Sunny Sunday

Tänä viikonloppuna on todellakin joku ihmeellinen valoilmiö hellinyt meikämanneja ainakin näillän nurkilla. Pakkasta olisi saanut olla kyllä jonkin verran vähemmän, koska itsellä on sen verran pakkaselle arka naamataulu ettei viitsi olla ulkosalla kovin pitkiä aikoja kun pakkasta on tuntuvasti yli 10 astetta. Joskus muksuna on tullut siis poskensa palellutettua oikein huolella ja siitä saakin sitten kärsiä todennäköisesti koko loppu elämänsä.

Mutta vähän käytiin tänään ulkoilemassa. Ok, hyvin vähän loppujen lopuksi. Mutta enivei. Käytettiin koiria vetohommissa. Matka oli lyhyt ja aikaakaan ei menny juuri mitään, mutta kun tuota junioria olisi harjoitettava vetämään niin oltava mahdollisimman maltillinen matkan ja maaston suhteen. Ensi viikonloppuna jos pääsisi vaikka jäälle, niin ei tarvitsisi murehtia muuta kun siitä, että minkälaisen matkan menee.

Eilen innostuin hääräämään keittiössä oikein huolella. Kaikki lähti kaupasta ostetusta hiivapalasta. Tarvitsin hiivaa pizzakierteitä varten, mutta niihinhän sitä siis kului vain 1/3 pakettia eli loppu olisi mennyt hukkaan jos en olisi sitä samantien käyttänyt johonkin. Eli ei muuta kun leipasin sitten pizzakierteiden seuraksi korvapuusteja. Ja kun koko viikon olin himotellut pannukakkua, niin sitäkinhän sitä oli myös tehtävä.

Onnistuin jostain kehittämään myös pakkomielteen hapanimeläpossusta ja ensin jo kaavailin ostava valmiskastikkeen kaupasta, mutta pikaisen googlettelun jälkeen tulin siihen tulokseen että rahallisesti saan saman setin aikaan kun teen kastikkeen alusta alkaen itse. Ja näin jälkikäteen oli hyvä idea! Vaikka itse kehunkin, niin tuli kyllä sen verran hyvää soossia että joutunen tekemään vielä toistekin ja varmaan ihan lähiaikoina. Uskallan kyllä epäillä, että tismalleen samanlaista en saa enää aikaan koska tämä kokeilu oli sovellus kahdesta eri reseptistä enkä luonnollisesti laittanut mitään määriä ylös tehdessä. Oli vähän sellainen "vähän tuosta ja tuota vielä vähän...tästä kanssa pikkuisen" -kokkaustuokio että mitään todellisia, ymmärrettäviä määriä en kaiketi olisi pystynytkään ylös kirjaamaan.

Huomenna olisi taas paluu arkeen. Nämä viikonloput tuntuvat menevän ohi ihan hujauksessa. Tiedän jo valmiiksi, että viikosta tulee taas melkoisen kiireinen ja sellainen, että jo keskiviikkona olen ihan valmis viikonlopun viettoon. Yksi hanke odottaa valmistumistaan ja niin monta palasta on vielä kesken, että ihan meinaa hirvittää näinköhän koko projekti valmistuu edes määräaikaan mennessä. Jos saisin tusata tämän yhden asian kanssa vaikka pari päivää niin mitään ongelmaa ei olisi, mutta tiedän kokemuksesta että muita asap-caseja satelee varmasti oikealta ja vasemmalta eli totaalinen keskittyminen yhteen asiaan on täysin mahdotonta.

Ei pitäisi murehtia etukäteen, mutta väistämättä sitä alkaa näin työviikon lähestyessä jo katsoa tulevaan viikkoon ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin. Eli mukavaa viikonlopun loppua kaikille ja tsemppiä uuteen viikkoon!

Suklaa, se kasviksista paras

Kyllä. Taas se on todistettu, että kun oikein keljuttaa niin maan perusteellisesti, kannattaa häärätä keittiössä.

Ensin pyöräytin ehkä pitkästä aikaa parhaat lihapullat tässä taloudessa. Näemmä siis neKIN syntyvät silloin kaikista parhaiten kun ei yritä liikaa paneutua aiheeseen. Suorittaa vaan puolihuolimattomasti ilman minkään valtakunnan mittavälineistöä. Ei sillä, että yleensäkään lihapullia tehdessä paljon aineksia mittailen... Silmämääräisyys on ihan riittävän tarkka mitta. Mutta nyt kyllä huiskin kuppiin vähän sitä ja vähän tätä ja hyviä tuli. Ei jäänyt montaa pulleroa vaikka ajattelin, että saatettaisiin saada huomiselle ruoallekin tuosta annoksesta.

Kun lihaisat pullat saatiin kitusista alas maiskutusten kera, siirryin kiitolaukkaa herkkuleipomusten pariin. Mutakakkua siis.

Olen kahdesti aiemmin kyseistä syntisen hyvää kakkua tehnyt kahdella eri reseptillä. Ensimmäinen kokeilu oli sellainen tahmaisen imelä ja löllösisuksinen kaloripommi. Jälkimmäinen taas hieman lähempänä perinteistä suklaakakkua merkittävästi kuohkeampine rakenteineen.

Tämä tämänpäiväinen versio palasi alkujuurille eli tahmakakku tuli kiepautettua. Ajatushan siis lähti joulusuklaiksi hankituista Maraboun tummasuklaaminilevyistä, jotka olivat omaan makuun ehkä hieman turhankin tummia. Levyt sisälsivät 70% kaakaota eli aika tymäkkää tavaraa. Niissä oli myös aavistus mintunmakua. Kun nämä suklaat eivät oikein muuten kuluneet meillä, niin leivontaan kävivät kyllä enemmän kuin hyvin!
 

Minttuinen mudcake

Täytynee nyt hieman selitellä, että kuvan kakku ei ole tehty mihinkään isoon vuokaan, vaan sellaiseen n. 15 senttiä halkaisijaltaan olevaan lasiseen pikkuvuokaan. Vaikka melko perso makealle olenkin (ja se näkyy), niin edes minä en pystyisi isosta mutakakusta tuollaista biittiä lohkaisemaan kovin lyhyellä aikavälillä. Lopputaikina päätyi huomattavasti suurempaan vuokaan ja matkaa huomenna mukanani töihin työkavereiden perjantaipäivää piristämään. Sanonpahan vaan, että nyt jos koskaan kannattaisi olla meillä töissä. :)

Ja vielä ohje, jos joku sattuu innostumaan tästä tärviöllisen epäterveellisestä herkusta:

300 g tummaa suklaata
300 g margariinia
4 dl sokeria
3 rkl vaniljasokeria
5 kpl kananmunia
3 rkl vehnäjauhoja

Sulata suklaa ja rasva kattilassa. Lisää sokerit. Vatkaa jäähtyneeseen seokseen kananmunat voimakkaasti vatkaten yksi kerrallaan. Lisää lopuksi vehnäjauhot ja sekoita. 200 astetta, n. 25 minuuttia.

En muista, mistä olen tämän ohjeen napannut. Kunnia siis reseptin keksijälle, kuka hän sitten ikinä onkaan.

Kaikkea varmuuden ja epävarmuuden välimaastossa

Tänään sain tiedon, että työsuhteeni jatkuu nykyisellään vuoden loppupuolelle saakka. Tavallaan tieto on huojentava, mutta toisaalta paniikkiviisari heilahti pari kertaa uhkaavasti kohti maksimilukemia. Koska niiiiiin paljon on tulossa asioita, joita en ole tehnyt omin päin ja ennätin jo toivoa, että ne ei välttämättä ennätä langeta minun kontolleni.

Toisin siis kävi. Ehkä tämä(kin) pitää ottaa haasteena vastaan mahdollisimman avoimin mielin. Kauhusta vapisten. No mutta onhan sitä tosiaan iloinen, että työt jatkuvat vielä ihan hyvän aikaa. Tokikaan työsuhteen muoto ei tällä erää muutu muuksi, sijaisuus vaan jatkuu. Mutta näillä mennään.

Jatkuvasti kyllä seuraan työmarkkinoita tällä alueella siinä toivossa, että se unelmien työpaikka tulisi haettavaksi. Vakituinen sellainen. Nykyistä työtä en moiti muuta kun juuri tuolta työsuhteen muodon osalta kun en ole "oikea vakituinen". Sijaisuuden loppuun saakka olen luonnollisesti töissä täysillä viikkotunneilla, mutta sen jälkeen jos on vaikka tarpeen vähentää työväkeä niin olen kyllä laatusti ensimmäisenä liipaisemalla ollessani ainoa mainitunlaisen sopimuksen duunari. Ja mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Tänään meitä valokuvattiin töissä. Ai maailma että sattui ja huomenna sattuu vielä enemmän kun se potretti julkaistaan päivän lehdessä. Hävettää jo omalta osaltani etukäteen. Valokuvattavana oleminen on ehkä luettavissa maailmankaikkeuden kiusallisimpien asioiden top vitoseen. En vain osaa olla mitenkään rennosti ja näytän juuri niin urpolta kun vaan olla ja taitaa joka ikisessä kuvassa. Ehkä se sitten vaan on totuus? Mitäs sitä peiliä syyttämään jos naama on vino.