...maanantai lyö päin näköä kaikella, mitä käsiinsä saa.
On ollut kyllä niin kertakaikkisen maanantain makuinen päivä, että ei meinaa uskoakaan.
Töissä kaksi pitkää palaveria oli onnen omiaan sotkemaan päiväohjelman. Ja jotenkin on ihan tilanteeseen sopivaa, että juuri kun on estynyt vastaamaan sähköposteihin ja puheluihin, niin molemmat värkit rallattaa sillä tahdilla, ettei yleensä yhteensä moista yhteydenottotulvaa tule kahdessa päivässä!
Ja sitten kun epätoivoisesti koitat purkaa sitä sumaa, niin lisää pukkaa. Ja kirsikkana tämän monday caken päällä kyllä killuu ne järjettömän tyhmät sähköpostit henkilöiltä, joiden itse pitäisi tietää vastaukset kysymyksiinsä. Siihen kun vielä lisätään näiden samaisten pöljien tapa teettä itselle vähänkin epämieluista jutut minulla...
Eikä veetutusta yhtään vähennä se, että mitään hommia ei saa valmiiksi kun muut eivät pidä ilmeisesti tekemisiäni sen vertaa arvossa, että voisivat lohkaista murusen kallista aikaansa hankkeideni edistämistä varten.
Valona tunnelin päässä onneksi työkaveri, jonka kanssa pidämme kyllä joka käänteessä toistemme puolia. Tänään viimeeksi tuo ihana ihminen oli omassa kehityskeskustelussaan ihmetellyt ääneen, että miksi minua ei vakinaisteta ja potkaista jota kuta vähemmän ammattitaitoista pihalle. Vaikka nuo puheet ei tilannetta muuta, niin kyllä ne lämmittää mieltä kaiken ankeuden keskellä. :)
Toivottavasti parempaa viikon jatkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti