Piti eilen raportoida verikokeista, mutta ei olisi ollut muuta kerrottavaa kun että tiedänkin tulokset vasta tänään. Kaikki on kuitenkin ok. Kilpirauhasarvot ovat viitearvojen keskellä ja hemoglobiinikin 130. Eli syytä tähän apaattisuuteen ei löytynyt ainakaan näistä.
Eli kaiketi on vaan uskottava terkkaritätiä ja koitettava stressata vähän vähemmän ja annettava itselle lupa nauttia välillä joutenolosta. Ja mieltä painavien asioiden kanssa ei pitäisi antaa kasautua. No joo, tasaisesti kyllä tuntojani purankin kotioloissa, mutta isännän asennoituminen töihin ja sen aiheuttamaan "paineeseen" on täysin eri planeetalta kun oma suhtautuminen niin yleensä saadaan vaan lähinnä aikaan sanaharkka ja sitten hatuttaa entistä enemmän.
No, onneksi työterveyshoitaja on käytettävissä jos tämä ei ala tässä asettua omia aikojaan. Ja kenties nukkumisongelmista eroon pääseminen on yksi askel siihen, että muutenkin olo alkaisi asettua ja asiat eivät näyttäisi niin ylitsepääsemättömiltä. Ja kun tässä keväällä on käytävä uusimassa e-pilleriresepti, niin pitänee sielläkin lääkärille kertoa näistä "oireista". Josko osansa nykyisiin mielialanvaihteluihin onkin noilla hormooneilla.
Huomenna aion pitää etätyöpäivän, jotta saisin sellaisia rästiin jääneitä hommia tehtyä kun saan olla ns. kaikessa rauhassa. Tokihan olen koko päivän puhelimen ja pikaviestiohjelman tavoitettavissa mutta silti työskentelyrauha on kotona yksin ollessa hieman toinen kuin avokonttorissa 10 muun ihmisen kanssa.
Lauantaina olenkin lupautunut jonain heikkona hetkenä koko päiväksi yhteen yhteistyötapahtumaan, koska satuin kuulumaan kyseisen tilaisuuden järjestelytoimikuntaan. Noooh, ehkä sitä toki voi päivänsä huonomminkin viettää kun suht' mielenkiintoisen seminaarin, jääkiekko-ottelun ja hyvän ruoan parissa. Pahus vaan kun pitää olla autolla liikkeellä, niin juomapuolella on pysyttävä kaidalla tiellä. :D
Olikin eilen iltana jo mielessä kyllä työntää autoksi haukuttu kulkupeli lähimpään suohon. Aloitti töistä tullessa kummallinen vikinän ja jatkoi sitä illallakin kun käytiin pyörähtämässä anoppilassa. Mies ennätti jo toki luetella liudan mahdollisia äänenaiheuttajia ja minulla vilisi miinusmerkkiset euronkuvat silmissä ja verenpaine nousi uhkaavasti. Tänä aamuna outo sivuääni oli poissa. Ennätin kyllä eilen iltana jos hätäpäissäni soittaa isoveljelle, koska hänelle on vuosien saatossa kertynyt melkoinen tietämys autojen sielunelämästä sekä konepellin alaisesta maailmasta.
Velipoika kävi tänään toteamassa, että "eihän tämä mitään outoa ääntä pidä". No niin, mutta eilenpä piti! Eli josko nyt ainakin toistaiseksi toivon, että uljas menopelini ei vaan perusta niin pakkasesta. Kesäauto. Sovittiin kyllä isoveljen kanssa, että jos vikinä alkaa uudelleen, niin hän ensi viikolla ottaa auton tarkempaan syyniin. Luojalle kiitos viime vuosina merkittävästi parantuneista väleistä veljen kanssa! Tuostakin toteamuksesta olisin jossain huoltoliikkeessä maksanut pitkän pennin. Nyt selvittiin kiitoksilla.
Vanhaan autoon kun ei tohtisi kovin suuria remontteja enää tehdä. Jos auton arvo on alle 1000 euroa, ni ei viitsisi hirveän monia satasia laittaa korjaamiseen kun ei se auton arvoa muuksi muuta. Tokihan sillä saattaa muutaman lisäkilometrin saada, mutta todennäköisesti niidenkin kilometrien aikana jokin toinen ja mahdollisimman kalliin remontin vaativa paikka leviää.
Nyt pitänee mennä kurkistamaan miten tonnikalalasagne jakselee uunissa. On se ihme kun vähemmän tonnikalasta pitävä ihminen viitsii tuollaista ruokaa edes väsätä! Teki mieli lasagnea mutta jauhelihaa on syöty monena päivänä eli joku muu variaatio piti sitten keksiä... Joskus nuorempana tykkäsin tosi paljon tonnikalapastapaistoksesta, niin heräsi toive, että josko lasagne olisi yhtä hyvää vaikka itse tekeekin.
torstai 30. tammikuuta 2014
maanantai 27. tammikuuta 2014
Maanantain makuinen maanantai
Otti taas viikon aloitus luulot pois meikämannesta. En ehkä ikinä lakkaa ihmettelemästä ja yllättymästä, miten tämä viikon ensimmäinen päivä voikaan olla haasteellinen!
Koko alkuvuoden töissä hoitamani case ei ala nyt jostain syystä lutviutua ollenkaan. Ei niinkuin ollenkaan. Jos se hanke joku päivä oikeasti valmistuu ja teettäjä vielä lausuu minulle vilpittömät kiitokset, niin sitten on kyllä rasteja joka seinässä. Tänään jo ennätin aamusta hieman huokaista, että josko se alkaisi edetä, mutta iltapäivällä saikin taas ottaa takapakkia ja huomisesta on tulossa jälleen varsin yltiöpäisen työntäyteinen.
Otin tänään itseäni niskasta kiinni ja lähdin töistä tultuani vanhimman koiruuden kanssa lenkille. Onkin kyllä aina sellainen voimainkoitois kulkea tuolla muiden kanssa samoja lenkkipolkuja äärimmäisen merkkailuintoisen koiran kanssa. "Lyhtypylväs! Aurausviitta! Lumikökkäre! Lyhtypylväs! Puu! Lumikökkäre! Lumikökkäre!" Ja tätä samaa jatkuu KOKO lenkin ajan. Vuoroa muuttaen koira vetää perässään lenkittäjää ja lenkittäjä koiraa. Siinä sitä on taas kanssaihmisillä ollut hupia kerrakseen kun jupisen koiralle puoliääneen "No niin, nyt riittää! Ala tulla! Ei tartte joka pylvästä merkata... Tule nyt! Joojoo, kyllä siellä varmasti pissi haisee..."
Ja kyllä tuolla talvisessa viimassa tarpoessa ihan väistämättä kävi mielessä, että pääsiäinen ulkomaan reissuineen saisi tulla kyllä varsin vikkelästi! Joskin kun suunnaksemme on valikoitunut Thaimaa, niin toki oman jännitysmomenttinsa nyt luo vielä sekin, että mikä tilanne siellä sitten keväällä on. Eli kannattaako sinne paljon turistin nokkaansa pistää. Tokihan se nirri voi lähteä täälläkin ihan yhtä hyvin, mutta josko nyt ei tieten tahtoen menisi sinne jäämään muitten jalkoihin. Pitää ehkä hioa joku plan B kaiken varalta jos esim. lentoyhtiö ei tuolloin tee lentoja ollenkaan Thaimaahan.
Huomenissa olisi meno verikokeisiin ja keskiviikkona toivottavasti kuulen "tuomion". Toisaalta toivoo, että tälle mielialan vaihtelulle löytyisi joku syy noista kokeista, mutta toisaalta taas parempi jos kaikki on kunnossa. Eli palaan keskiviikkona kertomaan uutiset. Nyt saunaan sulattamaan ne kohmeet, joita kuuma kalakeitto ei äsken kyennyt sulattamaan.
Koko alkuvuoden töissä hoitamani case ei ala nyt jostain syystä lutviutua ollenkaan. Ei niinkuin ollenkaan. Jos se hanke joku päivä oikeasti valmistuu ja teettäjä vielä lausuu minulle vilpittömät kiitokset, niin sitten on kyllä rasteja joka seinässä. Tänään jo ennätin aamusta hieman huokaista, että josko se alkaisi edetä, mutta iltapäivällä saikin taas ottaa takapakkia ja huomisesta on tulossa jälleen varsin yltiöpäisen työntäyteinen.
Otin tänään itseäni niskasta kiinni ja lähdin töistä tultuani vanhimman koiruuden kanssa lenkille. Onkin kyllä aina sellainen voimainkoitois kulkea tuolla muiden kanssa samoja lenkkipolkuja äärimmäisen merkkailuintoisen koiran kanssa. "Lyhtypylväs! Aurausviitta! Lumikökkäre! Lyhtypylväs! Puu! Lumikökkäre! Lumikökkäre!" Ja tätä samaa jatkuu KOKO lenkin ajan. Vuoroa muuttaen koira vetää perässään lenkittäjää ja lenkittäjä koiraa. Siinä sitä on taas kanssaihmisillä ollut hupia kerrakseen kun jupisen koiralle puoliääneen "No niin, nyt riittää! Ala tulla! Ei tartte joka pylvästä merkata... Tule nyt! Joojoo, kyllä siellä varmasti pissi haisee..."
Ja kyllä tuolla talvisessa viimassa tarpoessa ihan väistämättä kävi mielessä, että pääsiäinen ulkomaan reissuineen saisi tulla kyllä varsin vikkelästi! Joskin kun suunnaksemme on valikoitunut Thaimaa, niin toki oman jännitysmomenttinsa nyt luo vielä sekin, että mikä tilanne siellä sitten keväällä on. Eli kannattaako sinne paljon turistin nokkaansa pistää. Tokihan se nirri voi lähteä täälläkin ihan yhtä hyvin, mutta josko nyt ei tieten tahtoen menisi sinne jäämään muitten jalkoihin. Pitää ehkä hioa joku plan B kaiken varalta jos esim. lentoyhtiö ei tuolloin tee lentoja ollenkaan Thaimaahan.
Huomenissa olisi meno verikokeisiin ja keskiviikkona toivottavasti kuulen "tuomion". Toisaalta toivoo, että tälle mielialan vaihtelulle löytyisi joku syy noista kokeista, mutta toisaalta taas parempi jos kaikki on kunnossa. Eli palaan keskiviikkona kertomaan uutiset. Nyt saunaan sulattamaan ne kohmeet, joita kuuma kalakeitto ei äsken kyennyt sulattamaan.
lauantai 25. tammikuuta 2014
Ei luovuteta ennenkuin sydänkäyrä on suora
Oli kyllä jossain määrin sellainen viikko, että en ihan hetkeen toivoisi samanlaista. En tiedä mille elämänhallinta kurssille tässä pitäisi oikein hankkiutua kun tuntuu, että hetkittäin hommat lähtee aaaaaivan lapasesta ja sitten rymisee. Pienetkin vastoinkäymiset kun saavat sopivassa mielentilassa ihan mielettömät mittasuhteet! Kävi muutamana hetkenä mielessä, että jos vaan myisi vähän omaisuutensa ja lähtisi ensimmäisellä banaanilaivalla vaikka Timbuktuun.
On taas viimeaikoina ollut melko säännöllisesti öitä, jolloin uni ei oikein meinaa tulla. Se on tuskastuttavaa kun pyörii sängyssä ja alkaa tokikin vielä miettiä asioita joita ei pitäisi aamukahden aikaan suuremmin mielessään kieputella. Koska sitten ei enää varsinkaan uni tule! Tai sitten jos painuu jonkinlaiseen horrokseen, niin viimeistään puolentoista tunnin päästä sitä on taas valveilla ja sama funtsinta jatkuu.
Käväisin työterveydessä näytillä torstaina koska päätin, että ei tätä ole millään muotoa enää tarpeen sietää yhtään pidempää. Tiesin jo mennessäni, että ei siellä terkkarilla ole mitään taikasauvaa, jolla hoitaa asiat kuntoon. Mutta ette usko, mikä helpotus oli kertoa asioistaan henkilölle, jolla ei ole mitään syytä syyllistää tai vähätellä "ongelmiani". Kuten aavistin, mitään äkkiparrannusta ei tuo reissu tuonut mukanaan, mutta olo oli kyllä jotenkin hurjan paljon keveämpi pois lähtiessä kun menomatkalla. Ihan kun olisin jättänyt sinne työterveyden lattialle repullisen kiviä.
Tiistaina menen käymään verikokeissa kaiken varalta ja voipahan käyttää ainakin ensialkuun poissulkutaktiikkaa. Terkkari kehotti myös hankkimaan melatoniinia kokeeksi, että josko siitä saisi edes hieman apua siihen turhaan unen odotteluun iltaisin. Olen niitä nappeja nyt kahtena iltana ottanut ja uni on kyllä illalla tullut miltei samantien kun on vaan päänsä tyynyyn laittanut. Osasyynä on kyllä varmasti ihan totaalinen väsymys ja eiköhän noiden melatoniinintablettien todellinen vaikutus selviä vasta myöhemmin. Jos edes lumevaikutus ja riittävä usko nappien tehoon hoitaisi tehtävänsä. :)
Kaksi yötä olen nyt kyllä nukkunut kuin tukki. Toissa yönä taisi tulla unta liki yhdeksän tuntia yhtäjaksoisesti ja viime yönä nukuin 10 tuntia yhdellä heräämisellä! Oli aika hurrrrrjan hyvä olo kyllä kun tänä aamuna nousi ylös.
Tänään päästään viimeinkin koirien kanssa jäälle! Ja sen reissun jälkeen taidan paistaa lettuja "terveelliseksi välipalaksi". Mukavaa viikonloppua kaikille! :)
On taas viimeaikoina ollut melko säännöllisesti öitä, jolloin uni ei oikein meinaa tulla. Se on tuskastuttavaa kun pyörii sängyssä ja alkaa tokikin vielä miettiä asioita joita ei pitäisi aamukahden aikaan suuremmin mielessään kieputella. Koska sitten ei enää varsinkaan uni tule! Tai sitten jos painuu jonkinlaiseen horrokseen, niin viimeistään puolentoista tunnin päästä sitä on taas valveilla ja sama funtsinta jatkuu.
Käväisin työterveydessä näytillä torstaina koska päätin, että ei tätä ole millään muotoa enää tarpeen sietää yhtään pidempää. Tiesin jo mennessäni, että ei siellä terkkarilla ole mitään taikasauvaa, jolla hoitaa asiat kuntoon. Mutta ette usko, mikä helpotus oli kertoa asioistaan henkilölle, jolla ei ole mitään syytä syyllistää tai vähätellä "ongelmiani". Kuten aavistin, mitään äkkiparrannusta ei tuo reissu tuonut mukanaan, mutta olo oli kyllä jotenkin hurjan paljon keveämpi pois lähtiessä kun menomatkalla. Ihan kun olisin jättänyt sinne työterveyden lattialle repullisen kiviä.
Tiistaina menen käymään verikokeissa kaiken varalta ja voipahan käyttää ainakin ensialkuun poissulkutaktiikkaa. Terkkari kehotti myös hankkimaan melatoniinia kokeeksi, että josko siitä saisi edes hieman apua siihen turhaan unen odotteluun iltaisin. Olen niitä nappeja nyt kahtena iltana ottanut ja uni on kyllä illalla tullut miltei samantien kun on vaan päänsä tyynyyn laittanut. Osasyynä on kyllä varmasti ihan totaalinen väsymys ja eiköhän noiden melatoniinintablettien todellinen vaikutus selviä vasta myöhemmin. Jos edes lumevaikutus ja riittävä usko nappien tehoon hoitaisi tehtävänsä. :)
Kaksi yötä olen nyt kyllä nukkunut kuin tukki. Toissa yönä taisi tulla unta liki yhdeksän tuntia yhtäjaksoisesti ja viime yönä nukuin 10 tuntia yhdellä heräämisellä! Oli aika hurrrrrjan hyvä olo kyllä kun tänä aamuna nousi ylös.
Tänään päästään viimeinkin koirien kanssa jäälle! Ja sen reissun jälkeen taidan paistaa lettuja "terveelliseksi välipalaksi". Mukavaa viikonloppua kaikille! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)