Tänään on ehkä torstai. Lomalla ollessa sitä helposti kadotta jollakin tavalla käsityksensä ajan kulusta. Kun ei ole kerrankin väliä että mitä milloinkin tekee! Tekemättä mitään en ole kylläkään osannut olla, mutta tekeminen on ollut melkolailla omaehtoista, ja sellaista ettei juurikaan tarvitse kelloon vilkuilla.
Viikonloppuna oltiin tosiaan risteilemässä kaveriporukalla Itämerellä. Olikin kyllä aivan hurjan hyvä irtiotto arjesta! Lauantaina otettiin ilo irti elämästä kuningas alkoholin voimalla ja kävi kyllä sen shottikimaran jälkeen nukkumaan käydessä mielessä, että näinköhän sitä saa itsensä sunnuntaina lähtemään Ruotsiin ollenkaan. Olin KERRANKIN viisas ja join illan mittaa myös vettä eli sunnuntaiaamun olo oli kutakuinkin krapulaton. Maissa siis käytiin pyörimässä ja kylläpä olikin ihana ilma naapurimaassa! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli varmaan liki 10 astetta. Mitään en siltä reissulta ostanut, mutta ei ollut kyllä sen suurempaa tarvettakaan.
Sunnuntai-iltana käytiin syömässä laivan pihviravintolassa ja maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni ankkaa. Olikin niin positiivinen kokemus, että seuraavan kerran kun tavoitan ravintolan, jonka listalla on ankanrintaa, tilaan aivan varmasti! Suosittelen muillekin lihanystäville. Muutoin ei kyllä kovin rehdin ryyppäämisen puolelle livennyt, koska taisi kaikilla olla enempi tai vähempi mielessä seuraavan päivän automatka kotiin. Se se on nimittäin kurjaa jos on järjetön kanuuna! Pelattiin vaan Aliasta (olin molempina iltoina voittavassa joukkueessa vaikka jakoja vaihdettiinkin - saa onnitella) ja otettiin muutamat neuvoantavat sekä piipahdettiin yökerhossa
Toiset kun kantavat laivareissuilta selkä vääränä viinaa ja tupakkaa, niin minäpä koitinkin tyhjentää taxfreen karkkiosaston. On taas mässyä toviksi aikaa. Tai toinhan minäkin kyllä Bacardi mansikkadaiquiri-pullon tuliaisina itselleni. Ehkäpä sen voisi korkata vappuna, mikäli tulee jotain kemuja pidettyä. :)
Tiistai menikin sitten jossain määrin ohi kun nukuin viikonlopun univelkoja pois. Eilen otin vahingon takaisin yhdestä lorvipäivästä ja touhusin kun pieni elukka kaiken päivää. Tuli käytyä ruokakaupassa, imuroitua, kerättyä viimeinkin jouluvalot pois ulkoa, laitettua talvitakit kesäteloille, leivoin nakkijuustosarvia ja mustikkarahkapiirakkaa sekä tietysti pyöräytin päivän ruoan (hirvikäristystä ja perunamuussia). Tänään olisi ohjelmatoimisto suunnittelut mullan vaihdon viherkasveille. Täytynee mennä pihalle pöllyttämään multaa ettei tarvitse tänään imuroida uudelleen...
Tiistaina sattui kyllä aika "karmiva" tilanne kun olin päivän yksin kotona. Katselin iltapäivällä makuuhuoneessa Fame-elokuvaa. Leffan loppupuolella kuulin kun ulko-ovi kävi ja oletin mieheni tulevan etuajassa töistä kotiin. En siis sen suuremmin reagoinut kunnes eteisestä alkoi kuulua vieraskielistä puhetta. Kuulosti venäjälle. Pelästyin aivan järjettömästi ja odotin, että tulija koputtaisi eteisen välioveen. Mitään koputusta ei kuulunut ja puhe jatkui hetken aikaa. Hiippailin hiljaa makuuhuoneesta eteiseen ja kuulostelin, että onko vierailija vielä tuulikaapissa. Mitään ei kuulunut, mutta en kyllä myöskään kuullut, että ulko-ovea olisi painettu kiinni. Olin siis aivan varma, että se ulkomaanelävä oli edelleen eteisessä! Kipitin takaovelle ja ajattelin että käyn katsomassa ennemmin ulkokautta, että onko etuovi kiinni tai pyöriikö pihalla joku. Ketään ei näkynyt, mutta olin edelleen varma, että se tyyppi on siellä eteisessä. Onneksi mies tuli kotiin ja sain itkunsekaisessa paniikissa selitettyä tilanteen. Ketään ei ollut enää eteisessä, mutta ulko-ovi oli pikkuisen raollaan (siksi en kuullut vierailijan lähtöä).
Nyt kun mietin, niin olisi ehkä vaan reippaasti pitänyt mennä kysymään, että millähän asialla tämä henkilö tulee meidän tuulikaappiin koputtamatta. (Tai ainakin kurkkia ikkunasta!) Mutta jotenkin iski niin kauhea paniikki kun tuolla tavalla joku täräyttää omaan kotiin lupia kyselemättä. Ja se jos mikä hämää ettei hän sitten kuitenkaan koputtanut välioveen tai marssinut sisälle asti. Mitään ei myöskään eteisestä ole kadonnut, koska ei siellä kyllä mitään viemisen arvoista edes ole. Tokihan tämä ihminen on voinut olla ihan hyvillä aikein liikkeellä eikä ryöstöaikeissa, mutta jotenkin oli hieman kummallinen tapaus kaikin puolin. Pulputuksen loppumisen jälkeen taloamme vastapäätä olevan hallin pihasta kuului lähtevän joku isompi auto (rekka tai kuorma-auto), mutta en osannut yhdistää näitä silloin, koska oletin hiippailija olevan edelleen meillä, kun ovi ei ollut käynyt uudelleen. Tästä eteenpäin meillä on kyllä päivälläkin ovet visusti lukossa jos olen yksin.
Tässä vielä lopuksi yksi tämänhetkinen suosikkikappaleeni. Onneksi NRJ onkin soittanut tätä paljon! Jotenkin vaan tarttuva kipale :) Enjoy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti