sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kuolema kuittaa univelat...

Ehkä vähän dramaattinen otsikko, mutta jotenkin sopii tähän kuoleman väsyneeseen olotilaan.

Ensiksi alle viisi päivää töitä täydellä höyryllä ja siihen päälle vielä todellisen ylipitkä shoppailupäivä. Kyllä on viimeisetkin mehupisarat puristettu noiden voimalla. Aamulla ei tänään edes suuremmin väsyttänyt kun heräsin yhdeksän jälkeen, mutta päivän mittaan on alkanut kyllä silmäluomi painaa aika tavalla!

Oltiin äitimamman kanssa eilinen päivä Tuurin ihmeellisessä maailmassa tuhlaamassa. Päivä oli kaiken kaikkiaan mitä mainioin. Äidin kanssa on kivaa olla reissussa kun se ei stressaa turhia mistään. Tavaraa päätyy ostoskärryihin ja toinen toiselle kivoja löytöjä tehden päivä menee kuin siivillä! Samoin kävi eilen.

Reissu oli sellainen ns. turistimatka. :D Eli siis paikallinen linja-autoyhtiö järjesti matkan ja vaikutti olleen suosittu juttu, koska oli bussi oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Bussi koppasi kyytiin aamulla heti puoli kahdeksan jälkeen ja kotiin tulin iltayhdeksän tietämissä. Oli kyllä aika veto poissa illalla kun pääsi saunaan ja rojahti sen jälkeen katsomaan Julkkis-BB:tä.

Haluatte kuitenkin tietää shoppailuistani, eikö niin? Itselleni ostin yllättäen muutaman kynsilakan sekä muita kosmetiikkatuotteita, yhden kaulakorun ja niiden lisäksi muutamia kukkasipuleita istutettavaksi kukkapenkkiin. Muutoin ostoskassi täyttyi miehekkeen synttärilahjoista sekä tuliaisista koirille. Ihan sellaista totaaliseen turhaa rojua onnistuin välttelemään, kaikki mitä ostin, tuli käyttöön ja tarpeeseen. Äiti osti meille saunaan laudeliinat, joita olen itse suunnitellut ostavani jo aika kauan...

Äiti jo kyseli, että lähdetäänkö marraskuussa uudelleen vastaavalle reissulle. En ihan heti ainakaan suostunut, pitänee miettiä. Tokihan sitä voisi ottaa tuon jo hieman joululahjashoppailureissuna. Saahan nyt nähdä, mitä se teettää.

Taitaa sohva kyllä kutsua taas. Ehtisi kyllä hetkeksi ihan oikeasti ummistaa silmänsäkin, koska uuniin tökkäämäni karjalanpaisti saa muhia vielä kyllä miltei tunnin. Lihapaketissa ollut paisto-ohje on kyllä puuta heinää: sen mukaan paisti valmistuisi vaivaisessa parissa tunnissa. Meillä on kyllä ollut kotona aina tapana muhittaa paisteja joskus yön ylikin leivinuunissa miedossa lämmössä. Nyt on paisti ollut jo sen vajaa 3 tuntia ja äsken kun tutkin lihan kypsyyttä, ni saa kyllä huoletta olla vielä hetken jos toisenkin... Paistin pitää olla sellaista pehmeää ja suussa sulavaa eikä mitään sitkeää purkkaa!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille yhteisesti ja erikseen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti