Nämä on niitä päiviä, jolloin tuntuu että maailma ympäriltä on kallistumassa omaan niskaan. Sitä on vaan ihminen sitä sorttia, joka kantaa koko lähipiirin murheita myös omilla harteillaan. Tiedän, että ystäväni eivät haluaisia näin olevan, mutta minkäs sitä ihminen itselleen tekee.
Hyvälle ystävälleni sattui jotain sellaista, jota en kuuna päivänä toivoisi käyvän kenellekään. Tai no. Ehkä jollekin oikein yltiökauhealla, joka on niitä ns. läpeensä pahoja tyyppejä. Mutta en ystäväni kaltaiselle, kultaiselle naiselle. Siksi onkin kovin sietämätöntä, että en voi tehdä mitään muuta kun olla tukena ja kuuntelevana korvana. Jos on elämään sattunut muutamia vastaavanlaisia hetkiä, jolloin olisi halunnut ne supernaisen voimat, jolla poistaa kaikki suru ja murhe läheisen ihmisen mielen päältä, niin aina on yhtä voimaton olo.
Ja jotta tämä päivä olisi jotenkin helpommaksi muuttunut, niin yhteistoimintaneuvottelut tulivat tosiaan menneellä viikolla talossamme päätökseen ja päätökset astuivat käytäntöön tänään. Toisin sanoen "ruskeat kirjekuoret" olivat jaossa. Nämä ovat toki asioita, joille yksittäinen työntekijä ei mahda juurikaan mitään, mutta silti mielipaha ja harmistus ovat läsnä. Toki nyt epätietoisuus on poissa ja faktat jatkosta lyöty tiskiin. Omalta osaltanihan tilanne oli selvä jo jokunen aika sitten, mutta se ei poista sitä ettenkö olisi kärsinyt mielessäni loppuun asti sitä, miten muille käy. Kuka jää ja kuka joutuu lähtemään. Ja tokihan tämä varmasti harmittaa vielä jonkin aikaa eteenpäinkin.
Omissa työtilanteissa nousi tänään ensimmäisen kerran toden teolla esiin se tosiasia, että sijaistettavani saattaa lähteä lomailemaan hetkenä minä hyvänsä ennen h-hetkeä. Hän on huomisen ja keskiviikon sairaslomalla vähän huilaamassa. Jos kävisi niin onnettomasti (minun kannaltani), että hän jäisi tässä lähitulevaisuudessa sairaslomalle ennen äitiysloman alkua, voisi kyllä päästä poru. Läpi käymättömiä asioita on kauheat määrät ja kun työtehtävät ovat itselle ennestään melkolailla vieraita, en jaksa uskoa että kaikki sattaantuisi "kuin itsestään". Pitänee vaan siis toivoa, että työkaverini vielä jaksaa tovin ja saamme koulutusta käytyä edes vielä huhtikuun ajan.
Mutta jos jotain ikävää, niin onneksi jotain kivaakin. Talvilomaani on tästä päivästä vajaa 3 viikko aikaa. Kahden viikon lomani aikana käydään ainakin Ruåtsissa risteillen ja muuten kyllä haluan pyhittää muutaman päivän silkalle huilaamiselle. Sen verran on jo edellisestä lomasta aikaa, että tulee tuo breikki kyllä tarpeeseen! Ok, koulutuksen kannalta pirun huonoon väliin jätin lomani, mutta nou kän duu. Väliinkään en jätä tai sitten pitäisi tulla melkoinen kipukorvaus palkkaan. :D
Kivaa oli myös käydä noutamassa H&M-paketti postista ja todeta, että tilatut tuotteet olivat oikeinkin kivoja. Muutamia kynsilakkoja, luomiväriä, housut ja alusvaatteita. Alusvaateostokset ovat kaupassa jotain hyyyyyyyvin raastavia. Tokihan voisi kyseisestä liikkeestä käydä tekemässä hankinnat, kun on mallin sopivuus tiedossa. Mutta niin kovin paljon yksinkertaisempaa on surffailla verkkokauppaan ja näkee ihan heti onko omaa kokoa halutussa värissä saatavilla ja parilla klikkauksella voi siirtyä odottelemaan paketin saapumista. Toista se olisi liikkeessä kolutessa... :P
Miltei teki mieli hypätä kuntopyörän satulaan ja polkaista iltalenkki, mutta maha täynnä makaronilaatikkoa taitaa sohva olla kuitenkin se piirun verran houkuttelevampi vaihtoehto. Sinne siis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti