Sometimes life can taste so sweet

Olen aina ollut sillä kannalla, että julkisesti ei kannata hehkuttaa asioita yhtään etukäteen, koska useimmiten asioilla on tapana edetä jotain muuta reittiä kun käsikirjoituksen mukaan. Mutta tämä nyt on aika suppean lukijakunnan tavoittava tapa hehkuttaa eli suurta vahinkoa ei pääse tapahtumaan?

Asuntokauppamme ovat pitkästä aikaa päättäneet hieman edetä. Pääpiirteissään kaikki on enää kiinni kuntotarkastuksesta (meidän nykyisessä sekä tulevassa kodissa) ja sitten itse kaupanteosta mikäli tarkastaja ei löydä tutkimuksissaan mitään hälyttävää. Eli nyt ne peukkuset pystyyn, jotta saataisiin tämä asia napsahtamaan maaliinsa. Hurjintahan tässä on, että meidän ostokohteen omistajat haluaisivat uuteen kotiinsa viimeistään jouluna ja meidän kodin ostajien asunnon ostajat (onpas tämä muuten vaikeaa kirjoitettavaa...) ovat myös sillä mielellä liikkeellä, että joutuisasti vaan hommat pakettiin. Eli kenties asiat saattavat edetä jopa vauhdilla!

Ja töissä asiat rullaavat ja jotenkin pienesti uskon, että jatkossakin rullaavat. Paljon on uutta tulossa, mutta porukka, jonka kanssa saan (huom. en JOUDU) töitä tehdä, on juurikin niitä henkilöitä, joita en ehkä ikinä voi hehkuttaa liikaa. Ok, tokihan sekaan sopii niitä, joiden kanssa asiat eivät aina suju ihan kitkatta, mutta kuulunee asiaan joka työpaikalla. Ja viimeaikoina henkilö, jonka kanssa olen jokusen kerran ollut melkein itkuun asti törmäyskurssilla, on jopa hieman pehmennyt suhteeni ja pystymme nykyisin keskustelemaan jo varsin vaivatta ilman, että ollaan ennen pitkää napit vastakkain ja palkokasvit hengityselimissä.


Viikonloppuna on firman "pikkujoulut". Lystiä kyllä päästä työkavereiden kanssa illanviettoon vaikkei edellisistä kemuista vielä pitkään olekaan. Ja itselle kun nämä kemut eivät ole hyvä sauma päästä sekoilemaan (tiedätte mitä tarkoitan) työkavereiden kanssa vaan ihan tosiaan kiva tavata mukavia tyyppejä myös työajan ulkopuolella. Tilaisuuden henki on tosin kutsun perusteella hieman jäykähkö, mutta parhaat kemuthan alkavat vasta jatkoilla, että eiköhän sitä puheenaiheita jälleen saada aikaan seuraaviksi viikoiksi...

Huomenna menen ensimmäistä kertaa elämässäni laitattamaan ripsiini lisuketta. Ihan meinaa jännittää - onneksi ripsientekijä on tuttu ihminen. Viime viikonloppuna tein jo hankintoja, joiden kanssa yhteiselo uusien, hienojen ripsien kanssa lähtee rullaamaan. Uimalasit ja öljytön silmämeikinpoistoaine. Ensimmäiset siksi, että ripsiä ei saa laiton jälkeen kastella pariin päivään ja jälkimmäinen ihan noin jokapäiväiseen käyttöön jottei ala sulkasato silmäripsissä heti ensimmäisellä viikolla. Luulisi moisten hankintojen olevan ihan "sen kun käyn ostamassa" -tasoa, mutta voin kertoa, että ei kyllä ole. Ensimmäisiä metsästin arviolta viidestä kaupasta ja jälkimmäinen osui käsiini vasta kolmannella yrityksellä. Mutta nyt niitä on ja poistoainetta ostin samalla jo vähän varastoonkin että jos (lue: kun) tästä ripsihommasta innostuu oikein kunnolla.