maanantai 30. kesäkuuta 2014

Melkein aamukamman paikka

Alkaa olla elämä aika pitkälti loman odottelua. Ei olisi enää kun parhaimmassa tapauksessa 12 työaamua ja sitten neljä viikkoa, ah-sitä-autuutta, kesälomaa.

Töissä tekemistä kaksi kertaa sen verran kun ennättäisi normaalin työajan puitteissa tekemään. Tänäänkin taas kevyt liki 9 tuntia tuli yhteiseksi hyväksi työskenneltyä. Ok, tiedän ihmisiä jotka tekevät tuollaisia työtunteja päivittäin jatkuvasti ja niitäkin, jotka tekevät tuplasti tuon. Eli ei ehkä syytä valittaa... Mutta viime yön nukkumiset kun olivat sitä muutaman hyvin pyörityn luokkaa, niin tuossa oli 9 tuntia liikaa.

Kaikenlaista on varmaan taas tässä hiljaisuuden aikana tapahtunut, mutta ei mitään myllertävää ehkä kuitenkaan. Juhannuskin oli ja meni kavereiden kanssa iltaa istuen ja festareilla käyden. Vanhaksi tullut kun jo ennen puolta yötä alkoi molempina iltoina uuvuttaa niin, että vaihdoin juhlajuoman veteen ja kiitos sen, en kärsinyt varsinaisesta krapulasta. Ainoana "ilona" oli päänsärky ja posketon väsymys.

Tänään tuli kuitenkin ehkä pitkästä aikaa eniten iloa ja riemua aiheuttava viesti kesken työpäivän: lapsuuden ystäväni hiljattain saama tyttövauva on tuleva kummilapseni. Ristiäiset sattuvat alustavasti suunnittelemamme Oulun reissun kanssa samalle viikonlopulle, mutta ei tee tiukkaa tehdä itse ainakaan valintaa noiden kahden väliltä. Mies menköön kavereidensa kanssa rokkaamaan Qstockiin, minä menen lässyttämään pikkuprinsessalle.

Taidan osoittaa entistä pahempia vanhenemisen merkkejä kun kello on vasta 15 vaille 9 ja suunnittelen vakavasti nukkumaan menoa. Ehkä ei kerrota tästä kenellekään...

Tässä vielä yksi tämän hetken kovin autohoilauskappale. Saatte olla mitä mieltä vaan, mutta jotenkin tämä vaan saa laulamaan ihan täysin palkein mukana.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti