Muitakin siis kuin minä.
Unohdin jälleen joutessani "herkkuja" pöydälle töihin lähtiessäni ja mies olikin saanut kotiin tullessaan kerätä tähteitä lattialta. Ilmeisesti oli ollut kissoilla liian kova urakka syödä sekä pasteija että korillinen pitaleipiä. Pasteijasta oli jäänyt pöydälle vaan vähän muruja ja kuolaa, pitaleipiä oli harnittu vain vähän laidoilta ja todettu kaiketi liian mauttomaksi. Eivät ehkä hoksanneet, että jääkaapissa olisi ollut kanaa ja jauhelihaa täytteeksi...
Olisi kyllä ihan mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa seuraamassa näitä kissaeläinten puuhia silloin kun ei itse ole kotona. Luulin, että ne vain nukkuvat kaiket päivät mutta näemmä myös herkkujen varastelu pöydältä muovipussista kuuluu päivän aktiviteetteihin.
Itseään saa toki syyttää. Etenkin kun ei ole ihan ensimmäinen kerta. Aiemmin on kelvannut myös pullat, kauraleipä (siihen oli muistaakseen kairattu kunnon reikä keskelle leipää), joulutorttu ja viime viikolla oli ajeltu pitkin pöytiä keksipaketin kanssa. Paketin pohjalle oli jostain mystisestä syystä jäänyt yksi keksi, mutta joko ei ollut aiheuttanut ylitsepääsemätöntä himoa kissoissa tai eivät olleet saaneet kaivettua jämää paketista, niin syömättä oli jäänyt.
Miksi nämä kaikki sitten lojuvat pöydillä? Tnoh, tämä tämän kaltainen varastelu on hyvin tuore ilmiö. Tai aiemmin ovat olleet siistimpiä varkaita eivätkä ole jättäneet todistusaineistoa jälkeensä. Ja en vaan kerta kaikkia tule aina ajatelleeksi, että vaikka kuivakka pitäleipä saattaisi houkuttaa kissaa ottamaan maistiaiset mahdollisimman monesta yksilöstä.
Pidämmekö kissoja nälässä? No ei sitäkään. Purkillinen murkinaa ja raksut tarjoillaan kissoille joka päivä. Eikä ole muuten puhettakaan että jättäisi tarjoilematta... Kurre kyllä pitää huolen, että hänen ylhäisyytensä alati kurniva vatsalaukku muistetaan. Pitäisi olla kuuro ja todennäköisesti myös sokea sekä tuntoaistinsa menettänyt, jos ei tulisi kissoja ruokkineeksi päivittäin.
Kenties alan pikkuhiljaa oppia laittamaan kaiken mahdollisen ja jossain määrin myös mahdottoman syötäväksi kelpaavan aineksen kissojen ulottumattomiin. Vaikkakin odotan innolla sitä päivää kun keittiön lattialla odottaa työpäivän jälkeen puoliksi syöty appelsiini eikä kuorenpaloja näy missään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti