Vaihtoehtoja

Onpa ollut taas hieman hiljaiseloa blogissa. Jotenkin arki on vaan niin tasaisen tappavaa ja tuntuu, että viikonloppuisin ei ole saanut kirjallista hengentuotetta aikaiseksi, niin postaukset jääneet väliin. Enkä kyllä nytkään menisi kehumaan vaiherikkailla tarinoilla...

Sen verran on kuitenkin ollut ns. ylimääräistä aikaa, että olen ennättänyt vähän miettimään asioita. Lähinnä ehkä tämän "hieman" epävakaan työsuhteen kannalta. Eipä sitä toki nykypäivänä taida olla kenenkään työsuhteen jatkuvuus ihan kiveen hakattu, mutta itse kun olen ollut melkolailla liipasimella koko hieman yli kuusi vuotta kestäneen työsuhteeni ajan, niin alkaa olla tämän jatkuvan epävarmuuden kanssa elämisen suhteen voimat melko loppu.

Tuossa joku aika sitten tuli hakuun heräs virka, jota ajattelin kaikista ennakkoasenteistani huolimatta hakea. Todennäköisesti en tule valituksi, mutta JOS pääsisi edes haastatteluun, niin kenties se nostaisi edes hieman pohjamutiin painunutta ammattiylpeyttäni. Tai jos ei niinkään ammattiylpeyttä, niin ainakin sitä, että joku näkisi minussa siinä määrin potentiaalia, että kutsuu haastateltavaksi.

Tiedän ottavani työasiat aivan liian vakavasti ja siitä pitäisi päästä eroon, mutta jos tätä nykyä niitä ei kiinnosta -aamuja on enemmän kuin ikinä aiemmin, niin kenties pitäisi tehdä jotain? Ehkä tämä on ohi menevä vaihe, mutta ei se silti estä minua miettimästä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Ja etenkin osoittamalla nykyiselle työnantajalleni, että nykyisellään he eivät voi olettaa minun sitoutuvan työskentelemään siellä lopun ikääni. Sopimukseni päättyy määräaikaisuuden osalta loka-marraskuun vaihteessa ja pidän melko todennäköisenä sitä vaihtoehtoa, että sen jälkeen palveluksiani ei kaivata. Olenhan kuitenkin melkoinen "riskibisnes": nuori (ok, melko nuori) nainen, jolla ei vielä ole perhettä mutta puoliso löytyy.

Sanonta "ei se vaihtamalla parane" on todennäköisesti enemmän kuin totta, mutta jotenkin tuntuisi löytyvän niitäkin paikkoja, joissa palkkansa saisi vähän pienemmällä stressillä. Nykyisessä työpaikassani olen toki viihtynyt ja saanut kosolti työkokemusta eri tehtävistä. Työkaverit on yksi asia, jota tulisin taatusti kyyneleet silmissä kaipaamaan, jos työpaikan vaihtaminen sattuisi tulemaan ajankohtaiseksi. Sekä ihan loistava esimies.

Sen suuremmin en täällä ala työantajaani arvostelemaan, mutta tämän reilun kuuden vuoden aikana ollaan tietyillä osa-alueilla menty niin syvälle pöpelikköön, että hukassa ollaan. Kenties kartta kääntyy (harhaan)johtajien käsissä oikein päin ja löydetään oikea suunta. Mutta hetkittäin toivon ettei tarvitsisi olla tätä enää seuraamassa näin lähietäisyydeltä pitkään.

Mutta niin. Hakemuksen tuohon avoinna olevaan tehtävään aion rustailla viikonloppuna ja sitten katsotaan kuinka käy.

Salainen projektimme hypähti taas askeleen eteenpäin ja nyt on se vaihe kun kaikki liikenevät sormet ja varpaat saisi nostaa pystyyn! Yksi askel ja sitten voin jo kertoa, mistä on kyse. Ok, ehkäpä näppärimmät arvaavat tai tietävät... Jännäksi käy, mutta jos nyt edes yhdellä osa-alueella elämässään kerrankin onnistuisi ensiyrittämällä. Wish us luck! :)