No mutta. Ensimmäinen viikko uusissa hommissa takana. Ja omasta mielestäni selviydyin ihan kohtalaisin arvosanoin. Täytyy toki myöntää, että mitään järin "hankalaa" tilannetta ei eteen tullut eli ehkä ne varsinaiset koetokset on vielä edessä päin. Ei tämä näin "helppoa" ole, sen tiedän jo sanomattakin. Tai jos on niin, ziisös. Vähemmälläkin paniikilla oisin voinu selvitä jos oisin tienny tämän koostuvan puhelimessa puhumisesta ja sähköpostien naputtelusta. :D Ehkä ei ihan niin ole.
Tänään toki meinasi ihan perjantain kunniaksi vähän piuhat kiristyä. Annoin eilen työkaverille käyttöön tunnukset yhteen meidän käyttämään palveluun. No, työkaveri tuli hetkeä myöhemmin takaisin ja sanoi, että olivat onnistuneet lukitsemaan tunnarit näppäilemällä salasanan liian monta kertaa väärin. Hän sitten lupasi ottaa yhteyttä helpdeskiin ja pyytää uuden salasanan. Uusi salasana tuli tänään ja testasin sitä. Toimi. Mutta salasana oli toki sellanen ihan generoitu sekamelska, jota ei erkkikään opi muistamaan ulkoa! Kokeiltiin sitten tämän samaisen työkaverin kanssa syöttää minun tiedot edellisen käyttäjän tilalle sähköpostiosoitteineen kaikkineen. Salasana uusittiin myös. Kaikki meni ihan putkeen ja minulle tuli postiin vahvistusviesti, jota tuli klikata. Sekin onnistui. Mutta kun koitin kirjautua palveluun ei hyväksynyt uutta eikä edes vanhaa salasanaa. Prkl. Jälleen helpdeskiin postia ja nyt sit odotellaan... Ei muuten mitään, mutta ensi viikolla oikeastaan tarttisin sitä palvelua ihan oikeasti. Mitä tästä opimme? Älä ikinä hyvää hyvyyttäsi anna tunnuksiasi muille käyttöön.
No. Ehkäpä tuokin selviää jossain vaiheessa. Otti vaan kaaliin.
Huomenna olisi töissä "muuttotalkoot". Jotenkin ei kiinnosta lähteä työmaalle vapaapäivänä, mutta jos ottaisi asian siltä kannalta, ettei kyseessä ole normaali työpäivä. Luvassa on ilmeisesti myös asiaan kuuluvat talkoojuomat, mutta itsehän lähden liikkeelle autolla. Ihan jo siitä syystä, että köyhäily jatkuu. Tili tuli eilen ja laskujen maksun jälkeen tilille jäi ehkä muutamia kymppejä. "Jee." Eikä sen puoleen nyt ihan kauheasti edes tee mieli ottaa naista vahvempaa. Vappu on vielä melko tuoreessa muistissa... Tai tarkemmin vapunpäivä. Yöh.
Toinen syy olla auton kanssa liikkeellä on se, että vanhemmat tulee käymään sunnuntaina. Äidin kanssa on tarkoitus istutella kesäkukkia ja siihen jos mihin ei kaipaa yhtään krapulaheikotusta. Tämä rahatilanne nyt toki ei puolla yhtään tuollaista "turhuutta", mutta kun itse äitiä pyysin avuksi ja sunnuntai sopi heille parhaiten, niin en kerta kaikkiaan ilkeä perua sen takia ettei oikein rahavarannot ole myötämielisiä rehuostoksille. Onneksi on Visa.
Olen taas löytänyt pitkästä aikaa kynsi-innostuksen. Vielä ei ole edetty geelailuasteelle, mutta lakan väriä voisin vaihtaa likipitäen joka päivä. Ja näillä omilla vähemmän laadukkailla lakoilla se on kyllä toisinaan miltei pakon sanelemaa, jos haluan että kynnet näyttää siisteiltä eikä likimain joka toisessa raapimessa ole lohkeamaa lakassa. Tiedän, että pieniin vaurioihin ei kukaan muu todennäköisesti kiinnitä huomiota kuin minä itse, mutta en vaan viihdy repsottavassa kynsilakassa. Jos on kynnet ihan ilman mitään koristuksia, niin sitten saavat olla aika rajussakin kunnossa, mutta lakkauksen jälkeen kyttään miltei sairaanloisesti kynsien kuntoa. Tolkutonta.
Käväisin keskiviikkona ensimmäistä kerta elämässäni kosmetologilla! Voitteko kuvitella? Miltei 30 vuotta olen pärjännyt ilman kyseisiä palveluja. Kosmetologi kyllä lohdukkeeksi totesi, että "jos ei ole ollut varsinaista tarvista, niin miksi olisikaan käynyt". Tunnin kosteuttavan kasvohoidon jälkeen mietin kyllä, että "miksi, oi miksi en ole tullut aiemmin?!". Sellainen pala taivasta oli rötköttää työpäivän päätteeksi hoitotuolissa ja toinen läträä naamaan ihanan tuoksuisia rasvoja sun muita.
Toki pienen kummastuksen kosmetologi aiheutti kysymällä kesken kaiken, että onko minulla ongelmia kilpirauhasten kanssa. Hämmennyin ja älähdin vaan ei:n. Hän sitten selitti vaan tulleensa ajatelleeksi kun minulla on kuulemma kilpirauhasten kohdat hieman turvoksissa. Ettei hän nyt vaan hämääntynyt kaksoisleuastan? :D No ehkei. Muutaman lisäkysymyksen jälkeen sain kehotuksen käydä verikokeissa ihan vaan varmuuden vuoksi.
Uteliaana ja epävarmana sitten kasvohoidosta kotiuduttani selasin hätäpäissäni Googlea. (VIRHE!) Löysin jonkin edes hieman luotettavammalta vaikuttavan sivuston ja lueskelein yleisimpiä oireita. Aika moni täsmäsi. Väsymys ja monet muut vaivat nyt monesti selittyvät jollakin aivan "tavallisilla" syillä, mutta kun niin monta oiretta löytyi tismalleen, niin pisti kyllä miettimään. Ajattelin ennen kesäloman alkua käväistä työterveydessä verikokeissa. Jos kilpirauhaset ovat kunnossa, niin sitten nämä oireet (tai ainakin osa niistä) kyllä selittyy puhtaasti stressilläkin ja muilla tekijöillä, joita ei luokitella millään muotoa sairaudeksi. Ystävältäkin jo kyselin hänen oireistaan ja sieltä tuli paljon tsemppipeukkua varata aika laboratorioon.
En mitenkään pelkää mennä antamaan verta, vaikka se nyt ei mitään yltiömiellyttävää olekaan. Eikä edes hirvitä se, että arvoissa olisi jotain pielessä. Olen vaan jotenkin niin aikaansaamaton! Kampaaja-aikaakin olen ollut varaamassa viimeisen kuukauden, mutta tänään sain vasta viimeinkin varattua ajan. Pääsenkin jo ensi viikon perjantaina tukkani kanssa käsittelyyn. Ihanaa!
Nyt on päästettävä isäntä suorittamaan tämän iltaiset kuntopyöräilynsä. Meillä on siis tietokone ja kuntopyörä samassa huoneessa. En bloggaa kuntopyörän selästä. :D Vaikka ehkä olisi syytä, mutta nyt houkuttelee jopa telkkarissa pyörivä Uuno-elokuva kuntopyörää enemmän. Tack och hej! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti