torstai 30. tammikuuta 2014

Ei vastauksia vastauksista

Piti eilen raportoida verikokeista, mutta ei olisi ollut muuta kerrottavaa kun että tiedänkin tulokset vasta tänään. Kaikki on kuitenkin ok. Kilpirauhasarvot ovat viitearvojen keskellä ja hemoglobiinikin 130. Eli syytä tähän apaattisuuteen ei löytynyt ainakaan näistä.

Eli kaiketi on vaan uskottava terkkaritätiä ja koitettava stressata vähän vähemmän ja annettava itselle lupa nauttia välillä joutenolosta. Ja mieltä painavien asioiden kanssa ei pitäisi antaa kasautua. No joo, tasaisesti kyllä tuntojani purankin kotioloissa, mutta isännän asennoituminen töihin ja sen aiheuttamaan "paineeseen" on täysin eri planeetalta kun oma suhtautuminen niin yleensä saadaan vaan lähinnä aikaan sanaharkka ja sitten hatuttaa entistä enemmän.

No, onneksi työterveyshoitaja on käytettävissä jos tämä ei ala tässä asettua omia aikojaan. Ja kenties nukkumisongelmista eroon pääseminen on yksi askel siihen, että muutenkin olo alkaisi asettua ja asiat eivät näyttäisi niin ylitsepääsemättömiltä. Ja kun tässä keväällä on käytävä uusimassa e-pilleriresepti, niin pitänee sielläkin lääkärille kertoa näistä "oireista". Josko osansa nykyisiin mielialanvaihteluihin onkin noilla hormooneilla.

Huomenna aion pitää etätyöpäivän, jotta saisin sellaisia rästiin jääneitä hommia tehtyä kun saan olla ns. kaikessa rauhassa. Tokihan olen koko päivän puhelimen ja pikaviestiohjelman tavoitettavissa mutta silti työskentelyrauha on kotona yksin ollessa hieman toinen kuin avokonttorissa 10 muun ihmisen kanssa.

Lauantaina olenkin lupautunut jonain heikkona hetkenä koko päiväksi yhteen yhteistyötapahtumaan, koska satuin kuulumaan kyseisen tilaisuuden järjestelytoimikuntaan. Noooh, ehkä sitä toki voi päivänsä huonomminkin viettää kun suht' mielenkiintoisen seminaarin, jääkiekko-ottelun ja hyvän ruoan parissa. Pahus vaan kun pitää olla autolla liikkeellä, niin juomapuolella on pysyttävä kaidalla tiellä. :D

Olikin eilen iltana jo mielessä kyllä työntää autoksi haukuttu kulkupeli lähimpään suohon. Aloitti töistä tullessa kummallinen vikinän ja jatkoi sitä illallakin kun käytiin pyörähtämässä anoppilassa. Mies ennätti jo toki luetella liudan mahdollisia äänenaiheuttajia ja minulla vilisi miinusmerkkiset euronkuvat silmissä ja verenpaine nousi uhkaavasti. Tänä aamuna outo sivuääni oli poissa. Ennätin kyllä eilen iltana jos hätäpäissäni soittaa isoveljelle, koska hänelle on vuosien saatossa kertynyt melkoinen tietämys autojen sielunelämästä sekä konepellin alaisesta maailmasta.

Velipoika kävi tänään toteamassa, että "eihän tämä mitään outoa ääntä pidä". No niin, mutta eilenpä piti! Eli josko nyt ainakin toistaiseksi toivon, että uljas menopelini ei vaan perusta niin pakkasesta. Kesäauto. Sovittiin kyllä isoveljen kanssa, että jos vikinä alkaa uudelleen, niin hän ensi viikolla ottaa auton tarkempaan syyniin. Luojalle kiitos viime vuosina merkittävästi parantuneista väleistä veljen kanssa! Tuostakin toteamuksesta olisin jossain huoltoliikkeessä maksanut pitkän pennin. Nyt selvittiin kiitoksilla.

Vanhaan autoon kun ei tohtisi kovin suuria remontteja enää tehdä. Jos auton arvo on alle 1000 euroa, ni ei viitsisi hirveän monia satasia laittaa korjaamiseen kun ei se auton arvoa muuksi muuta. Tokihan sillä saattaa muutaman lisäkilometrin saada, mutta todennäköisesti niidenkin kilometrien aikana jokin toinen ja mahdollisimman kalliin remontin vaativa paikka leviää.

Nyt pitänee mennä kurkistamaan miten tonnikalalasagne jakselee uunissa. On se ihme kun vähemmän tonnikalasta pitävä ihminen viitsii tuollaista ruokaa edes väsätä! Teki mieli lasagnea mutta jauhelihaa on syöty monena päivänä eli joku muu variaatio piti sitten keksiä... Joskus nuorempana tykkäsin tosi paljon tonnikalapastapaistoksesta, niin heräsi toive, että josko lasagne olisi yhtä hyvää vaikka itse tekeekin.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Maanantain makuinen maanantai

Otti taas viikon aloitus luulot pois meikämannesta. En ehkä ikinä lakkaa ihmettelemästä ja yllättymästä, miten tämä viikon ensimmäinen päivä voikaan olla haasteellinen!

Koko alkuvuoden töissä hoitamani case ei ala nyt jostain syystä lutviutua ollenkaan. Ei niinkuin ollenkaan. Jos se hanke joku päivä oikeasti valmistuu ja teettäjä vielä lausuu minulle vilpittömät kiitokset, niin sitten on kyllä rasteja joka seinässä. Tänään jo ennätin aamusta hieman huokaista, että josko se alkaisi edetä, mutta iltapäivällä saikin taas ottaa takapakkia ja huomisesta on tulossa jälleen varsin yltiöpäisen työntäyteinen.

Otin tänään itseäni niskasta kiinni ja lähdin töistä tultuani vanhimman koiruuden kanssa lenkille. Onkin kyllä aina sellainen voimainkoitois kulkea tuolla muiden kanssa samoja lenkkipolkuja äärimmäisen merkkailuintoisen koiran kanssa. "Lyhtypylväs! Aurausviitta! Lumikökkäre! Lyhtypylväs! Puu! Lumikökkäre! Lumikökkäre!" Ja tätä samaa jatkuu KOKO lenkin ajan. Vuoroa muuttaen koira vetää perässään lenkittäjää ja lenkittäjä koiraa. Siinä sitä on taas kanssaihmisillä ollut hupia kerrakseen kun jupisen koiralle puoliääneen "No niin, nyt riittää! Ala tulla! Ei tartte joka pylvästä merkata... Tule nyt! Joojoo, kyllä siellä varmasti pissi haisee..."

Ja kyllä tuolla talvisessa viimassa tarpoessa ihan väistämättä kävi mielessä, että pääsiäinen ulkomaan reissuineen saisi tulla kyllä varsin vikkelästi! Joskin kun suunnaksemme on valikoitunut Thaimaa, niin toki oman jännitysmomenttinsa nyt luo vielä sekin, että mikä tilanne siellä sitten keväällä on. Eli kannattaako sinne paljon turistin nokkaansa pistää. Tokihan se nirri voi lähteä täälläkin ihan yhtä hyvin, mutta josko nyt ei tieten tahtoen menisi sinne jäämään muitten jalkoihin. Pitää ehkä hioa joku plan B kaiken varalta jos esim. lentoyhtiö ei tuolloin tee lentoja ollenkaan Thaimaahan.

Huomenissa olisi meno verikokeisiin ja keskiviikkona toivottavasti kuulen "tuomion". Toisaalta toivoo, että tälle mielialan vaihtelulle löytyisi joku syy noista kokeista, mutta toisaalta taas parempi jos kaikki on kunnossa. Eli palaan keskiviikkona kertomaan uutiset. Nyt saunaan sulattamaan ne kohmeet, joita kuuma kalakeitto ei äsken kyennyt sulattamaan.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Ei luovuteta ennenkuin sydänkäyrä on suora

Oli kyllä jossain määrin sellainen viikko, että en ihan hetkeen toivoisi samanlaista. En tiedä mille elämänhallinta kurssille tässä pitäisi oikein hankkiutua kun tuntuu, että hetkittäin hommat lähtee aaaaaivan lapasesta ja sitten rymisee. Pienetkin vastoinkäymiset kun saavat sopivassa mielentilassa ihan mielettömät mittasuhteet! Kävi muutamana hetkenä mielessä, että jos vaan myisi vähän omaisuutensa ja lähtisi ensimmäisellä banaanilaivalla vaikka Timbuktuun.

On taas viimeaikoina ollut melko säännöllisesti öitä, jolloin uni ei oikein meinaa tulla. Se on tuskastuttavaa kun pyörii sängyssä ja alkaa tokikin vielä miettiä asioita joita ei pitäisi aamukahden aikaan suuremmin mielessään kieputella. Koska sitten ei enää varsinkaan uni tule! Tai sitten jos painuu jonkinlaiseen horrokseen, niin viimeistään puolentoista tunnin päästä sitä on taas valveilla ja sama funtsinta jatkuu.

Käväisin työterveydessä näytillä torstaina koska päätin, että ei tätä ole millään muotoa enää tarpeen sietää yhtään pidempää. Tiesin jo mennessäni, että ei siellä terkkarilla ole mitään taikasauvaa, jolla hoitaa asiat kuntoon. Mutta ette usko, mikä helpotus oli kertoa asioistaan henkilölle, jolla ei ole mitään syytä syyllistää tai vähätellä "ongelmiani". Kuten aavistin, mitään äkkiparrannusta ei tuo reissu tuonut mukanaan, mutta olo oli kyllä jotenkin hurjan paljon keveämpi pois lähtiessä kun menomatkalla. Ihan kun olisin jättänyt sinne työterveyden lattialle repullisen kiviä.

Tiistaina menen käymään verikokeissa kaiken varalta ja voipahan käyttää ainakin ensialkuun poissulkutaktiikkaa. Terkkari kehotti myös hankkimaan melatoniinia kokeeksi, että josko siitä saisi edes hieman apua siihen turhaan unen odotteluun iltaisin. Olen niitä nappeja nyt kahtena iltana ottanut ja uni on kyllä illalla tullut miltei samantien kun on vaan päänsä tyynyyn laittanut. Osasyynä on kyllä varmasti ihan totaalinen väsymys ja eiköhän noiden melatoniinintablettien todellinen vaikutus selviä vasta myöhemmin. Jos edes lumevaikutus ja riittävä usko nappien tehoon hoitaisi tehtävänsä. :)

Kaksi yötä olen nyt kyllä nukkunut kuin tukki. Toissa yönä taisi tulla unta liki yhdeksän tuntia yhtäjaksoisesti ja viime yönä nukuin 10 tuntia yhdellä heräämisellä! Oli aika hurrrrrjan hyvä olo kyllä kun tänä aamuna nousi ylös.

Tänään päästään viimeinkin koirien kanssa jäälle! Ja sen reissun jälkeen taidan paistaa lettuja "terveelliseksi välipalaksi". Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sunny Sunday

Tänä viikonloppuna on todellakin joku ihmeellinen valoilmiö hellinyt meikämanneja ainakin näillän nurkilla. Pakkasta olisi saanut olla kyllä jonkin verran vähemmän, koska itsellä on sen verran pakkaselle arka naamataulu ettei viitsi olla ulkosalla kovin pitkiä aikoja kun pakkasta on tuntuvasti yli 10 astetta. Joskus muksuna on tullut siis poskensa palellutettua oikein huolella ja siitä saakin sitten kärsiä todennäköisesti koko loppu elämänsä.

Mutta vähän käytiin tänään ulkoilemassa. Ok, hyvin vähän loppujen lopuksi. Mutta enivei. Käytettiin koiria vetohommissa. Matka oli lyhyt ja aikaakaan ei menny juuri mitään, mutta kun tuota junioria olisi harjoitettava vetämään niin oltava mahdollisimman maltillinen matkan ja maaston suhteen. Ensi viikonloppuna jos pääsisi vaikka jäälle, niin ei tarvitsisi murehtia muuta kun siitä, että minkälaisen matkan menee.

Eilen innostuin hääräämään keittiössä oikein huolella. Kaikki lähti kaupasta ostetusta hiivapalasta. Tarvitsin hiivaa pizzakierteitä varten, mutta niihinhän sitä siis kului vain 1/3 pakettia eli loppu olisi mennyt hukkaan jos en olisi sitä samantien käyttänyt johonkin. Eli ei muuta kun leipasin sitten pizzakierteiden seuraksi korvapuusteja. Ja kun koko viikon olin himotellut pannukakkua, niin sitäkinhän sitä oli myös tehtävä.

Onnistuin jostain kehittämään myös pakkomielteen hapanimeläpossusta ja ensin jo kaavailin ostava valmiskastikkeen kaupasta, mutta pikaisen googlettelun jälkeen tulin siihen tulokseen että rahallisesti saan saman setin aikaan kun teen kastikkeen alusta alkaen itse. Ja näin jälkikäteen oli hyvä idea! Vaikka itse kehunkin, niin tuli kyllä sen verran hyvää soossia että joutunen tekemään vielä toistekin ja varmaan ihan lähiaikoina. Uskallan kyllä epäillä, että tismalleen samanlaista en saa enää aikaan koska tämä kokeilu oli sovellus kahdesta eri reseptistä enkä luonnollisesti laittanut mitään määriä ylös tehdessä. Oli vähän sellainen "vähän tuosta ja tuota vielä vähän...tästä kanssa pikkuisen" -kokkaustuokio että mitään todellisia, ymmärrettäviä määriä en kaiketi olisi pystynytkään ylös kirjaamaan.

Huomenna olisi taas paluu arkeen. Nämä viikonloput tuntuvat menevän ohi ihan hujauksessa. Tiedän jo valmiiksi, että viikosta tulee taas melkoisen kiireinen ja sellainen, että jo keskiviikkona olen ihan valmis viikonlopun viettoon. Yksi hanke odottaa valmistumistaan ja niin monta palasta on vielä kesken, että ihan meinaa hirvittää näinköhän koko projekti valmistuu edes määräaikaan mennessä. Jos saisin tusata tämän yhden asian kanssa vaikka pari päivää niin mitään ongelmaa ei olisi, mutta tiedän kokemuksesta että muita asap-caseja satelee varmasti oikealta ja vasemmalta eli totaalinen keskittyminen yhteen asiaan on täysin mahdotonta.

Ei pitäisi murehtia etukäteen, mutta väistämättä sitä alkaa näin työviikon lähestyessä jo katsoa tulevaan viikkoon ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin. Eli mukavaa viikonlopun loppua kaikille ja tsemppiä uuteen viikkoon!

torstai 16. tammikuuta 2014

Suklaa, se kasviksista paras

Kyllä. Taas se on todistettu, että kun oikein keljuttaa niin maan perusteellisesti, kannattaa häärätä keittiössä.

Ensin pyöräytin ehkä pitkästä aikaa parhaat lihapullat tässä taloudessa. Näemmä siis neKIN syntyvät silloin kaikista parhaiten kun ei yritä liikaa paneutua aiheeseen. Suorittaa vaan puolihuolimattomasti ilman minkään valtakunnan mittavälineistöä. Ei sillä, että yleensäkään lihapullia tehdessä paljon aineksia mittailen... Silmämääräisyys on ihan riittävän tarkka mitta. Mutta nyt kyllä huiskin kuppiin vähän sitä ja vähän tätä ja hyviä tuli. Ei jäänyt montaa pulleroa vaikka ajattelin, että saatettaisiin saada huomiselle ruoallekin tuosta annoksesta.

Kun lihaisat pullat saatiin kitusista alas maiskutusten kera, siirryin kiitolaukkaa herkkuleipomusten pariin. Mutakakkua siis.

Olen kahdesti aiemmin kyseistä syntisen hyvää kakkua tehnyt kahdella eri reseptillä. Ensimmäinen kokeilu oli sellainen tahmaisen imelä ja löllösisuksinen kaloripommi. Jälkimmäinen taas hieman lähempänä perinteistä suklaakakkua merkittävästi kuohkeampine rakenteineen.

Tämä tämänpäiväinen versio palasi alkujuurille eli tahmakakku tuli kiepautettua. Ajatushan siis lähti joulusuklaiksi hankituista Maraboun tummasuklaaminilevyistä, jotka olivat omaan makuun ehkä hieman turhankin tummia. Levyt sisälsivät 70% kaakaota eli aika tymäkkää tavaraa. Niissä oli myös aavistus mintunmakua. Kun nämä suklaat eivät oikein muuten kuluneet meillä, niin leivontaan kävivät kyllä enemmän kuin hyvin!
 

Minttuinen mudcake
Täytynee nyt hieman selitellä, että kuvan kakku ei ole tehty mihinkään isoon vuokaan, vaan sellaiseen n. 15 senttiä halkaisijaltaan olevaan lasiseen pikkuvuokaan. Vaikka melko perso makealle olenkin (ja se näkyy), niin edes minä en pystyisi isosta mutakakusta tuollaista biittiä lohkaisemaan kovin lyhyellä aikavälillä. Lopputaikina päätyi huomattavasti suurempaan vuokaan ja matkaa huomenna mukanani töihin työkavereiden perjantaipäivää piristämään. Sanonpahan vaan, että nyt jos koskaan kannattaisi olla meillä töissä. :)

Ja vielä ohje, jos joku sattuu innostumaan tästä tärviöllisen epäterveellisestä herkusta:

300 g tummaa suklaata
300 g margariinia
4 dl sokeria
3 rkl vaniljasokeria
5 kpl kananmunia
3 rkl vehnäjauhoja

Sulata suklaa ja rasva kattilassa. Lisää sokerit. Vatkaa jäähtyneeseen seokseen kananmunat voimakkaasti vatkaten yksi kerrallaan. Lisää lopuksi vehnäjauhot ja sekoita. 200 astetta, n. 25 minuuttia.

En muista, mistä olen tämän ohjeen napannut. Kunnia siis reseptin keksijälle, kuka hän sitten ikinä onkaan.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Kaikkea varmuuden ja epävarmuuden välimaastossa

Tänään sain tiedon, että työsuhteeni jatkuu nykyisellään vuoden loppupuolelle saakka. Tavallaan tieto on huojentava, mutta toisaalta paniikkiviisari heilahti pari kertaa uhkaavasti kohti maksimilukemia. Koska niiiiiin paljon on tulossa asioita, joita en ole tehnyt omin päin ja ennätin jo toivoa, että ne ei välttämättä ennätä langeta minun kontolleni.

Toisin siis kävi. Ehkä tämä(kin) pitää ottaa haasteena vastaan mahdollisimman avoimin mielin. Kauhusta vapisten. No mutta onhan sitä tosiaan iloinen, että työt jatkuvat vielä ihan hyvän aikaa. Tokikaan työsuhteen muoto ei tällä erää muutu muuksi, sijaisuus vaan jatkuu. Mutta näillä mennään.

Jatkuvasti kyllä seuraan työmarkkinoita tällä alueella siinä toivossa, että se unelmien työpaikka tulisi haettavaksi. Vakituinen sellainen. Nykyistä työtä en moiti muuta kun juuri tuolta työsuhteen muodon osalta kun en ole "oikea vakituinen". Sijaisuuden loppuun saakka olen luonnollisesti töissä täysillä viikkotunneilla, mutta sen jälkeen jos on vaikka tarpeen vähentää työväkeä niin olen kyllä laatusti ensimmäisenä liipaisemalla ollessani ainoa mainitunlaisen sopimuksen duunari. Ja mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Tänään meitä valokuvattiin töissä. Ai maailma että sattui ja huomenna sattuu vielä enemmän kun se potretti julkaistaan päivän lehdessä. Hävettää jo omalta osaltani etukäteen. Valokuvattavana oleminen on ehkä luettavissa maailmankaikkeuden kiusallisimpien asioiden top vitoseen. En vain osaa olla mitenkään rennosti ja näytän juuri niin urpolta kun vaan olla ja taitaa joka ikisessä kuvassa. Ehkä se sitten vaan on totuus? Mitäs sitä peiliä syyttämään jos naama on vino.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tv-orjan riemuvuosi

Tähän alkuun toteamus, että vatsapöpö vaikuttaa olevan varsin sitkasta laatua. Edelleenkään olo ei ole normaali (no ei kait se ole koskaan...) eli mahassa velloo hetkittäin varsin epämukavasti ja ainoan avun antoi eilen Imodium, mutta nekin ovat onnellisesti loppu eikä täällä laitakaupungilla luonnollisestikaan apteekki palvele näin sunnuntaisin. Ja kuka nyt olisi niin viksu ollut, että olisi eilen käynyt noutamassa uuden paketin varuilta kun älysi nappien loppuneen? En ainakaan minä. Eli kärsitään nyt sitten... Edit: Isäntä kertoikin ilouutisen: Imodiumeja onkin jäljellä! Hän oli ne vaan siirtänyt oletetusta säilytyspaikasta toiseen eli en osannut edes toisaalta hakea. Jesh!

Mutta sitten postauksen otsikon lähempään tarkasteluun.

Niin. Näinä päivinä kun ei ole ollut liiemmin energiaa mihinkään kun päivittäiseen "selviytymiseen", niin tv-tarjonta on tullut kahlattua aika hyvin läpi. Ok, myönnettäköön, että katson kyllä nykyisin muutenkin aivan liian paljon tv:tä. Mutta minkäs tekee kun mielenkiintoisia tai vähintään nipinnapin katsottavuuden rajan ylittäviä ohjelmia on niiiiiin tolkuttoman paljon!

Tehdäänpä miun maun mukkaan -katsaus melko sekalaisessa järjestyksessä.

Ensimmäisenä nyt vaikka Putous, joka tärähti taas eilen kotikatsomoihin täysilaidallisella yllättävän viihdyttävää läpändeerusta. Hahmokisan ehdoton ykkönen on toistaiseksi Jäbä kaikkine vilkkuvine persvakoineen ja "mitä jäbä duunaa" -hokemineen. Ja Putous Idiots nyt oli ihan ehdoton helmi. Keekki ja Sukka irti! <3

Perään Selviytyjät. 24.tuotantokausi saapui viihdyttämään suomalaiskatsomoita. Tätä sarjaa olen tapittanut äidin innoittaman jo ties miten monta kautta. En ihan kaikkia Suomessa näytettyjä kausia ole katsonut, mutta sanotaanko, että viimeisen 6-7 vuoden aikana olen kyllä melko tunnollisesti kaikki seurannut. Toisiaanhan nuo toistavat, mutta silti on vain katsottava ja hankittava ärsytystä kun se koko porukan raivostuttavin kisaaja vaan jatkaa jaksosta toiseen aina yleensä finaaliin saakka.

Ja mitä olisikaan illat ilman Poliisien vierailuja? Onneksi nyt vaan tv-vastaanottimen välityksellä. Ja kun tällä kaudella on mukana paikkakunnan virkavallan edustajat, niin sehän on paikkakuntalaisvelvollisuus nauliutua tv:n ääreen maanantaista torstaihin 20.30. Ok, eihän ne paikalliset kissalanpojat joka jaksossa ole, mutta on niiden muidenkin partioiden tekemisiä mielenkiintoista seurata.

MasterChef Australia on tainnut näkyä Suomessakin jo ihan useamman kauden verran ja täytyy sanoa, että tämä pesee kyllä kotimaiset formaattiapinoinnit melko puhtaasti 6-0. Itse "löysin" sarjan vasta edellisen kauden loppumetreillä ja tätä nyt pyörivää olenkin sitten pyrkinyt tillottamaan aina kun olen vaan suinkin muistanut asettua telkkarin ääreen oikeaan aikaan. Omat keittotaidot huomioon ottaen ohjelmasta ei ihan hirveästi voi kopioida ruokia omaan repertoaariin, mutta onhan se kiva katsoa kun toiset laittaa herkullisia annoksia. Sääli kun maku ei välity tv:n kautta... Ja alkaahan MasterChefistä myös uusi Suomi-versiokin.

Maajussille morsiankin palasi ohjelmistoon tällä viikolla. Joskin tämä ensimmäinen jakso oli uusinta kesältä (?) eli ns. tositoimiin päästään vasta seuraavalla viikolla. Tässä myös sarja, jota olen katsonut alusta alkaen. Maalainen osaa samaistua tällaiseen formaattiin. Ja onhan siinä ollut joka kausi aina katsojillakin syytä hymistelyyn kun kaksi kumppaninjanoista sielua löytää toisensa ja purjehtii yhdessä kohti yhteistä tulevaisuutta. Ah, miten imelää!

Ja mitä olisikaan elämä ilman Salattuja elämiä? Ymmärrykseni mukaan joulutauko päättyy huomenna ja pääsen jälleeeeeen seuraamaan Pihlajakadun huisin jänniä juonenkäänteitä. Aistittehan sarkasmini sinne asti? Pitänee ehkä tunnustaa olevansa jo lähempänä jonkinlaista "tapakatsojaa" kuin aidosti Salkkari-fania. Sitä kun on vuosikausia (ts. koko Salattujen elämien historian ajan) kääntänyt tv:n kolmoselle arki-iltaisin puoli kahdeksalta, niin sitä huomaa tekevänsä sen edelleenkin vaikka sarja nyt ei enää merkittäviä viihde-elämyksiä tarjoakaan.

Mustat lesket on jonkinlainen sarjauutuus, josta en oikeastaan tiedä muuta kun että jonkinlainen kotimainen draamaa, jossa naiskolmikko kyllästyy miestensä hämärähommiin ja sarjan nimi kertonee loput. Pitää nyt ainakin ensimmäinen jakso katsoa.

Ensimmäinen kausi Suomen surkeinta kuskia antoi tällaiselle anti-autoilijalle sekä ajotaidoiltaan varsin rajoittuneelle naiselle jonkin verran lohtua, että on ne jotkut piirun verran huonommatkin kortin saaneet. Mutta itse en kyllä tuohon ohjelmaan lähtisi mukaan. Kivempi vaan olla pienemmän piirin naurunaihe kun päätyä hetkelliseen julkisuuteen vähine auton käsittelytaitoineen. Kyllähän sitä pitää siis kotisohvalla hihitellä kisaajien turaamiselle SSK:n toisellakin tuotantokaudella.

Suomen paras leipomo on jälleen yksi ruokaohjelma lisää tv-tarjontaan. Kaiketi ilmankin oltaisiin voitu pärjätä, mutta onhan tämäkin taas yksi pakko katsoa -kategoriaan menevä reality. Mukana kisassa kun on jopa kaksi paikallista yritystä! Molempien leipomoiden tekeleitä maistaneena myös tiedän, että mitään perusjauhopeukaloita näissä yrityksissä ei työskentele. Kilpaleipomoita tuntematta on toki vaikea arvioida kuinka käy, mutta eiköhän se selviä kevään mittaa.

Valheiden vankien mainos sattui silmiini nyt viikonloppuna jonkin ohjelman mainoskatkolla ja pitihän se sitten käydä tutkailemassa Livtv:n sivulta, että mistä on kyse. Sarjaa kuvaillaan "scripted realityna" ja esittelyn mukaan joka jaksossa on oma tarinansa, jonka pääosassa on ihan tavalliset ihmiset salaisuuksineen sekä taustalla tositarina. Pitänee kyllä katsoa.

Yksi muutaman vuoden takainen mieleiseni sarja Tukka auki aloittaa uusintakierroksen. Nyt jos joku kysyisi, mitä sarjassa tapahtui, joutuisin ehkä vastaamaan "en kyllä muista", mutta uskon ohjelmaa katsellessa muistin palaavaan ja tapahtumien olevankin tuttuja. Jos vaan sattuu olemaan "joutavaa" aikaa jaksojen esityksen aikaan, katson varmasti uudelleen tämän sarjan!

Klikkaa mua saa viimein jatkoa! Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Minttu Mustakallio on mielestäni yksi loistavimpia suomalaisia naisnäyttelijöitä ja tässä hän on kaikessa "jäyhyydessään" nainen paikallaan. Ja tämä on siitä kiva kotimainen, että keskitytään muuhunkin kuin ryyppäämiseen ja tappelemiseen. Öh, no onhan niitäkin mukana, mutta eivät niin keskiössä kun monessa muussa.

Sinkkuelämääkin näytti joku aika sitten palanneen ohjelmaoppaaseen. Moneskohan uusintakierros nyt käynnistyi? Onko joku laskenut? Veikkaan itse liikuttavan jossain kuudennen tai seitsemännen tietämissä. Ei sillä, huippusarja! Itsekin olen katsonut kaikki jaksot ainakin kahteen ellen peräti kolmeen kertaan ja nytkin olen näitä uusintoja katsellut. Mutta olisiko jotain uusiakin sarjoja näytettävänä?

Uusi 112 päästää meidät tirkistelemään hätäkeskuksen elämää. Onko tämä siis sekoitus Poliiseja, Pelastajia, Lainvalvojia ja muita? Mainos on ainakin kiinnostava ja vaikka sarja ehkä onkin jossain määrin negatiivissävytteinen, niin onhan se mielenkiintoista nähdä miten tämä sarja on tehty ja kuinka paljon siinä ns. näytetään. Onko ne kaikista "raaimmat" jätetty pois vai nähdäänkö todella tehtäviä laidasta laitaan?

The Voice of Finland tuo pikkuisen musiikkiakin tähän alkuvuoteen. Tämä formaatti jätti Idolsin kyllä kerrasta jalkoihinsa jo sillä, että mukana on VAIN laulutaitoisia osallistujia. Toki Idolsin tarjoama hupihan perustuu juuri siihen alkukarsintojen huutonaurujen ja myötähäpeän sekoitukseen. Vähemmän siellä näitä wau-äännähdyksiä huulilta karkaa kuten käy VOF:n kanssa joka jaksossa. Ja ne kaikki tuomaritkin kun on nyt niin ihania! Onneksi päästiin sekä Tähkästä että Koivuniemestä.

Perjantai-iltana käänsin tv:n vahingossa YLE2:lle ja jäin katsomaan Siskonpeti-sarjan toisen jakson loppua. Pitänee katsoa ensimmäinen jakso sekä tuo toisen jakson alku Arenasta joku päivä. Oli ihan hauskanoloinen, mutta epäselväksi jäi oliko jo liian tekemällä tehty "hauska". Lisätutkailu kenties sen paljastaa sekä myös selviää se, että kannattaako tuhlata enemmän aikaansa ohjelman kanssa.

Edellä mainitun jälkeen näytti tulleen jälleen myös Kimmo. Tämäkin uusintana. Katsoin edellisellä kerralla kaikki jaksot ja taisi riittää se kerta. Varsin hauska ja hyviä näyttelijöitä, mutta ne torspoilut vielä turhan tuoreessa muistissa edellisestä esityskerrasta että ei tarvitse erikseen tv:n ääreen nauliutua tai menetettyjä jaksoja netistä katsella. Mutta muille kyllä suosittelen tätä jos ei aiemmin ole tullut tutustuttua.

Hyvät ja huonot uutiset on kaiketi yksi parhaimpia sarjoja, joita on viime vuosina tv:stä tullut. Saa olla vapaasti eri mieltä. Viihdyttää, naurattaa ja herättää ajatuksia ajankohtaisilla aiheilla. Ja panelistit nyt vaan on ihan laatuluokitus ykkösessä. Jopa aiemmin jotenkin jäykkiksenä pitämäni Mikko Kuustonen on puhjennut kukkaan ja voisin jopa väittää oikeasti pitäväni hänestä! Tästäkin ohjelmasta nähtävät jaksot ovat jälleen uusintoja, mutta onneksi niitä ensimmäisiä eli voi viihdyttää itseään näitä katsomalla kun ei enää ole jutut tuoreessa muistissa.

Jotten ihan osoittaisi olevani epätoivoinen tv:n orja tappaisi teitä tylsyyteen, niin kaiketi hyvä alkaa lopetella pikku hiljaa. Noiden lisäksi katselen vaihtelevalla menestyksellä näitä melko runsaslukuisia ruokaohjelmia miten kuten muistan. Satunnaisesti tulee myös seurattua erilaisia kotimaisia ja ulkomaisia lifestyle-sarjoja sekä suomalaisista realityistä Suomen huutokauppakeisaria (tästäkin alkaa muuten keväällä uudet jaksot!) ja Suomen tullia. Ja miltähän se Farmi vaikuttaisi? Idea kuulostaa jo niin käsittämättömältä, että uteliaisuus pistää katsomaan. Ainakin kerran.

Myös eläinohjelmia tulee mahdollisuuksien mukaan katsottua. Eläinten pelastuspartio oli ja on hyvä sarja, mutta siitäkin tuntuu pyörivän vaan ne yhdet ja samat jaksot. Eikö muka ole uusia? Myös Uskomaton eläinlääkäri Pol on pitänyt ottaa katsottavien joukkoon kun on vaan siihen aikaan ollut tv:n ääressä.

Summa summaarum. Sanoisinko, että onpa reality-painotteista! Ja eihän tässä tokikaan ole kaikki, mitä töllöstä kyttään. Jos kaikki katsomani luettelisin, riittäisi että laitan linkin ohjelmaoppaaseen. :D Nämä nyt siis vaan sellaisena poimintana, josta kyllä käy ilmi tv-ohjelmamakuni aika hyvin. Vähemmän asiapainotteisella linjalla mennään. Mutta onneksi on vielä toistaiseksi itsellä vapaus päättää, mitä tv:stä haluan katsoa ja mitä en. Uusintoja ja uusinnan uusinnan uusintoja voisi kyllä tulla ehkä huomattavasti vähemmän. Ärsyttää kun katsoo ohjelmaoppaasta, että kohta alkaa joku hyvä ohjelma ja se paljastuukin uusinnaksi. Kertooko tämä vain syvenevästä addiktista vai siitä, että kanavat todella näyttävat turhan paljon samoja ohjelmia uudelleen ja uudelleen tarjonnan ollessa muka rajallista?

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tynkäviikot jatkuu

Tämä viikko sitten otti ja typistyi jälleen kahden työpäivän mittaiseksi. Miksikö? No, kun laiskottelun makuun nyt oikein pääsi niin...

No niin kelvoton en sentään ole. Vaikka se miten uskomattomalta kuulostaakin, niin oksutauti kaatoi pedin pohjalle jo maanantaina. Tai ehkä on harhaanjohtavaa puhua "oksutaudista" kun en kertaakaan laatoittanut, mutta AIVAN kaikki muu taudin oireisto tuntui olevan vapaassa käytössäni.

Ei siis eilen auttanut muu kuin varata aika työterveydestä ja körryyttää näyttäytymään. Terveydenhoitaja kyllä oli onneksi varsin mukava nuorehko nainen, joka vaikutti varsin aidosti olevan pahoillaan kertoessaan, että tällainen oksettamaton versio vatsataudista on helposti pitkittyvä ja kovempi tauti kun sellainen, jolloin laatta lentää oikein huolella. Kylläpä oli riemastuttava tieto...

Sairaslomaa siis kaksi päivää etten ennätä tartuttamaan kaikkia työkavereitani ja lapun kirjoitettuaan kehotti lähtemään pikaisesti kotiin "muita tartuttamasta". Ei tarvinnut kahdesti käskeä. Oli taas aika hikiset 40 kilometriä käydä työterveydessä. Kipeänä auton ratissa on ehkä vielä pahempaa kun kunnon pääkallokelillä tai lumituiskussa köryyttely!

Että huomenna siis korkkaa tämä työviikko ja ihan kyllä huimaa ajatella että olisi jollakin ilveellä saatava melkoinen kasa hommia tehtyä ennenkuin viikonloppu taas armahtaa. Näemmä ei olisi paljon tarvetta sairastella...

Olen tässä nämä pari päivää viettänyt kyllä aika pitkälti vaaka-asennossa koska silloin ei ole juurikaan koskenut vatsaan. Pelkkä paikallaan makaaminen ei kyllä onnistu kun vaan äärimmäisen hyvillä viihdykkeillä eli olen katsonut kotimaisia leffoja netistä. Mitään järisyttäviä mestariteoksia ei ole yksikään ollut, mutta sanotaanko että "ihan katsottavia".

Eilen katsoin Kaikella rakkaudella ja 8-pallo. Tänään vuorossa olivat Tie pohjoiseen ja Vuosaari. Kaikella rakkaudella oli ehkä kaikista vähiten ns. omaan makuun noista. 8-pallo ja Vuosaari taas niiiiiin melankolista ja ankeaa kuin mahdollista ja Tie pohjoiseen nyt vaan sellainen varsin perinteinen kotimainen elokuva.

Odotan kyllä innolla, että Leijonasydän tulee dvd:lle. Ja nyt nämä elokuvateattereissa pyörivät Ainoat oikeat ja Ei kiitos (ensi-ilta 10.1.) kyllä houkuttaisivat katsomaan, mutta taidan odotella niitäkin kauppoihin. Myös Isänmaallinen mies voisi olla ihan katsottava kotimainen...

Nyt jos käväisisi saunassa ja miettisi jotain kevyttä iltapalaa. Voi kun osaisi olla "normaalistikin" näin vähäruokainen mitä on nyt tämän viikon ollut! No eiköhän se muutaman gramman vahinko oteta takaisin heti kun olo tästä korjaantuu... :D

torstai 2. tammikuuta 2014

Torstaista tuli maanantai

Pitkät pyhät ja etenkin niiden kombot ovat kyllä onnen omiaan pistämään maailmankirjat tyystin sekaisin. Ei tuntunut ihan torstaille tämä päivä. Ihan ehtaa maanantaikamaa.

