lauantai 26. heinäkuuta 2014

Muistoksi kummille

Sain tänään ehkä tämän astisen elämän upeimman tehtävän: kummiuden.

Kummikonkarit ovat varmasti ihmeissään tästä innosta, mutta kun olen niin tunneihminen ja tällainen kunnia tuntuu ihan sydänalassa. Ristiäistilaisuudessa sitä pientä nyyttiä pidellessä ei tarvinnut hymyä teeskennellä. Ja kun kyseessä on yhden pisimpään tuntemani lapsuudenystävän tytär, niin merkitys on vieläkin suurempi.

Jännitin etukäteen tilaisuutta oikein perin juurin ja maalasin mielessäni kaikki kauhukuvat mitä vaan ikinä pystyy aina vauvan pudottamisesta omaan pyörtymiseen. Ainoa toteutunut kauhuskenaario oli liki valtoimenaan valuva hiki! :D  Ei tällainen 30 asteen (ukkos?)helle ole oikein enää juhlakeli kun tekisi vaan mieli kuoria kaikki vaatteet yltään ja se ei ehkä olisi ihan soveliasta ristiäisissä... Vauvakin oli koko toimituksen ajan hipihiljaa ja jopa nukahti muutamaksi hetkeksi vaikka ennen kastetilaisuuden alkua itku oli herkässä.

Kuvissa siis naama kiiltää ja olo näyttää muutenkin hieman epäfreesiltä, mutta hällä väliä. Minulla on ehkä galaksin suloisin pieni kummityttö. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti