Joulu mennä jolkotti

Eli nyt on syytä tarttua arkeen muutamaksi päiväksi ennenkuin uuden vuoden juhlinta painaa päälle panssarivaunulla.

Joulupyhät olivat varsin leppoisat joka lähtöön. Maanantaina toki siivosin hiki hatussa koko päivän. Yksin. Ja vannoin, että on muuten laitimmainen kerta kun tähän hulluuteen suostun. Saa olla isäntä ensin kerran kyllä vahvuudessa mukana kun aletaan vastaavanlaista siivousurakkaa suorittaa.

Aatto vietettiin vanhempieni luona ja joulupäivä oltiin kotosalla. Miehen pari kaveria kävi perheineen piipahtamassa pikavisiitillä ohikulkiessaan. Ei olekaan hetkeen ollut tässä talossa sellaista mekkalaa kun joulupäivänä oli: neljä varsin touhukasta tenavaa saa yllättävän vaikuttavan shown aikaiseksi niin halutessaan. Onneksi meillä on vaan koiria... :D

Eilen käytiin anoppilassa jouluruokarääppiäisillä ja loppuillan lököttelin koneen ääressä ja katselin hdfin.comista Once Upon a Timea. Isäntä oli varpajaisissa illanvietossa niin sain olla ihan rauhassa höttösarjojeni kanssa. Olipa kerran jäikin sitten sopivasti tauolle ja palaa vasta Jenkeissä ohjelmistoon maaliskuun puolivälin tietämissä. Jäi niin poskettoman jännään kohtaan, että meinasin haljeta kun kävin katsomassa koska seuraava jakso ilmestyy. Otin sitten lohdukkeeksi työn alle Revengen 3.tuotantokauden, joka on päässyt alkamaan ihan varkain. Mielessä kävi kyllä testata millainen olisi Once Upon a Wonderland -sarja, mutta ei ollut sitä mitenkään helposti katsottavissa, niin piti luopua ajatuksesta.

Tänään saattaa joutua vielä pari jaksoa Revengeä katsomaan kun isäntäkin on työmaalla tämän päivää. Hyvä sarja, mutta joku siinä mättää ettei enää niin rajusti koukuta kun aiemmat kaudet. Mutta kyllä tuota vielä katsoo ja kun nyt muut suosikit on tauolla, niin jollakinhan sitä pitää tuubatasapaino säilyttää :P

Uutta vuotta aiomme ottaa vastaan kaveriporukalla täällä meillä. Tuossa jo vähän hahmottelin illan napostelumenua mielessäni. Pitänee tänään jo ostaa osa tarvikkeista kun on kohta kumminkin kauppaan lähdettävä käymään. Onneksi olen vapaalla töistä vielä yli vuoden vaihteen niin saa kaikessa rauhassa leivoskella vieraille.

Työstressistä joulustressiin

Huhu. Alkaa olla tämä vuosi yhtä työpäivää vaille paketissa. Huomenna siis vielä arkiseen aherrukseen ja sitten vaihdan lomamoodin päälle ja palaan kustannuspaikalle vasta 2.1. En tiedä teistä, mutta minä odota huomista klo 16 kuin hepo kesää!

Viime päivinä on todella alkanut tajuta miten kerta kaikkisen uupunut onkaan. Pienetkin vastoinkäymiset keljuttaa ja pitää miltei purra hammasta ettei kirkuisi ääneen. Puhumattakaan selittämättömistä ja pidättelemättömistä kyynelistä. Tänä aamuna viimeeksi töihin ajaessa radiosta tuli Tonttu-joululaulu ja kyyneleet vaan tulvi väkisin silmistä. Ai että hieman herkillä?

Uskon kyllä, että tuo 1,5 viikon huili tähän väliin tekee tehtävänsä. Toivottavasti siis töihin palatessa on edes hieman elpynyt olo ja jaksaa painattaa taas pitkälle kevääseen ennenkuin pääsee talviloman viettoon.

Jemmasin siis talvilomaani huhtikuun puolivälin paikkeille. Ollaan suunniteltu parin viikon trippiä ulkomaille silloin, niin kaikki käytettävissä olevat lomat on säästettävä siihen. No, se on sitten ainaki vuoden totaalinollaus! Vuodenvaihteen jälkeen pitänee alkaa tsekkailla lentoja pikkuhiljaa.

Ensi vuodelle on muutenkin varsin paljon kivoja juttuja, joita odottaa jo nyt! 7.3. ollaan menossa katsomaan teiniaikojen rakkautta, Backstreet Boysia Hartwall Arenalle. Toukokuun lopussa on Sonisphere, jossa siis pääesiintyjänä Metallica. Sinnekin hankin meille liput. Kirsikkana kakun päällä vielä Cheekin stadionkeikalle hankitut liput. Oli kyllä usko loppua niiden pilettien kanssa, mutta sain kuin sainkin napattua sellaiset itselleni ja kaverille pe 22.8. keikalle. Jossain määrin toki parempikin, että missattiin sen ensin myyntiin tulleen keikan liput!

Cheek tulee tänne omillekin kotikulmille huhtikuussa keikalle, jonne en ole kyllä vielä lippuja hankkinut... Mutta elän toivossa, että töiden kautta sinne saisin pari lippua pimitettyä. Samoin suunnittelin mahdollisuuksien mukaan tekeväni Jenni Vartiaisen keikalle. Se nyt ei ole mikään ultimatepakko, mutta katsotaan jos lippuja tulee ja jää, niin sitten voisi käydä senkin katsastamassa.

Tänään olimme omalla työtiimillä syömässä ravintolassa keskellä työpäivää ja vaikka miten olenkin stressierkki ja uupunut kun apina, niin tuo reissu piristi mieltä. Ja en voi ehkä ikinä kyllin hehkuttaa ehkä maailman ihaninta esimiestäni! Vaikka meillä välillä on erimielisyyksiä, niin silti en vaihtaisi pomoani mihinkän. Hän osaa rauhoitella, tsempata ja tukea juuri silloin kun sitä eniten todellakin tarvitsee. Ja oli se ryökäle vielä joululahjankin hankkinut! Tuntuu, että on jotenkin etuoikeutettu kun voi rehellisesti kehua esimiestään.

Huomenna kun saan työt tämän vuoden osalta pakettiin (toivon siis että heti maanantaina ei tule työmaalta paniikkipuhelua) niin sitten voin vaihtaa lennosta joulustressiin, joka on kyllä jäänyt tänä syksynä täysin vaille huomiota. Joululahjat olen jo hankkinut ja kinkunkin ostin eilen. Enää on siivous ja ruokaostosten teko. Isäntä ehdotti, että oltaisiin siivottu huomenna, mutta tyrmäsin ajatuksen. Siivous on järkevintä suorittaa vasta maanantaina niin on toivoa, että talo on vielä suhtkoht järjestyksessä joulunakin! Mies kyllä meinaa vielä livistää maanantaiksi töihin eli siivousurakka jää minulle... Ellen pelaa korttejani taktisesti ja viivyttele projektin aloittamista iltapäivään jolloin isäntä ehtii juuri sopivasti auttamaan. :D

Ruokaostoksethan olisi viisainta tehdä jo aiemmin, mutta säästän ehkä yhden kauppareissun kun lähden rynnimään muiden sekaan vasta maanantaina aamulla. Kovin ihmeellisiä ostoksia ei ole tarpeen tehdä, lähinnä vaan perustarpeistoa: maitoa, leipää ja kissoille sapuskaa. Tiedän, että haalin hamsterina kaikkea vähänkin ehkä tarpeellista ostoskärryihin. Ihan kun se ruoka niiden kahden kiinniolopäivän aikana loppuisi ja nälkäkuolema korjaisi hetimiten. Aattona kuitenkin ähkytään itsemme tainnoksiin vanhempieni luona ja jompana kumpana joulupäivänä on kutsu anoppilaan lihapatojen ääreen. Eli mitään megaluokan ruokatankkausta ei tarvitse omaan jääkaappiin tehdä.

Jos en enää ennen joulua saa aikaiseksi tulla postaamaan, niin toivotan jo nyt varulta kaikille oikein rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa. :)

Tässä vielä yksi suosikkijoululauluni teillekin:

Onnea itsenäinen Suomi!

Se on Suomen 96.itsenäisyyspäivä.

En nyt ala eritellä monen muun tapaan kaikkia niitä hienoja asioita, joita itsenäisyys on meille suonut ja suo vielä toivottavasti jatkossakin.

Enkä osaa kommentoida tätä päivää järin sotilaalliseltakaan näkökannalta. Nostan silti sitä kuvitteellista hattua niille kaikille, jotka ovat itsenäisyyden meille tuoneet. Ja olen varmasti monen muun suomalaisen tapaan hiljaisesti nöyrän kiitollinen ja kunnioitan näitä miehiä naisia, jotka ovat omalla panoksellaan olleet mukana niissä taisteluissa, joiden seurauksena meillä kaikilla on turvallinen kotimaa.

Oma pappakin oli aikanaan mukana rintamalla, mutta niistä kokemuksista ei koskaan puhuttu. Ei ikinä. Olin kyllä itse kyllä vielä hyvin nuori kun pappa kuoli pois eli ei edes osannut kysyäkään koska ei sillä tavalla ymmärtänyt asiaa laisinkaan. Mutta uskon, että vaikka olisin kysynytkin, niin vastaus olisin tuskin saanut.



Näiden Kari Tapion Taistelijan sanojen myötä kaikille mitä lämpimintä itsenäisyyspäivän iltaa.

Se tunne kun...

...maanantai lyö päin näköä kaikella, mitä käsiinsä saa.

On ollut kyllä niin kertakaikkisen maanantain makuinen päivä, että ei meinaa uskoakaan.

Töissä kaksi pitkää palaveria oli onnen omiaan sotkemaan päiväohjelman. Ja jotenkin on ihan tilanteeseen sopivaa, että juuri kun on estynyt vastaamaan sähköposteihin ja puheluihin, niin molemmat värkit rallattaa sillä tahdilla, ettei yleensä yhteensä moista yhteydenottotulvaa tule kahdessa päivässä!

Ja sitten kun epätoivoisesti koitat purkaa sitä sumaa, niin lisää pukkaa. Ja kirsikkana tämän monday caken päällä kyllä killuu ne järjettömän tyhmät sähköpostit henkilöiltä, joiden itse pitäisi tietää vastaukset kysymyksiinsä. Siihen kun vielä lisätään näiden samaisten pöljien tapa teettä itselle vähänkin epämieluista jutut minulla...

Eikä veetutusta yhtään vähennä se, että mitään hommia ei saa valmiiksi kun muut eivät pidä ilmeisesti tekemisiäni sen vertaa arvossa, että voisivat lohkaista murusen kallista aikaansa hankkeideni edistämistä varten.

Valona tunnelin päässä onneksi työkaveri, jonka kanssa pidämme kyllä joka käänteessä toistemme puolia. Tänään viimeeksi tuo ihana ihminen oli omassa kehityskeskustelussaan ihmetellyt ääneen, että miksi minua ei vakinaisteta ja potkaista jota kuta vähemmän ammattitaitoista pihalle. Vaikka nuo puheet ei tilannetta muuta, niin kyllä ne lämmittää mieltä kaiken ankeuden keskellä. :)

Toivottavasti parempaa viikon jatkoa kaikille!

Into piukeena

No, otsikko nyt ehkä hieman saattaa liioitella, mutta siellä päin.

Saan aina näitä mitä eriskummallisimpia tsemppipiikkejä ihan vääriin vuorokauden aikoihin. Johtuneeko siitä, että pystyy helposti jättämään homman tekemättä koska "kello on jo niin paljon ja kohta pitää lähteä nukkumaan, jää kesken kuitenkin". Tai sitten olisin erinäisten asioiden niin salliessa yöeläjä. Vaikka nykyisin nukkumaanmenoaikani on klo 22, niin arkisin  kuin viikonloppuisinkin.

Mutta niin. Hetki sitten kuurasin kylpyhuonetta juuriharjalla, sitten tyhjensin jääkaapista kaiken turhan kauan kaapin perällä lymyilleen aineksen roskiin ja lopulta vielä järjestelin kirjahyllyä sekä tein inventaariota kertakäyttöasioista viikonloppua varten.

Meinattiin pitää viikonloppuna pikkujoulut täällä meillä. Pieniä leipomuksia ajattelin harrastaa, mutta lähinnä vaan mietin notta millä helkkarin ajalla?! :D Mutta kait sitä saa aikaiseksi kun oikein tehokkaaksi heittäytyy. Pitänee laatia aikataulu, jotta tulee kaikki tehtyä. Ja vaikka voisin marssia kauppaan ja ostaa kaikki tarjoamiset valmiina, niin ei vaan jotenkin käy laatuun tässä taloudessa. Kerrankin kun saa syömämiehiä vähän enemmän, niin on hyvä sauma toteuttaa itseään ruokaan liittyen.

Menneenä viikonloppuna oli virman pilleet. Olivatkin oikein vallan kivat kemut. Ruoka oli hyvää, seura hauskaa ja ilmapiiri varsin viihtyisä. Loppuiltaa kohden toki asiaan kuuluvat draamanhetket meinasivat latistaa tunnelmaa, mutta onneksi ei ihan pilalle ilta mennyt. Kotiakin ennätin jo kolmen jälkeen ja voi maaaaaailma, miten eilen väsyttikään. Minkäänlaista krapulaa en myönnä poteneeni, mutta sänky oli paras paikka koko päivän ja rankin suoritus oli käydä kaupassa ja tehdä sen reissun jälkeen hampurilaiset ruoaksi. Eli ihan rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Huomenna olisi töissä luvassa kehityskeskustelut. Esimies pyysi tutustumaan etukäteen keskustelun rungoksi tehtyyn lomakkeeseen. Tutustuin niihin kohtiin sitten neljän A4:n verran. Eli toisin sanoen kirjoittelin jokaiseen kysymykseen kommenttejani, jotka aion huomenna kertoa keskustelutilaisuudessa ääneen. Saa nähdä riittääkö varattu tunti.

Nyt taitaa olla parasta lähteä tyhjentämään pyykkikone ja sitten tuutimaan. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Täällä tulee lunta! Jokohan nyt saataisiin talvi tämän ankean syksyn tilalle?

Kausi avattu

Nimittäin virallinen juustokausi. Olen kyllä vähän turhankin suuri juustojen ystävä. Voisin syödä niitä aika tavalla paljon... Ja se nyt taas ei ole mitenkään erityisen terveellistä. Onneksi kesällä ei tule harrastettua mitään juustojen maistelua. Lähinnä juusto kuuluu silloin vain leivän päälle tai ruoanlaittoon.

Mutta eilen iltana pistettiin elämä oikein huolella risaiseksi ja nautittiin isännän kanssa punaviiniä, juustoja, keksejä sekä hedelmiä. Oli hyvää. Jotenkin vain alkava talvi sekä lähestyvä joulu pikkujoulukausineen taas herättelee juustohimoa.

Illan kattaus.

Aika aikaansa kutakin...

Olin muutamia vuosia sitten melko ahkera paikallisen jääkiekon seuraaja. Kävin peleissä säännöllisesti, omistin kausikortin, pyörin vapaa-ajallani seuran kannattajaporukoissa ja luonnollisesti tiesin kaikki pelaajat sekä taustavoimat niin ulkonäöltä kun nimeltäkin. En kuitenkaan suostu myöntämään että olisin sen suuremmin "himoinnut" niitä KAIKKIA pelaajia vaikka kyllähän sitä joka kausi jostain syystä löytyi se oma "suosikki". Tokihan sitä muutamiin tuli ihastuttua palavasti, mutta siihen se sitten jäikin. Josko se ns. kuului vaan siihen elämänvaiheeseen? :D

Tänään olin työn puolesta vieraisilla paikallisessa ammattikorkeakoulussa ja erinäisten sattumien kautta tajusin, että jumalavita siinä porukassa on näitä paikallisen porukan "poikia". Sen verran olen nykyisinkin seurannut ottelu-uutisten kautta joukkueen nykytilaa, että nimet kuulostivat tutuilta. Naamataulut eivät soittaneet minkään näköisiä kelloja, mutta nyt kun asian tiedän niin ovat kyllä niin sporttiperttien näköisiä, että oksat pois. Olisi pitänyt pystyä arvaamaa!

Se pitää kyllä todeta, että oma mielikuva jääkiekkoilijoista niinä penaalin vähemmän terävinä yksilöinä karisi. Tyypit olivat ehkä kaikista eniten kartalla, partaveitsen teräviä ajatuksen juoksultaan ja äärimmäisen asiallisia. Ei siis mitään takarivissä omaa showtaan pitäviä urpoja vaan äärimmäisen keskustelukykyisiä nuoria miehiä. Miten tämä on mahdollista?

Muutamia vuosia sitten olisi ehkä päässyt itseltä pari tsihhihhih-tirskahdusta, mutta nyt vaan hymähdin mielessäni.

Mietitte varmaan, että oliko tässä nyt jotain järkeä. Ei, tässä varmaan ollut alunperinkään. Sitä kun vaan on vielä ihan kirkkaana mielessä ne ajat kun perustietoihin kuului käytännössä paikallisjoukkueen pelaajien tiedot kengännumerosta lempibändiin, niin tämä totaalinen tietämättömyys yllätti minut itsenikin! Ja mitä tuohon aiempaan yksityiskohtien tietämiseen tulee, niin puolustuksekseni voin kertoa, että tein useampana kautena pelaajista esittelyt nettiin ja siinä yhteydessä oppi kaikenlaista. Kuulostipa selittelyltä.

Kun saapuu syyyyyyyys...

Eilen alettiin miehekkeen kanssa puuhata pihapiiriä talvikuntoon. Pientä haravointiprojektia, kukkapenkkien raivaamista, ruukkujen tyhjentämistä, kesäkalusteiden varastoon siirtämistä... Haravointi oli loppujen lopuksi melko turhaa puuhaa, koska tänään eilen haravoitu alue on taas lehtien peitossa. Ei onneksi ihan yhtä pahasti kuin eilen... Vaahterassa on toditetusti ihan kaksi tai kolme lehteä ja saavat aikaan melkoisen maton ja melkoisen laajalle alueelle. En aio edes koko pihaa nyt syksyllä haravoida ainoastaan puiden alta paksuimmat lehtikerrokset. Keväällä on kuitenkin käytävä koko piha läpi niin siinähän ne "yksittäiset" lehdet sitten lähtee.

Käytiin eilen myös käyttämässä koiria juoksemassa. Isäntä vedätti keskimmäistä karvakorvaa pyörän kanssa ja minulla oli vanhin juoksuvyössä ja nuorin hihnassa. Juostiin muutamia satoja metrejä ja käveltiin välillä. Tänään on reisissä tuntunut ne juoksuaskeleet. Kunto ei ole ihan huippujuoksijan ja jännitin kyllä niitten hölkkien ajan joka lihasta koska pelkään jostain syystä järjettömästi, että loukkaan itseäni tai koiria jos kompastun/liukastun/horjahdan. Jos meinaa noita tulevaisuudessa juoksuttaa niin täytynee ostaa kunnon lenkkarit, jotka tukee jalkaa ja joissa ei ole liukkaat pohjat.

Tänään otetaankin sitten huilin kannalta. Aamulla askaroin kynsihommieni kanssa ja nyt siirryin ruoanlaiton pariin. Kermaista hirvikäristystä, uuni lihaa hirvipaistista, maalaislohkoperunoita ja jälkkäriksi pannaria. Kyllä sietää polkea ja juosta taas näitten eväitten jälkeen... :D

Hengissä

Pitääpä nyt viimeinkin päättää tämä radiohiljaisuus.

Mitään selkeää syytä en kyllä osaa kertoa, miksi näinkin pitkä tauko taas postailussa. Ehkä olen syksyn laiskistama. Tai muuten vaan aikaansaamaton, kuten yleensäkin.

Suuren suuria muutoksia elämässä ei ole kyllä tapahtunut tänä mykkyyden aikana. Töissä painettu menemään kuin pieni eläin ja hetkittäin kyllä käy mielessä, että olisiko joku toisenlainen ura valinta sittenkin parempi. Mutta tähän saakka kliseinen sanonta "ei se vaihtamalla parane" on pitänyt kiinni tässä nykyisessä ja pitänee jatkossakin kunnes toisin todistetaan.

Tapasin pitkästä aikaa esimiestäni viime viikolla kasvokkain ja päästiin puhumaan mieltä hiertäneistä asioista. Toki tiesin jo etukäteen, että ei ole pomollakaan sitä kaikkea korjaavaa taikasauvaa, mutta jotenkin kevensi mieltä kun sai sanottua asioista ääneen henkilölle, joka edes teorian tasolla voi muuttaa asioita parempaan.

Mutta toinen juttu nyt ei sitten niin mukava tavallaan olekaan. Tai on toki, mutta ei aivan sitä, mitä olisin sen halunnut olevan. Olen siis ollut samassa firmassa kohta kuusi vuotta. Määräaikaisesta työsuhteesta määräaikaiseen siirtymällä. No, kysyt varmaan kohta, että miten se on mahdollista. Kyllä se vaan on. Pykälät on täyttyneet ja työsuhde jatkunut. Nykyinen sijaisuuteni siis jatkuu ensi keväälle ja tokihan ajattelin, että SITTEN saisin viimein sen toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ilman mitään lisämerkintöjä. Ei sitten näemmä tapahdu. Ensi vuodeksi saisin kaiketi töitä, mutta sen jälkeen taas kaikki auki.

En suoranaisesti lupautunut tuohon, joskaan en myös kieltäytynykään. Viikonlopun aikana mietin asiaa ja vaikka miten pidän työstäni ja työkaverit ovat ihania, niin kaikesta voisi alkaa päätellä, että ikinä minusta ei vakituista tuohon firmaan tehdä. On siis ehkä hyväksyttävä se tosiasia, että joko roikun tuolla niin pitkään kun työnantaja sen sallii näillä "epämääräisillä" sopimuksilla tai sitten käännän kelkkani toiseen suuntaan ja vaihdan alaa.

Nimittäin on minulla kuitenkin olemassa niitä muitakin tulevaisuuden haaveita kun juosta uraohjuksena oravanpyörässä lopun elämääni. Ehkä haluan perheen joku päivä. Ehkä haluan mennä naimisiin pankin kanssa ja ottaa hävyttömän ison lainan unelmakotia varten. Ehkä haluaisin ylipäänsä tehdä suunnitelmia eteenpäin elämässäni enemmän kuin puoli vuotta kerrallaan. Ja todennäköisesti nykyinen työnantaja ei voi olla tässä projektissa mukana siten kuin tahtoisin.

Öh. Menipä taas töistä puhumiseksi. Sen verran kyllä vielä, että olen kaavaillut hakevani kevään hauissa kouluun. En ole ihan vielä päättänyt, että mitä haluaisin opiskella, mutta ajatuksia on. Kunpa vaan saisi aikaiseksi alkaa tutustua ensi vuoden opiskelutarjontaan...

Mennyt viikonloppu olikin hyvin en ole koskaan ennen -henkinen. Perjantai-iltana innostuin leipomaan empanadoja ensimmäistä kertaa elämässäni. Hyviä tuli eikä olleet edes vaikeita! Suosittelen kokeilemaan vaikka tällä ohjeella. Lauantain olin ensimmäistä kertaa ikinä valjakkokoira kisoissa. Ja sunnuntaina tein ensimmäisen kerran kalakeittoa! Ja vielä valkoiseen liemeen eli ts. kermaan. Pitää kehaista, että oli kyllä hyvää. Teen todennäköisesti toistekin kun nyt pääsin jonkinasteisesta kalakeittokammostani eroon. Kenties lapsena syödyt sadat ja taas sadat kalakeitot täyttivät kiintiöni useammaksi vuodeksi...

Tänä iltana taidan loikata taas kuntopyörän selkään. Eilen iltana tuli poljettua 15 kilometriä puoleen tuntiin ja jos tänään vähintään saman matkan rykäisisi. Sen verran on haitarilla taipumusta ottaa itseensä kuntopyöräilystä, että pitää ottaa hieman kevyemmin näin taas innostuksen alussa. Ei ehkä vielä paljon kunto kohoa, mutta kyllä se täytyy myöntää että olo on jotenkin hurjan hyvä tuollaisen pienenkin hien irrotuksen jälkeen. Josko nuo vararenkaatkin joku päivä edes hieman pienenisivät kun tarpeeksi polkee...

Ei mitään uutta tämän taivaan alla

On taas se meidän kaikkien niin kovin rakastama vuodenaika jolloin väkisinkin meinaa masentua. Vaikka syksyssä onkin omat kivatkin puolensa, niin kyllä vähenevä valo, ankeus, harmaus, vesisateet jnejnejne vetävät mielen matalaksi. Joskin tänään nyt ainakin oli poikkeuksellinen kaunis syyskeli kun töistä lähdin. Oikein sai aurinkolasit viritellä nenälleen auton rattiin hypätessään!

Mutta toisaalta syksyssä on tällaiselle itseni kaltaiselle lällyilijälle paljon kivaakin. Voi toisinaan (ehkä vähän liiankin usein oikeammin) rötkähtää viltin kanssa sohvalle ja katsoa jotain aivojen lopullisen nollaamisen suorittavaa tuubaa tv:stä. Kynttilöitä en uskalla tuoda näkösälle edes ilman sytyttämistäkään. Täystuohoksikin kutsuttu koiran penikka kun söisi ne taatusti samantien parempiin suihin. Enkä ole ihan varma, mitä kynttilä tekee koiran ruoansulatukselle. Enkä kyllä sen puoleen välitä testatakaan.

Toisekseen kun ilmat viilenee (en siis ole helteistä valittaja vaan nautin kyllä kesäkeleistä ihan suunnattomasti), niin voi tosissaan miettiä että pitäisikö näille vyötärön seudulla höllyville vararenkaille edes yrittää tehdä jotain. Aika ei riitä rantakuntoon ensi kesälle, mutta saisi edes välit soimaavan omatunnon kanssa kuntoon kun toisinaan korvaisi herkkujen mussuttamisen sohvan nurkassa vaikka kuntopyöräilyllä. Suunnitelma on tehty vaan vaatiiko se toteutus nyt jotain liikehdintää?

Työmaalla olen saamassa pari melkoista rutistusta valmiiksi tältä syksyltä. Toki tiedän kyllä ihan kokemuksesta, että kyllä tilalle tulee uusia pikkukivoja proggiksia. Eli tuskin työt loppuvat tämän viikon jälkeen, mutta jos olisi vähän toisenlaisia hankkeita työpöydällä seuraavien viikkojen aikana. Ollut kyllä sellaista bernhardilainen nenästä toisensa jälkeen menoa koko syksy. Ei yhtään sellaista hanketta, joka olisi mennyt alusta loppuun kunnialla. Aina jotain kompasteluja ja sivuraiteita, että meinannut kyllä usko loppua.

Pahinta päänvaivaa on kyllä aiheuttanut se, että useimmiten sitä kyllä syyttää itseään vastoinkäymisistä ja herää miettimään, että olenko minä oikeasti niin epäkelpo ihminen näihin hommiin ettei hommat vaan suju ongelmitta! Mutta toistaiseksi olen koonnut itseni ja jatkanut porskuttamista vaikka olisi lähinnä tehnyt mieli ottaa työavaimet nipusta, jättää ne vähin äänin työpöydälleen ja sulkea ovi viimeisen kerran selkänsä takana. Mutta kun sen verran sitkeää tekoa ja pirullinen luonne ettei vaan VOI antaa periksi.

Omien heikkouksien todellinen tajuaminen kyllä ärsyttää ja kiukuttaa suunnattomasti. Kun ei vaan oikeasti OSAA! Ja samoin kun useimmissa muissa paikoissa, ei ole kyllä aikaa sen suuremmin opetellakaan. Se on vaan saatava hommat purkkiin miten kuten parhaaksi näkee ja taitaa. Ja toisten kun on sietämättömän vaike käsittää, että en ole ihan seppä syntyessäni ja teen tolkuttomia määriä virheitä. Silti odotukset lyödään vähän turhan korkealle. Tai sitten olen itse se, joka ne odotukset asettaa itselleen ja petyn kun en ihan niihin ylläkään. Ei vaan kantti anna periksi tehdä "sinne päin" kun voi tehdä justjetsulleen silleen kun suunniteltu ja sovittu. Sitä perfektionistin ihanaa arkea.

Kuolema kuittaa univelat...

Ehkä vähän dramaattinen otsikko, mutta jotenkin sopii tähän kuoleman väsyneeseen olotilaan.

Ensiksi alle viisi päivää töitä täydellä höyryllä ja siihen päälle vielä todellisen ylipitkä shoppailupäivä. Kyllä on viimeisetkin mehupisarat puristettu noiden voimalla. Aamulla ei tänään edes suuremmin väsyttänyt kun heräsin yhdeksän jälkeen, mutta päivän mittaan on alkanut kyllä silmäluomi painaa aika tavalla!

Oltiin äitimamman kanssa eilinen päivä Tuurin ihmeellisessä maailmassa tuhlaamassa. Päivä oli kaiken kaikkiaan mitä mainioin. Äidin kanssa on kivaa olla reissussa kun se ei stressaa turhia mistään. Tavaraa päätyy ostoskärryihin ja toinen toiselle kivoja löytöjä tehden päivä menee kuin siivillä! Samoin kävi eilen.

Reissu oli sellainen ns. turistimatka. :D Eli siis paikallinen linja-autoyhtiö järjesti matkan ja vaikutti olleen suosittu juttu, koska oli bussi oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Bussi koppasi kyytiin aamulla heti puoli kahdeksan jälkeen ja kotiin tulin iltayhdeksän tietämissä. Oli kyllä aika veto poissa illalla kun pääsi saunaan ja rojahti sen jälkeen katsomaan Julkkis-BB:tä.

Haluatte kuitenkin tietää shoppailuistani, eikö niin? Itselleni ostin yllättäen muutaman kynsilakan sekä muita kosmetiikkatuotteita, yhden kaulakorun ja niiden lisäksi muutamia kukkasipuleita istutettavaksi kukkapenkkiin. Muutoin ostoskassi täyttyi miehekkeen synttärilahjoista sekä tuliaisista koirille. Ihan sellaista totaaliseen turhaa rojua onnistuin välttelemään, kaikki mitä ostin, tuli käyttöön ja tarpeeseen. Äiti osti meille saunaan laudeliinat, joita olen itse suunnitellut ostavani jo aika kauan...

Äiti jo kyseli, että lähdetäänkö marraskuussa uudelleen vastaavalle reissulle. En ihan heti ainakaan suostunut, pitänee miettiä. Tokihan sitä voisi ottaa tuon jo hieman joululahjashoppailureissuna. Saahan nyt nähdä, mitä se teettää.

Taitaa sohva kyllä kutsua taas. Ehtisi kyllä hetkeksi ihan oikeasti ummistaa silmänsäkin, koska uuniin tökkäämäni karjalanpaisti saa muhia vielä kyllä miltei tunnin. Lihapaketissa ollut paisto-ohje on kyllä puuta heinää: sen mukaan paisti valmistuisi vaivaisessa parissa tunnissa. Meillä on kyllä ollut kotona aina tapana muhittaa paisteja joskus yön ylikin leivinuunissa miedossa lämmössä. Nyt on paisti ollut jo sen vajaa 3 tuntia ja äsken kun tutkin lihan kypsyyttä, ni saa kyllä huoletta olla vielä hetken jos toisenkin... Paistin pitää olla sellaista pehmeää ja suussa sulavaa eikä mitään sitkeää purkkaa!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille yhteisesti ja erikseen. :)

Huh, hulinaa!

Töissä on pitänyt kiireisenä päällekkäiset projektit ja kotona tuo uusi karvakorva. Ei siis voi oikein väittää joutuvansa keksimällä keksimään tekemistä päiviksi ja illoiksi.

Työkiireet on jossain määrin hyväkin asia: ei ennätä paljon päivän mittaa kelloa vilkuilla ja siitä syystä tuntuu, että aika kuluu aivan kiitolaukkaa. Puhuttakaan, että päivistä ennättää noteeraamaan maanantain ja sitten onkin jo perjantai. En ole vielä pystynyt selvittämään, minne ne tiistai, keskiviikko ja torstai oikein katoavat! Jos joku tietää, kertokoon minullekin.

Hetkittäin töissä kyllä valtaa jonkinasteinen, rehellinen epätoivo. Tuntuu, että asiat vaan kasautuu ja kasautuu ja kasautuu. Mitään ei meinaa saada valmiiksi. Määräaikojen noudattamisesta puhumattakaan! Tiedän jo valmiiksi, että maanantain ja koko ensi viikon työlista on pitkä kuin nälkävuosi. Mutta vedotakseni tuohon ajan pikakelaukseen, en suuremmin valita. Parempi näin. Ja sekin on hyvä, että töitä oikeasti ON. Muuten saattaisi olla hommat vaakalaudalla, kun ajat ovat mitkä ovat.

Ja vaikka epäusko joskus vaivaakin, niin voi sitä onnistumisen riemua, mikä herää kun saa jonkin asian lopulta täysin valmiiksi ilman merkittävämpiä kömmähdyksiä. Silloin tekee mieli melkeinpä vetää lippu salkoon ja tilata torvisoittokunta paikalle.

Uusi koirahankinta on kyllä osoittautunut aikamoiseksi riiviöksi. Kiusaa vanhempia koiria sen minkä ennättää ja meitä ihmiskavereitaan myös aina kun vaan tilaisuus sallii. Ja voi sitä pissi- ja kakkarallia! Yhdet kun siivoat, niin toiset on hyvää vauhtia tulossa... Pitäisi saada Serla sponsoroimaan! Ihmetteleevät kohta kaupassa, että mitä ihmettä tehdään sellaisilla määrillä talouspaperia kun miltei joka kauppareissu pitää ostaa neljä rullaa. Jotkut käyttävät siivoushommissa ihan rehtiä rätti+ämpäri -linjaa, mutta jotenkin tuo talouspaperin tuhlaaminen kera Tolu-suihkeen on mielestäni siistimpi tapa. Onneksi työsuhde-etuna kotiin kannettu, veloitukseton sanomalehti käy pissipaperiksi oikein hyvin. Milloin nyt sattuu pissit siihen osumaan... Ei ihan joka kerta, voin kertoa.

Vietin eilen (ainakin omasta mielestäni) ansaittua ylityövapaapäivää. Otin vaparista ilon irti ja kävin luottoparturin luona ja sen jälkeen ystävän luona kahvilla pitkästä aikaa.

Parturireissu oli jälleen kerran enemmän kuin mieluinen. Kolmen kuukauden takaisesta vierailusta ei ollut jäljellä käytännössä enää kuin muisto. Toista on taas nyt liki 3,5 tunnin aherruksen jälkeen tukka on taas järjettömän ihana! Vaihdoin väriä tummasta huomattavasti vaaleampaan eli nyt pitäisi taas kuuliaisesti jaksaa hoitaa hiuksiaan. Tummat ovat siinä mielessä vähän armeliaammaat ettei pienet hoitolaiminlyönnit näy niin selkeästi kuin vaaleammissa kutreissa. Nämä jos pääseevät oikein huolella kuivamaan latvoista, niin voi pojat että ette usko miten karmean näköistä se on!

Olen toki jossain määrin "siunattu" sillä tosiasialla, että hiukseni kestävät yllättävän hyvin tätä tumma-vaalea -värinvaihtelua. Toisilla kun alkaa sulkasato samantien vaalennuksen jälkeen ja hius itsesäänkin kärsii tosi pahasti. Minun tukkani on siitä hyvä, että vaikka aika rääkin eilen saikin osakseen, niin kiiltää nytkin varsin luonnollisesti eikä tähän lettiin ole mätetty liiemmin edes hoitotuotteita. Perus pesut ja hoitoaineet plus hiusseerumi ja ihan vähän vahaa pitämään pinnan sileänä.

Kahvireissu oli myös varsin kiva lisä vapaapäivään! En ollutkaan käynyt pitkään aikaan kylässä ja ystäväni reilun vuoden ikäinen poika oli tällä vierailuvälillä oppinut jo kävelemään vinhaa kyytiä. Viimeeksi mentiin vielä varovaisesti maata pitkin mönkien. Siitä jannusta kehkeytyy vielä varmasti melko velmu kaveri jahka pikkaisen vielä kasvaa.

Isäntä oli eilen iltana kavereineen viihtellä joten minulla on taas tänään edessä vastuu kaikesta -päivä. Plääh. Milloinhan minä saisin maata sängyn pohjalla kuorsaten ja joku muu hoitaisi kaiken sillä välin? En taida ainakaan henkeä pidätellä odotellessani... Heräsinkin jo aamuseitsemältä ja koirien ulkoilutuksen jälkeen osoitin äärimmäistä reippautta ja tein yhden työjutun! Eikä mennyt kuin 3 tuntia. :D Mutta olin jo kyllä valmistautunut tähän kun kerran eilen pidin vapaata töistä, niin pakko oli tämä hoitaa kuitenkin ennen maanantaita pois että muut pääsevät jatkamaan hommia heti työviikon alusta. Itse nimittäin inhoan sitä, että työhommat seisoo itsestä riippumattomista syistä eli en voi kuvitella, että itse jarruttelisin projektien etenemistä. Etenkin ottamalla vapaapäiviä kiireiseen aikaan! :)

Taidanpa nostaa ahterini viimein tämän aamun osalta tästä koneen ääreltä. Leipaisi vaikka kinkkupiirakan, johon ainekset ovat odotelleet jääkaapissa jo viikon verran. Maistuis varmaan teillekin! :P

Meille on syntynyt...

...karvanen laps'.

Tällainen propellikorva käytiin siis hakemassa nelijalkasten nelikon jatkoksi. Eli nyt meillä asuu viisikko.

Valotuulen Pontus

Oli kyllä kertakaikkisen mielenkiintoinen ensimmäinen yö. Pontus oli peruspentu alkukankeuden ja jännityksen jälkeen. Mutta tuo tähän saakka nuorin tollikka ei kyllä tiennyt miten päin olisi. Eikä ole vieläkään oikein tehnyt päätöstä. Uutta tulokasta on seurattava kaiken aikaa. Ihan jokainen askel. Ja pienenkin äkkiliikkeen päälle on urahdettava ja vingahdettava. Mitähän tästä vielä tulee?

Rock, rock!

Viikonloppuna näillä nurkilla rokataan. Ja aika hurjasti rokataankin! On varmaan monen paikallisen (ja miksei ulkopaikkakuntalaisen) kesän kohokohta kun Jurassic Rock vetää Visulahden täyteen festarivieraita.

Jotenkin koko kesä on mennyt sillä "joo, se on Jurassic sitten elokuussa" -mentaliteetilla. Mutta oikeastaan viime viikolla alkoi sellainen pieni festari-into nostaa päätään. En ole mikään festarieläin, että jaksaisin rymytä siellä täyttä päätä kaikki kolme päivää, mutta sellainen hillitympi vaihtoehto kuulostaa hyvältä.

Suunnittelin mielessäni, että perjantaina voisin lähteä ihan vaan auton kanssa liikkeelle ja käydä kuuntelemassa Mokomaa ja PMMP:tä täysin limsalinjalla. Lauantaiksi suunnittelimme kavereiden kanssa aloittavamme "festariurakan" ravintolareissulla ja siitä sitten asiaankuuluvin eväin kohti määränpäätä.

Sunnuntaina toivon, että saadaan kyyti pelipaikoille jo päivällä kun iiiih, niin iiiiihana Cheek olisi esiintymässä jo klo 14.30. Ja iltaan astihan sitä on sitten jaksettava jollakin tavalla, kun System of a Down hyppää lavalle vasta illalla puoli kahdeksalta. Mutta sitä en kyllä siltikään ajatellut missata vaikka maanantaina on kyllä kömmittävä töihin jo ihan normaaliin aikaan.

Ehkä tätä intoa on myös kasvattanut se, että töissä olen puuhastellut jonkin verran näihin festareihin liittyen nyt lomani jälkeen. Ja täytyy kyllä kehua, joskin nimettömästi, että tämän tapahtuman taustalla hääräävät ihmiset ovat ehdottomasti kaiken kunnian ja maineen ansainneet. Ihania tyyppejä, joiden kanssa asia kun asia sujuu kitkatta. Enkä ole kyllä ylisanoja säästellyt kun heidän kanssaan olen asioinut ja uskon, että yhteiset projektit jatkossa eivät ainakaan jää siitä kiinn etteikö yhteistyö todistettavasti sujuisi.

Facebookkiin tuossa jo intoilinkin, että tänään on taas yksi niistä päivistä, että voin vilpittömästi sanoa pitäväni nykyisistä työtehtävistäni! Tiedän myös, että olen onnekas kun saan tehdä työtä, josta todella pidän. Tiedän myös sen, että tulee taas se päivä kun itkua nieleskellen kiroan alimpaan helvettiin sen päivän, kun näihin hommiin suostuin. Mutta koetuista vastoinkäymisistä, ja niistä edessä vielä olevista puhumattakaan, uskon edelleen varsin vakaasti, että selviän tämän sijaisuuden ajan hengissä. On niin mukavaa saada olla mukana luomassa jotain uutta ja siinä samalla oppia itseään kokeneemmilta kollegoilta vaikka ja mitä!

Näillä supernaisen voimilla tekisi kyllä ihmeitä! Ensi töikseni lähden anoppilaan iltakahville. Ja ei, se ei ole niin vastenmielistä, että tarvitsisin supervoimia suoriutuakseni siitä. Työpäivän jälkeen on vaan usein niin uupunut ettei jaksaisi mitään, mutta tänään jaksaa.

Back in business

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana. Ja hengissä edelleen. Odotin kyllä ehkä vilkkaampaa viikkoa, mutta kaiketi vielä aika laajasti lomaileva Suomi piti puhelimet ja sähköpostit vielä kohtalaisen hiljaisina. Todennäköisesti tätä "riemua" ei riitä kovin pitkäksi aikaa.

Peruspuurtamista piti viikko sisällään hyvin pitkälti. Muutamat väärinkäsitykset pitivät hetkittäin kiireinä ja erinäisien sekaannuksien selvittelyt. Lomani aikana meillä oli aloittanut töissä myös määräaikaisena uusi ihminen. Olin salaa mielessäni kyllä hieman näreissäni tästä, koska minulle ei ollut vaivauduttu kertomaan tästä mitään etukäteen. Asia on kuitenkin ollut taatusti tiedossa, koska tämä henkilö oli tullut töihin heti minun ensimmäisenä lomapäivänä.

Tapasin eilen tämän ihmisen ensimmäistä kertaa kasvotusten, koska hän työskentelee konsernimme toisessa toimipaikassa eikä fyysisesti ole siis samassa paikassa kanssani. Äärettömän mukava tapaus! Ja melkoisen pätevän oloinen nainen kaiken kaikkiaan. Tuntuu, että paremmin kartalla asioista kuin minä, joka nyt kuitenkin olen ollut samassa työpaikassa jo kuitenkin useamman vuoden! Ja ihan mukava, että ns. työparini ja esimieheni lomaillessa vielä muutaman viikon minulla on kuitenkin henkilö, jonka kanssa toimitaan yhdessä tarpeen mukaan.

Mutta se niistä työasioista. Se on nimittäin kuitenkin viikonloppu ja tarkoitus unohtaa taas työasiat pariksi päiväksi.

Käytiin miehen kanssa äsken mustikkametsässä. Ei tarvitse kuvitella, että isäntä olisi kyykkinyt mustikoiden perässä! Minä keräsin reilu pari litraa ja mies etsi kanttarelleja. Huomenna saadaan siis oikeaa mustikkapiirakkaa sekä paistettuja kanttarelleja. Joskin ehkä eri annoksissa... ;D Mietin siellä kyykkiessäni kädet kyynärpäitä myöten mustikassa, että on se tämäkin... Perjantai-iltana lähtee vapaaehtoisesti hyttysten piinattavaksi hamuamaan marjoja leipomuksia varten. Kyllä pitää ehkä hieman pipi olla. Tai vaihtoehtoisesti van-ha. Päättäkää kumpi pitää paikkansa paremmin.

Kynsilakkakokoelmani laajeni taas tähän arviolta 10 lakkapullon verran. Ai maailma! Jos olisin jaksanut, olisin kuvannut saaliini teille, mutta nyt kävi näin... Innostuin siis tilaamaan Saksasta lakkoja, kun olivat niin hävyttömän edullisia! Tilaus onnistui kaikin puolin hyvin. Kaikki haluamani tuotteet tulivat perille ja niin hyvin pakattuina vielä, että ei ollut pelkoa, että pullot olisivat rikkoontuneet matkalla. Olen jo kyhännyt samaisen firman verkkokauppaan wishlistiä, jonka aion kyllä muuttaa tilaukseksi vielä tuossa syksymmällä. :)

Taitanee sauna alkaa olla lämmin. Mukava päästä saunomaan ja pesemään tämä punkkeja taatusti joka puolella -tunne pois iholtaan. Riemastuttavaa viikonvaihdetta! :)

Nyt se iski!

Nimittän lomanloppumasennus. ENÄÄ tämä viikko ja SITTEN olisi jälleen lähdettävä sorvin ääreen. Tiedän, että kaikki kivakin loppuu aikanaan, mutta jotenkin tämä neljä viikkoa on mennyt ihan luvattoman nopeasti. Ja oikein mitään en ole saanut aikaan.

Tai no. Mietitäänpäs tuota viimeisintä väitettä uudelleen.

Vanhempien luona olen käynyt oikein kahdesti. Olen käynyt Prahassa lomareissulla. Koiratarha alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis. Pakastin paaaaaaaljon mansikoita talven varalle. Vietimme mukavan kesäpäivän kaveriporukalla kaverini perheen mökillä viime viikonloppuna. Pesin tänään saunan sekä kylpyhuoneen. Ja tuossa vain muutamia esimerkkejä. Ja ne lukuisat, "pakolliset" rutiinitoimet... Ehkei tämä neljä viikkoa mennyt ihan turhuuteen.

Lopun torpan siivoaminen on vielä työlistalla, mutta josko pistettäisiin isännän kanssa torstaina tuulemaan. Pitäisi tehdä ihan kokonaisvaltainen puunaus ja tuuletus. Mieheke on vielä ensi viikon lomalla, niin ehkä hää hoitaa ikkunoiden pesut ensi viikolla... Niinvissiin!

Huomenna saan pitkästä aikaa "kynsiasiakkaan" kun eräs kaverini tulee laitattamaan itselleen jatkeet kynsiin. En ole vuoteen koskenut geeleihini joten ihan hienokseltaan jännittää, että miten tässä käy. Olen kyllä jo kovasti pyydellyt etukäteen anteeksi, että tuskin ihan mitään salonkilaatua tulee kynsiinsä saamaan, mutta jos nyt edes jotenkin saisi homman onnistumaan ilman sen suurempia kommervenkkejä.

Kynsiin liittyen olen taas sortunut nettikauppoihin. (Ihan kun ne Prahasta kannetut kynsilakat eivät olisi riittäneet.) Eilen taisin laittaa tilaukseen kuusi uutta lakkaa ja tänään toinen mokoma! Pitäisi ehkä yrittää tosissaan karsia tuota jo olemassa olevaa kynsilakkakokoelmaa, jonka tarkkaa lukumäärää en edes tiedä. Enkä ehkä edes haluakaan tietää. Tieto lisää tuskaa.

Olen jo jonkin aikaa ollut Facebookissa muutamassa kynsitarvikekirppariryhmässä, mutta tähän saakka olen sitä kautta vain kartuttanut omaa kokoelmaani enkä koittanut hankkiutua eroon "turhista" lakoistani. Ehkä vielä pääsen vauhtiin silläkin puolella...

Prahan reissusta voisin mainita tähän väliin sen verran, että matka oli oikein onnistunut. Pidin Prahasta kovasti vaikka se nyt ei mitenkään merkittävästi eronnut Suomesta. Tai no erosi toki, mutta Eurooppa on Eurooppaa kuitenkin. Ymmärrätte mitä tarkoitan.

Hotellimme sijaitsi Vlatavan rannalla ja siitä oli melko lyhyt matka Vanhaan kaupunkiin, Kuninkaan linnaan sekä muihin nähtävyyksiin. Kävimme jopa tekniikkamuseossa ja jokiristeilyllä! :D Käveltyä tuli kyllä enemmän kuin pitkään aikaan. Taksilla nää pihtarit ajo vaan lentokentältä hotellille ja takasin.

Kauppakeskuksiakin Na Prikope-kävelykadun varrella oli enemmän kuin oikeasti edes jaksoi kiertää. Tai siis kiertäähän olisi jaksanut jos vain olisi voinut surutta laittaa rahaa menemään. Koska joka paikastahan tällainen paatunut shoppailija löytää sen "tätä ilman en voi elää" -hankinnan. Eli tarkoituksella ei koluttu ihan joka puotia läpi. Ei olisi isännänkään mielenterveys sitä ehkä kestänyt. Ja hintataso kun on melkolailla Suomen luokkaa, niin mitään huimia säästöjä ostoksilla ei saanut aikaan.

Praha on kyllä sellainen kaupunki, joka jokaisen olisi hyvä nähdä kerran elämässään. Arkkitehtuuri on melko vaikuttavaa ja joka puolella on jonkinlaisia patsaita ja koristuksia. Loppujen lopuksi siihen kyllä meinaa tulla ähky eikä jaksa enää joka tolppaa ihastella silmät ymmyrkäisinä. :) Näkemisen ja kokemisen arvoinen kuitenkin ehdottomasti!

Katusoittajia on ihan joka nurkalla etenkin ilta-aikaan. Ja voisi sanoa, että 99 prosenttisesti lahjakkaita esiintyjiä kaikki. Kaukana niistä Suomenkin katukuvassa näkyvistä kurtun kurnuttajista, joille lähinnä maksaisi siitä hyvästä, että lopettaisivat sen soittopelinsä rääkkäämisen kuin, että kiittäisi onnistuneesta esityksestä. Eräille pojille piti itsekin kaivaa lompakostaan kolikoita kun saivat uskomattomat jamit aikaan soittelemalla "rumpuja" eli ts. hakkasivat muoviroskiksia rumpukapuloilla. Kuulosti kyllä siltä, että ovat soittaneet niitä oikeitakin rumpuja joskus kerran tai kaksi. :)

Olut on halpaa ja ravintoloita on joka lähtöön. Emme törmänneet kertaakaan huijareihin, joista liki jokainen Prahan matkailua käsittelevä nettisivu ja keskustelufoorumi varoittelee. Tai sitten olimme niin helppoja höynäytettäviä ettemme vielä tänä päivänäkään tajua tulleemme huijatuiksi. :D Mahdollista sekin.

Nyt jos vetäytyisi sohvalle ja katsoisi vaikkapa True Bloodia yhden jakson. Olen saanut kahlattua loppuun Vampire Diariesin neljännen kauden, Revengen toisen kauden ja Once Upon a Timen toisen kauden, niin alkoikin tämä True Bloodin kuudes kausi pyöriä oikein kreivin aikaan. Kirkkain hohto tuosta sarjasta on kyllä himmennyt jo oikeastaan kolmannen kauden jälkeen, mutta pitäähän sitä nyt katsoa miten tuo aikanaan lopullisesti päättyy. Ja onhan se Alexander Skarsgård aika kuuma. ;)

Kuumeilua

Perjantaina olisi sitten lähtö kesälomareissuun. Suuntaamme miehen kanssa siis muutamaksi päiväksi Prahaan. Olen siis kovasti koittanut Googletella, miten tuolla voisi ne neljä päivää kuluttaa. Näkemistä on varmasti. Etenkin kun olemme menossa vanhaankaupunkiin, joka on taatusti jo ihan itsessään kokemisen arvoinen paikka. Shoppailumahdollisuuksiakin olen ennättänyt vähän kartoittaa... 0:) Ja toki ravintolatärppejä selaillut.

Liikoja ei ajateltu suunnitella etukäteen. Pitänee napata jostain kartta ja muita turistin kättäpidempiä, josta tutkailla minne lähtee milloinkin kulkemaan. Mutta sen verran, mitä noita vinkkej on katsellut, niin kävelymatkan päässä on aika paljon kaikkea. Pakattava mukaan siis jotkut jalkaystävälliset kengät, ettei ole ensimmäisen kilometrin jälkeen rakot kantapäissä ja varpaat verillä. En lähtisi ehkä balleriinoillakaan taaplaamaan kovin pitkiä matkoja. Sen virheen tein Thaimaassa viime keväänä ja olipa kiva kärsiä järjettömistä nilkkasäryistä monta päivää.

Tarkoituksemme on lähteä huomenna jo liikenteeseen. Stoppaamme ensin Kärkkäiselle ja Ikeaan. Ja jos aikaa jää, niin saatamme pyörähtää myös Jumbossa. Menemme yöksi hotelliin lentokentälle, koska lentomme lähtee perjantaiaamuna puoli kymmenen tietämissä, eli se tarkoittaisi lähtöä kotoa joskus neljän jälkeen aamuyöstä. Mukavampi siis saada nukkua vähän pidempään ja olla jo ns. kohteessa valmiina.

Meillä podetaan taas kovaa koiranpentukuumetta. Käytiin sunnuntaina katsomassa koppia koirille entisiltä huskyharrastajilta. Tarhakin on verkkoja ja ovea vaille valmis, niin mies kyllä jaksaa muistuttaa, että olisihan sinne tarhaan jotain täytettä hankittava... Eikä minulla ole mitään koiria vastaan ja kerran miehellä on aikeissa harrastaa valjakkotouhuja, niin ei kahdella veturilla oikein vielä mitään tee. Neljästä on ollut puhetta eli pari koiraa pitäisi hankkia lisää. Se vähän toki arveluttaa, että isäntä on suunnitellut ottavansa kaksi pentua yhtä aikaa! Samoilla pissin ja kakan siivoamisillahan ne sitten menee, mutta kaksi on aina enemmän kuin yksi.

Nuka nyt on jo rauhoittunut ikänsä puolesta, mutta Dinolla vielä virtaa riittää. Sekä niitä huonoja tapoja. Muutenhan molemmat on kilttejä koiria, mutta jotenkin epäilyttää että näinköhän Dino alkaa koheltaa kun tulee pari villikkoa taloon? Tai opettaa niille heti kaikki todelliset koiruutensa... Eli saa nyt nähdä, mitä tästä tulee. Ulkokoiria niistä on tarkoitus tehdä, mutta pakkohan ne on opettaa olemaan myös sisällä etteivät tuhoa kaikkea sekunnissa jos on tilanne, että koirat on pidettävä sisällä.

Tiedän kyllä niitä huskyharrastajia, joilla sellainen 10-15 päinen koiralauma viettää yönsä sisällä. Siinä onkin jo ehkä vähän haastetta... Koska eivät tämän rodun edustajat aina ole järin hiljaisia ja huomaamattomia. Mutta on taas myös niitäkin, joilla koirat ovat ulkona satoi tai paistoi. Ehkä se sellainen yöt sisällä, päivät ulkona -systeemi on ihan hyvä. Koska kyllähän koirat on itselle tähänkin saakka olleet perheenjäseniä ja tuskin se mihinkään muuttuu vaikka lauma kasvaisi parilla karvanaamalla.

Oon niiiiiin lömällä

Ensimmäinen lomapäivä käynnissä. Ihanainen ystävä Siilinjärveltä käväs kylässä eli loma alkoi mitä parhaimmalla tavalla. Laitettiin vähän kaverin kynsiin koristuksia ja juoruttiin huolella. Mansikkakakun kera. :)

Juhannus olikin yksi vilkkaimmista pitkään aikaan. Torstai-ilta oltiin minun vanhempien luona, juhannusaattona kavereiden luona Savitaipaleella ja lauantaina rymyttiin sitten paikallisilla juhannusfestareilla. Kaikki reissut oli kyllä oikein onnistuneita ja jos nyt ei mikään ihan ikimuistoinen juhannussetti, niin varsin kelvollinen tapa viettää keskikesän juhlaa. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Vatsalihastreenit tuli tehtyä kyllä joka reissulla hervottomalla naurun määrällä :)

Festarit oli itselle ekat juhannusfestit. Esiintyjät oli varsin kelvollisia, joskin vähän missattiin alku kun ei ennätetty lähtemään ajoissa liikkeelle. Petri Nygård jäi näkemättä, mut eiköhän tuon viel jossain joskus nää livenä. Kaveri halus näkemään Jukka Pojan ja se keikka nähtiinkin ja itelle odotetuin oli toki ihana Cheek. :D Hyvä keikka olikii vaikka ei lavan laidalle diggailemaan mentykään. Näki ja kuuli kauemmaskin ja oli tilaa heilua oikein huolella. Meil oli työkaverin kans ihan omat bileet :D Ihq Jare.

Taidan tän alkuviikon kyllä vaan nauttia joutenolosta. Luvannu sen verran lämpösiä kelejä, että jos koittais vaikka käryyttää nahkaansa pihalla. Ois pari kirjaa lukematta, ni niitten kans saa kyl aikansa kulumaan. Humiseva harju vois olla aika kohtalaista lomalukemista. Leffa on nähty on kerran jos toisenkii, mut aiemmin ei oo tullu kirjaan tartuttua. Kehuja oon kuullu eli pakkohan se on testata.

Perjantaina ois mentävä hammaslääkäriin. Graaah. Viimevuodet oon selvinny hampitohtorireissut ns. puhtain paperin, mut tänä vuonna taitaa tulla kalliiks... Pari mystisesti lohjennutta hammasta ja ainakin yksi reikä. Jos hoitais nyt vaan tän tarkastuksen ja jatkoajat varais vasta syksymmälle. Viitti koko kesää pilata ja kun ei oo mitää akuuttia, ni ehtii myöhemminkii.

Aion perjantaina jatkaa hammaslääkärireissulta suoraan porukoille yhdeksi yöksi. Pitäny käydä aikaa sitten kummien ja isän toisen siskon luona kyläilemässä, niin nyt päätin hoitaa ne "velvollisuudet" alta pois viimeinkii. Isäntää ei noille reissulle tunnu saavan houkuteltua mukaan, niin hoituupahan nyt tälleen sit. Samalla meinattiin käydä poimii vähän mansikoita talveksi pakkaseen, mut tuon projektin toteutumisen sanelee kyl säät. Jos sataa vettä, ni voi unohtaa mansikat kyl. Mut jos taas ei pääse keräämään itse, ni eipä me nyt niin paljon niitä tartteta etteikö vois ostaa jonkuu laatikon valmiiks poimittujakii.

Tässä teille viel ehkä tän kesän luukutus. Voi olla kyllästyminen edessä ennenku syksy tulee, mut toistaseks tätä kuuntelee oikein mielellään ja melkei pistää jammailuttamaan. :)


>

Minne riennät aika?

Mielestäni vasta kirjoitin blogmerkinnän, mutta jos päivämäärämerkintöihin on yhtään luottaminen, niin johan siitä on yli viikko pitkän matkaa. Aika on mennyt aivan yhdessä hujauksessa!

Työt ovat pitäneet huolen, että päivät menevät vauhdilla ja kyllä tuntuu, että iltaisin ajankulu jatkaa aivan samaa tahtia. Edelleenkin olen selvinnyt ilman sen valtavempia kämmejä ja pahin, mikä tähän mennessä sattui saatiin seivattua kyllä ihan kohtalaisesti. Ja kun vastapuoli oli onneksi ehkä galaksin ymmärtäväisin (tai ainakin maailmanluokan näyttelijä muussa tapauksessa), niin asia ei jäänyt päivän veetutuksen jälkeen suuremmin edes kaivelemaan.

Jaksan edelleen kehua ihania työkavereita. Joskus toki huomaa, että olen saattanut kysyä samaa asiaa samalta henkilöltä liian usein ja ymmärrän kyllä silloin sen pienen närkästyksen. Toimin itse aivan samoin. Ja kaikilla on luonnollisesti myös ne huonot päivät, jolloin ei vaan jaksa olla erityisen kiva ja mukava. Itselläkin on niitä päiviä. Mutta muuten en varmaan ikinä saa täysin puettua sanoiksi sitä, miten äärimmäisen tsemppaavia ja auttavaisia ihmiset voivat ollakaan ympärilläni! Muistan myös kyllä olla samanlainen heitä kohtaan ja toivon, että he myös arvostavat sitä, että pyrin auttamaan ja käyttäymään reilusti joka hetki.

Jottei menisi ihan pelkäksi työlöpinäksi, niin käytiinhän me viikonloppuna viimeinkin kavereideni luona Pohjois-Savossa. Olikin kiva reissu, jos ei yhtä väläystä lasketa... Kyllä, tolppapoliisin mielestä vauhtia oli liikaa. Ikeassakin vähän shoppailtiin kotimatkalla. Mitäänhän en oikeasti varsinaisesti tarvinnut, mutta kassillinen rojua lähti mukaan. :D Ok, valtaosa keittiötavaroita eli kyllähän niille on aina todellista käyttöäkin. Pitää kyllä päästä uudelleen vielä kesällä Ikeaan, niin voisi ihan ajatuksen kanssa ostella... Jos sitä kävisi sitten Tampereella tai Vantaalla kun kumpaankin ollaan menossa todennäköisesti kesän aikana.

Eilen kyllä sorruin törsäämään Elloksen nettisivuilla... Ihan vaan pari paitaa piti tilata, mutta jotenkin se sitten muuttui matkan varrella varmaan kuudeksi paidaksi ja pariksi housuiksi. Nyt voisi sitten toivoa selviävänsä rahallisesti tästä haksahduksesta sillä, että joutuisi edes osan palauttamaan. Toivoa sopii!

Kait se on  taas hanurinsa nostettava ja lähdettävä hankkeeraamaan ruokaa. Listalla olisi kotitekolihapullia.

Summer up!

Tulihan se kesä tänne meillekin! Ja yhtä yllättäin kaiketi kun talvikin aina tulee. Tämä vaan ei niin yllätä autoilijoita kuin lumet pakkasineen.

Kelpaa nimittäin istua terassilla (kotona) läppärin kanssa ja nauttia auringosta. Ensimmäiset auringonpolttamatkin on jo tässä hankittu, niin miksi enää vetäytyä sisälle piiloon. Nautitaan nyt samoilla kihelmöinneillä koko rahan edestä. Ei tätä helleihanuutta kuitenkaan kovin kauan riitä. Ai mikä pessimismi?

Itsellä siintää kesäloma vajaa kolmen viikon päässä, niin olen jotenkin tottunut siihen, että viimeistään oman loman alkaessa kelitkin muuttuu yleensä varsin merkittävästi huonompaan suuntaan. Siksi en suosittele ketään lomailemaan yhtä aikaa kanssani. Eli jos vaan vielä voitte lomiinne vaikuttaa, niin älkää jääkö kotiin juhannuksena vaan vasta neljä viikkoa myöhemmin. Silloin todennäköisesti paistaa taas neljän viikon sadekauden ja +5 kelien jälkeen.

Nojoo. Jos nyt ei ihan noin ikävästi kävisi. Ja onhan se loma aina lomaa, oli se ilma millainen tahansa. Mutta ehkä kesälomastaan tahtoisi nauttia enemmin kesämekossa kuin pilkkihaalareissa.

Kyllä tuossa jo toki on suunnitelmaa tehty siihen suuntaan, että koko kesälomaa ei Suomessa tänäkään vuonna aiota viettää. Mieshän mielisi Thaimaaseen tai New Yorkiin, mutta olen koittanut vihjailla, että kyllä lähempääkin (=lyhyemmän lentomatkan päässä) löytyy varmasti mukavia lomakohteita. Koska jos Thaikkulaankin lähdettäisiin, niin minimi aika olisi se kaksi viikkoa ja siinä se loma sitten menikin.

Ollaan päätymässä kompromissiratkaisuun, joka kelpaa molemmille: Tsekkeihin tai Kreikkaan. Siellä riittää viikko ja lennotkaan ei kestä mitenkään ylettömän pitkään. Eikä maksa ihan mansikoita ja mannaryynejä lennot eikä hotellitkaan.

Pitänee vielä selailla Norwegianin sivuja sekä rantapallo.fi:tä. Finnair on löynyt kyllä hinnat kohdalleen vissiin ihan kesän kunniaksi. Sinivalkoisin siivin siis tuskin matkaan lähdetään jos ei mitään kunnon tarjousta satu vielä kohdilleen.

Kesälomalla mielisin myös pitkästä aikaa käymään jossakin huvipuistossa. Todennäköisin vaihtoehto olisi Särkänniemi. Kaverit asuu Tampereella, niin ratkeaisi majoitus samalla kertaa. Ja onhan se kiva kun on "paikallisoppaat" matkassa mukana, niin ei eksy Mansessa. Ei olekaan vuosiin tullut käytyä missään huvittelupaikassa, niin hauskaa päästä testaamaan vieläkö pää ja maha kestää laitteiden kieputusta kuten nuorempana.

Ensi viikonloppuna ollaan suuntaamassa Pohjois-Savoon kavereita moikkaamaan. Ihan päiväseltään aiotaan vaan käväistä. Samalla jos tutustuisi Kuopion Ikeaan ja Matkukseen. Rahavarannot on aika pakkasella (tulisit jo palkkapäivä!), mutta eiköhän sitä jotain keksi. Ei tämä kotimaan matkailu saa niin kallista olla ettei yhtä päivän reissua ole "varaa" heittää. Eikä ole onneksi pakko Ikeaa koittaa tyhjäksi ostaa, ihan pari juttua olisi vaan ostoslistalla... :D

Töissä ei toistaiseksi mitään kummempia. Pikkuhiljaa päässyt ns. vauhtiin ja kautta rantain omiin korviin kantautunut "hyvinhän se on niissä hommissa pärjännyt" boostasi taas kummasti. Ja pienien onnistumisien kautta saa yllättävän paljon itseluottamusta ja kun tietää, että ongelmatilanteissa on tukea saatavilla, niin eihän siinä muuta kun porskuttaa vaan eteenpäin.

Tänään tekisi melkeinpä mieli käydä heittämässä talviturkki. Jos vaan keksitään joku hyvä paikka, niin lähdetään kyllä käymään. Itsellä kun ei ole omaa mökkiä saati rantaa, niin teettää aina vähän ajatustyötä keksiä paikka, minne voi mennä koirienkin kanssa. Anoppilan mökille toki voisi, mutta ei tohtisi heitäkään aina vaivata ja häiritä. Onhan tässä Saimaatakin ympärillä vaikka millä mitalla, mutta uimapaikat noilla edellä mainituilla rajauksilla on melko vähissä. Itse ei viitsi mennä rypemään mihinkään kaislikkoon ja koiria taas ei voi viedä yleiselle uimarannalle puljaamaan.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! Toivottavasti helteet jatkuu, vaikka itse niistä joutuukin vielä "nauttimaan" työpaikan ikkunasta.

Ensimmäinen viikko selätetty

No mutta. Ensimmäinen viikko uusissa hommissa takana. Ja omasta mielestäni selviydyin ihan kohtalaisin arvosanoin. Täytyy toki myöntää, että mitään järin "hankalaa" tilannetta ei eteen tullut eli ehkä ne varsinaiset koetokset on vielä edessä päin. Ei tämä näin "helppoa" ole, sen tiedän jo sanomattakin. Tai jos on niin, ziisös. Vähemmälläkin paniikilla oisin voinu selvitä jos oisin tienny tämän koostuvan puhelimessa puhumisesta ja sähköpostien naputtelusta. :D Ehkä ei ihan niin ole.

Tänään toki meinasi ihan perjantain kunniaksi vähän piuhat kiristyä. Annoin eilen työkaverille käyttöön tunnukset yhteen meidän käyttämään palveluun. No, työkaveri tuli hetkeä myöhemmin takaisin ja sanoi, että olivat onnistuneet lukitsemaan tunnarit näppäilemällä salasanan liian monta kertaa väärin. Hän sitten lupasi ottaa yhteyttä helpdeskiin ja pyytää uuden salasanan. Uusi salasana tuli tänään ja testasin sitä. Toimi. Mutta salasana oli toki sellanen ihan generoitu sekamelska, jota ei erkkikään opi muistamaan ulkoa! Kokeiltiin sitten tämän samaisen työkaverin kanssa syöttää minun tiedot edellisen käyttäjän tilalle sähköpostiosoitteineen kaikkineen. Salasana uusittiin myös. Kaikki meni ihan putkeen ja minulle tuli postiin vahvistusviesti, jota tuli klikata. Sekin onnistui. Mutta kun koitin kirjautua palveluun ei hyväksynyt uutta eikä edes vanhaa salasanaa. Prkl. Jälleen helpdeskiin postia ja nyt sit odotellaan... Ei muuten mitään, mutta ensi viikolla oikeastaan tarttisin sitä palvelua ihan oikeasti. Mitä tästä opimme? Älä ikinä hyvää hyvyyttäsi anna tunnuksiasi muille käyttöön.

No. Ehkäpä tuokin selviää jossain vaiheessa. Otti vaan kaaliin.

Huomenna olisi töissä "muuttotalkoot". Jotenkin ei kiinnosta lähteä työmaalle vapaapäivänä, mutta jos ottaisi asian siltä kannalta, ettei kyseessä ole normaali työpäivä. Luvassa on ilmeisesti myös asiaan kuuluvat talkoojuomat, mutta itsehän lähden liikkeelle autolla. Ihan jo siitä syystä, että köyhäily jatkuu. Tili tuli eilen ja laskujen maksun jälkeen tilille jäi ehkä muutamia kymppejä. "Jee." Eikä sen puoleen nyt ihan kauheasti edes tee mieli ottaa naista vahvempaa. Vappu on vielä melko tuoreessa muistissa... Tai tarkemmin vapunpäivä. Yöh.

Toinen syy olla auton kanssa liikkeellä on se, että vanhemmat tulee käymään sunnuntaina. Äidin kanssa on tarkoitus istutella kesäkukkia ja siihen jos mihin ei kaipaa yhtään krapulaheikotusta. Tämä rahatilanne nyt toki ei puolla yhtään tuollaista "turhuutta", mutta kun itse äitiä pyysin avuksi ja sunnuntai sopi heille parhaiten, niin en kerta kaikkiaan ilkeä perua sen takia ettei oikein rahavarannot ole myötämielisiä rehuostoksille. Onneksi on Visa.

Olen taas löytänyt pitkästä aikaa kynsi-innostuksen. Vielä ei ole edetty geelailuasteelle, mutta lakan väriä voisin vaihtaa likipitäen joka päivä. Ja näillä omilla vähemmän laadukkailla lakoilla se on kyllä toisinaan miltei pakon sanelemaa, jos haluan että kynnet näyttää siisteiltä eikä likimain joka toisessa raapimessa ole lohkeamaa lakassa. Tiedän, että pieniin vaurioihin ei kukaan muu todennäköisesti kiinnitä huomiota kuin minä itse, mutta en vaan viihdy repsottavassa kynsilakassa. Jos on kynnet ihan ilman mitään koristuksia, niin sitten saavat olla aika rajussakin kunnossa, mutta lakkauksen jälkeen kyttään miltei sairaanloisesti kynsien kuntoa. Tolkutonta.

Käväisin keskiviikkona ensimmäistä kerta elämässäni kosmetologilla! Voitteko kuvitella? Miltei 30 vuotta olen pärjännyt ilman kyseisiä palveluja. Kosmetologi kyllä lohdukkeeksi totesi, että "jos ei ole ollut varsinaista tarvista, niin miksi olisikaan käynyt". Tunnin kosteuttavan kasvohoidon jälkeen mietin kyllä, että "miksi, oi miksi en ole tullut aiemmin?!". Sellainen pala taivasta oli rötköttää työpäivän päätteeksi hoitotuolissa ja toinen läträä naamaan ihanan tuoksuisia rasvoja sun muita.

Toki pienen kummastuksen kosmetologi aiheutti kysymällä kesken kaiken, että onko minulla ongelmia kilpirauhasten kanssa. Hämmennyin ja älähdin vaan ei:n. Hän sitten selitti vaan tulleensa ajatelleeksi kun minulla on kuulemma kilpirauhasten kohdat hieman turvoksissa. Ettei hän nyt vaan hämääntynyt kaksoisleuastan? :D No ehkei. Muutaman lisäkysymyksen jälkeen sain kehotuksen käydä verikokeissa ihan vaan varmuuden vuoksi.

Uteliaana ja epävarmana sitten kasvohoidosta kotiuduttani selasin hätäpäissäni Googlea. (VIRHE!) Löysin jonkin edes hieman luotettavammalta vaikuttavan sivuston ja lueskelein yleisimpiä oireita. Aika moni täsmäsi. Väsymys ja monet muut vaivat nyt monesti selittyvät jollakin aivan "tavallisilla" syillä, mutta kun niin monta oiretta löytyi tismalleen, niin pisti kyllä miettimään. Ajattelin ennen kesäloman alkua käväistä työterveydessä verikokeissa. Jos kilpirauhaset ovat kunnossa, niin sitten nämä oireet (tai ainakin osa niistä) kyllä selittyy puhtaasti stressilläkin ja muilla tekijöillä, joita ei luokitella millään muotoa sairaudeksi. Ystävältäkin jo kyselin hänen oireistaan ja sieltä tuli paljon tsemppipeukkua varata aika laboratorioon.

En mitenkään pelkää mennä antamaan verta, vaikka se nyt ei mitään yltiömiellyttävää olekaan. Eikä edes hirvitä se, että arvoissa olisi jotain pielessä. Olen vaan jotenkin niin aikaansaamaton! Kampaaja-aikaakin olen ollut varaamassa viimeisen kuukauden, mutta tänään sain vasta viimeinkin varattua ajan. Pääsenkin jo ensi viikon perjantaina tukkani kanssa käsittelyyn. Ihanaa!

Nyt on päästettävä isäntä suorittamaan tämän iltaiset kuntopyöräilynsä. Meillä on siis tietokone ja kuntopyörä samassa huoneessa. En bloggaa kuntopyörän selästä. :D Vaikka ehkä olisi syytä, mutta nyt houkuttelee jopa telkkarissa pyörivä Uuno-elokuva kuntopyörää enemmän. Tack och hej! :)

Täritäritäri

Se olis sitten harjoittelut harjoiteltu ja maanantaina alkaa sitten se totinen työ. Joissakin asioissa tiedän jo nyt pärjääväni ongelmitta, mutta on kyllä muutamia juttuja, jotka tulevat taatusti aluksi aiheuttamaan ylimääräistä hikoilua.

Sain tänään työsuhdepuhelimen itselleni ja pitäisi ehkä viikonlopun aikana syventyä tuon mööpelin saloihin. Olen ollut useamman vuoden aika vannoutunut Nokian käyttäjä ja nyt on käsissä sitten Samsung. Kunhan nyt aluksi oppisin edes vaikka soittamaan, vastaamaan, lähettämään viestejä sekä tarkistamaan työsähköpostit. Niin ja toivottavasti löydän napin, josta saan tuon kalikan mykistettyä tarvittaessa. Eiköhän sitä sillä tovin pärjää.

Huomiseksi suunnittelin vähän pihahommia, mutta näyttää säätiedotukset toistaiseksi melko vetisiltä siihen puuhaan. Se on kyllä kumma, että arkipäivät aurinko paistaa ja ollaan hellelukemissa, mutta kun viikonloppu koittaa, niin jo vain sataa ja on kylmä. Plääh. Mutta ei kait se koko kesää voin niin keljua olla? Eihän...?

Tällä viikolla on tullut nautittua useimpien ihmisten pahimpia inhokkiruokia. On syöty juurespihvejä, kaalikääryleitä ja maksapihvejä. Ehkä oon sitten jossain määrin outo, mutta nuo mainitut ruoat on ihan jo melkein herkuksi luokiteltavaa! Kaalikääryleistä pitää vielä sen verran kehua, että valmistin ne ensimmäistä kertaa aivan itse. Joskus vuosia sitten olen tehnyt niitä kyllä äidin kanssa eli siinä määrin tuttua puuhaa. Sattui vaan olemaan varhaiskaali tarjouksessa ja siitä sitten tärähti mieleen, että kokeilen miten kääryleitten kieputtelu onnistuu. Muuntelin perusohjetta sen verran, että jätin riisit kokonaan pois ja laitoin kaalinlehden sisään vaan jauhelihaa, sipulia ja mausteita. Kyllä kelpasi! Isäntä kyllä kieltäytyi edes maistamasta... Ihme tyyppi.

Mies sai päähänsä, että koitettaisiin vähän vähentää hiilihydraattien syömistä. Itse en kyllä kokonaan ole luvannut luopua eikä taida mieskään, mutta voihan sitä välillä miettiä jotain muutakin ruoan lisukkeeksi kuin perunaa, riisiä tai pastaa. Nyt ollaan syöty aika paljon salaattia ja muita vihanneksia. Bataattia käytetään myös jonkin verran. Ruisleivästä en kyllä suostu luopumaan, muiden kanssa voin ainakin vähentää  tuntuvasti. Vaaleaa leipää meille kyllä ostetaankin nykyisin aika harvoin. Mihinkään totaaliseen karppaamishömpötykseen en ala koska olen vakaasti sitä mieltä, että jos syö ns. kaikkea kohtuudella (ja jättää herkut vähempään), niin voi varmasti ihan hyvin kun vaan liikkuu riittävästi.

Ja nyt kun olen terveyspalopuhunut, niin voinkin kaivaa pakastelokerosta jäätelön. Toiset kun ottaa viikonlopun kunniaksi naista ja miestä vahvempaa nestemäistä herkkua, niin minä nassutan jätskiä. Sehän tässä kesässä onkin ehkä kaikkein "pahinta" kun joka kauppareissulla tekee mieli jäätelöä. Mutta olen tuskin ongelman kanssa yksin... ;)

Toivotaan nyt ennustuksista huolimatta lämmintä ja aurinkoista viikonloppua. Katsotaan olenko vielä maanantain jälkeen elävien kirjoissa vai viekö uudet haasteet ihan hengen :P

Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan...

Tänään on ehkä ensimmäinen päivä kun todella uskon, että tulen selviämään tulevista "koettelemuksista" työpaikalla. Jos en kiitettävin arvosanoin, niin omalla tavallani kuitenkin. Toki todellisuudella on tapana lyödä päin pläsiä jossain vaiheessa, mutta tässä intoa uhkuvassa olotilassa aion tanssahdella ainakin ensi viikkoon. :)

Tuli yritettyä tänään lounastreffejä juoruamisen merkeissä työkaverin kanssa, mutta pomo tuli pilaamaan hyvän yrityksen. No mutta onneksi hänelläkin oli asioita sydämellään, ja niin me tytöt sitten kuunneltiin ja voitiin kyllä todellakin tuntea se myötätuntov*tutus ihan samantien. Kaikella muulla on nimittäin rajansa, mutta ei ihmisten tyhmyydellä! Ja se se vasta aina ärsyttääkin kun loka poljetaan jonkun täysin viattoman osapuolen niskaan ja sitten kun kaikki sotkut on selvitetty ja jäljellä on enempi tai vähempi onnistunut lopputulos, niin silloin nämä loanheittäjät ovat naama maireana kehumassa miten HE saivat näin hienon jutun aikaan. Ja käytönnässä tehneet mitään muuta kun vaikeuttaneet asioita ja sotkeneet päivän selvät kuviot ihan täysin.

Mutta se mitä sitten työkaverin kanssa ennätettiin juoruta, niin jäi kyllä kiva mieli siitä että elämä alkaa pikkuhiljaa normalisoitua hänelläkin kaiken jälkeen. Toki kaikki on kesken, mutta alku on lupaava ja sitkeyttä ei ainakaan puutu! Voisivat turhan napisijat ottaa tuollaisesta naisesta mallia.

Huomenna oli aikeissa lähteä katsomaan jotain vetokoirakisoja Lahteen, mutta saa nähdä malttaako sitä minnekään lähteä. Pihahommia on niin, että riittää! Ja jos etenkin sattuu huomenna olemaan hyvä ilma niin vaihtunee reissailu lapion ja kottikärryjen kanssa heilumiseen. Jää sitten myös shoppailut Kärkkäisellä väliin... Pahus! Nojoo, ehkä olisi vaan parempi niin. Keskiviikoisen laskupinkkaselvittelyn jälkeen ei tilinsaldo ole kovin myötämielinen humputtelulle. Etenkin kun otetaan huomioon, että tosiaan keskiviikkona oli palkkapäivä ja seuraava on sitten vasta vajaan 2 viikon kuluttua...

Kaiketi pitäisi lähteä valmistelemaan grillieväitä. Herkkusienet pekonilla ja aurajuustolla odottelee tekemistä... Siihen kaveriks vähän possuvarrasta ja maissia. Ennättää hyvin pupeltaa ennenkuin Suomen lätkämatsi alkaa.

Mukavaa viikonloppua teil kaikil! :)

Youtube-surffailua

Tätä kyseistä kappaletta etsin aikoinaan aika paljon. Eilen MM-matsia kattoessa tarkka korvani bongas tän taas "taukomusiikkina" ja melkein meinas soijaa pukata, kun en muistanu mikä tää olikaan! Onneksi mp3-soitin pelasti ja siltä soittolistalta tää löyty. Aika yksoikonen, mut tuo whoo-oo-oh-mölinä on onnen omiaan jäämään korvamadoksi. :)



Ja toinen, joka tässä putkahti esiin Juutuupparia pläräillessä... Tinie Tempah. Tän vois luokitella sellaseks "autoilumusaks", mut menee tää tälleen sunnuntai-illan kuuntelunakii ihan mutkattomasti. Ilman autoakii.



Sokerina pohjalla yksi alltimefavourite, josta ei taida hohto hiipua laisinkaan. Ihana Pendulum. Tästä se part 2:kin on varsin kuunneltava, mut kyl tää eka eli Dawn menee heittämällä ohi.



Päätän levyraadin tältä erää tähän :)

NE on täällä taas!

Punkit. Ne pikkunilkit ovat taas alkaneet matkustaa kissojen ja koirien karvoissa. Ai että mä kärrrrrrsin! Tänään jo kolme keränny talteen ja toimittanu viimeiselle matkalleen viemärin syövereihin. Mikäs siinä muuten, mutta kun ne niitten levittämät taudit ei kaiketi oo mitään ihan pikkujuttuja...

Tänään satuin eksymään tv:n ääreen ja katsomaan kerrankin TV2:sta. Sieltä tuli Bondi Beachin lääkäri -sarja ja siinä oli useempi eläin saanu punkin pureman ja hengenlähtö oli enemmän kun lähellä. Tuo sarja oli muutenkin yllättävän hyvä! Tokikin sellainen vaikeuksien kautta voittoon -luonteinen, mutta pidin joka tapauksessa. Oon kyl kattonu sitä Nelosella pyörivää Eläintenpelastustiimiäkin ja tää Bondi Beach on melkolailla sen kaltanen. Eli jos pidät eläimistä ja haluat likimain tippa linssissä jännittää, miten millekin karvakerälle käy, niin katso ihmeellä!

Vappukin tuli, oli ja meni. Tiistai-illan kemut onnistu vallan mainiosti ja valtaosalla vieraistakin vaikutti olleen ihan hauskaa. Ehkä tarjotuilla shoteilla oli vaikutusta asiaan... :D Itsehän en taas osannut tunnistaa rajojani ja keskiviikko meni kyllä melko pitkälti wc-pönttöä halaillessa ja kuolemaa pelätessä. Millonkohan sitä oppis...? Ei kaiketi koskaan. Vaikka viinan väitetään olevan viisasten juoma, niin ihan hyvin se käy vähän tyhmempäänkin päänuppiin.

Työrintamalla harjotteluaika vähenee. Enää KAKSI viikkoa ja sitten minun pitäisi omine nokkineni osata hoitaa uusi työtehtäväni. Olen kyllä anonut jo etukäteen armoa useammalta, että eivät saa menettää hermojaan jos ei hommat lähde rullaamaan tuosta vaan. Ja onneksi tuleva työparini on sitä laatua, että hän kyllä jaksaa tsempata ja auttaa. Ilman tietoa tukiverkosta ei paljon hymyilyttäisi... Sen verran minulla on hetkittäin epävarma olo, että näinköhän tulen oppimaan nuo asiat ja osaan hoitaa ne sillä luontevuudella, jolla sijaistettavani ne hoitaa. Tokihan minun pitää luoda oma tapani toimia eikä apinoida, mutta jollakin tavallahan ne asiat on koitettava hoitaa ennenkun tehtävät alkaa rutinoitua ja oppii sisäistämään kaikki jutut.

Tänään intouduin pitkästä aikaa lakkailemaan kynsiä. Löysin pari viikkoa sitten Wet'n'wildin 2% milk-nudelakan ja sitä nyt intopäissäni kokeilin ja kylläpä onkin kiva tällainen ei-minkään-värinen :) Kuvia en nyt jaksanut alkaa napsia... Entistä kivemman tästä tekee jo aiemmin tekemäni löytö: UV-päällyslakka. Tilasin sen joskus ja on ollut aika vähällä käytöllä, mutta muistin tässä sen olemassa olon ja päätin kokeilla. Tuon päällyslakan voi siis laittaa hiukan kostean kynsilakan päälle ja sitten kynnet hetkeksi UV-uuniin ja voilá, ei tule kynsiin nirhaumia eikä lommoja. Eikä tarvitse odotella ikuisuuksia, että kynsilakka kuivuu läpeensä. :) Malttamattoman kynsien kuivattelijan ykköshankinta.

Ja kun oikein taas kynsistä innostuin, niin pyllähdinpä selailemaan kynsikauppojen nettisivuja. Olen jo jonkin aikaa epätoivon vimmalla koittanut etsiä tätä lastulakka, mutta tuloksetta. Tänään jatkoin kaivelua ja viimein löytyi! Numero ei noissa lakoissa täsmää, mutta ulkonäkö on kyllä on identtinen. Hinta nyt ei tällasella halpiskynsilakkojen ostajalle ole helpoin sulattaa, mutta pakko tuo on saada! Ja katselin jo sillä silmällä paria samantyyppistä Nfu oh -lakkaa eli kalliiksi tulee tuo löydös... :D

Risusavottaa

Otettiin miehen kanssa eilen urakaksi polttaa pihan nurkalle kertynyt risukasa ja järjettömän savun katkun ja parin epäuskon hetken jälkeen saatiin kun saatiinkin kaikki poltettavaksi kelpaavat karahkat häviämään savuna ilmaan. Edelleenkin haisee nenässä se savu! On varmaan läpeensä niin savustunut, että tää haju häviää varmaan vasta jouluna vaikka miten kuurais itteensä ja vaatteitaan :D

Tänään jatkettiin samaa risusavottaa joskin tällä kertaa oli apuvälineenä haketin. Minä kannoin isännän kaatamia pikkupuita kasaan ja mies mätti niitä hakettimeen. Aika siistiksi saatiin kyllä tuo alue, jota ollaan perkaamassa. Joku päivä olisi siihen paikalle saada koirille uusi, isompi tarha. Todenäköisesti aitaus nousee vielä tulevan kesän aikana jos hyvin käy. Olisipahan rekuilla vähän rauhallisempi olla tuolla hieman kauempana tiestä ja samalla tulisi lisää tilaa juoksennella ja peuhata.

Käy kyllä tuollainen puitten kanssa puljaaminen ihan kuntoilusta. Tuntuu kun olisi kovemmankin reenin tehnyt kun punnersi rankoja kasaan tuolla pöpelikössä. Ei sillä että kuntoilussa olisi jotain pahaa... Päinvastoin! Ihan hyvää hyötyliikuntaa ja on kyllä jäänyt taas näitten lomaviikkojen aikana nuo kuntoilut aika vähiin... Ryhtiliike olisi jälleen kerran paikallaan. Kesä jäätelöineen ja muine herkkuineen tulossa...

Vappukin lähestyy ja koitin tänään kauppareissulla käydä ostamassa A-marketista Galliano-likööriä, mutta laihoin tuloksin. Ynseä miesmyyjä vaan totesi, että tietää mitä tarkoitan mutta heillä ei sitä ole. Kaupungin Alkoista kuulemma varmasti löytyy. Koitin kysyä vielä että olisiko jotain vähän vastaavaa saatavilla, mutta "eeeei kyllä ihan mitään sellaista ole". Selvä. Ei sitten. Pitänee yrittää ennättää käymään maanantaina töiden jälkeen yrittämässä paremmalla onnella keskustan Alkossa. Muuten jää köllikät ja hotshotit juomatta. Ja se, jos mikä, on sääli ja suuri menetys. :D

Samaisella kauppareissulla kassatäti pelasti päiväni ja luultavasti myös muutaman tulevankin: hän kysyi henkkareita! Tätä ihmettä ei ole ruokakaupassa tapahtunut ihan pieneen hetkeen. Ja joo, ihan maitopurkin takia ei kysynyt, miehelle piti tuoda tupakkaa. :D Mutta onhan se kiva näyttää edes alle 30-vuotiaalle kun se nyt vielä hetken aikaa on ihan ajankohtaista. Sitten on peli menetetty kun ei enää tällä nykyisellä ohjeistuksella ketään kiinnosta henkilöllisyystodistustani vilkaista. 

Meni kyllä tuo päivän pihapuuhastelu koleassa kelissä ja ajoittaisessa vesisateessa ihan luihin ja ytimiin. Taitaa onneksi kohta olla sauna lämmin, niin pääsee sulattelemaan ruhoaan sinne. Sitten taidan hörpätä yhden lonkeron. Tai koemaistaa mansikkadaiquirini... Pitäähän se tietää, mitä meinaa vieraille tarjota. Ettei liikoja kehu aivan sokkona! :D

Jos ette eilen fiilistelleet tämän vuoden The Voice of Finlandin finaalia, niin kuunnelkaapas tästä. Antti Railio oli suosikkini kyllä alusta loppuun (eli voitto meni oikeaan osoitteeseen) ja häntä voisin hehkuttaa ihan mielin määrin, mutta tuo linkkaamani Emilia&Lauri-duetto oli kyllä kaikesta huolimatta melkoisen kaunista kuultavaa. Ruotsi ei ole suosikkikieleni missään tilanteessa, mutta tämän kappaleen kohdalla teen säännön vahvistavan poikkeuksen. Kananlihat.

Pahoinvointi Suomi

Moikkista vaan jälleen evripadi. Loma on menny hirrrween, hirrrrrween nopeesti ja enää muutama päivä jäljellä. No mutta ensi viikko ja sitä seuraavakin taitaa olla ns. lyhyitä viikkoja kun on vappu ja sitten jo helatorstai. Tuollaset arkipyhät on kyllä onnen omiaan sotkemaan käsityksen päivistä. Vapaan jälkeen aloittaa hyvin luontevasti maanantaista. :D

Mitään maatamullistavia uutisia ei taida olla kerrottavana. Maanantaina sain aloitettua ah-niin-ihanan haravointiurakan. Ensimmäinen tunti, puolitoista menee aina ihan hyvin ja haravointi tuntuu jopa mukavalta. Mutta kun urakka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja haravoimista senkun riittää niin alkaa mukavuusaspekti pikkasen hiipua. Toki siinä kyllä näkee heti kättensä jäljen. Tai ihan niin kauan kunnes seuraava tuulenpuuska tulee ja levittää lehti+kuiva ruoho -kasat takaisin pitkin pihaa. En kyllä käsitä, mistä se tuuli aina tulee juuri silloin kun pitäisi haravoida?!

Tällaisessa isossa tontissa (ok, ei tämä nyt ihan NIIIIIN iso ole, mutta pihanlaiton kannalta aivan liian iso) on puolensa. Ei ole naapuria ihan metrin päässä ja on tosiaan mahdollisuus askaroida puutarhan kanssa. Mutta juuri nämä ikävät hommat kuten haravointi, nurmikon ajaminen jne kyllä ärsyttävät. Sellainen kaksi metriä talon joka puolella -tontti olisi paljon sukkelampi hoitaa. :D Noh, onneksi isäntä jää kaiketi ensi viikolla lomalle, niin silläkin on sitten aikaa heilutella haravaa ja puuhastaa muutenkin pihan kimpussa. :P Ehkä käyn tänään vielä vähän avittamassa etukäteen jos ei sade yllätä.

Eilen kävin pitkästä aikaa A-ystäväisen kanssa kahvilla. Hänen perheellään on hiukan ikävä tilanne, josta en sen suuremmin aio kirjoittaa. Mutta noin yleensä jäi kyllä mieleen pyörimään, että vaikka Suomea väitetään hyvinvointivaltioksi, niin ihan näin ei kyllä tosiasiassa asiat taida olla. Täällä keskitytään kaikkeen jonnin joutavaan kuten vaikka miettimään paljonko makeisista halutaan kyniä veroja valtion kassaan kuluttajan kukkarosta ja että tupakkaa saa kaupasta vain pyytämällä. Ja teetetään ihan sikahintaisia tutkimuksia, jonka lopputuloksen pystyisi kuka tahansa vähänkin ajatteleva ihminen kertomaan puoli-ilmaiseksi. Nämä nyt vain tällaisia yksittäisiä, kehnoja esimerkkejä, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Rahaa syydetään hymyssä suin Etelä-Eurooppaan ja mukana on varmaan saatekirje: "Jos haluatte lisää lainarahaa, ottakaa vain yhteyttä. Eikä takaisin maksulla ole niin kiire, maksatte sitten kun jaksatte". Ja kotimaassa asiat ovat niinkuin ovat. Ei niin kovin auvoisasti paitsi niillä, joilla eläminen ei ainakaan ole rahasta kiinni. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Toista on niillä, jotka eivät apua saa arjesta selviytyimiseen vaikka tällaiset "maalaistollot" näkevät ilman sen suurempaa koulutustakin, että avuntarve on todellinen. Vedotaan vaan siihen, että kun "on niin kallista, on niin kallista". Mikähän täällä ilmaista olisi?! Ja jos kansalaisten auttaminen koetaan liian kalliiksi, niin onko se sitten jotenkin halvempaa odottaa ja antaa asioiden mennä vielä vaan huonompaan suuntaan?

Mainostetaan niin leveästi kattavaa sosiaalihuoltoa, joka tosiasiassa on hyvin suppean porukan käytössä. Silta ainakin tuntuu! Itse olen tasan kerran yrittänyt saada apua sosiaalitoimistolta melko tiukassa taloustilanteessa, ja kun vastaus oli, että "kyllä vanhempien kuuluu elättää", niin saivat minun puolesta pistää ne rahat pummien perjantaipullokassaan.

No joo. Ei näissä minun jutuissa ehkä 100 prosenttista totuuspohjaa aina ole, mutta pistää kiehuttamaan kun apua tarvitseva ei avunhuudoista huolimatta saa MISTÄÄN tukea. Täällä keskitytään sen sijaan aivan vääriin asioihin ja yritetään likimain vain vaikeuttaa arjessa selviytymistä niillä, joille se ei ole ollut yksinkertaista siihenkään saakka. Tokihan ihmiset tekevät useimmiten valintansa itse ja etenkin aikuisten kohdalla voi katsoa peiliin jos ei edes yritä saada muutosta aikaan omassa elämässään. Mutta todennäköisesti kuka tahansa voi ajautua sellaiseen tilantseeseen elämässään, että omat kyvyt eivät enää riitä eteenpäin pääsemisessä. Ja silloin jos koskaan toivoisi, että tämä korkeatasoiseksi mainostettu terveydenhuolto ja muu kansalaisille "luvattu" apu olisi saatavilla ilman järjetöntä byrokratian rattaissa pyörimistä. Joskus se odotusaika voi olla pitkä ja liian ratkaiseva.

Itse on toki siinä määrin onnellisessa tilanteessa, että voi sanoa asioiden olevan hyvin omassa elämässä. Saa olla onnellinen siitä, että on turvallinen koti ja avopuoliso sekä perheet ympärillä. Olemme kaikki terveitä ja tulemme toimeen keskenämme. Työtä, ystäviä, harrastuksia ja lemmikkejä unohtamatta. Ehkä sitä juuri siksi on pahoillaan siitä, että kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Tiedän, että asiat eivät parane sillä, että murehdin asioita, mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen mahtaan.

Mutta niin. Jos siirtyisi Salattujen elämien pariin. Aloin yhtenä päivänä tylsyyspäissäni katsoa kyseistä sarjaa alusta uudelleen. Myönnetään noloa ja säälittävää, mutta jotenkin tuo (etenkin) noiden vanhojen jaksojen tökeryys vaan houkuttaa katsomaan. Ja vaikka toteutus on perussuomihuttua, niin kyllähän tuossa osataan tarttua aika moneen kotimaiseen epäkohtaan. Ei ole varmaan sellaista asiaa, jota ei olisi Salkkareissa käsitelty. Vai tuleeko jollekin mieleen? Miksihän sitä sitten katsoo sarjaa, jossa on melko runsaasti toinen toistaan ikävämpiä juttuja esillä? Ehkä melankolia on vaan niin syvällä, että ennemmin viihtyy draaman kuin komedian parissa.

Otsikoiden keksimisen käsittämätön vaikeus

Tänään on ehkä torstai. Lomalla ollessa sitä helposti kadotta jollakin tavalla käsityksensä ajan kulusta. Kun ei ole kerrankin väliä että mitä milloinkin tekee! Tekemättä mitään en ole kylläkään osannut olla, mutta tekeminen on ollut melkolailla omaehtoista, ja sellaista ettei juurikaan tarvitse kelloon vilkuilla.

Viikonloppuna oltiin tosiaan risteilemässä kaveriporukalla Itämerellä. Olikin kyllä aivan hurjan hyvä irtiotto arjesta! Lauantaina otettiin ilo irti elämästä kuningas alkoholin voimalla ja kävi kyllä sen shottikimaran jälkeen nukkumaan käydessä mielessä, että näinköhän sitä saa itsensä sunnuntaina lähtemään Ruotsiin ollenkaan. Olin KERRANKIN viisas ja join illan mittaa myös vettä eli sunnuntaiaamun olo oli kutakuinkin krapulaton. Maissa siis käytiin pyörimässä ja kylläpä olikin ihana ilma naapurimaassa! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli varmaan liki 10 astetta. Mitään en siltä reissulta ostanut, mutta ei ollut kyllä sen suurempaa tarvettakaan.

Sunnuntai-iltana käytiin syömässä laivan pihviravintolassa ja maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni ankkaa. Olikin niin positiivinen kokemus, että seuraavan kerran kun tavoitan ravintolan, jonka listalla on ankanrintaa, tilaan aivan varmasti! Suosittelen muillekin lihanystäville. Muutoin ei kyllä kovin rehdin ryyppäämisen puolelle livennyt, koska taisi kaikilla olla enempi tai vähempi mielessä seuraavan päivän automatka kotiin. Se se on nimittäin kurjaa jos on järjetön kanuuna! Pelattiin vaan Aliasta (olin molempina iltoina voittavassa joukkueessa vaikka jakoja vaihdettiinkin - saa onnitella) ja otettiin muutamat neuvoantavat sekä piipahdettiin yökerhossa

Toiset kun kantavat laivareissuilta selkä vääränä viinaa ja tupakkaa, niin minäpä koitinkin tyhjentää taxfreen karkkiosaston. On taas mässyä toviksi aikaa. Tai toinhan minäkin kyllä Bacardi mansikkadaiquiri-pullon tuliaisina itselleni. Ehkäpä sen voisi korkata vappuna, mikäli tulee jotain kemuja pidettyä. :)

Tiistai menikin sitten jossain määrin ohi kun nukuin viikonlopun univelkoja pois. Eilen otin vahingon takaisin yhdestä lorvipäivästä ja touhusin kun pieni elukka kaiken päivää. Tuli käytyä ruokakaupassa, imuroitua, kerättyä viimeinkin jouluvalot pois ulkoa, laitettua talvitakit kesäteloille, leivoin nakkijuustosarvia ja mustikkarahkapiirakkaa sekä tietysti pyöräytin päivän ruoan (hirvikäristystä ja perunamuussia). Tänään olisi ohjelmatoimisto suunnittelut mullan vaihdon viherkasveille. Täytynee mennä pihalle pöllyttämään multaa ettei tarvitse tänään imuroida uudelleen...

Tiistaina sattui kyllä aika "karmiva" tilanne kun olin päivän yksin kotona. Katselin iltapäivällä makuuhuoneessa Fame-elokuvaa. Leffan loppupuolella kuulin kun ulko-ovi kävi ja oletin mieheni tulevan etuajassa töistä kotiin. En siis sen suuremmin reagoinut kunnes eteisestä alkoi kuulua vieraskielistä puhetta. Kuulosti venäjälle. Pelästyin aivan järjettömästi ja odotin, että tulija koputtaisi eteisen välioveen. Mitään koputusta ei kuulunut ja puhe jatkui hetken aikaa. Hiippailin hiljaa makuuhuoneesta eteiseen ja kuulostelin, että onko vierailija vielä tuulikaapissa. Mitään ei kuulunut, mutta en kyllä myöskään kuullut, että ulko-ovea olisi painettu kiinni. Olin siis aivan varma, että se ulkomaanelävä oli edelleen eteisessä! Kipitin takaovelle ja ajattelin että käyn katsomassa ennemmin ulkokautta, että onko etuovi kiinni tai pyöriikö pihalla joku. Ketään ei näkynyt, mutta olin edelleen varma, että se tyyppi on siellä eteisessä. Onneksi mies tuli kotiin ja sain itkunsekaisessa paniikissa selitettyä tilanteen. Ketään ei ollut enää eteisessä, mutta ulko-ovi oli pikkuisen raollaan (siksi en kuullut vierailijan lähtöä).

Nyt kun mietin, niin olisi ehkä vaan reippaasti pitänyt mennä kysymään, että millähän asialla tämä henkilö tulee meidän tuulikaappiin koputtamatta. (Tai ainakin kurkkia ikkunasta!) Mutta jotenkin iski niin kauhea paniikki kun tuolla tavalla joku täräyttää omaan kotiin lupia kyselemättä. Ja se jos mikä hämää ettei hän sitten kuitenkaan koputtanut välioveen tai marssinut sisälle asti. Mitään ei myöskään eteisestä ole kadonnut, koska ei siellä kyllä mitään viemisen arvoista edes ole. Tokihan tämä ihminen on voinut olla ihan hyvillä aikein liikkeellä eikä ryöstöaikeissa, mutta jotenkin oli hieman kummallinen tapaus kaikin puolin. Pulputuksen loppumisen jälkeen taloamme vastapäätä olevan hallin pihasta kuului lähtevän joku isompi auto (rekka tai kuorma-auto), mutta en osannut yhdistää näitä silloin, koska oletin hiippailija olevan edelleen meillä, kun ovi ei ollut käynyt uudelleen. Tästä eteenpäin meillä on kyllä päivälläkin ovet visusti lukossa jos olen yksin.

Tässä vielä lopuksi yksi tämänhetkinen suosikkikappaleeni. Onneksi NRJ onkin soittanut tätä paljon! Jotenkin vaan tarttuva kipale :) Enjoy!

Kevät tulee, ollaankohan me valmiina?

Mennyt vissiin viimeinen kuukausi jossain sumussa, kun tuossa viime viikolla oikeasti vasta tajusin, miten äkkiä talvi onkaan alkanu väistyä kevään tieltä. Aamuisin on valoisaa, iltaisin on valoisaa. Ei enää sitä pimeästä pimeään töissä -vuorokausirytmiä. Ei ainakaan ennen ensi syksyä.

Ja huomaamattaan on alkanut kaivaa vaatekaapista päälle kirkkaamman värisiä vaatekappaleita. Tänään vielä oikein repäisin ja laitoin turkoosin asustekukan (toispuoleisen=epäonnistuneen) nutturan koristeeksi ja kylläpä tulikin kehuvaa palautetta. Jotenkin ihmisetkin heräilee horroksestaan ja kiinnittää huomiota ympärillä oleviin ja heidän pukeutumiseensa. Itse teen kyllä samoin ja aika usein sitä myös onneksi muistaa kertoa, jos toisella on vaikka hiukset kivasti laitettu tai mukavannäköinen paita. Ei sitä pitäisi talven synkkinä viikkoinakaan unohtaa, mutta silloin on vaan niin aneemista, että ei edes varmasti noteeraa vaikka ympärillä kaikki olisi tälläytyneet viimeisen päälle ja vaatteet olisivat niin uusia, että hintalaputkin kulkisivat vielä mukana.

Kynsilakkafriikkinä huomaan myös valitsevani lakkavalikoimasta jotain ns. keväisen värisiä lakkoja. Vaikka kyllä toisinaan repäisen muulloinkin, mutta nyt ei kyllä yhtään tee mieli lakata raapimiaan millään synkillä sävyillä. Perjantaina pitäisi maalailla reissukynnet kun ollut tässä taas muutaman päivän kynsissä pelkkä läpinäkyvä lakkaus. Josko vaikka laittaisi jotain keltaista... Tai ehkei. Pääsiäinen meni jo. Oranssi tai vihreä voisi olla aikasta kiva. Meinasin jo hulluuksissani, että olisin laittanut pitkästä aikaa geelillä jatkeet omiin kynsiin. Mutta kun en ole aikoihin pidennyksiä pitänyt, niin kenties on käytännön syistä helpompaa jos lähden matkaan vaan ns. omissa kynsissäni :D Eipähän tartte pelätä, että kynnet jää matkan varrella.

Kenties tuo lähestyvä loma on osasyyllinen omaan happyhappyjoyjoy-mielentilaan, mutta ehkäpä myös pahin stressi on alkanut pikkuhiljaa helpottaa. Kunnes tietysti taas alkaa lisääntyä kun varsinainen työtehtävien muutos ja vetovastuu astuu voimaan. Sitten sitä onkin taas sellanen stressierkki, että oksat pois ja vähän latvaakin. Mut jospa nyt elelis tätä hetkeä eikä ihan kauheesti vielä murehtis sitä aikaa reilun kuukauden päästä.

Minun pitäisi alkaa kyllä ehdottomasti tekemään kotonakin jotain ruokalistoja valmiiksi, niin ei olisi tätä jokapäiväistä tuskailua teemalla "mitä tänään syötäisiin?". Tänään taas koitin parhaani mukaan kehittää ajatuksia helposta, maukkaasta, mutta mahdollisimman terveellisestä ruoasta. Aika tuloksetonta ajatustyötä oli. Mennään siis helpolla ja unohdetaan nuo muut kriteerit. Ruokana siis munakasta nakeilla ja salaattia. Ehkä tuota en vielä maukkaaksi kutsuisi, mutta "ihan hyvää" ja ajaa asiansa: karkottaa nälän seuraavaan ruokailuun asti.

Siispä kaivelemaan paistinpannu esiin ja kokkailee. Isäntä lähti käyttämään koiria jäällä juoksemassa. Toivon mukaan koko kolmikko palaa vielä takaisinkin kun taitavat jäät alkaa olla paikka paikoin jo heikkenemään päin tässä vaiheessa vuotta. Jostapa nousikin mieleen PikkuKakkosen heikkojen jäiden varoitus. Hyvänen aika miten pelkäsinkään sitä lapsena! Oli nimittäin huuto valmis kun se kammotusmusiikki pyörähti soimaan eikä kukaan ollut minun seurana katsomassa sitä pätkää. Koska katsoahan se piti - joka kerta - vaikka miten kauheasti pelotti.

Muista aina liikenteessä...

Ai jösses, että työmatkat on tähän aikaan vuodesta yltiömielenkiintoisia. Pyöräilijöiden määrä alkaa moninkertaistua ja vaaratilanteet kyllä sen myötä myös. Pitäisi olla kyllä vähintään 8 silmäparia seuraamassa risteyksissä joka suuntaan, että ei kukaan konkelisti ennätä surauttaa alle. Ok, pyöräilijät taatusti kiroavat autoilijoita samalla tavalla...

Itsekin olen useamman vuoden liikkunut kotikaupungissani pyörän kanssa ja tiedän kyllä, että aina eivät autoilijat paljon moottorittomilla kaksipyöräisillä liikkujia kunnioita. Mutta itse tuli kyllä oltua välillä vähän liiankin varovainen pyörän kanssa autojen seassa liikkuessaan. Joten auton ratin takana istuessa korpeaa enemmän kuin paljon pyöräilijät, jotka polkee eteen sivuilleen vilkuilematta. Ehkä on vakuutukset kunnossa tai henkiriepu ei ole kovinkaan tärkeä...

Tokipa esimerkiksi tämän päiväinen läheltä piti -tilanne oli 80 prosenttisesti omaa hölmöyttä, mutta silti kiukuttaa! :D Onneksi toki ei kenellekään sattunut mitään ja muut olivat enemmän hereillä. Saa siis huokaista helpotuksesta. Sanopahan vaan siltikin, että tuo kyseinen läheltä piti -paikka on sellainen surmanloukku, että siinä vielä kolisee taatusti jossain vaiheessa. Jos nyt ei toivottavasti omalla kohdalla, niin jonkun muun. Sen verran huolettomasti siinä liikutaan puolin ja toisin. Ja kun ei osaa ihan lukea vastaantulijoiden tai tietä ylittävien saati perässä tulevien ajatuksia, niin tiedä aina kuka suunnittelee mitäkin liikettä.

Lomaan vielä kolme päivää. Ehkäpä tässä nämä viimeiset päivät ennen hengähdystaukoa seisoo vaikka päällään. Ja jos loput kolme päivää ovat yhtä hektisiä kuin tämä päivä, niin ajankulu on kyllä aika kiivastahtista. Kun siihen vielä lisää vapaa-ajanaktiviteetit, niin ei tarvinne ainakaan iltaisin sängyssä pyöriä unta odottelemassa.

Huomenna suunnittelin töiden jälkeen leipovani lomalle läksijäis -kakun pohjan, jonka sitten torstaina illalla täytän jahka ole kotiutunut töiden jälkeen olevasta ay-toimintapalaverista. Perjantaina olisi herättävä hyvissä ajoin ennen töihinlähtöä, jotta ennätän kaakkusen koristelemaan muiden aamurutiinien ohessa. Meillä on siis tapana yleensä ennen lomalle lähtöä viedä työkavereille jotain herkkua. Ja kun satun pitämään leipomisesta yli kaiken, niin onkin äärimmäisen hyvä sauma pöllyttää jauhoja ja vatkailla kermaa kokeileva keittiö -teemalla. Visiot on ainakin kohdillaan, mutta saa nähdä kohtaako teoria ja käytäntö kuinka tarkoin tässä leipomisprojektissa. :D

Jotta tämä päivä olisi liian vähän hermoja kiristävä, niin töistä lähtiessä alkoi juilia yhtä poskihammasta. Nyt vaan toivon kädet ristissä, että olisi joku ohimenevä kipu... A) hammaskipu on perceestä, b) hammaslääkäriin pääsy ei taida olla ihan vaivatonta ja c) ei kiitos yhtään lisää ylimääräistä rahanmenoa. Ja toisena remppana vatsa kipuilee kummasti. Nyt puuttuisikin kunnon ykätauti tästä kohdasta. Toki jos on pakko tulla, niin tulkoon nyt eikä sitten lauantaiaamuna kun pitäisi lähteä huristelemaan kohti Helsinkiä.

Jos siis huitaisisi huiviin yhden särkylääkkeen hampaalle ja yhden maitohappobakteerinapin mahalle ja toivoisi parasta.

Aamukammassa piikkejä...aivan liikaa

Otsikko kiteyttänee päivän kisakunnon. Alkaa olla kyllä taas mittakippo aika ääriään myöten täynnä ja lähellä jo oli ettei läikkynyt yli oikein huolella. Viimemetreillä sitten esimies armahti ja pinta laskeutui taas vähän laitojen alapuolelle.

Sen suurempia faktoja erittelemättä on vaan asioita, jotka saavat sapen kiehumaan. Yksi niistä on kyllä ehdottomasti ihmisten rajattomalta tuntuva tyhmyys. Tai ainakin uskottava tyhmäksiheittäytymisen taito. Ja sitten sillä varjolla voidaankin oikein helposti syytellä ja syyllistää muita, jotka kuitenkin tekevät oman osuutensa, ja toiset vielä selkeästi enemmänkin kun edes odotetaan. Mutta kun näille narisijoille ei mikään riitä. En tiedä miten ne pystyvät rehdisti katsomaan omaa peilikuvaan tuntematta minkään sortin syyllisyyttä. Mutta kukapa sitä omia heikkouksiaan myöntäisi...

Puhuin tänään ystäväni kanssa puhelimessa ensimmäistä kertaa ikävien sattumusten jälkeen. Olin jotenkin mielessäni pelännyt, että miten keskustelu sujuu ja kykenenkö vain voivottelemaan. Onneksi ystävä on olosuhteisiin nähden niin oma itsensä kuin vaan voi ja ihailtavan "reipas". Itse ei varmasti vastaavassa tilanteessa kykenisi mihinkään järkeväksi luokiteltavaan toimintaan. Tokihan ihminen kantaa sisällään varmasti asioita, jotka piilottaa muilta, mutta niitä ei voi, enkä kyllä haluakaan, tonkia ja udella. Ehkä hän kertoo kun aika on sopiva tai sitten ei. Pääasia, että elämä alkaa jossain vaiheessa näyttää valoisammalta.

Olen kyllä tavan tumpelo, se tuli todistettua taas eilen iltana. Iltavuorosta kotiuduttua lähdin viemään vielä karvakamuja ulos ja jollakin käsittämättömällä taidolla onnistuin jättää sormeni ovenkahvan ja oven väliin juuri kun koirat tekivät pienen nykäisyliikkeen. Silmissä tanssahteli tähtiä kun sormi vääntyi mukavasti ja sen jälkeen etusormi ei taipunut enää mihinkään. Kipu oli luonnollisesti jotain melko maksimaalista. Pientä turvotusta ja sinertymistä oli kyllä havaittavissa kun palasin koirien kanssa reissun jälkeen sisälle. Olin aivan varma, että jotain oli mennyt rikki ja maalasin jo kaikki kauhukuvat mielessäni... Tänä aamuna sormi onneksi taipui melko normaalisti ja ihan pientä mustelmaa sekä kipua lukuunottamatta taisin selvitä pienin vaurioin. Ois se ollukii... Jäädä sairaslomalle sormi paketissa tässä vaiheessa.

Ranne kun on tässä taas vaihteeksi ryttyillyt vanhoista vaivoista muistuttaen, niin ei kyllä ole paljon väliksi, että tulisi muita remppoja harmeiksi. Mieli tekisi käydä jollakin kunnon lääkärillä tutkituttamassa tuo oikea ranne, kun se kipeytyy milloin mistäkin. Ja toisinaan saattaa mennä pitkiä aikoja ettei vaivaa millään tavalla vaikka tekisi mitä. Tokihan syyn tähän tietää kun päätetyöskentelyä tekee. Mutta lähinnä se, että mistä tuo juontaa juurensa. Onko vika koko kädessä vai vaan ranteessa ja, että onko kipuilun syy nivel, hermo, lihas vai mikä lie. Ja kun en huomaa eroa siinäkään, että kipu alkaisi jonkun tietyn rasituksen jälkeen esimerkiksi. Se vaan tulee ja menee ihan miten lystää. Aika perseestä kyllä.

Huomenna on vapaapäivä. Ah ja voih. Johan tässä kaksi päivää töissä ahkeroinkin. :D Taitanen kyllä kuluttaa päivän kotihommia hoidellen. Ja jos katselisi jakson tai pari koukkusarjoja... ;)

Pääsiäinen

Pääsiäisvapaat jo hyvän matkaa yli puolivälin. Omalta kohdalta. Huomenna olisi marssittava iltavuoroon töihin. "Tuplapalkka, tuplapalkka, tuplapalkka" on se mantra, jota hoen huomisen päivän ennen töihin siirtymistä. :D

Pääsiäisvapaat ovat menneet kyllä varsin pitkälti rentoutumisen merkeissä. Pitkäperjantaina oltiin vanhempieni luona ja kotimatkalla pistäydyttiin vielä kavereiden luona iltakahvilla. Eilen lähdettiin extemporee käymään Savitaipaleella toisia kavereitamme moikkaamassa (viimeeksi olen siellä tainnutkin käydä toissa juhannuksena). Muutoin on tullut sitten vaan löhöiltyä kotona ja koiratkin ovat päässeet kahteen kertaan vetohommiin jäälle. Ei ole kyllä paljon valittamista pääsiäiskeleistä. Sen verran on herra Aurinko meitä suosinut näiden pyhien aikaan.

Tänään olisi vielä edessä vierailu anoppilassa. Vaikka anoppi miehineen asuukin ihan tuossa kivenheiton päässä, niin olemme jokseenkin harvinaisia vieraita sillä suunnalla. Kahvikutsuja kyllä satelee, mutta ehkä sitä on vain jotenkin aikaansaamaton lähtemään. Tai vielähän minä nyt luuhaisin pitkin kyliä, mutta tuo mies... :D

Tuntuu taas ihan sekavalta koko olo kun kellot kääntyivät viime yönä kesäaikaan. Olen muutenkin heräillyt koko viikonlopun itselle täysin epäinhimilliseen aikaan: viimeistään kahdeksalta. Tänä aamuna tosin nukuin "uutta aikaa" puoli kymmeneen saakka. Ehkä tuo lisääntyneen valon määrä vaikuttaa omalta osaltaan koska illalla olen kuitenkin ihan sippi jo kymmenen aikaan ja nukun taas vaihteeksi yöni kuin tukkipuu. Perjantaina koitettiin katsoa telkkarista Maissilapset-elokuvaa, mutta jaksoin sitä ensimmäiseen mainoskatkoon saakka. Eilen yritin katsoa Bridget Jonesia, mutta sekin jäi kesken jo heti alkuvaiheessa kun ei silmät enää kestänyt auki. Olenko siis tullut vanhaksi?! Ennen ei tehnyt tiukkaa valvoa yömyöhään, mutta nykyisin tuntuu, että klo 23 on kyllä muotoutunut nukkumaanmenoajaksi viikonloppuisinkin. Viikolla uni tulee jo huomattavasti aikaisemmin.

Kyllä olin äsken menettää järkeni kun koitin saada tähän blogiin jotain "uutta". Joko en vaan osaa tai sitten tässä ei ole edes olemassakaan toivomiani ominaisuuksia. Ja ehkä jotkut asiat toimisivat yksinkertaisemmin kun vaan ymmärtäisi - nyt tuntuu että tein kaiken vaikeimman kautta. Vielä jos jaksaisi joku herran päivä askarrella tuohon yläpalkkiin jonkun oman kuvan. Nyt ei taida enää motivaatiota riittää.

Hyvästä kelistä huolimatta taidan katsastaa Vampire Diariesin uusimmat jaksot. Kauhea, miten sitä onkaan voinut koukuttua tv-sarjoihin näin perusteellisesti! Vampire Diaries, Once Upon a Time ja Revenge ovat tätä nykyä vieneet ihan mennessään. Alltimefavourite One Tree Hill kun tuli päätökseensä, niin piti keksiä roppakaupalla uusia seurattavia.

Ollappa supernainen

Nämä on niitä päiviä, jolloin tuntuu että maailma ympäriltä on kallistumassa omaan niskaan. Sitä on vaan ihminen sitä sorttia, joka kantaa koko lähipiirin murheita myös omilla harteillaan. Tiedän, että ystäväni eivät haluaisia näin olevan, mutta minkäs sitä ihminen itselleen tekee.

Hyvälle ystävälleni sattui jotain sellaista, jota en kuuna päivänä toivoisi käyvän kenellekään. Tai no. Ehkä jollekin oikein yltiökauhealla, joka on niitä ns. läpeensä pahoja tyyppejä. Mutta en ystäväni kaltaiselle, kultaiselle naiselle. Siksi onkin kovin sietämätöntä, että en voi tehdä mitään muuta kun olla tukena ja kuuntelevana korvana. Jos on elämään sattunut muutamia vastaavanlaisia hetkiä, jolloin olisi halunnut ne supernaisen voimat, jolla poistaa kaikki suru ja murhe läheisen ihmisen mielen päältä, niin aina on yhtä voimaton olo.

Ja jotta tämä päivä olisi jotenkin helpommaksi muuttunut, niin yhteistoimintaneuvottelut tulivat tosiaan menneellä viikolla talossamme päätökseen ja päätökset astuivat käytäntöön tänään. Toisin sanoen "ruskeat kirjekuoret" olivat jaossa. Nämä ovat toki asioita, joille yksittäinen työntekijä ei mahda juurikaan mitään, mutta silti mielipaha ja harmistus ovat läsnä. Toki nyt epätietoisuus on poissa ja faktat jatkosta lyöty tiskiin. Omalta osaltanihan tilanne oli selvä jo jokunen aika sitten, mutta se ei poista sitä ettenkö olisi kärsinyt mielessäni loppuun asti sitä, miten muille käy. Kuka jää ja kuka joutuu lähtemään. Ja tokihan tämä varmasti harmittaa vielä jonkin aikaa eteenpäinkin.

Omissa työtilanteissa nousi tänään ensimmäisen kerran toden teolla esiin se tosiasia, että sijaistettavani saattaa lähteä lomailemaan hetkenä minä hyvänsä ennen h-hetkeä. Hän on huomisen ja keskiviikon sairaslomalla vähän huilaamassa. Jos kävisi niin onnettomasti (minun kannaltani), että hän jäisi tässä lähitulevaisuudessa sairaslomalle ennen äitiysloman alkua, voisi kyllä päästä poru. Läpi käymättömiä asioita on kauheat määrät ja kun työtehtävät ovat itselle ennestään melkolailla vieraita, en jaksa uskoa että kaikki sattaantuisi "kuin itsestään". Pitänee vaan siis toivoa, että työkaverini vielä jaksaa tovin ja saamme koulutusta käytyä edes vielä huhtikuun ajan.

Mutta jos jotain ikävää, niin onneksi jotain kivaakin. Talvilomaani on tästä päivästä vajaa 3 viikko aikaa. Kahden viikon lomani aikana käydään ainakin Ruåtsissa risteillen ja muuten kyllä haluan pyhittää muutaman päivän silkalle huilaamiselle. Sen verran on jo edellisestä lomasta aikaa, että tulee tuo breikki kyllä tarpeeseen! Ok, koulutuksen kannalta pirun huonoon väliin jätin lomani, mutta nou kän duu. Väliinkään en jätä tai sitten pitäisi tulla melkoinen kipukorvaus palkkaan. :D

Kivaa oli myös käydä noutamassa H&M-paketti postista ja todeta, että tilatut tuotteet olivat oikeinkin kivoja. Muutamia kynsilakkoja, luomiväriä, housut ja alusvaatteita. Alusvaateostokset ovat kaupassa jotain hyyyyyyyvin raastavia. Tokihan voisi kyseisestä liikkeestä käydä tekemässä hankinnat, kun on mallin sopivuus tiedossa. Mutta niin kovin paljon yksinkertaisempaa on surffailla verkkokauppaan ja näkee ihan heti onko omaa kokoa halutussa värissä saatavilla ja parilla klikkauksella voi siirtyä odottelemaan paketin saapumista. Toista se olisi liikkeessä kolutessa... :P

Miltei teki mieli hypätä kuntopyörän satulaan ja polkaista iltalenkki, mutta maha täynnä makaronilaatikkoa taitaa sohva olla kuitenkin se piirun verran houkuttelevampi vaihtoehto. Sinne siis...