Eeeehkä puolentoista viikon lomailulla oli osansa, että tänään kustannuspaikalle palatessa olisin voinut tehdä ulko-ovella uukkarin ja palata kotiin. Jotenkin sitä muuttuu ihan työtä vieroksuvaksi tuossa ajassa. Mutta ei se auttanut muuta kun vaan marssia sisään ja käydä sorvaamaan. Nopeasti se päivä meni vaikka on tosiaan saattanut jokunen mukavampikin työpäivä työhistorian aikana eteen sattua. Mutta jos jotain positiivista, niin tämä työviikko kyllä päättyy ennenkuin oikeastaan edes kunnolla alkaakaan ja sitten saakin vieroksua töitä taas kolme päivää.

Vuosikin otti ja vaihtui. Vietettiin iltaa lähimmän kaveripiirin kesken ja oli kyllä taas vallan poskettoman kiva ilta kaikin puolin. Se nyt toki vähän harmitti kun mies kärsi jonkinasteisesta vatsapöpöstä eikä ehkä ollut ns. parhaimmillaan. Mutta hyvin se mukana jaksoi ja baariinkin lähti. Joskin kotiin tultiin jo joskus puolen kolmen aikaan. Olisi siis voinut mennä myöhempäänkin...

Kokoonnuttiin tähän meidän matalaan majaan ja otettiin rennosti syöden ja juoden. Vähän ammuttiin raketteja ja poltettiin tähtisädetikkuja. Aina vaan jotenkin tuntuu, että vaikka aikaa on mukamas paljon, niin silti se ilta loppuu jotenkin "kesken". En tiedä miten pitkään tuon porukan kanssa jaksaisi kätkättää, pitää varmaan joskus ihan testata missä tulee raja vastaan!

Eilen iltana kun odottelin unta niin tuli vähän mietittyä mennyttä vuotta. Kaikessa hiljaisuudessa pitänee tunnustaa, että oli kyllä ehkä yksi rankimpia vuosia. Lähinnä nyt ehkä työn puolesta, joka kyllä heijastui varsin räikeästi kotioloihin asti. Sijaisuuttani on tällä erää jäljellä noin viisi kuukautta, jonka jälkeen kaikki on aivan avoinna. Jos olen tässä mankelissa kestänyt jo seitsemän kuukautta, niin kait tuo loppukin sitten menee.

Olen tuossa toki väkisin hieman miettinyt myös tulevaa vuotta. Jos työt tässä nykyisessä paikassa päättyy? Mitäs sitten tehdään? Joltain osin koulunpenkki ja alan vaihto kiinnostaisi. Mutta taas toisaalta, jos vaan löytäisi töitä, niin... Koitan olla lietsomatta itseäni liian rajuun stressitilaan, koska mitäänhän ei mahda sille jos työt nyt päättyvät. Meneillään olevat yt-neuvottelut ei suoraan omaa osastoani koske, mutta voi olla että rekrytointeja ei ihan heti tapahdu. Ainakaan vakituisia paikkoja tuskin aukeaa ihan pilvin pimein.

No, josko sitä olisi kevään mittaa viisaampi. Mutta ainahan sitä voi vähän katsannoida avoinna olevia työpaikkoja...

Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa hehkutinkin, niin tänä vuonna on luvassa paljon musiikkia. Ja toinen asia, joka pistää kyllä suupielet kääntymään ylöspäin on suunnitteilla oleva ulkomaan reissu. Pääsiäisen tietämissä jos ottaisi ja karistaisi Suomen pölyt jaloistaan pariksi viikoksi. Lennot meinattiin ottaa tämän kuun lopulla tai ensi kuun alussa. Hotellit ja muut ennättää varailla myöhemminkin. Mutta voi miten odotan sitä, että pääsee sinne paahtavaan aurinkoon rentoutumaan! Edellisestä reissusta kun tulee keväällä jo 1,5 vuotta.

Herkkuperse minussa otti erävoiton joulun jälkeen ja sorruin tilaamaan meille sekä sorbettikoneen että voileipägrillin. Joo, kuulostaavat ihan joka kodin välttämättömyysvälineiltä. Mutta yhden kerran kumpaistakin härveliä testanneena voin sanoa, että eiköhän nuo nyt hintansa edestä ole hyödyksi. Sorbettikone maksoi 9,95 ja grilli 14,95. Eli ei nyt olleet ehkä maailman kalleimpia. Ja teorian tasollahan noilla nyt ainakin saa aikaan ihan terveellisiäkin eväitä. Ei se voileipä grillaamalla vissiin normaalia epäterveellisemmäksi muutu ja tuolla sorbettikoneella saa tehtyä herkullista mössöä pakastetuista hedelmistä ja marjoista ilman mitään lisukkeita.

Nyt jos asentaisi itsensä sohvalle. Viime yön viiden tunnin yöunet ja epämääräinen vatsakipu (todennäköisesti mahapöpö on siis iskemässä...) eivät kyllä anna oikein voimia mihinkään järkevämpään enää tähän aikaan.

Toivottavasti viikonloppuna olisi olo täysin normaali, koska suunniteltiin miehen kanssa (tai minä suunnittelin), että lähdetään jonnekin ravinteliin syömään ja ehkä saisin tuon puhuttua vielä leffaankin. Kolme vuotta yhteistä taivalta tulee täyteen ensi viikolla, niin olisi hyvä syy pienelle "hemmottelulle". :)