Mennyt vissiin viimeinen kuukausi jossain sumussa, kun tuossa viime viikolla oikeasti vasta tajusin, miten äkkiä talvi onkaan alkanu väistyä kevään tieltä. Aamuisin on valoisaa, iltaisin on valoisaa. Ei enää sitä pimeästä pimeään töissä -vuorokausirytmiä. Ei ainakaan ennen ensi syksyä.
Ja huomaamattaan on alkanut kaivaa vaatekaapista päälle kirkkaamman värisiä vaatekappaleita. Tänään vielä oikein repäisin ja laitoin turkoosin asustekukan (toispuoleisen=epäonnistuneen) nutturan koristeeksi ja kylläpä tulikin kehuvaa palautetta. Jotenkin ihmisetkin heräilee horroksestaan ja kiinnittää huomiota ympärillä oleviin ja heidän pukeutumiseensa. Itse teen kyllä samoin ja aika usein sitä myös onneksi muistaa kertoa, jos toisella on vaikka hiukset kivasti laitettu tai mukavannäköinen paita. Ei sitä pitäisi talven synkkinä viikkoinakaan unohtaa, mutta silloin on vaan niin aneemista, että ei edes varmasti noteeraa vaikka ympärillä kaikki olisi tälläytyneet viimeisen päälle ja vaatteet olisivat niin uusia, että hintalaputkin kulkisivat vielä mukana.
Kynsilakkafriikkinä huomaan myös valitsevani lakkavalikoimasta jotain ns. keväisen värisiä lakkoja. Vaikka kyllä toisinaan repäisen muulloinkin, mutta nyt ei kyllä yhtään tee mieli lakata raapimiaan millään synkillä sävyillä. Perjantaina pitäisi maalailla reissukynnet kun ollut tässä taas muutaman päivän kynsissä pelkkä läpinäkyvä lakkaus. Josko vaikka laittaisi jotain keltaista... Tai ehkei. Pääsiäinen meni jo. Oranssi tai vihreä voisi olla aikasta kiva. Meinasin jo hulluuksissani, että olisin laittanut pitkästä aikaa geelillä jatkeet omiin kynsiin. Mutta kun en ole aikoihin pidennyksiä pitänyt, niin kenties on käytännön syistä helpompaa jos lähden matkaan vaan ns. omissa kynsissäni :D Eipähän tartte pelätä, että kynnet jää matkan varrella.
Kenties tuo lähestyvä loma on osasyyllinen omaan happyhappyjoyjoy-mielentilaan, mutta ehkäpä myös pahin stressi on alkanut pikkuhiljaa helpottaa. Kunnes tietysti taas alkaa lisääntyä kun varsinainen työtehtävien muutos ja vetovastuu astuu voimaan. Sitten sitä onkin taas sellanen stressierkki, että oksat pois ja vähän latvaakin. Mut jospa nyt elelis tätä hetkeä eikä ihan kauheesti vielä murehtis sitä aikaa reilun kuukauden päästä.
Minun pitäisi alkaa kyllä ehdottomasti tekemään kotonakin jotain ruokalistoja valmiiksi, niin ei olisi tätä jokapäiväistä tuskailua teemalla "mitä tänään syötäisiin?". Tänään taas koitin parhaani mukaan kehittää ajatuksia helposta, maukkaasta, mutta mahdollisimman terveellisestä ruoasta. Aika tuloksetonta ajatustyötä oli. Mennään siis helpolla ja unohdetaan nuo muut kriteerit. Ruokana siis munakasta nakeilla ja salaattia. Ehkä tuota en vielä maukkaaksi kutsuisi, mutta "ihan hyvää" ja ajaa asiansa: karkottaa nälän seuraavaan ruokailuun asti.
Siispä kaivelemaan paistinpannu esiin ja kokkailee. Isäntä lähti käyttämään koiria jäällä juoksemassa. Toivon mukaan koko kolmikko palaa vielä takaisinkin kun taitavat jäät alkaa olla paikka paikoin jo heikkenemään päin tässä vaiheessa vuotta. Jostapa nousikin mieleen PikkuKakkosen heikkojen jäiden varoitus. Hyvänen aika miten pelkäsinkään sitä lapsena! Oli nimittäin huuto valmis kun se kammotusmusiikki pyörähti soimaan eikä kukaan ollut minun seurana katsomassa sitä pätkää. Koska katsoahan se piti - joka kerta - vaikka miten kauheasti pelotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti