Piti eilen raportoida verikokeista, mutta ei olisi ollut muuta kerrottavaa kun että tiedänkin tulokset vasta tänään. Kaikki on kuitenkin ok. Kilpirauhasarvot ovat viitearvojen keskellä ja hemoglobiinikin 130. Eli syytä tähän apaattisuuteen ei löytynyt ainakaan näistä.
Eli kaiketi on vaan uskottava terkkaritätiä ja koitettava stressata vähän vähemmän ja annettava itselle lupa nauttia välillä joutenolosta. Ja mieltä painavien asioiden kanssa ei pitäisi antaa kasautua. No joo, tasaisesti kyllä tuntojani purankin kotioloissa, mutta isännän asennoituminen töihin ja sen aiheuttamaan "paineeseen" on täysin eri planeetalta kun oma suhtautuminen niin yleensä saadaan vaan lähinnä aikaan sanaharkka ja sitten hatuttaa entistä enemmän.
No, onneksi työterveyshoitaja on käytettävissä jos tämä ei ala tässä asettua omia aikojaan. Ja kenties nukkumisongelmista eroon pääseminen on yksi askel siihen, että muutenkin olo alkaisi asettua ja asiat eivät näyttäisi niin ylitsepääsemättömiltä. Ja kun tässä keväällä on käytävä uusimassa e-pilleriresepti, niin pitänee sielläkin lääkärille kertoa näistä "oireista". Josko osansa nykyisiin mielialanvaihteluihin onkin noilla hormooneilla.
Huomenna aion pitää etätyöpäivän, jotta saisin sellaisia rästiin jääneitä hommia tehtyä kun saan olla ns. kaikessa rauhassa. Tokihan olen koko päivän puhelimen ja pikaviestiohjelman tavoitettavissa mutta silti työskentelyrauha on kotona yksin ollessa hieman toinen kuin avokonttorissa 10 muun ihmisen kanssa.
Lauantaina olenkin lupautunut jonain heikkona hetkenä koko päiväksi yhteen yhteistyötapahtumaan, koska satuin kuulumaan kyseisen tilaisuuden järjestelytoimikuntaan. Noooh, ehkä sitä toki voi päivänsä huonomminkin viettää kun suht' mielenkiintoisen seminaarin, jääkiekko-ottelun ja hyvän ruoan parissa. Pahus vaan kun pitää olla autolla liikkeellä, niin juomapuolella on pysyttävä kaidalla tiellä. :D
Olikin eilen iltana jo mielessä kyllä työntää autoksi haukuttu kulkupeli lähimpään suohon. Aloitti töistä tullessa kummallinen vikinän ja jatkoi sitä illallakin kun käytiin pyörähtämässä anoppilassa. Mies ennätti jo toki luetella liudan mahdollisia äänenaiheuttajia ja minulla vilisi miinusmerkkiset euronkuvat silmissä ja verenpaine nousi uhkaavasti. Tänä aamuna outo sivuääni oli poissa. Ennätin kyllä eilen iltana jos hätäpäissäni soittaa isoveljelle, koska hänelle on vuosien saatossa kertynyt melkoinen tietämys autojen sielunelämästä sekä konepellin alaisesta maailmasta.
Velipoika kävi tänään toteamassa, että "eihän tämä mitään outoa ääntä pidä". No niin, mutta eilenpä piti! Eli josko nyt ainakin toistaiseksi toivon, että uljas menopelini ei vaan perusta niin pakkasesta. Kesäauto. Sovittiin kyllä isoveljen kanssa, että jos vikinä alkaa uudelleen, niin hän ensi viikolla ottaa auton tarkempaan syyniin. Luojalle kiitos viime vuosina merkittävästi parantuneista väleistä veljen kanssa! Tuostakin toteamuksesta olisin jossain huoltoliikkeessä maksanut pitkän pennin. Nyt selvittiin kiitoksilla.
Vanhaan autoon kun ei tohtisi kovin suuria remontteja enää tehdä. Jos auton arvo on alle 1000 euroa, ni ei viitsisi hirveän monia satasia laittaa korjaamiseen kun ei se auton arvoa muuksi muuta. Tokihan sillä saattaa muutaman lisäkilometrin saada, mutta todennäköisesti niidenkin kilometrien aikana jokin toinen ja mahdollisimman kalliin remontin vaativa paikka leviää.
Nyt pitänee mennä kurkistamaan miten tonnikalalasagne jakselee uunissa. On se ihme kun vähemmän tonnikalasta pitävä ihminen viitsii tuollaista ruokaa edes väsätä! Teki mieli lasagnea mutta jauhelihaa on syöty monena päivänä eli joku muu variaatio piti sitten keksiä... Joskus nuorempana tykkäsin tosi paljon tonnikalapastapaistoksesta, niin heräsi toive, että josko lasagne olisi yhtä hyvää vaikka itse tekeekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti