Eipä ole aikoihin tullutkaan kirjoitettua ajatuksen virtaa blogiin. Kokeillaanpas nyt erinäisten tekijöiden innoittamana, miten tämä "julkinen" tilittäminen vuosien jälkeen sujuu.
Tämä blogin tekeminen ei ollutkaan enää niin yksinkertaista kuin se oli edellisen kerran näiden kanssa hääriessäni. Vaikken ihan peukalo keskellä kämmentä -tyyppi tietotekniikan kanssa olekaan, niin nyt tuli useampaan otteeseen "mitvit"-olo. Kenties tämä alkaa tästä suttaantua ja pitänee tutustua tähän blogin sielunelämään vielä uudemman kerran tarkemmin. Varmasti löytyy hienouksia, joita en nyt edes ymmärrä ottaa käyttöön. :D
Enpä kyllä aikoihin viettänyt tämänkaltaista sunnuntaipäivää. Aamulla koirakamut tulivat kylläkin jo seitsemältä ilmoittamaan notta "luonto kutsuu" eikä auttanut muu kuin kyörätä hiskit aamupissille. Aurinkoisesta, joskin rapsakasta aamupakkasilmasta sisään päästyäni mietin kyllä jo nukkumisten olevan nukuttu tältä aamulta, mutta pikaisen päivän lehden selaamisen jälkeen pötkähdin takaisin peiton alle ja havahduin vasta ennen kymmentä kun isäntä tökki varovasti selkään kysyen käyttäisinkö koirat pihalla. Ei ollut siis näemmä herännyt edelliseen reissuun...
Pitkään nukkumisen jälkeen sain kerrankin löhötä kaikessa rauhassa sohvalla ja odottaa, että kauppa aukeaisi puoliltapäivin ja pääsisi tekemään päivän ostokset. Samalla reissulla harhauduin hakemaan pizzat eli päivän ruokahuolto hoitui kuin huomaamattaan. Huomenna sitten taas jotain vähän terveellisempää.. ;)
Jottei ihan morkkis ois iskeny pizzaherkuttelusta, niin "pakotin" hienoista krapulaa potevan isännän mukaani ja kävimme koirien kanssa tekemässä pienen tallustelun jäällä. Kerrankin kun näin upeat ilmat, ei viitsisi ihan kaiken päivää neljän seinän sisällä mujua. Ei mitään varsinaista lenkkeilyä harrastettu, mutta raitis ilma auringonpaisteineen kyllä virkisti ja sai pienetkin ikävät ajatukset kaikkoamaan päästä.
Miltei tekisi mieli viimeistellä tämä päivä polkaisemalla kuntopyörällä jokunen hetki, mutta taitanee eilisiltaisen pyöräilyn aiheuttama kiputila takapuolessa pistää tänään välttelemään satulaa. En käsitä, että miksei haitari totu tuohon satulaan vaikka olen jo monena iltana kuntopyörällä sitkuttanut?! Ennen yleensä keväisin oli ongelmaa ainoastaan muutamana päivänä kun pyöräilykausi alkoi katujen alettua sulaa. Voiskohan kuntopyöriin saada jotain nojatuolimaisia "satuloita"? :P
Huomenna olisi jälleen paluu työarkeen. Puolet minusta odottaa sitä innolla, puolet raastavalla kauhulla. Olen tässä kevään myötä aloittamassa uusissa työtehtävissä sijaisena ja opeteltavaa on pal-jon. Entisistä työtehtävistä ei juurikaan ole apua, muuta kun siltä osin, että talo ja työkaverit ovat tuttuja. Kaikki muu on aivan uutta ja vierasta. Ja kun olen perusluonteeltani sellainen tyyppi, että kaiken pitäisi alkaa luonnistua samantien. Joku järjen ääni huutaa sisälläni, että tuskin sijaistettavanikaan on kaikkea osannut kahden koulutuspäivän jälkeen ja uusia juttuja on hänellekin tullut opeteltavaksi pitkin matkaa. Mutta silti se "piti olla jo" -tunne ei jätä rauhaan ja jäytää mielessä tämän tästä. Ehkäpä se taas huomenna helpottaa kun pääsee oikeasti tekemään eikä vaan pyörittele juttuja mielessään kykenemättä konkreettisesti tekemään asian eteen mitään kun ei ole kouluttajaa vastaamassa kysymyksiin.
Innokasta viikon alkua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti