No mutta. Ensimmäinen viikko uusissa hommissa takana. Ja omasta mielestäni selviydyin ihan kohtalaisin arvosanoin. Täytyy toki myöntää, että mitään järin "hankalaa" tilannetta ei eteen tullut eli ehkä ne varsinaiset koetokset on vielä edessä päin. Ei tämä näin "helppoa" ole, sen tiedän jo sanomattakin. Tai jos on niin, ziisös. Vähemmälläkin paniikilla oisin voinu selvitä jos oisin tienny tämän koostuvan puhelimessa puhumisesta ja sähköpostien naputtelusta. :D Ehkä ei ihan niin ole.
Tänään toki meinasi ihan perjantain kunniaksi vähän piuhat kiristyä. Annoin eilen työkaverille käyttöön tunnukset yhteen meidän käyttämään palveluun. No, työkaveri tuli hetkeä myöhemmin takaisin ja sanoi, että olivat onnistuneet lukitsemaan tunnarit näppäilemällä salasanan liian monta kertaa väärin. Hän sitten lupasi ottaa yhteyttä helpdeskiin ja pyytää uuden salasanan. Uusi salasana tuli tänään ja testasin sitä. Toimi. Mutta salasana oli toki sellanen ihan generoitu sekamelska, jota ei erkkikään opi muistamaan ulkoa! Kokeiltiin sitten tämän samaisen työkaverin kanssa syöttää minun tiedot edellisen käyttäjän tilalle sähköpostiosoitteineen kaikkineen. Salasana uusittiin myös. Kaikki meni ihan putkeen ja minulle tuli postiin vahvistusviesti, jota tuli klikata. Sekin onnistui. Mutta kun koitin kirjautua palveluun ei hyväksynyt uutta eikä edes vanhaa salasanaa. Prkl. Jälleen helpdeskiin postia ja nyt sit odotellaan... Ei muuten mitään, mutta ensi viikolla oikeastaan tarttisin sitä palvelua ihan oikeasti. Mitä tästä opimme? Älä ikinä hyvää hyvyyttäsi anna tunnuksiasi muille käyttöön.
No. Ehkäpä tuokin selviää jossain vaiheessa. Otti vaan kaaliin.
Huomenna olisi töissä "muuttotalkoot". Jotenkin ei kiinnosta lähteä työmaalle vapaapäivänä, mutta jos ottaisi asian siltä kannalta, ettei kyseessä ole normaali työpäivä. Luvassa on ilmeisesti myös asiaan kuuluvat talkoojuomat, mutta itsehän lähden liikkeelle autolla. Ihan jo siitä syystä, että köyhäily jatkuu. Tili tuli eilen ja laskujen maksun jälkeen tilille jäi ehkä muutamia kymppejä. "Jee." Eikä sen puoleen nyt ihan kauheasti edes tee mieli ottaa naista vahvempaa. Vappu on vielä melko tuoreessa muistissa... Tai tarkemmin vapunpäivä. Yöh.
Toinen syy olla auton kanssa liikkeellä on se, että vanhemmat tulee käymään sunnuntaina. Äidin kanssa on tarkoitus istutella kesäkukkia ja siihen jos mihin ei kaipaa yhtään krapulaheikotusta. Tämä rahatilanne nyt toki ei puolla yhtään tuollaista "turhuutta", mutta kun itse äitiä pyysin avuksi ja sunnuntai sopi heille parhaiten, niin en kerta kaikkiaan ilkeä perua sen takia ettei oikein rahavarannot ole myötämielisiä rehuostoksille. Onneksi on Visa.
Olen taas löytänyt pitkästä aikaa kynsi-innostuksen. Vielä ei ole edetty geelailuasteelle, mutta lakan väriä voisin vaihtaa likipitäen joka päivä. Ja näillä omilla vähemmän laadukkailla lakoilla se on kyllä toisinaan miltei pakon sanelemaa, jos haluan että kynnet näyttää siisteiltä eikä likimain joka toisessa raapimessa ole lohkeamaa lakassa. Tiedän, että pieniin vaurioihin ei kukaan muu todennäköisesti kiinnitä huomiota kuin minä itse, mutta en vaan viihdy repsottavassa kynsilakassa. Jos on kynnet ihan ilman mitään koristuksia, niin sitten saavat olla aika rajussakin kunnossa, mutta lakkauksen jälkeen kyttään miltei sairaanloisesti kynsien kuntoa. Tolkutonta.
Käväisin keskiviikkona ensimmäistä kerta elämässäni kosmetologilla! Voitteko kuvitella? Miltei 30 vuotta olen pärjännyt ilman kyseisiä palveluja. Kosmetologi kyllä lohdukkeeksi totesi, että "jos ei ole ollut varsinaista tarvista, niin miksi olisikaan käynyt". Tunnin kosteuttavan kasvohoidon jälkeen mietin kyllä, että "miksi, oi miksi en ole tullut aiemmin?!". Sellainen pala taivasta oli rötköttää työpäivän päätteeksi hoitotuolissa ja toinen läträä naamaan ihanan tuoksuisia rasvoja sun muita.
Toki pienen kummastuksen kosmetologi aiheutti kysymällä kesken kaiken, että onko minulla ongelmia kilpirauhasten kanssa. Hämmennyin ja älähdin vaan ei:n. Hän sitten selitti vaan tulleensa ajatelleeksi kun minulla on kuulemma kilpirauhasten kohdat hieman turvoksissa. Ettei hän nyt vaan hämääntynyt kaksoisleuastan? :D No ehkei. Muutaman lisäkysymyksen jälkeen sain kehotuksen käydä verikokeissa ihan vaan varmuuden vuoksi.
Uteliaana ja epävarmana sitten kasvohoidosta kotiuduttani selasin hätäpäissäni Googlea. (VIRHE!) Löysin jonkin edes hieman luotettavammalta vaikuttavan sivuston ja lueskelein yleisimpiä oireita. Aika moni täsmäsi. Väsymys ja monet muut vaivat nyt monesti selittyvät jollakin aivan "tavallisilla" syillä, mutta kun niin monta oiretta löytyi tismalleen, niin pisti kyllä miettimään. Ajattelin ennen kesäloman alkua käväistä työterveydessä verikokeissa. Jos kilpirauhaset ovat kunnossa, niin sitten nämä oireet (tai ainakin osa niistä) kyllä selittyy puhtaasti stressilläkin ja muilla tekijöillä, joita ei luokitella millään muotoa sairaudeksi. Ystävältäkin jo kyselin hänen oireistaan ja sieltä tuli paljon tsemppipeukkua varata aika laboratorioon.
En mitenkään pelkää mennä antamaan verta, vaikka se nyt ei mitään yltiömiellyttävää olekaan. Eikä edes hirvitä se, että arvoissa olisi jotain pielessä. Olen vaan jotenkin niin aikaansaamaton! Kampaaja-aikaakin olen ollut varaamassa viimeisen kuukauden, mutta tänään sain vasta viimeinkin varattua ajan. Pääsenkin jo ensi viikon perjantaina tukkani kanssa käsittelyyn. Ihanaa!
Nyt on päästettävä isäntä suorittamaan tämän iltaiset kuntopyöräilynsä. Meillä on siis tietokone ja kuntopyörä samassa huoneessa. En bloggaa kuntopyörän selästä. :D Vaikka ehkä olisi syytä, mutta nyt houkuttelee jopa telkkarissa pyörivä Uuno-elokuva kuntopyörää enemmän. Tack och hej! :)
perjantai 24. toukokuuta 2013
perjantai 17. toukokuuta 2013
Täritäritäri
Se olis sitten harjoittelut harjoiteltu ja maanantaina alkaa sitten se totinen työ. Joissakin asioissa tiedän jo nyt pärjääväni ongelmitta, mutta on kyllä muutamia juttuja, jotka tulevat taatusti aluksi aiheuttamaan ylimääräistä hikoilua.
Sain tänään työsuhdepuhelimen itselleni ja pitäisi ehkä viikonlopun aikana syventyä tuon mööpelin saloihin. Olen ollut useamman vuoden aika vannoutunut Nokian käyttäjä ja nyt on käsissä sitten Samsung. Kunhan nyt aluksi oppisin edes vaikka soittamaan, vastaamaan, lähettämään viestejä sekä tarkistamaan työsähköpostit. Niin ja toivottavasti löydän napin, josta saan tuon kalikan mykistettyä tarvittaessa. Eiköhän sitä sillä tovin pärjää.
Huomiseksi suunnittelin vähän pihahommia, mutta näyttää säätiedotukset toistaiseksi melko vetisiltä siihen puuhaan. Se on kyllä kumma, että arkipäivät aurinko paistaa ja ollaan hellelukemissa, mutta kun viikonloppu koittaa, niin jo vain sataa ja on kylmä. Plääh. Mutta ei kait se koko kesää voin niin keljua olla? Eihän...?
Tällä viikolla on tullut nautittua useimpien ihmisten pahimpia inhokkiruokia. On syöty juurespihvejä, kaalikääryleitä ja maksapihvejä. Ehkä oon sitten jossain määrin outo, mutta nuo mainitut ruoat on ihan jo melkein herkuksi luokiteltavaa! Kaalikääryleistä pitää vielä sen verran kehua, että valmistin ne ensimmäistä kertaa aivan itse. Joskus vuosia sitten olen tehnyt niitä kyllä äidin kanssa eli siinä määrin tuttua puuhaa. Sattui vaan olemaan varhaiskaali tarjouksessa ja siitä sitten tärähti mieleen, että kokeilen miten kääryleitten kieputtelu onnistuu. Muuntelin perusohjetta sen verran, että jätin riisit kokonaan pois ja laitoin kaalinlehden sisään vaan jauhelihaa, sipulia ja mausteita. Kyllä kelpasi! Isäntä kyllä kieltäytyi edes maistamasta... Ihme tyyppi.
Mies sai päähänsä, että koitettaisiin vähän vähentää hiilihydraattien syömistä. Itse en kyllä kokonaan ole luvannut luopua eikä taida mieskään, mutta voihan sitä välillä miettiä jotain muutakin ruoan lisukkeeksi kuin perunaa, riisiä tai pastaa. Nyt ollaan syöty aika paljon salaattia ja muita vihanneksia. Bataattia käytetään myös jonkin verran. Ruisleivästä en kyllä suostu luopumaan, muiden kanssa voin ainakin vähentää tuntuvasti. Vaaleaa leipää meille kyllä ostetaankin nykyisin aika harvoin. Mihinkään totaaliseen karppaamishömpötykseen en ala koska olen vakaasti sitä mieltä, että jos syö ns. kaikkea kohtuudella (ja jättää herkut vähempään), niin voi varmasti ihan hyvin kun vaan liikkuu riittävästi.
Ja nyt kun olen terveyspalopuhunut, niin voinkin kaivaa pakastelokerosta jäätelön. Toiset kun ottaa viikonlopun kunniaksi naista ja miestä vahvempaa nestemäistä herkkua, niin minä nassutan jätskiä. Sehän tässä kesässä onkin ehkä kaikkein "pahinta" kun joka kauppareissulla tekee mieli jäätelöä. Mutta olen tuskin ongelman kanssa yksin... ;)
Toivotaan nyt ennustuksista huolimatta lämmintä ja aurinkoista viikonloppua. Katsotaan olenko vielä maanantain jälkeen elävien kirjoissa vai viekö uudet haasteet ihan hengen :P
Sain tänään työsuhdepuhelimen itselleni ja pitäisi ehkä viikonlopun aikana syventyä tuon mööpelin saloihin. Olen ollut useamman vuoden aika vannoutunut Nokian käyttäjä ja nyt on käsissä sitten Samsung. Kunhan nyt aluksi oppisin edes vaikka soittamaan, vastaamaan, lähettämään viestejä sekä tarkistamaan työsähköpostit. Niin ja toivottavasti löydän napin, josta saan tuon kalikan mykistettyä tarvittaessa. Eiköhän sitä sillä tovin pärjää.
Huomiseksi suunnittelin vähän pihahommia, mutta näyttää säätiedotukset toistaiseksi melko vetisiltä siihen puuhaan. Se on kyllä kumma, että arkipäivät aurinko paistaa ja ollaan hellelukemissa, mutta kun viikonloppu koittaa, niin jo vain sataa ja on kylmä. Plääh. Mutta ei kait se koko kesää voin niin keljua olla? Eihän...?
Tällä viikolla on tullut nautittua useimpien ihmisten pahimpia inhokkiruokia. On syöty juurespihvejä, kaalikääryleitä ja maksapihvejä. Ehkä oon sitten jossain määrin outo, mutta nuo mainitut ruoat on ihan jo melkein herkuksi luokiteltavaa! Kaalikääryleistä pitää vielä sen verran kehua, että valmistin ne ensimmäistä kertaa aivan itse. Joskus vuosia sitten olen tehnyt niitä kyllä äidin kanssa eli siinä määrin tuttua puuhaa. Sattui vaan olemaan varhaiskaali tarjouksessa ja siitä sitten tärähti mieleen, että kokeilen miten kääryleitten kieputtelu onnistuu. Muuntelin perusohjetta sen verran, että jätin riisit kokonaan pois ja laitoin kaalinlehden sisään vaan jauhelihaa, sipulia ja mausteita. Kyllä kelpasi! Isäntä kyllä kieltäytyi edes maistamasta... Ihme tyyppi.
Mies sai päähänsä, että koitettaisiin vähän vähentää hiilihydraattien syömistä. Itse en kyllä kokonaan ole luvannut luopua eikä taida mieskään, mutta voihan sitä välillä miettiä jotain muutakin ruoan lisukkeeksi kuin perunaa, riisiä tai pastaa. Nyt ollaan syöty aika paljon salaattia ja muita vihanneksia. Bataattia käytetään myös jonkin verran. Ruisleivästä en kyllä suostu luopumaan, muiden kanssa voin ainakin vähentää tuntuvasti. Vaaleaa leipää meille kyllä ostetaankin nykyisin aika harvoin. Mihinkään totaaliseen karppaamishömpötykseen en ala koska olen vakaasti sitä mieltä, että jos syö ns. kaikkea kohtuudella (ja jättää herkut vähempään), niin voi varmasti ihan hyvin kun vaan liikkuu riittävästi.
Ja nyt kun olen terveyspalopuhunut, niin voinkin kaivaa pakastelokerosta jäätelön. Toiset kun ottaa viikonlopun kunniaksi naista ja miestä vahvempaa nestemäistä herkkua, niin minä nassutan jätskiä. Sehän tässä kesässä onkin ehkä kaikkein "pahinta" kun joka kauppareissulla tekee mieli jäätelöä. Mutta olen tuskin ongelman kanssa yksin... ;)
Toivotaan nyt ennustuksista huolimatta lämmintä ja aurinkoista viikonloppua. Katsotaan olenko vielä maanantain jälkeen elävien kirjoissa vai viekö uudet haasteet ihan hengen :P
perjantai 10. toukokuuta 2013
Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan...
Tänään on ehkä ensimmäinen päivä kun todella uskon, että tulen selviämään tulevista "koettelemuksista" työpaikalla. Jos en kiitettävin arvosanoin, niin omalla tavallani kuitenkin. Toki todellisuudella on tapana lyödä päin pläsiä jossain vaiheessa, mutta tässä intoa uhkuvassa olotilassa aion tanssahdella ainakin ensi viikkoon. :)
Tuli yritettyä tänään lounastreffejä juoruamisen merkeissä työkaverin kanssa, mutta pomo tuli pilaamaan hyvän yrityksen. No mutta onneksi hänelläkin oli asioita sydämellään, ja niin me tytöt sitten kuunneltiin ja voitiin kyllä todellakin tuntea se myötätuntov*tutus ihan samantien. Kaikella muulla on nimittäin rajansa, mutta ei ihmisten tyhmyydellä! Ja se se vasta aina ärsyttääkin kun loka poljetaan jonkun täysin viattoman osapuolen niskaan ja sitten kun kaikki sotkut on selvitetty ja jäljellä on enempi tai vähempi onnistunut lopputulos, niin silloin nämä loanheittäjät ovat naama maireana kehumassa miten HE saivat näin hienon jutun aikaan. Ja käytönnässä tehneet mitään muuta kun vaikeuttaneet asioita ja sotkeneet päivän selvät kuviot ihan täysin.
Mutta se mitä sitten työkaverin kanssa ennätettiin juoruta, niin jäi kyllä kiva mieli siitä että elämä alkaa pikkuhiljaa normalisoitua hänelläkin kaiken jälkeen. Toki kaikki on kesken, mutta alku on lupaava ja sitkeyttä ei ainakaan puutu! Voisivat turhan napisijat ottaa tuollaisesta naisesta mallia.
Huomenna oli aikeissa lähteä katsomaan jotain vetokoirakisoja Lahteen, mutta saa nähdä malttaako sitä minnekään lähteä. Pihahommia on niin, että riittää! Ja jos etenkin sattuu huomenna olemaan hyvä ilma niin vaihtunee reissailu lapion ja kottikärryjen kanssa heilumiseen. Jää sitten myös shoppailut Kärkkäisellä väliin... Pahus! Nojoo, ehkä olisi vaan parempi niin. Keskiviikoisen laskupinkkaselvittelyn jälkeen ei tilinsaldo ole kovin myötämielinen humputtelulle. Etenkin kun otetaan huomioon, että tosiaan keskiviikkona oli palkkapäivä ja seuraava on sitten vasta vajaan 2 viikon kuluttua...
Kaiketi pitäisi lähteä valmistelemaan grillieväitä. Herkkusienet pekonilla ja aurajuustolla odottelee tekemistä... Siihen kaveriks vähän possuvarrasta ja maissia. Ennättää hyvin pupeltaa ennenkuin Suomen lätkämatsi alkaa.
Mukavaa viikonloppua teil kaikil! :)
Tuli yritettyä tänään lounastreffejä juoruamisen merkeissä työkaverin kanssa, mutta pomo tuli pilaamaan hyvän yrityksen. No mutta onneksi hänelläkin oli asioita sydämellään, ja niin me tytöt sitten kuunneltiin ja voitiin kyllä todellakin tuntea se myötätuntov*tutus ihan samantien. Kaikella muulla on nimittäin rajansa, mutta ei ihmisten tyhmyydellä! Ja se se vasta aina ärsyttääkin kun loka poljetaan jonkun täysin viattoman osapuolen niskaan ja sitten kun kaikki sotkut on selvitetty ja jäljellä on enempi tai vähempi onnistunut lopputulos, niin silloin nämä loanheittäjät ovat naama maireana kehumassa miten HE saivat näin hienon jutun aikaan. Ja käytönnässä tehneet mitään muuta kun vaikeuttaneet asioita ja sotkeneet päivän selvät kuviot ihan täysin.
Mutta se mitä sitten työkaverin kanssa ennätettiin juoruta, niin jäi kyllä kiva mieli siitä että elämä alkaa pikkuhiljaa normalisoitua hänelläkin kaiken jälkeen. Toki kaikki on kesken, mutta alku on lupaava ja sitkeyttä ei ainakaan puutu! Voisivat turhan napisijat ottaa tuollaisesta naisesta mallia.
Huomenna oli aikeissa lähteä katsomaan jotain vetokoirakisoja Lahteen, mutta saa nähdä malttaako sitä minnekään lähteä. Pihahommia on niin, että riittää! Ja jos etenkin sattuu huomenna olemaan hyvä ilma niin vaihtunee reissailu lapion ja kottikärryjen kanssa heilumiseen. Jää sitten myös shoppailut Kärkkäisellä väliin... Pahus! Nojoo, ehkä olisi vaan parempi niin. Keskiviikoisen laskupinkkaselvittelyn jälkeen ei tilinsaldo ole kovin myötämielinen humputtelulle. Etenkin kun otetaan huomioon, että tosiaan keskiviikkona oli palkkapäivä ja seuraava on sitten vasta vajaan 2 viikon kuluttua...
Kaiketi pitäisi lähteä valmistelemaan grillieväitä. Herkkusienet pekonilla ja aurajuustolla odottelee tekemistä... Siihen kaveriks vähän possuvarrasta ja maissia. Ennättää hyvin pupeltaa ennenkuin Suomen lätkämatsi alkaa.
Mukavaa viikonloppua teil kaikil! :)
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Youtube-surffailua
Tätä kyseistä kappaletta etsin aikoinaan aika paljon. Eilen MM-matsia kattoessa tarkka korvani bongas tän taas "taukomusiikkina" ja melkein meinas soijaa pukata, kun en muistanu mikä tää olikaan! Onneksi mp3-soitin pelasti ja siltä soittolistalta tää löyty. Aika yksoikonen, mut tuo whoo-oo-oh-mölinä on onnen omiaan jäämään korvamadoksi. :)
Ja toinen, joka tässä putkahti esiin Juutuupparia pläräillessä... Tinie Tempah. Tän vois luokitella sellaseks "autoilumusaks", mut menee tää tälleen sunnuntai-illan kuuntelunakii ihan mutkattomasti. Ilman autoakii.
Sokerina pohjalla yksi alltimefavourite, josta ei taida hohto hiipua laisinkaan. Ihana Pendulum. Tästä se part 2:kin on varsin kuunneltava, mut kyl tää eka eli Dawn menee heittämällä ohi.
Päätän levyraadin tältä erää tähän :)
Ja toinen, joka tässä putkahti esiin Juutuupparia pläräillessä... Tinie Tempah. Tän vois luokitella sellaseks "autoilumusaks", mut menee tää tälleen sunnuntai-illan kuuntelunakii ihan mutkattomasti. Ilman autoakii.
Sokerina pohjalla yksi alltimefavourite, josta ei taida hohto hiipua laisinkaan. Ihana Pendulum. Tästä se part 2:kin on varsin kuunneltava, mut kyl tää eka eli Dawn menee heittämällä ohi.
Päätän levyraadin tältä erää tähän :)
lauantai 4. toukokuuta 2013
NE on täällä taas!
Punkit. Ne pikkunilkit ovat taas alkaneet matkustaa kissojen ja koirien karvoissa. Ai että mä kärrrrrrsin! Tänään jo kolme keränny talteen ja toimittanu viimeiselle matkalleen viemärin syövereihin. Mikäs siinä muuten, mutta kun ne niitten levittämät taudit ei kaiketi oo mitään ihan pikkujuttuja...
Tänään satuin eksymään tv:n ääreen ja katsomaan kerrankin TV2:sta. Sieltä tuli Bondi Beachin lääkäri -sarja ja siinä oli useempi eläin saanu punkin pureman ja hengenlähtö oli enemmän kun lähellä. Tuo sarja oli muutenkin yllättävän hyvä! Tokikin sellainen vaikeuksien kautta voittoon -luonteinen, mutta pidin joka tapauksessa. Oon kyl kattonu sitä Nelosella pyörivää Eläintenpelastustiimiäkin ja tää Bondi Beach on melkolailla sen kaltanen. Eli jos pidät eläimistä ja haluat likimain tippa linssissä jännittää, miten millekin karvakerälle käy, niin katso ihmeellä!
Vappukin tuli, oli ja meni. Tiistai-illan kemut onnistu vallan mainiosti ja valtaosalla vieraistakin vaikutti olleen ihan hauskaa. Ehkä tarjotuilla shoteilla oli vaikutusta asiaan... :D Itsehän en taas osannut tunnistaa rajojani ja keskiviikko meni kyllä melko pitkälti wc-pönttöä halaillessa ja kuolemaa pelätessä. Millonkohan sitä oppis...? Ei kaiketi koskaan. Vaikka viinan väitetään olevan viisasten juoma, niin ihan hyvin se käy vähän tyhmempäänkin päänuppiin.
Työrintamalla harjotteluaika vähenee. Enää KAKSI viikkoa ja sitten minun pitäisi omine nokkineni osata hoitaa uusi työtehtäväni. Olen kyllä anonut jo etukäteen armoa useammalta, että eivät saa menettää hermojaan jos ei hommat lähde rullaamaan tuosta vaan. Ja onneksi tuleva työparini on sitä laatua, että hän kyllä jaksaa tsempata ja auttaa. Ilman tietoa tukiverkosta ei paljon hymyilyttäisi... Sen verran minulla on hetkittäin epävarma olo, että näinköhän tulen oppimaan nuo asiat ja osaan hoitaa ne sillä luontevuudella, jolla sijaistettavani ne hoitaa. Tokihan minun pitää luoda oma tapani toimia eikä apinoida, mutta jollakin tavallahan ne asiat on koitettava hoitaa ennenkun tehtävät alkaa rutinoitua ja oppii sisäistämään kaikki jutut.
Tänään intouduin pitkästä aikaa lakkailemaan kynsiä. Löysin pari viikkoa sitten Wet'n'wildin 2% milk-nudelakan ja sitä nyt intopäissäni kokeilin ja kylläpä onkin kiva tällainen ei-minkään-värinen :) Kuvia en nyt jaksanut alkaa napsia... Entistä kivemman tästä tekee jo aiemmin tekemäni löytö: UV-päällyslakka. Tilasin sen joskus ja on ollut aika vähällä käytöllä, mutta muistin tässä sen olemassa olon ja päätin kokeilla. Tuon päällyslakan voi siis laittaa hiukan kostean kynsilakan päälle ja sitten kynnet hetkeksi UV-uuniin ja voilá, ei tule kynsiin nirhaumia eikä lommoja. Eikä tarvitse odotella ikuisuuksia, että kynsilakka kuivuu läpeensä. :) Malttamattoman kynsien kuivattelijan ykköshankinta.
Ja kun oikein taas kynsistä innostuin, niin pyllähdinpä selailemaan kynsikauppojen nettisivuja. Olen jo jonkin aikaa epätoivon vimmalla koittanut etsiä tätä lastulakka, mutta tuloksetta. Tänään jatkoin kaivelua ja viimein löytyi! Numero ei noissa lakoissa täsmää, mutta ulkonäkö on kyllä on identtinen. Hinta nyt ei tällasella halpiskynsilakkojen ostajalle ole helpoin sulattaa, mutta pakko tuo on saada! Ja katselin jo sillä silmällä paria samantyyppistä Nfu oh -lakkaa eli kalliiksi tulee tuo löydös... :D
Tänään satuin eksymään tv:n ääreen ja katsomaan kerrankin TV2:sta. Sieltä tuli Bondi Beachin lääkäri -sarja ja siinä oli useempi eläin saanu punkin pureman ja hengenlähtö oli enemmän kun lähellä. Tuo sarja oli muutenkin yllättävän hyvä! Tokikin sellainen vaikeuksien kautta voittoon -luonteinen, mutta pidin joka tapauksessa. Oon kyl kattonu sitä Nelosella pyörivää Eläintenpelastustiimiäkin ja tää Bondi Beach on melkolailla sen kaltanen. Eli jos pidät eläimistä ja haluat likimain tippa linssissä jännittää, miten millekin karvakerälle käy, niin katso ihmeellä!
Vappukin tuli, oli ja meni. Tiistai-illan kemut onnistu vallan mainiosti ja valtaosalla vieraistakin vaikutti olleen ihan hauskaa. Ehkä tarjotuilla shoteilla oli vaikutusta asiaan... :D Itsehän en taas osannut tunnistaa rajojani ja keskiviikko meni kyllä melko pitkälti wc-pönttöä halaillessa ja kuolemaa pelätessä. Millonkohan sitä oppis...? Ei kaiketi koskaan. Vaikka viinan väitetään olevan viisasten juoma, niin ihan hyvin se käy vähän tyhmempäänkin päänuppiin.
Työrintamalla harjotteluaika vähenee. Enää KAKSI viikkoa ja sitten minun pitäisi omine nokkineni osata hoitaa uusi työtehtäväni. Olen kyllä anonut jo etukäteen armoa useammalta, että eivät saa menettää hermojaan jos ei hommat lähde rullaamaan tuosta vaan. Ja onneksi tuleva työparini on sitä laatua, että hän kyllä jaksaa tsempata ja auttaa. Ilman tietoa tukiverkosta ei paljon hymyilyttäisi... Sen verran minulla on hetkittäin epävarma olo, että näinköhän tulen oppimaan nuo asiat ja osaan hoitaa ne sillä luontevuudella, jolla sijaistettavani ne hoitaa. Tokihan minun pitää luoda oma tapani toimia eikä apinoida, mutta jollakin tavallahan ne asiat on koitettava hoitaa ennenkun tehtävät alkaa rutinoitua ja oppii sisäistämään kaikki jutut.
Tänään intouduin pitkästä aikaa lakkailemaan kynsiä. Löysin pari viikkoa sitten Wet'n'wildin 2% milk-nudelakan ja sitä nyt intopäissäni kokeilin ja kylläpä onkin kiva tällainen ei-minkään-värinen :) Kuvia en nyt jaksanut alkaa napsia... Entistä kivemman tästä tekee jo aiemmin tekemäni löytö: UV-päällyslakka. Tilasin sen joskus ja on ollut aika vähällä käytöllä, mutta muistin tässä sen olemassa olon ja päätin kokeilla. Tuon päällyslakan voi siis laittaa hiukan kostean kynsilakan päälle ja sitten kynnet hetkeksi UV-uuniin ja voilá, ei tule kynsiin nirhaumia eikä lommoja. Eikä tarvitse odotella ikuisuuksia, että kynsilakka kuivuu läpeensä. :) Malttamattoman kynsien kuivattelijan ykköshankinta.
Ja kun oikein taas kynsistä innostuin, niin pyllähdinpä selailemaan kynsikauppojen nettisivuja. Olen jo jonkin aikaa epätoivon vimmalla koittanut etsiä tätä lastulakka, mutta tuloksetta. Tänään jatkoin kaivelua ja viimein löytyi! Numero ei noissa lakoissa täsmää, mutta ulkonäkö on kyllä on identtinen. Hinta nyt ei tällasella halpiskynsilakkojen ostajalle ole helpoin sulattaa, mutta pakko tuo on saada! Ja katselin jo sillä silmällä paria samantyyppistä Nfu oh -lakkaa eli kalliiksi tulee tuo löydös... :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)