä yli kaksi tuntia juoruten, pakata tavarat ja kiitää pikapikaa bussille ja kotimatkalle. Viimeistään elokuussa uudelleen kun menemme kaverin kanssa katsomaan Cheekkiä Olympiastadionille.
Menneenä lauantaina taas kävimme katsomassa Jenni Vartiaisen keikan paikallisessa baarissa. Keikka oli alunperin suunniteltu pidettävän kauppakeskuksessa, mutta teknisistä syistä (tai näin on annettu ymmärtää) keikka siirtyikin baarin puolelle. Showssa itsessään ei ollut vikaa, mutta on nämä baarikeikat vaan niin...no...baarikeikkoja. Vielä niistä muutama vuosi sitten sai ehkä enemmän irti kun oli hankkinut itsensä siihen kuntoon, missä nytkin tuolla keikalla ihmisistä valtaosa vaikutti olevan. Mutta nykyisin se tungos, huono ilma ja känniääliöt pistävät pinnan kiristymään vaikka olihan sitä itsekin ennättänyt pari "rohkaisua" ottaa. En näemmä kuitenkaan riittävästi...
Ja koitimme olla ovelia ja vaihtaa kapakkaa samantien kun keikka loppui. Virhe! Ensin jonotettiin takkeja narikasta, sitten jonotettiin seuraavaan baariin sisälle, jossa toki piti jonottaa lipunmyyntiin, baaritiskille, vessaan ja vielä pois lähtiessäkin narikassa. Eikä se lysti siihen loppunut: mättöhimon yllätettyä jonotin grillillä ja sieltä selvittyäni oli vuorossa taksijono. Kotiin sentään pääsin jonottamatta.
Kyllä sitä näiden ahdistusviikonloppujen jälkeen osaa taas arvostaa koti-iltoja entistä enemmän. Ehkä se häly ja melu on jo niin nähty. Seuraavan kerran kyllä lähtee vasta varsin perustellusta syystä liikenteeseen. Tänäänkään en kyllä ole vielä ihan vakuuttunut, että löytyykö niin perusteltua syytä seuraavan vuoden aikana.
Ai jumalan pyssyt ja puukuulat, että joskus toivoisi olevansa piirun verran rohkeampi ja kykenisi sanomaan päin pläsiä kaiken, mitä oikeasti ajattelee. Tänään oli jälleen juuri sellainen päivä, kun olisi suotavaa omata kyseinen piirre! Voisikohan hakeutua johonkin "näin puhut suusi puhtaaksi" -kurssille?
En edes viitsi saati jaksa avautua aiheesta juurikaan tätä enempää. Alkaa verenpaineet kohoamaan jo silkasta ajatuksesta.
Onneksi meiltä töistä löytyy muutama sellainen ihminen, joiden kanssa yhteistyö sujuu joka kerta yhtä kitkatta ja mutkatta. Ei tarvitse olla aina edes samaa mieltä, ja silti saadaan aikaan sujuvasti (ainakin useimmiten) kaikkia tyydyttävä kompromissiratkaisu. Eikä tarvitse kenenkään siitä mieltään pahoittaa. Ehkäpä näissä ihmisissä piilee se salaisuus, millä sitä jaksaa nämä hankalimmatkin päivät jotenkin sitkutella työvuoron loppuun saakka.
Mutta sitten vähän toisiin aiheisiin...
Käytiin tosiaan reilu viikko sitten katsomassa iki-ihanat Backstreet Boysit Helsingissä. Kyllä kannatti lähteä! Soittivat käytännössä kaikki hiteiksi luokiteltavat kappaleensa ja hieman oli itselläkin ääni käheänä kun Hartwall Arenalta poistuttiin. Niin sitä vaan vanhakin innostuu... :D Käytiin vielä tarkistamassa keikan jatkotkin siellä Tigerissa ja oli aika likellä ettei kaveri saanut ympäripuhuttua minua VIP-jatkoille! Onneksi sain pidettyä pääni ja hyvä niin, koska olisi mennyt 50 euron pääsylippu melkolailla kankkulan kaivoon. Jälkikäteen kuvista päätellen oli ollut siellä jatkoilla niin paljon porukkaa kun vaan tila antaa myöten eli oltaisiin nähty ehkä Bäkkäreiden päälaet vilaukselta.
Muutenkin Helsingin reissu oli varsin onnistunut. Lauantaina hieman shoppailtiin ja käytiin illalla syömässä Iguanassa. Sitten tuhottiin vielä majapaikan emännän kanssa pullo punaviiniä lauantai-illan kunniaksi. Sunnuntaina ei sitten oikein muuta ennätettykään kun istua aamiaispöydässä yli kaksi tuntia juoruten, pakata tavarat ja kiitää pikapikaa bussille ja kotimatkalle. Viimeistään elokuussa uudelleen kun menemme kaverin kanssa katsomaan Cheekkiä Olympiastadionille.
Menneenä lauantaina taas kävimme katsomassa Jenni Vartiaisen keikan paikallisessa baarissa. Keikka oli alunperin suunniteltu pidettävän kauppakeskuksessa, mutta teknisistä syistä (tai näin on annettu ymmärtää) keikka siirtyikin baarin puolelle. Showssa itsessään ei ollut vikaa, mutta on nämä baarikeikat vaan niin...no...baarikeikkoja. Vielä niistä muutama vuosi sitten sai ehkä enemmän irti kun oli hankkinut itsensä siihen kuntoon, missä nytkin tuolla keikalla ihmisistä valtaosa vaikutti olevan. Mutta nykyisin se tungos, huono ilma ja känniääliöt pistävät pinnan kiristymään vaikka olihan sitä itsekin ennättänyt pari "rohkaisua" ottaa. En näemmä kuitenkaan riittävästi...
Ja koitimme olla ovelia ja vaihtaa kapakkaa samantien kun keikka loppui. Virhe! Ensin jonotettiin takkeja narikasta, sitten jonotettiin seuraavaan baariin sisälle, jossa toki piti jonottaa lipunmyyntiin, baaritiskille, vessaan ja vielä pois lähtiessäkin narikassa. Eikä se lysti siihen loppunut: mättöhimon yllätettyä jonotin grillillä ja sieltä selvittyäni oli vuorossa taksijono. Kotiin sentään pääsin jonottamatta.
Kyllä sitä näiden ahdistusviikonloppujen jälkeen osaa taas arvostaa koti-iltoja entistä enemmän. Ehkä se häly ja melu on jo niin nähty. Seuraavan kerran kyllä lähtee vasta varsin perustellusta syystä liikenteeseen. Tänäänkään en kyllä ole vielä ihan vakuuttunut, että löytyykö niin perusteltua syytä seuraavan vuoden aikana.
torstai 6. maaliskuuta 2014
Kun lähden stadiin...
Työviikko otti ja päättyi jo tänään. Eikä suuremmin harmita. Huomenna pidän kertyneitä ylityövapaita pois ja otamme lapsuuden ystäväni kanssa tosiaankin suunnan kohti pääkaupunkia koko viikonlopuksi. Siinä sitä onkin sitten ihmettä kerrakseen puolin ja toisin kun mualaiset lähtee hummaamaan isolle kirkolle.
Huomen iltana menemme katsomaan Backstreet Boyseja HartwallAreenalle ja sen jälkeen vielä jatkobileisiin Tigeriin. Jälkimmäinen aiheutti kyllä jonkinlaisen "ei saatana" -alkureaktion, mutta kait sitä sielläkin käydä voi kun kerran lähtenyt on! Ehkä sitä sieltäkin pois pääsee, jos ei viihdy.
Lauantaina suunnittelimme pientä shoppailukierrosta ja senkin takia toivon aika syvästi, että ihan aamuun saakka ei meidän jatkoreissu venähdä. Muuten voi tulla aika lyhyt shoppailureissu. Siitähän toki lompakko kiittäisi... Ja lauantai-ilta on tarkoitus viettää syömällä jossain mukava ravintelissa majapaikkamme emännän kanssa.
Ei kyllä pieni irtiotto arjesta tähän väliin tee laisinkaan pahaa! Päinvastoin. Odotan jo oikein into piukeana, että päästään lähtemään. Ainoastaan tämä pakkausprojekti on aina yhtä mielenkiintoinen. Nytkin olin pakkaavinani vain "ne tarpeellisimmat" ja silti laukun saumat likimain soivat kun koitin vetää vetoketjua kiinni. Suuremman laukun ottaminen ei ratkaise ongelmaa, koska kyllä minä senkin saan tuupattua täyteen tavaraa.
Eilen tuli käytyä ehkä yhdellä eriskummallisimmista kampaajareissuista. Olin jo aikaa sitten varannut ajan luottoparturilleni juuri eiliselle, jotta ennätän uusituttaa hiuskuontalon ennen tätä Helsinkin reissua. No, parturini soitti tiistaina ja minä olin ihan sydän kylmänä, että on sattunut jotain ja hän peruu aikana. Niin, itsekäs minäni ajatteli heti itseään ja omaa lettiään. Soiton syy oli kuitenkin se, että kaupunginosassa, jossa kampaamo sijaitsee, oli sattunut putkirikko eikä liikkeeseen tullut siis laisinkaan vettä eilen. Kampaajani sai ratkaisua osaltani tämän ongelman sillä, että kiikutti minut värien huuhteluun toiseen kampaamoon, joka luonnollisesti sijaitsi likimain kaupungin keskustassa. Siinä sitä sitten viipotin menemään suojaviitta hulmuten, folioita hiuksissa hiusten pesulle. :D Onneksi saatiin auto suht lähelle varakampaamoa, mutta kyllä siinä silti ennätti saada muutaman "hieman" kummeksuvan katseen osakseen. Mutta mitäpä sitä niistä. Hiuksista tuli jälleen aivan mielettömän kivat ja olivat kaiken "vaivan" arvoiset.
Ja oli aika mielenkiintoinen ilmiö huomattavissa eilen kampaamossa istuessani: olin tooooodella kaivattu ja kysytty ihminen työmaalla. Jos olisin istua tapittanut normaaliin tapaani töissä, niin olisin varmasti saanut olla näiltäkin yhteydenotoilta ihan rauhassa. Vaan kun en ollut, niin sähköpostia tuli solkenaan ja puhelin rallatti useamman kerran. Ja tätä työaikaan omien asioiden hoitamista kun tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa, niin voi huokaus. No, onneksi eivät olleet ihan kaikista akuuteimpia kontakteja ja ennätin selvitellä asiat illalla ja loput tänään.
No niin. Joskos sitä söisi jotakin ja sitten vielä pyörittelisi noita pakkailuitaan. Kynnetkin ajattelin lakata vielä jossain välissä... Hilirimpsis ja kivaa loppuviikkoa kaikille! :)
Huomen iltana menemme katsomaan Backstreet Boyseja HartwallAreenalle ja sen jälkeen vielä jatkobileisiin Tigeriin. Jälkimmäinen aiheutti kyllä jonkinlaisen "ei saatana" -alkureaktion, mutta kait sitä sielläkin käydä voi kun kerran lähtenyt on! Ehkä sitä sieltäkin pois pääsee, jos ei viihdy.
Lauantaina suunnittelimme pientä shoppailukierrosta ja senkin takia toivon aika syvästi, että ihan aamuun saakka ei meidän jatkoreissu venähdä. Muuten voi tulla aika lyhyt shoppailureissu. Siitähän toki lompakko kiittäisi... Ja lauantai-ilta on tarkoitus viettää syömällä jossain mukava ravintelissa majapaikkamme emännän kanssa.
Ei kyllä pieni irtiotto arjesta tähän väliin tee laisinkaan pahaa! Päinvastoin. Odotan jo oikein into piukeana, että päästään lähtemään. Ainoastaan tämä pakkausprojekti on aina yhtä mielenkiintoinen. Nytkin olin pakkaavinani vain "ne tarpeellisimmat" ja silti laukun saumat likimain soivat kun koitin vetää vetoketjua kiinni. Suuremman laukun ottaminen ei ratkaise ongelmaa, koska kyllä minä senkin saan tuupattua täyteen tavaraa.
Eilen tuli käytyä ehkä yhdellä eriskummallisimmista kampaajareissuista. Olin jo aikaa sitten varannut ajan luottoparturilleni juuri eiliselle, jotta ennätän uusituttaa hiuskuontalon ennen tätä Helsinkin reissua. No, parturini soitti tiistaina ja minä olin ihan sydän kylmänä, että on sattunut jotain ja hän peruu aikana. Niin, itsekäs minäni ajatteli heti itseään ja omaa lettiään. Soiton syy oli kuitenkin se, että kaupunginosassa, jossa kampaamo sijaitsee, oli sattunut putkirikko eikä liikkeeseen tullut siis laisinkaan vettä eilen. Kampaajani sai ratkaisua osaltani tämän ongelman sillä, että kiikutti minut värien huuhteluun toiseen kampaamoon, joka luonnollisesti sijaitsi likimain kaupungin keskustassa. Siinä sitä sitten viipotin menemään suojaviitta hulmuten, folioita hiuksissa hiusten pesulle. :D Onneksi saatiin auto suht lähelle varakampaamoa, mutta kyllä siinä silti ennätti saada muutaman "hieman" kummeksuvan katseen osakseen. Mutta mitäpä sitä niistä. Hiuksista tuli jälleen aivan mielettömän kivat ja olivat kaiken "vaivan" arvoiset.
Ja oli aika mielenkiintoinen ilmiö huomattavissa eilen kampaamossa istuessani: olin tooooodella kaivattu ja kysytty ihminen työmaalla. Jos olisin istua tapittanut normaaliin tapaani töissä, niin olisin varmasti saanut olla näiltäkin yhteydenotoilta ihan rauhassa. Vaan kun en ollut, niin sähköpostia tuli solkenaan ja puhelin rallatti useamman kerran. Ja tätä työaikaan omien asioiden hoitamista kun tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa, niin voi huokaus. No, onneksi eivät olleet ihan kaikista akuuteimpia kontakteja ja ennätin selvitellä asiat illalla ja loput tänään.
No niin. Joskos sitä söisi jotakin ja sitten vielä pyörittelisi noita pakkailuitaan. Kynnetkin ajattelin lakata vielä jossain välissä... Hilirimpsis ja kivaa loppuviikkoa kaikille! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)