Sieltä se meidän useimpien suomalaisten kaipaama lämpö sitten tuli! Vihdoinkin, jos minulta kysytään. Petollista vaan tuo auringon voima: istuin ehkä 20 minuuttia terassilla suorassa auringonpaisteessa ja käsivarressa on t-paidan hihan raja jo näkyvissä. Mutta kun ei malttaisi olla nauttimatta tuosta valosta ja lämmöstä kun sitä nyt on kerrankin tarjolla! Pitänee kaivaa siis aurinkorasvat talviteloilta ja yrittää välttyä pahimmilta palovammoilta. Ei vaan opi muistamaan, että tämä maitovalaan nahka ei kestä auringonvaloa juuri laisinkaan ilman asiaankuuluvia suojakertoimia.
Aion kyllä henkilökohtaisesti tehdä selväksi jokaisella tänä vuonna kesäkeleistä valittavalle, että saa purkaa oloaan jollekin toiselle korvaparille. Ihan kun se lämpötila laskisi sillä kun valitetaan "voi kun on kuuma, voi kun on kuuma..." Kyllä sitä vielä kylmäkin kalvaa taas ennemmin kun huomataankaan. Voisivat urputtajat ostaa vaikka muutaman ison arkkupakastimen ja viettää kesänsä niissä, jos ei lämpöä kestä. Ei se lämmin luita riko, kuten sanontakin toteaa.
Ok, ymmärrän toki etenkin ikäihmisten, pikkuvauvojen ja muiden "ääritapausten" tuskan kun elohopea hipoo hellelukemia. Mutta en sitä, että perusterveet, nuoret ihmiset viitsivät valittaa joka käänteessä. Säät ovat yksi sellainen asia, jolle ei me maan matoset ihan hirvittävän paljon voida. Ellei sitten satu olemaan niin paksu lompakko, että voi ottaa aina suunnan sinne, missä milloinkin sattuu olemaan itselle mieluista keliä tarjolla.
Kenties toki niitä vähemmän helteestä piittaavia veetuttaa meidän hehkuttelu, mutta siinäpähän saavat kele potut pottuina.
Ruoanlaitto taitaisi olla seuraava ohjelmanumero ja sitten miehen kaverin luokse katsomaan Suomen peliä Mertarannan selostamana. Me pihit kun tohdittu ostaa maksukanavapakettia... :D
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
tiistai 13. toukokuuta 2014
Vaihtoehtoja
Onpa ollut taas hieman hiljaiseloa blogissa. Jotenkin arki on vaan niin tasaisen tappavaa ja tuntuu, että viikonloppuisin ei ole saanut kirjallista hengentuotetta aikaiseksi, niin postaukset jääneet väliin. Enkä kyllä nytkään menisi kehumaan vaiherikkailla tarinoilla...
Sen verran on kuitenkin ollut ns. ylimääräistä aikaa, että olen ennättänyt vähän miettimään asioita. Lähinnä ehkä tämän "hieman" epävakaan työsuhteen kannalta. Eipä sitä toki nykypäivänä taida olla kenenkään työsuhteen jatkuvuus ihan kiveen hakattu, mutta itse kun olen ollut melkolailla liipasimella koko hieman yli kuusi vuotta kestäneen työsuhteeni ajan, niin alkaa olla tämän jatkuvan epävarmuuden kanssa elämisen suhteen voimat melko loppu.
Tuossa joku aika sitten tuli hakuun heräs virka, jota ajattelin kaikista ennakkoasenteistani huolimatta hakea. Todennäköisesti en tule valituksi, mutta JOS pääsisi edes haastatteluun, niin kenties se nostaisi edes hieman pohjamutiin painunutta ammattiylpeyttäni. Tai jos ei niinkään ammattiylpeyttä, niin ainakin sitä, että joku näkisi minussa siinä määrin potentiaalia, että kutsuu haastateltavaksi.
Tiedän ottavani työasiat aivan liian vakavasti ja siitä pitäisi päästä eroon, mutta jos tätä nykyä niitä ei kiinnosta -aamuja on enemmän kuin ikinä aiemmin, niin kenties pitäisi tehdä jotain? Ehkä tämä on ohi menevä vaihe, mutta ei se silti estä minua miettimästä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Ja etenkin osoittamalla nykyiselle työnantajalleni, että nykyisellään he eivät voi olettaa minun sitoutuvan työskentelemään siellä lopun ikääni. Sopimukseni päättyy määräaikaisuuden osalta loka-marraskuun vaihteessa ja pidän melko todennäköisenä sitä vaihtoehtoa, että sen jälkeen palveluksiani ei kaivata. Olenhan kuitenkin melkoinen "riskibisnes": nuori (ok, melko nuori) nainen, jolla ei vielä ole perhettä mutta puoliso löytyy.
Sanonta "ei se vaihtamalla parane" on todennäköisesti enemmän kuin totta, mutta jotenkin tuntuisi löytyvän niitäkin paikkoja, joissa palkkansa saisi vähän pienemmällä stressillä. Nykyisessä työpaikassani olen toki viihtynyt ja saanut kosolti työkokemusta eri tehtävistä. Työkaverit on yksi asia, jota tulisin taatusti kyyneleet silmissä kaipaamaan, jos työpaikan vaihtaminen sattuisi tulemaan ajankohtaiseksi. Sekä ihan loistava esimies.
Sen suuremmin en täällä ala työantajaani arvostelemaan, mutta tämän reilun kuuden vuoden aikana ollaan tietyillä osa-alueilla menty niin syvälle pöpelikköön, että hukassa ollaan. Kenties kartta kääntyy (harhaan)johtajien käsissä oikein päin ja löydetään oikea suunta. Mutta hetkittäin toivon ettei tarvitsisi olla tätä enää seuraamassa näin lähietäisyydeltä pitkään.
Mutta niin. Hakemuksen tuohon avoinna olevaan tehtävään aion rustailla viikonloppuna ja sitten katsotaan kuinka käy.
Salainen projektimme hypähti taas askeleen eteenpäin ja nyt on se vaihe kun kaikki liikenevät sormet ja varpaat saisi nostaa pystyyn! Yksi askel ja sitten voin jo kertoa, mistä on kyse. Ok, ehkäpä näppärimmät arvaavat tai tietävät... Jännäksi käy, mutta jos nyt edes yhdellä osa-alueella elämässään kerrankin onnistuisi ensiyrittämällä. Wish us luck! :)
Sen verran on kuitenkin ollut ns. ylimääräistä aikaa, että olen ennättänyt vähän miettimään asioita. Lähinnä ehkä tämän "hieman" epävakaan työsuhteen kannalta. Eipä sitä toki nykypäivänä taida olla kenenkään työsuhteen jatkuvuus ihan kiveen hakattu, mutta itse kun olen ollut melkolailla liipasimella koko hieman yli kuusi vuotta kestäneen työsuhteeni ajan, niin alkaa olla tämän jatkuvan epävarmuuden kanssa elämisen suhteen voimat melko loppu.
Tuossa joku aika sitten tuli hakuun heräs virka, jota ajattelin kaikista ennakkoasenteistani huolimatta hakea. Todennäköisesti en tule valituksi, mutta JOS pääsisi edes haastatteluun, niin kenties se nostaisi edes hieman pohjamutiin painunutta ammattiylpeyttäni. Tai jos ei niinkään ammattiylpeyttä, niin ainakin sitä, että joku näkisi minussa siinä määrin potentiaalia, että kutsuu haastateltavaksi.
Tiedän ottavani työasiat aivan liian vakavasti ja siitä pitäisi päästä eroon, mutta jos tätä nykyä niitä ei kiinnosta -aamuja on enemmän kuin ikinä aiemmin, niin kenties pitäisi tehdä jotain? Ehkä tämä on ohi menevä vaihe, mutta ei se silti estä minua miettimästä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Ja etenkin osoittamalla nykyiselle työnantajalleni, että nykyisellään he eivät voi olettaa minun sitoutuvan työskentelemään siellä lopun ikääni. Sopimukseni päättyy määräaikaisuuden osalta loka-marraskuun vaihteessa ja pidän melko todennäköisenä sitä vaihtoehtoa, että sen jälkeen palveluksiani ei kaivata. Olenhan kuitenkin melkoinen "riskibisnes": nuori (ok, melko nuori) nainen, jolla ei vielä ole perhettä mutta puoliso löytyy.
Sanonta "ei se vaihtamalla parane" on todennäköisesti enemmän kuin totta, mutta jotenkin tuntuisi löytyvän niitäkin paikkoja, joissa palkkansa saisi vähän pienemmällä stressillä. Nykyisessä työpaikassani olen toki viihtynyt ja saanut kosolti työkokemusta eri tehtävistä. Työkaverit on yksi asia, jota tulisin taatusti kyyneleet silmissä kaipaamaan, jos työpaikan vaihtaminen sattuisi tulemaan ajankohtaiseksi. Sekä ihan loistava esimies.
Sen suuremmin en täällä ala työantajaani arvostelemaan, mutta tämän reilun kuuden vuoden aikana ollaan tietyillä osa-alueilla menty niin syvälle pöpelikköön, että hukassa ollaan. Kenties kartta kääntyy (harhaan)johtajien käsissä oikein päin ja löydetään oikea suunta. Mutta hetkittäin toivon ettei tarvitsisi olla tätä enää seuraamassa näin lähietäisyydeltä pitkään.
Mutta niin. Hakemuksen tuohon avoinna olevaan tehtävään aion rustailla viikonloppuna ja sitten katsotaan kuinka käy.
Salainen projektimme hypähti taas askeleen eteenpäin ja nyt on se vaihe kun kaikki liikenevät sormet ja varpaat saisi nostaa pystyyn! Yksi askel ja sitten voin jo kertoa, mistä on kyse. Ok, ehkäpä näppärimmät arvaavat tai tietävät... Jännäksi käy, mutta jos nyt edes yhdellä osa-alueella elämässään kerrankin onnistuisi ensiyrittämällä. Wish us luck! :)
perjantai 2. toukokuuta 2014
Lomalainen vol 2
Niin. TAAS olen lomalla :D Tänään siis viimeinen talvilomapäivä, joka oli alunperin tarkoitus pitää kiirastorstaina, mutta muutinkin suunnitelmia ja otin tähän vapun yhteyteen pitkän viikonloppuvapaan.
Alkoikin olla ehkä viimeiset hetket pitää talviloma. Tai no oikeastaa olisi tosiaan pitänyt pitää jo aiemmin kun talvilomakausihan päättyi keskiviikkona. No, päivä sinne tai tänne. Toiset jäävät jo ensi viikolla pitämään ensimmäisiä kesälomiaan ja minä olen juuri vasta selvitellyt talven vapaat. :D
Vappuaattona pidimme meidän perinteisellä ryminäryhmällä kekkerit ja olikin taas varsin hauskaa, kuten yleensäkin. Tokihan omaa vireystasoa hieman latisti keskiviikkona kello viiden aikaan tapahtunut herääminen. Miltei loppuun saakka silti jaksoin. Eilinen olikin sitten uupumusta tulvillaan kun yöunet jäivät reiluun neljään tuntiin. En vaan osannut nukkua aamullakaan pitkään vaikka pääni sain tyynyyn vasta hieman ennen aamuneljää. Krapulaa ei edes ollut niin olikin kiva nauttia silkasta laiskottelusta ja katsella telkkaria ja mässäillä kinkereistä jääneillä mätöillä.
Huomenna suuntaamme äidin ja ehkä tätini kanssa Ikeaan ostoksille. Tavoitteena on ostaa uudet patjat, petauspatjat, tyynyt ja peitot sänkyyn. Tokihan kaikkea muutakin pikkukrääsää taas taatusti mukaan tarttuu, mutta nuo nyt jos ainakin onnistuisi ostamaan, niin reissu olisi siltä osin ihan onnistunut.
Edellisessä postauksessa salamyhkäisesti mainitsemani asia eteni pikkuisen tällä viikolla ja toivotaan, että etenisi vielä tulevaisuudessakin ihan maaliin saakka. Tänään pitäisi tulla taas lisätietoja.
Taidankin ottaa tämän päivän tavoitteeksi selvitellä jälleen kertyneen pyykkivuoren ja pestä lieden. En tiiä kuka tuon uunin aina rötvää noin kauhean näköiseksi... :D Mutta ensin jos kauppaan ja sitten eilen katsomatta jäänyt Klikkaa mua.
Alkoikin olla ehkä viimeiset hetket pitää talviloma. Tai no oikeastaa olisi tosiaan pitänyt pitää jo aiemmin kun talvilomakausihan päättyi keskiviikkona. No, päivä sinne tai tänne. Toiset jäävät jo ensi viikolla pitämään ensimmäisiä kesälomiaan ja minä olen juuri vasta selvitellyt talven vapaat. :D
Vappuaattona pidimme meidän perinteisellä ryminäryhmällä kekkerit ja olikin taas varsin hauskaa, kuten yleensäkin. Tokihan omaa vireystasoa hieman latisti keskiviikkona kello viiden aikaan tapahtunut herääminen. Miltei loppuun saakka silti jaksoin. Eilinen olikin sitten uupumusta tulvillaan kun yöunet jäivät reiluun neljään tuntiin. En vaan osannut nukkua aamullakaan pitkään vaikka pääni sain tyynyyn vasta hieman ennen aamuneljää. Krapulaa ei edes ollut niin olikin kiva nauttia silkasta laiskottelusta ja katsella telkkaria ja mässäillä kinkereistä jääneillä mätöillä.
Huomenna suuntaamme äidin ja ehkä tätini kanssa Ikeaan ostoksille. Tavoitteena on ostaa uudet patjat, petauspatjat, tyynyt ja peitot sänkyyn. Tokihan kaikkea muutakin pikkukrääsää taas taatusti mukaan tarttuu, mutta nuo nyt jos ainakin onnistuisi ostamaan, niin reissu olisi siltä osin ihan onnistunut.
Edellisessä postauksessa salamyhkäisesti mainitsemani asia eteni pikkuisen tällä viikolla ja toivotaan, että etenisi vielä tulevaisuudessakin ihan maaliin saakka. Tänään pitäisi tulla taas lisätietoja.
Taidankin ottaa tämän päivän tavoitteeksi selvitellä jälleen kertyneen pyykkivuoren ja pestä lieden. En tiiä kuka tuon uunin aina rötvää noin kauhean näköiseksi... :D Mutta ensin jos kauppaan ja sitten eilen katsomatta jäänyt Klikkaa mua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)