Ai jösses, että työmatkat on tähän aikaan vuodesta yltiömielenkiintoisia. Pyöräilijöiden määrä alkaa moninkertaistua ja vaaratilanteet kyllä sen myötä myös. Pitäisi olla kyllä vähintään 8 silmäparia seuraamassa risteyksissä joka suuntaan, että ei kukaan konkelisti ennätä surauttaa alle. Ok, pyöräilijät taatusti kiroavat autoilijoita samalla tavalla...
Itsekin olen useamman vuoden liikkunut kotikaupungissani pyörän kanssa ja tiedän kyllä, että aina eivät autoilijat paljon moottorittomilla kaksipyöräisillä liikkujia kunnioita. Mutta itse tuli kyllä oltua välillä vähän liiankin varovainen pyörän kanssa autojen seassa liikkuessaan. Joten auton ratin takana istuessa korpeaa enemmän kuin paljon pyöräilijät, jotka polkee eteen sivuilleen vilkuilematta. Ehkä on vakuutukset kunnossa tai henkiriepu ei ole kovinkaan tärkeä...
Tokipa esimerkiksi tämän päiväinen läheltä piti -tilanne oli 80 prosenttisesti omaa hölmöyttä, mutta silti kiukuttaa! :D Onneksi toki ei kenellekään sattunut mitään ja muut olivat enemmän hereillä. Saa siis huokaista helpotuksesta. Sanopahan vaan siltikin, että tuo kyseinen läheltä piti -paikka on sellainen surmanloukku, että siinä vielä kolisee taatusti jossain vaiheessa. Jos nyt ei toivottavasti omalla kohdalla, niin jonkun muun. Sen verran huolettomasti siinä liikutaan puolin ja toisin. Ja kun ei osaa ihan lukea vastaantulijoiden tai tietä ylittävien saati perässä tulevien ajatuksia, niin tiedä aina kuka suunnittelee mitäkin liikettä.
Lomaan vielä kolme päivää. Ehkäpä tässä nämä viimeiset päivät ennen hengähdystaukoa seisoo vaikka päällään. Ja jos loput kolme päivää ovat yhtä hektisiä kuin tämä päivä, niin ajankulu on kyllä aika kiivastahtista. Kun siihen vielä lisää vapaa-ajanaktiviteetit, niin ei tarvinne ainakaan iltaisin sängyssä pyöriä unta odottelemassa.
Huomenna suunnittelin töiden jälkeen leipovani lomalle läksijäis -kakun pohjan, jonka sitten torstaina illalla täytän jahka ole kotiutunut töiden jälkeen olevasta ay-toimintapalaverista. Perjantaina olisi herättävä hyvissä ajoin ennen töihinlähtöä, jotta ennätän kaakkusen koristelemaan muiden aamurutiinien ohessa. Meillä on siis tapana yleensä ennen lomalle lähtöä viedä työkavereille jotain herkkua. Ja kun satun pitämään leipomisesta yli kaiken, niin onkin äärimmäisen hyvä sauma pöllyttää jauhoja ja vatkailla kermaa kokeileva keittiö -teemalla. Visiot on ainakin kohdillaan, mutta saa nähdä kohtaako teoria ja käytäntö kuinka tarkoin tässä leipomisprojektissa. :D
Jotta tämä päivä olisi liian vähän hermoja kiristävä, niin töistä lähtiessä alkoi juilia yhtä poskihammasta. Nyt vaan toivon kädet ristissä, että olisi joku ohimenevä kipu... A) hammaskipu on perceestä, b) hammaslääkäriin pääsy ei taida olla ihan vaivatonta ja c) ei kiitos yhtään lisää ylimääräistä rahanmenoa. Ja toisena remppana vatsa kipuilee kummasti. Nyt puuttuisikin kunnon ykätauti tästä kohdasta. Toki jos on pakko tulla, niin tulkoon nyt eikä sitten lauantaiaamuna kun pitäisi lähteä huristelemaan kohti Helsinkiä.
Jos siis huitaisisi huiviin yhden särkylääkkeen hampaalle ja yhden maitohappobakteerinapin mahalle ja toivoisi parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti