Kun herää aamulla varttia vaille viisi, ei kannata edessä olevalta päivältä ihan hirvittävän paljon odottaa. Jos olisi ollut fiksu (mikä olisikin ollut allekirjoittaneen perusolemus huomioon ottaen ihme), olisi ollut syytä vetää vaan peitto korviin ja toivoa, että tiistai tulee mitä pikimmin.
Kuoleman väsymys, muutenkin alavireinen viikon aloitus ja kaikki maailman vaikeudet ja hankaluudet töissä. Siinä sitä onkin ohjelmaa yhdelle päivälle. Etenkin kun kyseessä on vielä maanantaipäivä.
Talviautoilu, tolkuttoman urpot ihmiset ja tämä nykyisin olematon paineensietokyky. Nämä kaikki yhdessä ja erikseen kyllä saavat hetkittäin raivokohtausten partaalle. Ja useimmiten myös partaan yli. Toistaiseksi olen onneksi työmaalla saanut pidettyä suurimmat tunteenpurkaukset pienemmän piirin tiedossa, mutta pahoin pelkään että vielä tulee se päivä, kun suusta karkaa sopimattomalla hetkelle sellainen sammakko, että voipi olla välit tietyn joukko-osaston kanssa tovin katkolla.
Minun pirtaani ei vaan käy millään survonnalla se, että töihin tullaan lähinnä vaan viihtymään. Ok, onhan se toki positiivinen lisä, mikäli töissä on jopa mukavaa. Mutta jos siihen omaan viihtymiseen pääsee sillä, että oma töissä sluibailu pakottaa muut tekemään hommia kahta kauheammin, niin en paljon hattua nostelisi. Enkä kyllä ääneen kehtaisi uskotella muille, että on niin rankkaa kun joutuu koko ajan uutta opettelemaan ja kaikkensa antamaan, että töistään ylipäänsä selviää. Ja silti on aikaa kulkea peräkanaa pitkin toimistoa ja käydä juoruamassa mitä kukakin sanoi ja teki.
Laiska töillään luettelee, mutta tänään kuukausiraporttia varten asioita kootessa kävi kyllä mielessä, että "olenko ihan oikeasti tehnyt tämän kaiken yhdessä kuukaudessa?!". On toki hirvittävän hyvä, että töitä on enemmän kun laki sallii, mutta onhan se vähän haitarista kun näitä vapaamatkustajia saa roikottaa matkassa sillä kustannuksella, että itse on hetkittäin täysin ylityöllistetty.
No joo. Kenties nämä työurputukset kiinnostavat teitä yhtä vähän kun kilo pikkukiviä, mutta kenties tämä on itselle jotenkin terapeuttista kun voi koota ajatuksiaan edes johonkin kanavaan.
Nyt sitä nakkisoppoo ja sitten on kyllä ehkä otettava huilausasento sohvalla. Suunniteltu lenkki taitanee jäädä väliin. Josko ennen saunaa vähän kuntopyöräilyä sen lenkin korvikkeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti